Yhdeksän kilon miinusmanifesti

Okei nyt riitti. Nyt j*mankauta riitti.

Iloitsin eilen siitä Bollywood-tanssitunnista. Ja mitä sitten tapahtui? Menin ja pilasin itse itseltäni koko iloisen, kauden viimeisen tuplatunnin. Ja miten? Laittamalla vääränlaiset vaatteet päälle.

Vaatteet? Oi miten älyttömän älyttömän älyttömän typerää.

Parin yrityksen ja erehdyksen kautta opin syksyn mittaan nappaamaan jumppakassiini peiliystävälliset tanssivaatteet: haaremihousut tiukemman yläosan kanssa, mekkomainen yläosa legginsien pariksi. Eilisessä lähtökiireessä tempaisin kassiin vain jotain. Ja päädyin näkemään tanssisalin peilistä aivan liikaa bhangran tahtiin höllyvää kristaa.

Nautipa siinä sitten tanssin riemusta, kun peilikuva näyttää jotain ihan muuta kuin mihin silmät ovat vuosien varrella tottuneet.

Palasin kotiin puhkuen jotain epämääräistä turhautumispäättäväisyyttä.
”…mutta sinähän olet aivan ihana noin, ei sinun tarvitse…”, Joel aloitti.
Shhh!
Ihana lohdutusyritys, arvostan. Mutta nyt ei olekaan kyse siitä, miltä kenenkään muun mielestä näytän. Nyt minun pitää tehdä jotain oman itseni takia.

Että jossain vaiheessa tanssitunnilla pystyisin nauttimaan ja katsomaan sheikkaavaa peilikuvaani. Näkemään siellä itseni.

*******

Het-ki-nen. Keväällähän kirjoitin näin. Enkä itse asiassa ole vieläkään muuttanut mieltäni: haluan edelleen olla juuri sen kokoinen kuin tuntuu hyvältä. Silloin se oli kuitenkin jotain toista kuin nyt. Ehkä ne pehmeänrasvaiset äitiyshormoniajatukset ovat vähitellen hälventymässä ja haluan nähdä peilistä taas sen kropan, minkä sieltä olen tottunut näkemään.

Rehellisesti sanottuna kuvittelin myös silloin toukokuussa, että loput raskauskilot tipahtaisivat kesän myötä itsestään. Niin ei ole kuitenkaan tapahtunut.

Numeroita luetellessa on aina vaarana, että joku saa ”iik olet ihan liian laiha” -hepulin. Siksipä huom: olen erittäin lyhyt.

Hyvän olon painoni on siinä 45-46 kg. Nyt vaaka näyttää 53-54.

Olen kerran aikaisemminkin hurahtanut netissä olevaan kiloklubi.fi-ohjelmaan. Hih, minut tuntevat muistanevat, kuinka hehkutin-hehkutin-hehkutin sitä yhden kokonaisen talven. Mutta kun se toimi. Painonhallintaohjelmana se on erittäin maltillinen ja hidas – nälkää ei tarvitse nähdä, kunhan tajuaa, mitä saa syödä. Ja ”vihreiden pallojen metsästys” on sitä paitsi äärimmäisen koukuttavaa!

*******

Muistutan itseäni, että kysymys ei ole laihduttamisesta. Olen normaalipainoinen, minun ei tarvitse. Sitä paitsi koska edelleen imetän, aion olla todella tarkkana – tarvitsen ravintoa. Hyvää ravintoa. Kyse onkin nimenomaan siitä, että ruokavalio on saatava terveellisemmäksi ja tälle äidille sutjakampi olo.

Raskaus kohteli kroppaani hellästi – ei sen kummempia venymiä tai arpia. Entisiin mittoihin paluulle ei ole ollut mitään muuta estettä kuin minä itse.

Eikä minun oikeastaan tarvitse edes luopua mistään. En ole herkutellut, oikestaan päinvastoin. Ruoka ei ole oikein maistunut, ja sitten olen väen väkisin tunkenut suuhuni pastaa tai pakastepitsaa. Nyt vaan täytyy alkaa syömään vähän järkevämpiä juttuja.

Klik, klik, klik. Tunnukset on aktivoitu, salasanankin vielä muistin. Huomenna se alkaa!

Haluaako joku alkaa kanssalaihd… EIIH! …vaan kanssaruokaskarppaajaksi? Vertaistuki nimittäin toimii erinomaisesti tässäkin asiassa.

Kommentit (30)
  1. En siis ole yksin kamppailemassa kilojeni kanssa 🙂
    Ja erityis kiitos linkeistä: Babyfit.fi oli kuin tarkoitettu minulle joka en kuntosalilla tunne itseäni kotoisaksi. Sitten vielä kiloklubia, kunhan nyt oppii tuon kirjaamisen nopeuden.
    Kohti rantakuntoa ja kesää JEE

  2. Kiitos kivasta palautteesta! 🙂 Joo, on se kirjaaminen tietysti vähän työlästä alkuun ennen kuin siihen tulee rutiini ja saa vaan kopsailtua omia aikaisempia ruokia sinne. Jotenkin tuo on vähän näköjään muuttunutkin sitten viimekäyttämän – ennen niitä sai jotenkin ”raahattua” eri päiville, mutta nyt ainakaan tällä mun selaimella ei onnistu, hmm…

    Mullakin meni nyt toka päivän kalorit yli (suklaakonvehteja, pöh), mutta jo kahdessa päivässä vaaka näyttää alempaa kuin kertaakaan vuoden aikana. Ero on minimaalinen, mutta on. Jee!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *