Tärkeä neuvo työpaikkojen teenjuojille

Työpaikkojen hyvyys mitataan sillä, miten kahvisysteemi on saatu järjestettyä. Onko automaatti, jonka huoltaa ja täyttää ammattilainen vai onko se kesäpoikien homma? Onko kimppakeittimet ja -kahvit? Onko yhteinen kahvitauko kaksi kertaa päivässä ja perjantaisin pullaa ja kaikista järjestelyistä vastaa mestari?

Teenjuojat ovat oma ryhmänsä. Yleensä teesysteemi toimii niin, että vedenkeittimellä keitetään vettä, johon voi pudottaa joko talon tarjoaman tai oman teepussin. Yhdellä vanhalla työpaikalla sai kyllä ihan valmiiksi haudutettua teetä, mutta siitä on jo melkein parikymmentä vuotta.

Mutta hankaluus on se veden keittäminen! Se on vaikeaa. Jos jokainen hakee kupin teetä silloin tällöin, niin olisi kiva, jos sitä lämmintä vettä olisi valmiina. 1,75 litran vesimäärän kiehumiseen kun menee aikaa. Niinpä moni ratkaisee täyttämällä pannun just ja just minimiviivaan ja keittämällä vettä itselleen. Sekin on sallittua, mutta sitten tulee se olennainen: kun olet ottanut vetesi, niin täytä pannu täyteen ja pistä se päälle. Vesi säilyy kuumana hyvinkin pitkään tai ainakin 75-asteisen veden kiehuttaminen kestää paljon vähemmän aikaa kuin 15-asteisen veden.

Olen puhunut. Tämä on ongelma usealla työpaikalla. Myös sisareni työpaikalla.

tea-1090672_640.jpg

 

Puheenaiheet Työ Ajattelin tänään Höpsöä

Kuinka määritellä itsensä?

Kävin viime viikolla katsomassa Meeri Koutaniemen valokuvia Kiasmassa. (Jos et ole nähnyt, niin alkaa olla jo kiire: huomenna sunnuntaina on viimeinen mahdollisuus nähdä ne! Ja suosittelen menemään!)

Mieleeni jäi erityisesti pyörimään erään asiantuntijan ajatus esillä olleessa Kun viha häviää lyhytelokuvassa, joka käsitteli Utøyan saarelta pelastuneita. Heitä, jotka eivät kuolleet terroristin tulittaessa kymmeniä nuoria kuoliaaksi Norjassa vuonna 2011. Se on ollut heille tietenkin suuri kriisi, mutta entä kun aikaa kuluu? 

Asiantuntija sanoi, että mitä vähemmän kriisi heitä määrittelee sitä parempi. Jotkut heistä lähtevät opiskelemaan muualle eivätkä edes kerro kenellekään olleensa osallisina kauheaan tapahtumaan. Jos uudet tuttavat tämän tietäsivät, he saattaisivat suhtautua ihmiseen eri tavalla.

Jäin miettimään asiaa. Näinhän se on. Tietenkään kriisin kohdannut ei voi heti vaieta asiasta, onhan se jotenkin purettava. Mutta kun aikaa kuluu, niin mitä vähemmän itseään määrittelee jonkin muun kuin kriisin kautta niin sen parempi. Ettei tarvitse koko lopun elämäänsä olla melkein ammuttu, melkein hukkunut, leskimies, enkelilapsen äiti tai ex-narkkari. Elämä jatkuu. Kannattaa määritellä itsensä positiivisten asioiden kautta. <3

sunset-1651878_640.jpg

 

 

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään Syvällistä