Mikä maailmassa huolettaa eniten?

Opetan avoimessa yliopistossa ympäristötieteen peruskurssia ja aloitan kurssin kysymällä, mikä ympäristöongelma huolettaa eniten. Kysymyksen voi laajentaa myös siihen, että mikä maailmassa huolettaa eniten. Omassa elämässä itse kutakin huolettaa joku oman navan ympärillä oleva asia, mutta joskus on hyvä kurkistaa oman navan ulkopuolelle. Nekin ovat ihan todellisia asioita, jotka vaikuttavat meihin.

Mikä sinua huolettaa maailmassa eniten?

Minun on vaikea valita yhtä, mutta valitsenpa kuitenkin. Nimittäin antibioottiresistentit bakteerikannat eli niin sanotut superbakteerit. Niistä on kirjoiteltu viimeisen parin vuoden paljon jonkin verran, mutta saisi kirjoitella enemmänkin. Esimerkiksi Hesarissa oli muutama juttu muutama päivä sitten. Täällä toinen juttu.

Resistenssin syntyminen tarkoittaa sitä, että bakteeri on muuntunut hitusen niin, että tietty antibiootti ei enää tehoakaan kyseiseen bakteeriin (ei tapa tai tee sitä muuten toimintakyvyttömäksi). Ei siis ole kyse siitä, että ihminen jotenkin tulisi resistentiksi antibiootille, niin kuin kuulee joskus puhuttavan. Multiresistentit bakteerit ovat sellaisia, että useampi antibiootti ei niihin enää tehoa. Ja viime vuonna uutisoitiin Intiasta ja Jenkeistä bakteerista, johon mikään antibiotti ei tehoa. 

bacteria-106583_640.jpg

Kyse on täysin luonnollisesta ilmiöstä, mutta se kiihtyy siellä missä on yhtä aikaa paljon läsnä bakteereita ja antibiootteja, kuten jätevesissä (antibiootteja ihmisten virtsasta tai vaikka lääketehtailta ja bakteereja ihmisistä tai eläimistä) tai sellaisilla suurilla maatiloilla, joissa hölvätään antibiooteilla.

Antibiootteja on joitain kymmeniä eikä uusia ole juurikaan kehitelty viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Antibioottiresistenssiongelma on ollut tutkijoiden tiedossa jo pitkään, mutta vasta nyt siitä on alettu puhua julkisuudessa. Lääkkeiden kehittäminen on todella kallista puuhaa eikä antibiootit ole rahaa tekevien yhtiöiden prioriteettilistalla korkealla. Jos nyt kehitettäisiin uusi antibiootti, sitä ei otettaisiin laajaan käyttöön, vaan pidettäisiin hätävarana juuri niihin bakteereihin, joihin ei muuta lääke ole.

Kauhuskenaariossa yksi toisensa jälkeen bakteerit ovat resistenttejä eikä meillä ole lääkkeitä ihan nykyään ihan tavallisiin tauteihin. Tällä hetkellä 25 000 ihmistä kuolee Euroopassa vuosittain, koska ei ole sopivaa antibioottia infektiotautiin. Arvioiden mukaan  muutaman kymmenen vuoden päästä maailmassa kuolee samasta syystä 10 miljoonaa ihmistä eikä leikkauksia voida oikein tehdä infektiovaaran takia. Pikkulasten kuolleisuus kasvaa.

Suomessa olemme välttyneet tähän asti aika hyvin superbakteereilta, mutta se on vain viivytystaistelua. Ihmisen matkustavat ja levittävät bakteereita tehokkaasti.

Mitä sitten voisi tehdä? Ohjata rahaa tutkimukseen, josko joku löytäisi ratkaisun (esimerkiksi jonkin uuden tavan hoitaa infektiosairauksia). Itse yritän pysyä mahdollisimman terveenä (yritän syödä terveellisesti, pesen kädet, käytän maitohappobakteereita jne), vältän ulkomaalaista lihaa (Suomessa antibioottien käyttö karjan kasvatuksessa on tarkasti säänneltyä) ja harkitsen tarkkaan yhdessä lääkärin kanssa onko antibioottikuuri tarpeellinen, ja jos on niin syön loppuun asti. Enkä ikinä kaada lääkkeitä wc-pyttyyn.

Hyvinvointi Terveys Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta

Sterilisaation kummallisuuksia

Sterilisaatio vaikuttaa näppärältä ehkäisykeinolta, jos ei halua (enempää) lapsia. Ei tarvitse sekoilla hormonien kanssa, ne kun ovat hankalia migreenin ja toisinaan myös mielialan tai painon kanssa. Vähemmän hormonia saisi hormonikierukasta, mutta viime hetkellä lääkärini tajusi sanoa, että sen kanssa ei voi sitten käyttää tamponia tai kuukuppia. Ööö, vaipat housuun? No thänks. (Jälkikäteen sitten selvisi, että kyllä jotkut käyttävät kuppia ilman ongelmia.) Ei-hormonaalinen ehkäisy on usein puljaamista, kuparikierukkaa ei lääkärini suostunut laittamaan.

Jostain haastatteluistakin olen lukenut, miten vapaaehtoiset lapsettomat ovat heti hankkineet sterilisaation, kun ovat saavuttaneet riittävän korkean iän (se lienee 30 vuotta). Haastatteluista olen ajatellut, että sen voi tosiaan näppärästi noin vain hankkia.

oil-in-water-1438385_640.jpg

No ei voi.

Siihen tarvitaan tietenkin viralliset paperit ja hemmetin moinen jonottaminen. Tai sitten maksaa sen yksityisellä, en ole edes ottanut selvää mitä se maksaisi siellä. Ja veikkaanpa, että monessa parisuhteessa hommaa ei anneta miehen vastuulle; miesten toimenpiteeseen oli Jyväskylässä kolmen vuoden jono ja Espoossa noin kahden vuoden. Siis KOLMEN VUODEN jono. Kun ei ole sairaudenhoitoa, niin ei ole prioriteettilistalla kovin korkealla. Naisten jonot ovat Jyväskylässä vuoden verran ja Espoossa ilmeisesti noin puolen vuoden luokkaa.

Mutta sitten se kummallisin juttu. Siihen tarvitsee puolison luvan. Jep. Saan avata pankkitilin ja äänestää, mutta synnytysvärkeistäni en saa yksin päättää. Miehen piti tulla joko lääkäriin mukaan tai sitten vähintään kirjoittaa lappu, että hän on tietoinen toimenpiteestä, johon olen hakeutumassa. Ei siis virallisesti lupalappu ollut, mutta olisiko homma jäänyt tekemättä, jos puoliso ei olisi paikalle tullut tai kieltäytynyt lappuja kirjoittelemasta? Ihan oikeasti? Vuoden 2017 Suomessa?

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta