Mene museoon, siellä viihtyy!

Tiedätkö museokortin? Se on loistava tuote. Kortti on voimassa vuoden ja sillä saa rampata mukana olevissa 230 museossa niin paljon kuin sielu sietää (sellainen rajoitus on, että yhteen museoon voi mennä vain kerran päivässä). Mukana on niin taidemuseoita kuin muitakin. Vähän museon sisäänpääsymaksuista riippuen, kortti kannatta hankkia, jos käy 5-6 kertaa vuodessa museossa normaalihinnoilla, sillä se maksaa noin 65€.

Minulla on toinen vuosi menossa, ja asiakassivuilta voi käydä katsomassa, missä museoissa olen korttia vilauttanut. Vuoden aikana tuli käytyä Ateneumissa neljä kertaa ja Kiasmassa kahdesti. Saa nähdä kuinka paljon käynnit lisääntyvät, kun olen nyt muuttanut pk-seudulle. Muutama muu taidemuseo mukaan, ja sitten lentokoneita ja autoja. Kävin vuoden aikana myös muutamassa näyttelyssä ilmaispäivänä tai muuten ilman pääsymaksua. Ja muutes Helsingin luonnontieteellinen museokin on mukana, vaikka se alunperin ei ollut.

13 museokäyntiä vuoden aikana, joista muutama olisi saattanut jäädä tekemättä ilman korttia. Tykkäsin Lontoossa siitä, että siellä kaikki isot museot olivat ilmaisia, joten National galleryssäkin saattoi käydä ohikulkumatkalla katsomassa pari van Goghin työtä ja jatkaa sitten matkaansa. Kun sisäänpääsy maksaa 10-15 euroa, niin silloin ihan lyhkäisiä piipahduksia ei tule tehtyä. Mutta nyt tosiaan niin voi tehdä.

museoplajays.jpg

Omia suosikkejani ovat isot taidemuseot (HAMissa olen käynyt katsomassa Kusaman pilkut jo kahteen kertaan) ja tänä vuonna kuljen silmät auki mielenkiintoisten valokuvanäyttelyiden varalta. Myös lapsen kanssa museot ovat loistava vierailukohde: eläimet ja kulkuvälineet, tottakai. Lentokonemuseoita on sekä Vantaalla että Tikkakoskella ja Tampereen kupeessa on kiva automuseo Mobilia. Teatterimuseossa en ole vuosiin käynyt, mutta varmasti käydään talven mittaan katsomassa, onko yhtä kiva kuin ennenkin. Meidän lähimuseo on kävelymatkan päässä oleva WeeGee ja Emma: muun muassa nykytaidetta ja leluja. Taidemuseoissakin on usein (ainakin isommissa) työpajoja lapsille ja muille innokkaille näprääjille (esim Ateneumissa, HAMissa ja Kiasmassa).

Jos et ole museoissa vuosiin käynyt, niin suosittelen kokeilemaan. Pölyiset kotiseutumuseot voivat oikeasti olla vähän ankeita (anteeksi vaan), mutta monissa museoissa oikeasti halutaan, että ihmiset viihtyvät ja nauttivat. En minäkään kaikista museoista tykkää (mieleen muistuu puuduttava sotamuseo Riiassa, jossa mies viihtyi tuntikausia).

Mikä on sun suosikkimuseo?

 

Kulttuuri Suosittelen

Säännöllinen harrastus

Säännöllinen harrastus iltaisin ja toimistoajan ulkopuolella työskentelevä puoliso voisivat olla huono yhdistelmä, mutta hyvin onnistui.

Vuosi sitten syksyllä olisin halunnut kansalaisopiston ompelukurssille, mutta myöhästyin ilmoittautumisesta enkä mahtunut ryhmään. Menin sitten kirjastoon ja lainasin kostoksi saksan oppikirjat ja lueskelin niitä muutaman kappaleen verran, kunnes se jäi. Ryhmässä olisi ollut kivempaa. Menneenä syksynä olin kärppänä paikalla, kun ilmoittautuminen alkoi ja pääsin mukaan valokuvauskurssille: joka torstai kuudesta puoli yhdeksään tahkoamaan suljinaikoja, aukkoja ja herkkyyksiä.

Olen kyllä oikeastaan opetellut valokuvauksen perusasiat moneen kertaan pikakursseilla, mutta eivät olleet jääneet selkäytimeen. Paikallislehden toimittajana piti aika usein kulkea kylillä kamera kaulassa, mutta eivät ne otokset yleensä kovin hienoja olleet. Vanha kuvaaja antoi vinkin, että ota paljon kuvia, kyllä niistä aina joku onnistuu.

Nyt innostuin oikein olan takaa ja kuvasin syksyn mittaan aika paljon. Testailin yhtä sun toista; uuden oppiminen on niin mukavaa.

Kamerana minulla on kahdeksan vuotta vanha Nikon D60 (mieshän sen aikoinaan osti, mutta kumpikaan ei koskaan sen paremmin opetellut kuvaamaan…). Joulun alla hankin uuden objektiivin  (vähän kuin palkkiota setäni firmalle tekemistäni nettisivuista): kiinteäpolttovälisen ja paljon valovoimaisemma kuin kaksi kittiobjektiiviani. Olen toki ihan keltanokka valokuvaamisessa, mutta alkoi itseänikin huvittaa, miten innoissani selitin miehelleni, miksi haluan juuri sellaisen objektiivin.

Valokuvauskurssini jäi kesken, kun vaihdoimme paikkakuntaa. Kevätkaudella olisi ollut tarkoitus tutustua kuvailmaisuun ja miettiä kuvan sisältöjä. Nyt osaan siis teoriassa teknisesti kuvata kuvia, joissa ei ole mitään sisältöä. 😉

Mutta kuvaaminen loppui kesken lomareissun:

error2.jpg

Taitaa olla sulkimen tie kuljettu loppuun. Pikaisella googlauksella näyttäisi siltä, että ei kannata korjata (kun tosiaan on kahdeksan vuotta vanha kamera, niin kameratkin ovat kehittyneet aika paljon.) Olin toki haaveillut uudesta kamerasta, mutta en ihan näin. Pikainen silmäys Rajalan sivuille näytti, että satasia saisi lappaa tiskiin hurjan pinon uutta runkoa varten. Ja koska olen harkitsevainen luonne, katsotaan kuvaanko vielä vappunakin kännykällä ja vanhalla Canonin pokkarilla, joka tuolta kaapin kätköistä löytyy. Mikähän olisi paras vaihtoehto uudeksi kameraksi?

 

Suhteet Oma elämä Mieli