My health and wellness journey

BY RACHEL

Nyt on luvassa heittämällä mun blogihistorian pisin postaus. Sain nimittäin toiveen, että kertoisin vähän omaa taustaa ja tarinaa siitä, miten musta on tullut herkkujen ja irttareiden suurkuluttajasta jos jonkinmoinen foodie ja terveysintoilija. Vaikka mun tarina ei todellakaan ole mikään maailmaa mullistava muodonmuutos tai uutisotsikoita ravisteleva painonpudotus, niin ajattelen että tää kuvastaa kuitenkin hyvin sitä, mitä elämänmuutos mielestäni on: pieniä ja hitaita muutoksia, jotka saa pidemmällä aikavälillä aikaan positiivisia ja pysyviä tuloksia. Uusien tapojen vakiinnuttaminen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä, mikä voi aiheuttaa turhautumista, kun haluttaisiin muuttaa kaiken kerralla ja saada tuloksia mieluiten jo heti huomenna tänään. Mutta se, miten tähän pisteeseen oon päässy, että nykyään nautin terveellisesta, puhtaasta, ravintotiheästä ja itsetehdystä ruuasta on tosiasiassa monen vuoden, monen kokeilun sekä monen virheen ja erehdyksen tulos. Se, miten ruoka tarkoittaa mulle paljon muutakin kuin pelkkää polttoainetta, kaloreita tai mahantäytettä ja se, että se voi olla (ja on) yksi oleellisimpia osia mun terveyttä ja hyvinvointia ilman, että sitä tarvitsee stressata tai vetää överiksi.

Mä en siis syntynyt ilman kolottavaa sokerihammasta, sellerinvarsi vasemmassa kädessä ja superfoodkoktailit oikeassa kädessä, valitettavasti :D Vielä 8 vuotta sitten söin viikossa helposti kilon irttareita, elin einesruualla ja luulin rasvojen lihottavan. Oon viimeisten 8 vuoden ajan kuitenkin tietoisesti tehnyt pieniä muutoksia ruokavalioon, liikkumiseen, terveyteen ja hyvinvointiin liittyviin asioihin, joista osa on ollu onnistuneita muutoksia ja toiset vähemmän onnistuneita. Oon näiden vuosien aikana mm. syöny virallisten ravitsemussuositusten mukaisesti, saanut suolistoloisen, kärsinyt päivittäisistä suolisto-ongelmista, saanut IBS-diagnoosin, treenannut liikaa, suhtautunut liian fanaattisesti ruokaan, sekä kokeillut eri dieettejä aina gluteenittomasta ruokavaliosta veganismiin. Oon samanaikaisesti kuitenkin laajentanut ruokavaliotani ihan valtavasti, päässyt irti sokerikierteestä, opetellut laittamaan ihan törkeen hyvää ruokaa, tutustunut eri maiden keittiöihin, sekä opetellut tasapainoisen suhtautumisen ruokaan. Ja tämä kaikki on tapahtunut yksi askel kerrallaan :)

Mun täytyy pohjustaa tilannetta sen verran, että annan kotikasvatukselle tunnustusta siitä, että oon saanut terveellisen, turvallisen ja aktiivisen lapsuuden. Meillä äiti oli jotakuinkin koko mun lapsuusajan kotona, vietti paljon aikaa lasten kanssa, kokkaili terveellistä kotiruokaa ja näytti yhdessä isän kanssa mallia aktiivisesta elämäntyylistä. Meillä syötiin myös tosi monipuolista, vaihtelevaa ja ravitsevaa itsetehtyä ruokaa - muistan että sokerimuroja saatiin ehkä kerran vuodessa ja Mäkkäriin päästiin vain pitkillä automatkoilla :D Koen, että näillä on iso merkitys siinä, että mun ruokavalio on rakentunu suhteellisen hyvälle pohjalle jo varhaisessa vaiheessa. Toki teini-ikään tultaessa hampparit, pizzat, karkit ja sipsit tuli normaaliksi osaksi ystävien kanssa hengailua, mutta perusta pysyi mielestäni jotakuinkin kunnossa.

Vaikka en lapsena harrastanutkaan mitään liikuntaa, niin vietettiin paljon aikaa ulkona pyöräillen, uiden, rullaluistellen ja leikitin. Teini-iässä aloin juoksemaan, vaikka en siitä todellisuudessa tykänny ollenkaan ja otin ensimmäisen kuntosalijäsenyyden 13-vuotiaana, jossa kävin vähän treenailemassa ja jumppaamassa mm. bodypump -tunneilla. Muistan, että joskus 15-vuotiaana aloin kiinnostua treenaamisesta enemmän, ja lueskelin bodybuilding.comia etsien tietoa eri ohjelmista ja liikkeistä, joita sovelsin parhaani mukaan käytäntöön :D Kävin salilla 3-4 kertaa viikossa, jonka lisäksi alotin myös kuntonyrkkeilyn. Alottelijana (ja hyvän geeniperimän omaavana..) lihasmassa tarttui melko helposti, ja mun poikaystävä jopa säikähti miten isoksi mun hauis oli vuoden aikana kasvanut, haha. Oon tästä kaikesta treenaamisesta ollu jälkikäteen kuitenkin niin kiitollinen, koska 16-kesäisenä jouduin auto-onnettomuuteen, jossa mursin pari selkänikamaa, kylkiluun ja vasemman solisluun, jonka jouduin makoilemaan sängyssä seuraavat pari kuukautta.

Kesän jälkeen muutettiin mun parhaan kaverin kans kimppakämppään. Asuin ensimmäistä kertaa omillani, jolloin ruokahuolto oli luonnollisesti kokonaan omalla vastuulla. Jostain syystä mun keittiötaidot tuntu karanneen johonkin, onnistuin polttamaan jopa perunat pohjaan, eikä ruoanlaitto innostanut oikeestaan ollenkaan. Elettiinkin koko vuosi Saarioisten jauheliha-perunasose-valmisruualla, hedelmäsalaatilla ja irtokarkeilla. Ihan oikeesti. Ehkä syötiin myös tonnikalaa ja mikropuuroa, mutta mitenkään terveelliseksi tai ravitsevaksi ei sen vuoden ruokavaliota voi kyllä kutsua :D Oon myös aina ollut hoikka ja pienikokoinen, ja oon pystynyt syömään herkkuja ja kaikkea roskaa lihomatta hirveästi. Mulla ei kuitenkaan tässä vaiheessa ollut lihaksia tai mitään muutakaan luiden ympärillä, vaan olin skinny fat. Edessä siintävät häät nosti ehkä motivaation treenaamisen ja ruokavalioremontin suhteen korkeammalle, ja oikeastaan siitä lähtien kiinnostus terveyttä ja hyvinvointia kohtaan on vaan kasvanut.

Muistan aloittaneeni pienillä muutoksilla: ostin jonkun uuden kasviksen tai hedelmän kaupasta, jota kokeilla ruoanlaitossa. Sekottelin kasviksia tavallisten kotiruokien sekaan. Lisäsin enemmän marjoja puuron päälle. Etsin uusia reseptejä netistä. Aloin tässä vaiheessa lukea terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta ja kulutin vapaa-aikani pyörien netissä ja kirjastossa aiheiden parissa. Muistan myös kuvanneeni ruokiani jo silloin 5/6/7 vuotta sitten, jonka koen vaikuttaneen vaan positiivisesti ruokavaliooni: värikkäitä (=paljon kasviksia sisältäviä, monipuolisia ruokia) oli yksinkertaisesti kivempi kuvata. Mitään epämääräistä ruskeeta mömmöä ei hirveästi tehny mieli ikuistaa :D Esteetikkona ruokien esillepano vaikutti siihen, että mä todella mietin mitä ruokaa oon valmistanu, tiesin mitä se sisälsi ja pohdin miten sen saisi kauniisti ja houkuttelevasti esille. Tämä voi toisesta tuntua turhanpäiväseltä asialta, mutta mä oon edelleen sitä mieltä, että ruoka voi olla elämys ihan kaikille aisteille :)

Pikkuhiljaa, siis todellakin pienin askelin, mun ateriat monipuolistui ja muuttui yhä enemmän terveyttä tukeviksi. Aina en todellakaan onnistunut kokkailuissa, mutta en antanut sen lannistaa. Ehkä teen joskus postauksen mun epäonnistuneista kokkailuista ;) Tää on musta kuitenkin tärkeä seikka muistaa, kun ryhtyy tekemään muutoksia omaan ruokavalioon: uusien ruokien tekeminen vaatii opettelua, eikä yhdestä tai kahdesta pilalle menneestä kokeilusta kannata luovuttaa! Myös makunystyröille tulee antaa aikaa sopeutua uusiin makuihin, ja yleensä tää muutosvaihe todellakin vaatii vähän enemmän kärsivällisyyttä.

Sain 5 vuotta sitten Nykin reissulta tuliaiseksi suolistoloisen. Kärsin kuukausittain ihan jäätävästä maha-ripulitaudista (anteeksi TMI), josta kärsin vuoden ajan, kunnes vihdoin hakeuduin lääkäriin ja lähdin kotiin kolmen antibioottikuurin voimin. Loinen saatiin häädettyä, mutta kummalliset suolisto-oireet senkuin jatkuivat. Pistävät mahakivut, ihan kamala turvotus ja ummetus oli mulla ihan päivittäinen riesa. Aloin tutustumaan enemmän ruokavalion ja suoliston väliseen yhteyteen ja aloin jättämään ruokavaliosta pois sellasia ruoka-aineita, joiden ajattelin pahentavan tilannetta. Niihin aikoihin gluteeniton ja maidoton ruokavalio oli alkanut nostaa päätään, joten muistan että se olikin yksi ensimmäisiä "dieettejä" joita kokeilin. Erityisesti maidon jättäminen vaikutti positiivisesti pistäviin mahakipuihin ja turvotukseen, josta olin aiemmin kärsinyt.

Ruokahifistely tästä vaan jatkui ja puhtaasti syömisesti tuli se juttu. Siivosin ruokavalion entistä puhtaammaksi (=tiukemmaksi) ja omaksuin ihan liian musta-valkoisen ajattelutavan ruoan ympärille. Tiiättehän, kategorioin ruoat ja ruoka-aineet "sallittuihin" ja "kiellettyihin", seurasin fitnessmimmien ruokavalioita, ja kuvittelin mun ruokavalion olevan oikea terveyden perikuva. Vaikka en oo koskaan kaloreita laskenutkaan, niin kaikkea muuta syömiseen liittyvää kuitenkin tarkkailin. Treenasin samaan aikaan entistä tavoitteellisemmin salilla ja elin ihan hirveässä psyykkisessä stressissä, niin aikamoiseen ylikuntoon sain viritettyä itteni niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla.

Sitten innostuttiin kokeilemaan kasvisruokavaliota, joka oli mulle oikeesti ehkä suurin yksittäinen muutos jonka oon ruokavalioon tehnyt. Kun aiemmin olin rakentanut ateriat lihan ympärille, niin yhtäkkiä en muka osannu laittaa ruokaa ollenkaan. Vaikka kasvikset, salaatit, hedelmät ja keitot olikin tuttuja, niin koin olevani ihan ummikko niiden suhteen, kun lihaa ei ollu kuvioissa mukana. Kulutin ihan järkyttävästi aikaa uusien ohjeiden ettimiseen, tutustuin eri kasvisproteiinin lähteisiin, kävin Helsingistä asti hakemassa tempehiä ja tain kaikkeni ruokavaliomuutoksen onnistumiseksi. Tein tässä sen virheen että a) muutin koko ruokavalion kerralla b) olin liian ehdoton ja tiukkapipoinen c) otin liikaa paineita.

Kasvisruokavaliota jatkoin noin puoli vuotta, jonka aikana kyllä tein mm. ihan sairaan hyviä linssitortilloja, kikherneburgereita ja lehtikaalilettuja, mutta tän koko ajan mun suolisto-oireet sen kuin paheni mm. erittäin runsaan palkokasvien käytön vuoksi. Ihan kaamea päivittäinen turvotus, painonnousu ja ylipäänsä vaan kokonaisvaltainen epämukava olo sai mut viimein hakeutumaan lääkäriin, jossa verikokeiden jälkeen diagnoosiksi sain IBS:n eli ärtyvän suolen oireyhtymän. IBS:n laukaisi todennäköisesti suolistoloisen ja voimakkaiden antibioottikuurien yhdistelmä, eikä ylikunto ja stressi auttanut asiaa. Vaikka mitään parannuskeinoa tai lääkettä oireyhtymään ei ole, oli diagnoosin saaminen mulle suuri helpotus, koska ainakin tiesin että tietyillä ruokavaliomuutoksilla oli tilannetta mahdollista helpottaa. Siitä alkoikin uusi jakso mun ruokavaliossa, kun tutustuin ärtyvän suolen oireyhtymän ruokavaliohoitoon; tutuksi tulivat siis FODMAP:it, eri kuidut ja probiootit. Tästä riittää juttua ihan oman postauksen verran, josta voin kirjottaa joskus toisella kertaa. Ruokavaliohoidon avulla sain kuitenkin parannettua tilannetta ihan selkeästi, olo alkoi normalisoitua ja terveys muutenkin kohentua.

Viimeisten kahden vuoden ajan oon opiskellut mm. terveystieteitä, ravitsemustiedettä ja urheiluravitsemusta, jonka lisäksi kulutan viikottain tunteja ja tunteja terveys- ja hyvinvointiaiheiden itseopiskeluun kirjojen, netin ja podcastien välityksellä. Tällä hetkellä mun ruokavalion perusta on erittäin runsas määrä kasviksia, marjoja ja hedelmiä, paljon hyviä rasvoja, hitaasti imeytyvät hiilihydraatin lähteet sekä mahdollisimman korkealaatuinen liha. Syön pääosin gluteenitonta ja maidotonta ruokaa, jonka lisäksi välttelen mm. soijaa ja useimpia palkokasveja, koska ne aiheuttavat suurissa määrin edelleen suolisto-oireita. Ehdoton en asian suhteen kuitenkaan ole, mutta mietin yleensä tarkkaan onko ruuasta tuleva huono olo sen arvoista. Ja voin kertoa, että joskus se todellakin on :D Mun ruokavalio perustuu muutenkin 80/20 -ajatteluun, jossa 80% prosenttia ajasta syön terveellisesti ja loput 20% ajasta nautin herkuista tai jostain muusta tavallisesta poikkeavasta. Jos mun tekee mieli jotain hyvää, niin teen monesti makean smoothien, mutustan kookossokerilla makeutettua mysliä, teen banskupannareita tai leivon mutakakkua. Mun saattaa tehdä mieli karkkia kerran pari vuodessa, ja mulle tulee huono olo jo noin viidestä karkista :D Uskokaa tai älkää, mutta makuaisti tottuu ajankuluessa mihin vaan ja mun tekee todella harvoin mitään "epäterveellistä". Esim. punajuuret maistuu musta nykyään ihan sairaan makeille ja mantelimaitoon keitetty puuro, jossa on ripaus kanelia on mulle ihan suurinta herkkua. 

Uusia juttuja opin kuitenkin edelleen päivittäin. Esimerkiksi uusimpia juttuja terveyden ja hyvinvoinnin saralla on mm. luuliemi, ruuan sisältämä informaatio keholle, hormonitoiminta ja se kuuluisa kehon kuunteleminen. Haastetta mulle tällä hetkellä aiheuttaa sopivan treenimäärän löytäminen (varsinkin nyt, kun kaikki kovempi treeni on pannassa..). Aika mielenkiintoisen matkan oon näiden asioiden parissa kuitenkin kulkenu ja oli hauska miettiä mennyttä tältä kantilta. Odotankin innolla, että missäköhän mennään 5 vuoden päästä? Tällä postauksella toivon kuitenkin pystyväni näyttämään esimerkkiä siinä, että juuri ne 1% parannukset todella kumuloituvat vuosien saatossa, vaikka välillä menisikin metsään ja ottaisi pahasti takapakkia. Se kuuluu vaan asiaan. Jos haluaa oppia tuntemaan omaa kehoaam, miten se reagoi eri asioihin ja ärsykkeisiin, on vaan uskallettava kokeilla uusia juttuja ja luotettava itseensä sekä kehon välittämiin viesteihin. Tarvitaan myös halua, avointa mieltä ja tietoista toimintaa, koska mikään ei muutu, jos mikään ei muutu :)

Jos aiheesta heräsi kysymyksiä, niin saa pommittaa. Tää aihe poikesi ainakin mun päässä niin monta muuta postausaihetta, että jos terveys- ja hyvinvointiaiheiset tesktit kiinnostaa, niin niitä on todellakin lisää luvassa. Nyt aamupalalle, have a great week <3

Kommentoi