Stressi OSA 1

IMG_0652.JPG

Aiemmin ajattelin, etten oo stressaavaa tyyppiä. Muistan, miten teini-ikäisenä ihmettelin vierestä kun muut kaverit valitteli stressiä sitä ja stressiä tätä, enkä tunnistanut itessäni mitään stressiin viittaavia oireita tai tuntemuksia. Ajattelin olevani jollain tapaa poikkeuksellinen, stressaamaan kykenemätön yksilö (hah!). 

Voin kuitenkin vakuuttaa, että kaikki menetetyt stressin värittämät vuodet on otettu kolminkerroin takaisin tässä viimeisten kymmenen vuoden aikana 😉 Stressistä onkin tullu yks mun suurimpia mielenkiinnon kohteita, varmaankin just kaikkien omien kokemusten pohjalta. Siis mua kiinnostaa stressissä kaikki ihan sieltä sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toiminnasta aina vaikuttaviin stressinhallintakeinoihin asti. Enkä nyt puhu yleisistä ”rentoudu”, ”nuku ja lepää riittävästi” tai ”hemmottele itseäsi” -tyyppisistä keinoista, vaan ihan tutkimusnäyttöön perustuvista, vuosituhansia vanhoista toimivista harjoituksista. Mies oli selvästikin kuunnellu höpinöitäni aiheesta, koska sain joululahjaksi häneltä Mia Jokinivan Stressin luomuhoito -kirjan, joka on heittämällä yksi parhaimpia stressiin liittyviä kirjoja, joita oon lukenut. Mian edellinen kirja Hengähdyshetkiä – opas stressittömään elämään on myös ihan ehdoton suosikki, ja yhdessä nämä kirjat onkin mullistaneet omaa stressiin liittyvää maailmankuvaani sekä stressinhallintakeinojani ihan sanoinkuvaamattomalla tavalla. 

Koska nykypäivän elämäntyyli altistaa herkästi stressille ja stressiin liittyvät terveysongelmat on yksi yleisimpiä ongelmia, ajattelin, että siellä saattaisi olla joku muukin aiheesta kiinnostunut 🙂 Tästä tulee vähän pidempi postaussarja, jossa käyn ensin läpi stressiä läpi ihan yleisesti ja sitten myöhemmissä postauksissa keskityn tarkastelemaan sitä ainakin suolistovaivojen, hormonien ja painonhallinnan kannalta. Näiden lisäksi tulee myös iso postaus stressinhallinta harjoituksista, ja muitakin aiheeseen liittyviä näkökulmia saa ehdottaa 🙂

IMG_0642.JPG

Stressillä tarkoitetaan yksinkertaistettuna ihmisen omia kokemuksia kuormittavasta tilanteesta, jossa sopeutumiseen käytettävissä olevat voimavarat ovat tiukoilla tai ylittyvät. Stressiin liittyy myös elimistössä tietty hormonien ja hermostollisten reaktioiden tapahtumaketju. Stressiprosessiin vaikuttavat erilaiset ympäristöön ja yksilöön liittyvät stressitekijät, stressireaktiot sekä niihin liittyvät kokemukset. Jokainen stressaa omalla yksilöllisellä tavallaan ja jokainen stressaantuu eri asioista; toiselle innostava asia on toiselle huomattava stressinlähde, toisella stressi aiheuttaa vatsanväänteitä ja toisella ärtyneisyyttä. Stressitaso voi myös vaihdella tilanteesta, asiasta ja paikasta toiseen.

Ihmisen kokemaan kokonaisstressitasoon vaikuttaa siis elämäntilanne ja elintavat kokonaisvaltaisesti, jotka ovat vahvassa vuorovaikutuksessa ympäristötekijöiden kanssa. Myös ärsykkeiden määrä on oleellinen stressitasoon vaikuttava tekijä. Tärkeää on tiedostaa, että aivot prosessoi kaiken, halusimme sitä ei emme. Keho ei valitse niitä stressiärsykkeitä, joihin se reagoi, vaan aistijärjestelmämme aistii jatkuvasti mahdollisia uhkia.. Stressin lähde voi siis yhtä hyvin olla herätyskellon pirinä, lapsen syntymä, kylmä tuuli, iso projekti, kova treeni, ahdistavat uutiset, fyysinen tai psyykkinen trauma, riita puolison kanssa, vieras kemikaali tai liikennemelu. Se voi olla vaatima pomo, epäsäännölliset ateriavälit, vilkkuvat valot, täyteen ahdettu kalenteri tai sairastavat lapset. Stressireaktion aiheuttaja voi olla positiivinen tai negatiivinen asia, sisäinen tai ulkoinen, arkinen tai laaja-alainen, lyhyt- tai pitkäkestoinen. Stressi voi olla siis mitä tahansa, mikä horjuuttaa keho-mieli-yhteyden tasapainoa.

Stressin tehtävänä on ammentaa elimistön voimavaroja erikoistilanteista selviytymiseen. Stressireaktio on ihan supermielenkiintoinen fysiologinen reaktio, jonka aikana kehossa käynnistyy dominoefektin lailla sarja automaattisia toimintoja, jotka auttaa selviytymään uhkaavasta tilanteesta; vireystila kohoaa, syke kiihtyy, adrenaliinitasot nousee ja keho valmistautuu huippusuoritukseen – tyypilliseen pakene tai taistele skenaarioon. Stressireaktio on siis hyvin primitiivinen ja tarpeellinen selviytymiskeino.Kun vaara on ohi, kehossa käynnistyy päinvastainen reaktiosarja, jossa elimistö palaa rentouden tilaan. Ainakin itellä just tämän fysiologisen perustan ymmärtäminen auttoi lähestymään stressiä eri näkökulmasta; tajusin, että se on paljon muutakin kuin mielen kuormittuneisuutta.  

Kaikki stressi ei kuitenkaan ole pahasta, vaan stressi voidaan jakaa positiiviseen eustressiin sekä negatiiviseen distressiin. Positiivinen stressi antaa meille lisäbuustia ja motivaatiota töiden ja haasteiden tekemiseen. Sopivaa määrää eustressiä tarvitaankin tavoitteiden saavuttamiseen, itsensä ylittämiseen ja huippusuoritukseen yltämiseen. Liiallisena ja pitkään jatkuneena, myös eustressi voi kääntyä haitalliseksi – tärkeää onkin oppia tunnistamaan, milloin eustressi muuttuu henkisiä ja fyysisiä voimavaroja kuluttavaksi distressiksi. Kun olo alkaa olla levoton tekemättömien töiden vuoksi tai ne alkavat suorastaan ahdistaa. Kun pinna alkaa kiristyä, käy ylikierroksilla, tiuskii, ahdistuu tai lamaantuu. Tai kun alkaa kärsiä vatsa- tai uniongelmista, säryistä ja flunssista aiempaa enemmän.. Silloin on tärkeää päästä takaisin eustressin puolelle vähentämällä stressin aiheuttajia ja/tai lisäämällä rentoutumisen ja palautumisen määrää.

IMG_0631.JPG

Pitkään jatkunut distressi on terveydelle haitallista. Ongelmalliseksi stressireaktio kääntyy silloin, kun keho ei pääse palautumaan riittävästi reaktioiden välissä ja hälytys-valmiustila jää päälle. Stressireaktiossa elimistöön syntyy mm. stressihormoni kortisolia, joka pidemmän päälle aiheuttaa lukuisia terveysongelmia aina korkeasta verenpaineesta syöpään ja osteoporoosiin. Pitkittynyt stressireaktio aiheuttaa elimistöön matala-asteista tulehdusta, joka vuosien saatossa alkaa vahingoittaa soluja ja kudoksia. Stressi näkyykin kehossa monella tapaa; se mm. sekoittaa ruoansulatusta, kiristää lihaksia, tukkii ihohuokosia, heikentää muistia ja kiihdyttää sykettä. On jopa arvioitu, että 90% kaikista sairauksista johtuu pitkäkestoisesta tai kovasta stressistä (!). 

Moni kärsiikin nykypäivänä kroonistuneesta stressistä, jossa stressireaktiot jäävät päälle ja keho ja mieli jumiutuvat puolustautumis- ja selviytymismoodiin. Tällöin oma käytös helposti hyvin impulsiivista ja oman toiminnan kontrollointi haastavaa. On tutkittu, että impulsiivinen käytös johtuu siitä, että stressaantuneena aivojen toiminnanohjaus on heikentynyt. Oikeesti miten mieletöntä! Kortisolin liikatuotanto myös väsyttää, hidastaa palautumista ja laskee immuniteettia, sillä elimistön puolustusmekanismit väsyvät, ja johtaa pahimmillaan vakavaan ylikuormitustilaan, lisämunuaisten uupumiseen ja jopa masennukseen. 

Keho ei siis valitse mihin stressiärsykkeisiin se reagoi, mutta onneksi ei ole ikinä liian myöhäistä alkaa opettelemaan uusia tapoja käyttäytyä, kohdata ja purkaa stressiä. Me voidaan siis vaikuttaa siihen, miten me puretaan stressireaktion jälkiä mielestä ja kehosta tai opettaa itsellemme uusia toimintamalleja stressitilanteiden kohtaamiseen. Tätäkin on meinaa tutkittu: mitä useammin toistamme tiettyä toimintaa, sitä enemmän vahvistamme tarvittavien aivosolujen välistä kommunikaatiota. Eli mitä enemmän vahvistamme tiettyä toimintaa, sitä automaattisemmaksi toiminta muuttuu – niin hyvässä kuin pahassa 🙂 

Stressin kohdalla tavoitteena ei tietystikään ole mahdollisimman stressitön elämä, vaan oppia palauttamaan keho ja mieli rentouden tilaan stressireaktioiden jälkeen. Löytää sellaisia ratkaisuja, toimintamalleja ja tekniikoita, joiden avulla mieli rauhoittuu ja olo tuntuu vähemmän stressaantuneelta. Sellaisia itselle toimivia keinoja, jotka laskee verenpainetta, madaltaa sykettä ja auttaa hengittämään niin, että stressireaktion etenemisen voi pysäyttää. Niin, että arki aiheuttaisi enemmän nauru- kuin stressiryppyjä.

IMG_0661.JPG

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *