Uskalla epäonnistua

BY RACHEL

Pikkubreikki blogista oli näemmä tarpeen :) Tajusin, että oon luonu itelleni sisäistä painetta koko blogitouhusta ja asettanut riman aivan liian korkealle, joka on puolestaan aiheuttanut itelle riittämättömyyden, epävarmuuden ja epäonnistumisen tunteita. Jouduin viikonloppuna ihan tosissani ravistelemaan itteäni tämän asian suhteen, sekä palaamaan takaisin alkuviivalle muistuttamaan itseäni siitä, miksi tätä teen. Huomaan, että vaadin itseltäni ihan hirveästi ja asetan itselleni tosi korkeita tavoitteita. Koen helposti riittämättömyyden tunnetta, kun haluan tehdä asiat 110-prosettisesti, omat laatuvaatimukset hipovat pilviä ja virheiden tekeminen pelottaa. Suomeksi sanottuna, oon luonteeltani tunnollinen, suorittamiseen taipuvainen täydellisyydentavoittelija.

Tästä onkin siis luonnollista jatkaa aiheeseen, joka on pyörinyt mielessäni viime päivinä; epäonnistuminen. Epäonnistumisia on varmasti kaikilla takana, ja niiden synnyttämät tunteet voivat saada epämieluisia tunteita tai muistoja pintaan.. Mutta mitä tarkoittaa epäonnistuminen? Onko sellainen henkilö onnistunut, joka pelaa aina varman päälle, karttaa riskejä eikä mokaa ollenkaan? Voitko kuvitella ihmistä, joka ei ikinä epäonnistu? 

Epäonnistuminen-sana itsessään kolahtaa korvaan hyvin negatiivissävytteisenä.. Epäonnistumiseen voi liittyä pettymyksen ja hapeän tunteita, ja se voi tuntua suurelta ja ahdistavalta asialta, jolla on kauaskantoiset seuraamukset. Sosiaalisen ympäristön luomat paineet voi myös saada meidät pelkäämään epäonnistumista. Ajattelen kuitenkin itse, että epäonnistuminen on pikemminkin sitä, ettei edes yritä - ei se, että ottaa riskin ja mokaa. Epäonnistumiset kuuluu elämään, niitä tulee ja menee, halusit sitä tai et :) Epäonnistuminen on yrittämisen merkki ja pikemminkin osa elämää ja menestysmatkaa; ne ihmiset, jotka tekevät ja tavoittelevat asioita, sekä asettuvat mukavuusalueensa ulkopuolelle, epäonnistuvat eniten. He kuitenkin satavarmasti kasvavat, kehittyvät ja menestyvät eniten. 

Koska tosiasia on, että on aina mahdollista epäonnistua ja mokata. Epäonnistua, hajota, eksyä, romahtaa - ja se on kaikki OK. Jos ei uskalla ottaa sitä riskiä ja yrittää, ei voi silloin myöskään tietää omia onnistumisen mahdollisuuksia. Mitään uutta ja luovaa ei voi syntyä, jos pelkää epäonnistumista ja haluaa pelata aina varman päälle.. Jotta oppiminen ja kehittyminen olisi ylipäätään mahdollista, on vain opeteltava sietämään epäonnistumisia ja osaamattomuutta. Yksi oma mantroistani onkin: "On parempi tehdä jotain epätäydellisesti, kuin ei mitään täydellisesti." Voin siis kirjoittaa blogia, vaikka kirjoitusvirheitä tulee, kuvien laatu ei ole lähelläkään ammattibloggaajien tasoa, tai itsekeksityt reseptit maistuu jonkun suussa ihan kakalta. 

Oon lukenut paljon tarinoita menestyneistä ihmisistä ja todennut, että heitä kaikkia yhdistää sama asia: he ovat kaikki epäonnistuneet elämässä jollain tasolla, itseasiassa lukuisia kertoja. Se, mikä on kuitenkin tehnyt heistä menestyksekkäitä, on heidän suhtautuminen epäonnistumisiinsa; sen sijaan, että he ovat antaneet pelolle vallan tai jääneet vellomaan itsesääliin ja -kritiikkiin, he ovat kääntäneet epäonnistumiset ja vastoinkäymiset edukseen. He eivät ole luovuttaneet, vaan yrittäneet uudelleen ja uudelleen epäonnistumisien jälkeen. Kyse on siis oikeastaan enemmänkin siitä asenteesta, jolla päättää suhtautua asioihin ja tilanteisiin, jotka eivät suju suunnitelmien mukaan. 

Epäonnistuminen on harvoin kohtalokasta tai lopullista, vaan itseasiassa oiva tilaisuus aloittaa alusta aiempaa älykkäämpänä. Epäonnistuminen auttaa lisäämään ymmärrystä siitä, mitä tarvitaan lisää tai mitä meidän tulee muuttaa, jotta voimme onnistua. Epäonnistumisten kautta opimme menestymään. Jokaisessa epäonnistumisessa on myös potentiaalia kasvuun ja kehitykseen, ja voi parhaimmillaan toimia ponnahduslautana menestymiseen. Uskon myös, että oikeanlaisella suhtautumisella voi oppia olemaan myös epäonnistumisistaan kiitollinen.. Jokainen voi päättää antaako yksittäisen epäonnistumisen romuttaa koko elämänsä, vai kohauttaako tilanteelle olkiaan ja jatkaa elämäänsä eteenpäin. Ja jos aina yrittää parhaansa niillä tiedoilla ja taidoilla, jotka siinä vaiheessa omaa, voiko silloin edes ajatella epäonnistuneensa? 

Yrittäminen ja virheisiin uskaltautuminen vaatii rohkeutta, mutta mitä enemmän yrittää, sitä enemmän ja varmemmin myös menestyy. Jos yrityksesi päätyvätkin epäonnistumiseen, voit silti olla ylpeä yrityksestäsi. Epäonnistumisia ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, sillä virheitä tehdään niin kauan kuin täällä eletään :) Tärkeää on ottaa niistä opikseen ja siirtyä eteenpäin, sillä epäonnistumisissa rypeminen on turhaa, lisää pahaa oloa ja loppupeleissä estää nauttimasta elämästä. Lohdullista on myöskin se, että epäonnistumisen jälkeen meillä on aina edessä lukemattomia uusia mahdollisuuksia, jos vain sallimme ne itsellemme. Ja oikeastaan joskus se, ettei asiat menekään niinkuin toivoisi voikin olla loppupeleissä parasta, mitä itselle voi tapahtua.

Ja palatakseni vielä blogin alkujuurille.. Blogi syntyi yksinkertaisesta halusta jakaa ideoita, ajatuksia ja inspiraatiota muille - koin ja koen edelleen blogin olevan ihan täydellinen alusta jakamaan muun maailman kanssa kaikkia niitä asioita, joita pyörittelen omassa mielessäni. Tästä on myös kehkeytynyt itelle ihan sairaan hauska ja voimaannuttava harrastus, joka tuottaa mulle paljon iloa. Tavoitteita blogin suhteen toki on paljon, mutta jos jonkun asian opin pienen blogiloman aikana oli tämä: jos pystyn kirjotuksillani inspiroimaan edes yhtä ihmistä, niin silloin koen onnistuneeni tehtävässäni. 

 

Kommentit

Hyvä kirjoitus (Ei varmistettu)

Hyvä blogikirjoitus. Itse pelkään liikaa mokia, ja epäonnistumisia, vaikka lopulta joskus pohjalla oleminen on ainut tie ylöspäin.
Tästä kirjoituksesta rohkenen yrittää enemmän asioita ja mitä sitten, jos en onnistukkaan. Sitten yrittää uudelleen, tai voi avautua ihan uudenlaisia ovia. Elämä on yllätyksellistä.

Sinun ottamat kuvat ovat kuin ammattilaisen ottamia, ja älä liikaa ota paineita tästä, sillä tämä on aivan varmasti juuri sinun näköinen blogi. Jos liikaa hiot tätä, onko se enää sinun näköisesi?
Tee tätä blogia ensisijaisesti itseäsi varten, tärkeintä on, että nautit tekemisestä :) Matka on yhtä tärkeä, kuin päämäärä.

Sinun blogia on todella kiva lukea ja kuvitus on kaunista (eli sinulla on erinomainen blogi). Olet aktiivinen blogin pitäjä ollut :)
Kiinnostaisi tietää, miten kaksikulttuurisuus näkyy teidän perheessä? Voisitko tehdä siitä postauksen? Ja Canada's food postaus tms :)

P.s. Minun mielestä kuvasi ovat jo täydellisiä ;)

byrachel
BY RACHEL

Huomasin nyt vasta tämän kommentin, pahoittelut siitä!

Mutta ISO kiitos kauniista sanoistasi, ne piristi ihan mahdottomasti päivääni <3 Kommentti ihan todella lämmitti sydäntä ja nostatti hymyn huulille. Ja ihan totta puhut, matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä ja tärkeintä on, että itse nauttii siitä mitä tekee! Ja parasta se on tietysti silloin, jos se palvelee myös muita.

Ja kiiiiiitos postausideoista! Jotenkin kaksikulttuurisuus on itselle niin tavallista ja normaalia, ettei sitä tule sen kummemmin mietittyä. Mutta voin ehdottomasti tehdä postauksen aiheesta, ja kanadalaisista ruuista kans! Meillä on tulossa reissu Kanadaan kesällä, niin silloin viimeistään toteutan tämän ruokapostauksen ihan konkreettisesti, mutta aihetta voisi pohjustaa jo etukäteen muiden asioiden kautta! 

Kiitos vielä, ja ihanaa päivää sulle<3

Kommentoi