Ladataan...
BY RACHEL

Meillä on ruokailun suhteen tiettyä "sääntöjä" ja periaatteita, jotka edesauttaa sitä että ruokailu säilyy positiivisena, terveellisenä ja joustavana asiana. Kaikki lähtee mielestäni liikkeelle siitä, että näyttää lapsille itse mallia. Tutkimuksissa on havaittu, että lapset omaksuvat helposti vanhempien ruokailutottumukset, joten paras keino opettaa lapset syömään terveellisesti on antaa mahdollisimman hyvää esimerkkiä :) Yksinkertaistettuna, paras tapa kannustaa lapsia syömään terveellistä ruokaa, on ostaa kotiin ja tarjota heille terveellistä ruokaa. Mun mielestä jo pelkästään sillä, että lapsi ehdollistetaan monipuoliselle ja terveelliselle ruoalle, on positiivisia vaikutuksia, sillä se auttaa lisäämään kiinnostusta, innostusta ja yleistä ruokatietoisuutta, sekä vähentää nirsoilua. Tän ehdollistamisen oon huomannu ihan konkreettisesti esimerkiksi siinä, että meijän eskarilainen tarjoille mulle hiekkalaatikolla smoothieita ja raakakakkuja, koska tietää niiden olevan mun herkkua :D

Meidän kaksi tärkeintä periaatetta on; 1) lapset ottavat itse ruokaa ja syövät sen verran, että tuntevat olonsa kylläisiksi ja 2) kaikkea pitää maistaa. Lapselle on hyvä tarjota terveellisiä ruokia (edes pieninä annoksina) ja antaa lapsen itse päättää, kuinka paljon haluaa syödä. Tämä sai alkunsa vanhemman ladyn päiväkodissa, jossa jo 3-vuotiaat ottavat itse ruokansa. Vaikka alussa saattaakin tulla välilyöntejä, niin aika nopeasti lapsi oppii ottamaan sen verran ruokaa, kuin on nälkä. Uskon siihen, että kyllä lapsi syö silloin kun sillä on nälkä - eihän meillä aikuisillakaan ole joka päivä ja jokaisella aterialla samanlainen nälätunne, ja musta onkin hienoa että lapsi oppii kuulostelemaan itseään jo näin pienestä pitäen. Jotenkin vierastan myös sitä ajatusta, että lasta käsketään syömään "vielä 3 lusikallista koska oot 3 vuotta". 

No jutellaan hetki sitten maistamispakosta :D Meillä maistamispakko tarkottaa sitä, että täytyy maistaa kaikkea mitä pöytään on katettu. Oli se sitten kasviksia, lihaa, paahdettuja kikherneitä tai hapankaalia - kaikkea maistetaan edes pienen nokareen verran. Se tarkoittaa myös sitä, ruoan kaikkia osia maistetaan. Eli jos keitossa on kanaa, perunaa, porkkanaa, paprikaa ja purjoa, niin silloin lapsi maistaa edes yhden palan kanaa, perunaa, porkkanaa, paprikaa ja purjoa. Tämä on meidän talossa jo niin selvä asia, ettei siitä oikeastaan ikinä kinastella tai keskustella.. Oon pikemminkin koittanu kääntää asian niin, että me ollaan superonnekkaita kun meillä on mahdollisuus maistaa kaikkia näitä eri ruokia, tai arvuutellaan yhdessä uuden ruoan kohdalla, että miltähän tämä mahtaa maistua? Oon teroittanut lapsille myös paljon sitä, että ei voi tietää tykkääkö jostain, ellei sitä maista. Mulla nousee niskavillat pystyyn, jos joku väittää inhoavansa jotain ruokaa, vaikkei olisi koskaan edes maistanu kyseistä ruokaa :D 

Tähän liittyy yksi toinenkin periaate; ruoka ei ole pahaa, on vaan erilaisia makumieltymyksiä. Se mikä maistuu yhdelle, ei maistu toiselle. Tästä syystä jos jostain ruoasta ei niin pidä tai välitä, niin pahaksi leimaamisen sijaan me sanotaan ettei se maistu, se ei ole meidän lempimakuja, tai emme välitä kyseisestä ruoasta. Meidän ystäväperheellä on tähän liittyen sääntö, jonka mukaan lasten tulee maistaa uutta makua 3 kertaa, ennen kuin voi päättää pitääkö siitä vai ei. Toisto on tärkein makutottumusten muuttamisessa, myös meillä aikuisilla!

Me syödään 4-5 ateriaa päivässä, joista kaksi on kunnon ruokaa. Jos ei syö kunnon ruokaa, niin sitä ei myöskään korvata sitten välipaloilla tai muilla snäkseillä. Lapset on niin ovelia, että ne oppii silloin helposti siihen, että ei haittaa vaikka ei söisikään oikeeta ruokaa, kun kohta kuitenkin saa kaapista jotain muuta herkullisempaa vatsantäytettä.. Jos ruokaa on maistettu ja syöty ihan kohtuullinen annos, niin silloin voi ottaa esim. leivän/siemennäkkärin päälle. Ei lasta ole tietenkään tarkoitus pitää nälässä, vaan opettaa siihen, että syödään vatsa täyteen kunnon ruokaa jatkuvan napostelun sijaan.

Mä oon myös kova piilottamaan kasviksia lähes kaiken ruoan sekaan ja se on mielestäni yks helpoimpia tapoja lisätä lasten kasvisten syöntiä. Kastikkeisiin, laatikkoruokiin, keittoon, muusiin, smoothieen.. En yhtäkkiä keksi mikä olis sellanen ruoka, johon en lisäisi jotain kasvista joukkoon :) Kyllä vihreimmät lehtikaalin palaset saatetaan noukkia sieltä joukosta pois, mutta tärkempänä pidän ajatusta siitä, että lapsi ymmärtää kasvisten kuuluvan ruokaan kuin ruokaan. 

Meillä on yksi herkkupäivä viikossa. Esikoisen kohdalla ajateltiin ensin, ettei meidän talouteen osteta karkkia ollenkaan... hehheh. Se kesti ehkä kolmeen ikävuoteen saakka. No ihan niin ehdottomia ei asian suhteen enää olla, mutta karkkipäivän sijaan vietetään herkkupäivää, joka tarkoittaa milloin jätskiä tai karkkia, milloin itseleivottua herkkua tai suklaapäällystettyjä pähkinöitä. Itseasiassa me just juteltiin eskarilaisen kanssa siitä, että toiset syö pienen herkun joka päivä, kun toiset haluaa syödä vähän enemmän herkkuja kerralla ja säästää herkut tietylle päivälle. Ainakin tällä hetkellä tyttö totesi yhden herkkupäivän olevan hänen mielestään parempi. Mä en myöskään osta kotiin oikeestaan mitään herkkuja, mehuja, sipsejä, snäksejä tai muuta epäterveellistä, koska voin olla varma siitä, että sitä sitten kinutaan harva se päivä. Säästän tässä siis lähinnä omia hermojani :D Herkkupäivänä käydää kaupassa hakemassa herkut, mutta muuten ostan kotiin ja kaappeihin vaan hyviä ruoka-aineita. (Tosin välillä tää koituu pieneksi ongelmaksi, jos yhtäkkiä saakin yllätysvieraita, eikä ookaan muuta tarjottavaa kuin hedelmäsalaattia tai kasvistikkuja. #sorrynotsorry). 

Ja jos millään jaksaa nähdä vähän vaivaa sen eteen, että ruoasta tekee yllätyksellistä ja mielenkiintoista, niin suosittelen sitä todella! Varsinkin nirsojen ja ennakkoluuloisten lasten kohdalla voi auttaa se, että panostaa ruoan esillepanoon. Hedelmät voi pilkkoa tai asetella lukuisin eri tavoin tai käyttää esimerkiksi teemavärejä. Tai tehdä kasvis/hedelmävartaita tai hassun muotoisia lettuja. Tai antaa lasten syödä hammastikuilla. En tiedä mikä taika tikuissa on, mutta tuntuu että mitä tahansa siihen pujotteleekaan, niin se muuttuu lapsen silmissä herkulliseksi. Yhden asian jonka oon oppinu omalta äidiltä, on hauskojen iltapalalautasten kokoaminen. Muistan miten äiti valmisti meille usein face plate:n eli naamalautasen; silmät saattoi olla kurkun viipaleita, hiukset rypäleitä, nenä pähkinää ja suu banaania. Aina sieltä tuli vähän erinäkönen hemmo, ja ilosena puputettiin menemään hedelmiä ja kasviksia (tai suita ja neniä). Näitä tulee tehtyä itekkin lapsille tosi usein, ja monesti eskarilainen pyytääkin varta vasten face platen. Tää on itelleki hauskaa, kun saa päästää mielikuvituksen valloilleen ;) 

Muutenkin lasten syömisen suhteen kannattaa pitää mahdollisimman rento ja positiivinen ote. Vaikka yllä tulikin lueteltua useita meidän "sääntöjä", niin ne on vaan tiettyjä periaatteita joiden mukaan me syödään ilman, että meno on mitenkään tiukkapipoista. Tai mun mittakaavan mukaan ei ole tiukkapipoista :D Lapset kannattaa myös ottaa mukaan ruoanlaittoon, vaikka se usein tarkoittaisikin isompaa sotkua ja hitaampaa menoa.. Musta on tärkeää, että myös lapsi pääsee osalliseksi ruoanlaittoa niin ruokakaupassa, keittiössä, kuin ruokalistan suunnittelussakin! Me lainataan myös paljon reseptikirjoja kirjastosta ja erityisesti lasten reseptikirjoista löytyy usien kivoja ideoita, josta lapsetkin innostuvat. Esim. meidän eskarilaisen ihan lempiruoaksi on muodostunut Prinsessa-lehdestä bongatut Tuhkimon uunijuurekset - ihan vaan koska Tuhkimo!

Olisi mielenkiintoista kuulla, millasia periaatteita teillä on lasten ruokailun suhteen? :)

Ladataan...
BY RACHEL

Meistä on kehkeytynyt miehen kanssa aika hyvä tiimi, ainakin mitä joulukorttikuvien suhteen tulee ;) Kun herättiin lauantaina siihen että maa oli ihan valkeana, ajattelin heti että today is photo day. Aamupäivän vietin ystävän babyshowerbrunssilla, mutta heti kotiuduttuani laitettiin hihat heilumaan: puettiin tytöt sävysävyyn, vedettiin pulkka takapihalle ja mies nauratti tyttöjä samalla, kun ite hyppelehdin lumihangessa koittaen saada ikuistettua tyttöjen hymyjä ja talvista tunnelmaa kuviin. Jo viidessä minuutissa ehdittiin kuitenkin saamaan muutama onnistunut räpsy, ja hykertelin tyytyväisenä meidän tehokkuudelle. Samana iltana kuvat koneelle ja tilaus menemään. En muista milloin viimeksi ollaan oltu näin ajoissa joulukorttien suhteen :)

Tilasin vähän aikaa sitten tytöille Pono Designin ihanat tupsupipot, jotka päätyi myös kuviin. Pono Design on suhteellisen tuore suomalainen, kahden äidin perustama vaatebrändi, joiden valikoimaan kuuluu tällä hetkellä pääosin ihania pipoja, päähineitä, rusettipantoja ja tuubihuiveja, mutta muutamia vaatteitakin on - ja lisää kuulemma luvassa! Värivalikoima on niin mun makuun, jonka lisäksi käytetyt kankaat ja raaka-aineet on huolella valittuja (pipojen ja huivien trikoo mielettömän laadukkaan tuntusta) ja alkuperä jäljitettävissä. Pipoja ja pantoja olisin voinu tilata tytöille vaikka millä mitalla, ja musta onkin ihan huippua tukea tän tyyppisiä naisia, jotka lähtee toteuttamaan omia intohimojaan <3 Kurkkaa lisää täältä!

Ladataan...
BY RACHEL

 

Meidän lady täytti eilen 6 vuotta. 6 vuotta!! Synttäreitä on odotettu vähintään se puoli vuotta, kutsut lady teki ite jo kesälomalla ja viimeisen kuukauden ajan on synttärit aiheuttanu jos jonkinnäköistä sydämentykytystä. Mä rrrrrakastan juhlien järkkäämistä ja iltamien hostaamista. Siis kaikkea koristelujen suunnittelusta lähtien aina sinne täydellisen menun miettimiseen ja juhlanumeroiden pohtimiseen. Suhtaudun juhlien järjestämiseen vakavasti ja kulutan tunteja ja tunteja reseptien ja koristeluideoiden selaamiseen. 

Tänä vuonna päätin tytön syttäreiden suhteen ottaa kuitenkin vähän lunkimmin ja antaa tytön olla omien juhliensa pääsuunnittelija. Se toimi itseasiassa yllättävän hyvin, koska ainakin meidän 6-vuotias tietää tasan tarkkaan mitä haluaa, niin iteltä vapautu runsaasti aikaa muiden asioiden tekemiseen. Juhlissa oli lopulta pinkkiä, violettia ja vappunauhaa, Petsejä, pinjataa ja prinsessaa - kaikki sulassa sovussa :D Kakun tuli ehdottomasti olla vanilja-tuorejuustokakku päällystettynä suklaanameilla, juomaksi kelpasi vain kuningatar-limua ja jotain terveellistäkin tarjottavaa (=rypäleitä) piti pöydässä kuulemma olla. Löysin hulluilta päiviltä myös teemaväreihin mätsäävän pinjatan, joka oli hoplopin lisäksi toinen synttäreiden kohokohdista. 

Merenneitopyrstö oli ehdottomasti odotetuin lahja, joka riisuttiin vain tyyliin vessakäyntien ajaksi :) Lady vastaanotti vieraat makoilemalla oven edessä merenneitomaisessa asennossa, hyppi räpylällä pitkin asuntoa koko päivän ja laskosteli pyrstön päivän päätteeksi sängyn vierelle odottamaan. Vaikka kahden päivän juhlimiset taisi ottaa koville, niin illalla nukkumaan mennessä tyttö väsyneenä hymyili ja sanoi: pretty many people love me.