Rakkaudennälkä

Rakkaudennälkä

Mä oon halunnut elämässäni myös niitä kevyempiä juttuja. En ole ikinä ollut se nainen, joka haluaa deittailla kuukausikaupalla ennenkuin "päästää" miehen makuuhuoneeseensa. Ei mua ole ikinä vaivannut se, että joidenkin kanssa se kemia nyt vain on jäänyt siihen fyysiselle levelille. Niin käy joskus. Silti, mussa on kaikkina niinä vuosina myös palanut syvällä sisällä roihu, mihin mä oon etsinyt välillä ahkerammin, väillä laiskemmin tyydytystä

Rakkaudennälkä. Palo siitä, että joku ottaisi ja rakastaisi. Näyttäisi, että haluaa mut juuri tällaisena ja kokonaan. Varsinkin toisinaan, sitä on ollut hankala myöntää myös mulle itselleni. En oo halunnut myöntää sitä totuutta, että mä haluan todellakin sitä rakkautta. Tapailujutut on kaatuneet omiin mahdottomuuksiinsa yksi toisensa jälkeen, jättäen mut jälkeensä lojumaan lattialla mytyssä, itkien. Sydän verillä miettien, että mä en enää ikinä päästä ketään lähelle. Roihu mun sisällä laantuu ehkä hieman, ehkä hetkeksi kun vaiennan sitä kyynelillä. Sitten tulee taas seuraava aamu, ja sitäseuraava, kaataen lisää bensaa liekkeihin. Ja sitten taas mennään.

Mä en edes itse todellakaan tiedä mistä mä aina revin sen energian. Kun koet pettymyksiä pettymyksien perään, sitä toisaalta luulisi että masentuu, kyynistyy eikä jaksa enää yrittää. Toki mukaan on mahtunut niitä muutamia hyviäkin yksilöitä, jotka ehkä juurikin tuo tarpeeksi sitä kipinää ja toivoa siitä, että ehkä vielä löytyy joku joka ei satuta. Välillä se tosin tuntuu toivottomalta. Vaikka itsekin sisimmillään tiedän, etten vain ole vielä törmännyt yhteenkään ihmiseen, jonka kanssa olisin onnellinen, se meinaa toisinaan unohtua. Unohtua sen tieltä, kun jokainen jota olet tapaillut tuntuu löytävän sen pitkäaikaisen seurustelukumppaninsa juurikin sun jälkeen. Man, that hurts though.

Mä oon aina ollut aika tunteellinen ihminen. Okei ton mä sanoin väärin - tosi tunteellinen ihminen. Mä tunnen vahvasti kaikki kolhut ja naarmut, mutta myös toisaalta pieninkin toivon pilke ja ilo saa mut suoristamaan mun selän ja jatkamaan taas eteenpäin ainakin jossain määrin tyytyväisenä. Ehkä senkin takia mulla on ollut niin suuri palo saada sitä jotain suurta: rakkautta. Isoja tunteita joista kaikki puhuu, joita kokea ja joita vaalia.

Sen takia musta tuntuu, että mulla on aina ollut pohjaton rakkaudennälkä. 

 

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.