Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Viime talven uupumuksen jälkeen olen työstänyt uudestaan omia voimavarojani vanhemmuudessa. Olen ollut kiinnostunut tunnetaidoista, mindfulnessista ja myötätuntoisesta vanhemmuudesta äitiyteni alkumetreistä lähtien. Olen lukenut ja harjoitellut, muuttanut ajatuksiani ja toimintaani, mutta en missään nimessä ole vielä valmis. En usko, että näissä asioissa voi koskaan olla valmis. Voi vain olla parempi.

Lapsiperheen arjessa on jo itsessään paljon tahdonvoimaa kuluttavia asioita. Ajatusten hallinta ja niiden suuntaaminen, tunteiden hallinta ja toiminnanohjaus. Jos elämässä on lisäksi stressiä, tahdonvoimaa kuluu entisestään. Toimivat rutiinit arjessa taas tukevat tahdonvoiman elpymistä. Arjen automaatit toimivat meillä kaikissa suoraan lapseen kohdistuvissa asioissa, kuten aamu- ja iltarutiineissa, mutta koen että päätöksentekotilanteita on vielä liikaa. Mietin nimittäin liian usein viikon aikana mitä ruokaa söisimme ja mitä pitää ostaa kaupasta. Yhtäkkiä illat kuluu vain siihen kaikkeen, kauppaan, ruuanlaittoon ja keittiön siivoamiseen. Ja sitten sitä miettii, että olisinko minä halunnut tehdä tänään vielä jotain. Ja sitten toteaa, että ei kyllä oikeastaan jaksakaan. Jatkuvasta päätöksenteosta tulee päätöksentekoväsymys. Siksi selvissä viikkorutiineissa on etunsa. Ruuanlaitto-, siivous-, kauppa- ja harrastusvuorot jaettuna jokaiselle arkipäivälle. Tässä me olemme rehellisesti sanottuna vielä todella huonoja. Muuttuvat, mutta lähes jokaviikkoiset työmatkat eivät ole ainakaan helpottaneet tätä. Yhdestä kolmeen iltaan viikossa kaikki on toisen aikuisen varassa. Se pitää aina yrittää ennakoida, jotta toisen ei tarvitse jäädä ihan tyhjän päälle. Muille illoille ei tunnu riittävän samaa järjestelmällisyyttä ja takki on usein ihan tyhjä. Toisaalta viikot, jolloin ruuat on mietitty ja ostettu valmiiksi ovat tuntuneet paljon helpommilta. Sitä pitäisi vain pitää yllä, koska nollapisteestä on taas raskaampi lähteä. Arkea oleellisesti helpottava tekijä olisi esimerkiksi ruokakassi-palvelut. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi kokeilla sitä ja antaa sille mahdollisuuden kumota jokin outo kontrollintarpeeni valita kuitenkin lähes samat asiat kaupasta viikosta toiseen. Sitä paitsi lapsen vieminen kauppaan päiväkotipäivän jälkeen on tehokkaan ajankäytön (ja sen tahdonvoiman) kannalta hieman niin ja näin. 

Jos tietty sääntötarkkuus meiltä viikkorakenteessa puuttuukin, niin hyvän olon hetkistä arjessa pidämme ainakin kiinni. Sitä kannattelevat etunenässä perheen kaksi isointa hassuttelijaa, jotka ovat saaneet minunkin ajoittaisen tiukkapipoisuuden löystymään. Hyvän olon hetket hitsaavat meitä yhteen ja auttavat olemaan hetkessä sekä arvostamaan toisiamme ja sitä mitä meillä on. Ilman heitä, ja erityisesti sitä millaisia he luonnostaan ovat, suhtautuisin asioihin vakavammin ja keskittyisin vahvuuksiini suorittamisessa. Totiseen asioiden järjestämiseen ja listaamiseen, sekä kalenterin suunnitteluun. Piirteethän eivät lainkaan ole huonot, perheessämme on itseasiassa kaikki tarvittavat vahvuudet parempiin voimavaroihin. Niiden hyödyntäminen ja yhdistäminen on tärkein avain. Olen ehdottomasti tyyppi, jonka pitää saada joka päivä jotain aikaiseksi. Lisäksi järjestän asioita ja rakennan esimerkiksi viikoista helposti muistettavia rakenteita, joka saa muut välillä ihmettelemään miten saan pidettyä kaiken päässäni.

 

 

Lisää voimavaroja vanhemmuuteen saa tietysti myös panostamalla itseensä. Hyvä olo lähtee itsestä, joten siihen kannattaa panostaa. Voimavaroja vanhemmuuteen -verkkokurssin ensimmäisiä tehtäviä oli etsiä visio, kartoittaa mitä itse haluaa. Tehtävissä piti myös miettiä missä on hyvä ja mihin haluaisi muutosta. Lisäksi piti järjestää treffit itsensä kanssa. Järjestin itseasiassa jokaviikkoiset treffit itseni kanssa. Käyn restoratiivisessa joogassa kerran viikossa. Alkuun hieman läksytin itseäni siitä, että minun tulisi käyttää sekä ottamani aika, että se reilu pari sataa euroa johonkin fyysisempään harrastukseen, mutta sitten myönsin tarvitsevani rauhallista läsnäoloa ja kevyttä kehoa avaavaa venyttelyä. 

Muutoksen alla on ollut myös stressin tiedostaminen ja reaktion säätely. En ole enää stressannut aamuista, sillä olen päättänyt, ettei töissä tapahdu mitään sellaista siinä vartissa, jonka käytän parempaan aamuun lapseni tai joskus jopa itseni kanssa. Vaikka Allu veisi Fridan aamulla päiväkotiin, saatan jäädä vielä kotiin hetkeksi. Pukeutua ajatuksella, meikata rauhassa tai syödä aamupala. Ottaa pienen hetken itselleni. Lisäksi nukun lähes joka arkiaamu ainakin vartin pidempään kuin muut, ihan vain siksi että nukkuminen on ihanaa.  

 

Voimavaroja vanhemmuuteen -verkkovalmennus auttaa tiedostamaan omia voimavarojaan ja voimavarasyöppöjään, sekä parantamaan hyvinvointia konkreettisilla keinoilla. Esimerkiksi vauhtivartti, jonka tosin jo unohdin kesäloman ja alkuraskauden pahoinvoinnin syövereissä. Vauhtivartti toimii niihin mieltä kaivertaviin "pitäisi tehdä" asioihin, jotka kummittelevat jatkuvasti mielessä. Vartti päivässä niihin ei ole ajallisesti paljon, mutta helpottaa kummasti mielen lastia. Viimeisin Kasvun Taian verkkovalmennus alkoi tällä viikolla. Jos aiheet kiinnostaa, suosittelen myös tilaamaan ilmaisen, Vanhemmuuden Voimapostin sähköpostiin. Kuukausittaiset aiheet ovat paitsi mielenkiintoista luettavaa, ne osuvat muistuttamaan tärkeistä asioista. 

 

Mistä sinä saat voimavaroja vanhemmuuteen? Oletko tehnyt isoja muutoksia, vai oletko alusta lähtien tiennyt miten homman tulee toimia?

 

 

(Kasvun Taika: Voimavaroja vanhemmuuteen -kurssi saatu osana muuta yhteistyötä.)

 

Lue myös: 

Pahoja ajatuksia

Armeija opettaa mindfulnessia

Lapsi kehittyy lähisuhteissaan

Mindfulnessia vanhemmille, osa 1

Mindfulnessia vanhemmille, osa 2

Kun sähköposti opastaa toimivimman tavan rauhoittaa lapsen kiukku

Tunnetaitoja kirjoista

Kuinka pysyä rauhallisena, kun lapsi raivoaa?

Jos kärpänen katossa seuraisi perhettänne?

Myönteisiä keinoja vanhemmuuteen, kiitos!
 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'