Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Rohkeus, joka kumpuaa itsensä kuuntelemisesta sen sijaan, että toimisi kaavojen mukaan tai valitsisi aina varmimman vaihtoehdon. Sellainen rohkeus inspiroi valtavasti. Etenkin minunlaistani, joka on vasta muutaman vuoden opetellut heittäytymistä ihan arkisissa asioissa. Oikealta tuntuva päätös on kokemuksenikin mukaan silti aina se oikea päätös. Aina se on myös johtanut johonkin parempaan. Yhteiskunnan ja työn muutos näkyy myös uskalluksessa irroittautua oravanpyörästä ja tehdä arjesta ja työstä tasapainoisempaa. 

Tätä rohkeutta oli esillä myös Herttoniemi Block Partyssä lauantaina. RajuMe -kollektiivinen taidenäyttely rakentui päiväksi herttoniemeläiseen alikulkutunneliin. Näyttely esitteli naiseutta katukulttuurissa ja toi esille yhdenvertaisuutta ja ennakkoluulottomuutta usein miehisenä näyttäytyvässä skeitti- ja katutaidekulttuurissa. Esillä oli myös ystäväni ja kollegani, Natalie Ahosen, tekstiiliveistokset. Upea esimerkki hänen rohkeudestaan ottaa aikaa omalle luovuudelle ja etsiä omaa tarinaa. 

 

Teos 2.

Towards unadulterated me.



"Kun löydät sisäisen vahvuuden.

Sinun rauhan ja ilon.

Sinä löydät sinut.

Sisimpäsi.

Ja kaikki ne värit."



"When you find inner strength.

Your peace and joy.

You find you.

Your soul.

And all them colors."


 

 

 

Rohkeutta uuteen viikkoon!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tasan vuosi sitten palasin töihin kahden vuoden äitiysloman, hoitovapaan ja opintovapaan jälkeen. Osasin odottaa sitä, että arki muuttuu täysin. Olisi jatkuva kiire ja hyvin todennäköisesti tuntisin jonkinlaista riittämättömyyttä kaikessa mitä tekisin. Nautin ajasta kotona, mutta toisaalta määrätietoisuuteni nauttii työstä kodin ulkopuolella. Tiesin myös, että aika oli oikea. Se puoli vuotta opintovapaalla, jolla olin pidentänyt kotona oloa Fridan kanssa, oli tärkeä lisäaika meille molemmille. Jotenkin hassusti ajattelin, että kaikki kiva loppuu, kun työt ja päiväkoti alkaa, mutta huomasin jo heti alkuun, ettei se ollutkaan ihan niin. 

On todella yleistä, ja siis aivan normaalia, että parinkin vuoden tauon jälkeen paluu työelämään vaatii ponnisteluja. Kun elämäntilanne on muuttunut täysin, ei vanhoihin työrooleihin sujahdetakaan ihan tuosta vaan. Tästä ei juuri puhuta. Naisia kohdellaan työpaikoilla kaltoin jo muutenkin niin paljon, ettei kukaan halua enää lisätä vettä myllyyn kertomalla, että "hei, vaatiikin vähän aikaa tottua, kun jokainen osa-alue elämässäni haluaa multa kaikkea koko ajan". Että "oottakaa hetki, kyllä mä kohta oon ihan entiseni". Puhumattakaan siitä, ettei lapsi välttämättä sujahda päiväkotiin kuin kala veteen, ja tottuminen voi viedä fyysisesti voimia niin lapselta kuin siten myös aikuiselta. Tarve todistaa, ettei mikään ole muuttunut, eikä äitiysloma ole pehmentänyt aivoja on suuri. Silti kaikki on muuttunut, mutta ei välttämättä lainkaan huonompaan suuntaan töidenkään kannalta. Ei tarvitse tulla entiselleen. Ei, jos se tarkoittaa ilmaisia ylitöitä ja jatkuvaa kireyttä. Opin tekemään työtäni järkevästi. Valitsin merkityksellisimmät ja tuloksellisimmat asiat, noudatin työaikoja ja hyödynsin etätyötä kun halusin maksimoida ilta-ajan lapsen kanssa. Vaikka enhän tätä tietenkään heti oppinut.

 

 

Itselläni pelkästään työelämään tottuminen uudessa elämäntilanteessa ei riittänyt, vaan jouduin taistelemaan tieni takaisin. Ei siis mikään ihme, etten tuntenut itseäni tervetulleeksi. Tämän tosin ymmärsin vasta työpsykologin vastaanotolla. Talvi tuntui siltä, kuin olisin räpeltänyt hukkumista vastaan. Tai kuin niissä unissa, joissa juokset, mutta et pääse mihinkään. Olin totaalisen lukossa enkä tajunnut edes sitä kuinka paljon se näkyi myös ulos. Lopulta se musersi minulta uskon omaan ammattitaitooni ja vei sängyn pohjalle. Tosin vain iltaisin ja viikonloppuisin, sillä työt piti hoitaa. Ärsytti, etten pystynyt käyttämään edes sitä pientä vapaa-aikaani perheeni kanssa nauttien. Omana itsenäni. Saatoin itkeä illat sitä, mitä joku työkaveri, tai yleensä vielä jonkun tiimin esimies oli sanonut, tai edes katsonut minua. Tuntui, kuin rinnalleni olisi asetettu valtava paino. Kävelin töihin kyyneleet silmissä ja töissä en aina saanut henkeä. Ehkä olin niin jumissa, että unohdin hengittää. Kuvittelin tiettyjen ihmisten toivovan, etten ikinä sanoisi mitään palaverissa, koska olen niin tyhmä, minulla on huonoja ideoita, enkä kuuluisi paikkaani. Sepä se, uupuneena kaikesta tulee henkilökohtaista. Tämänkin opin työpsykologilta. Analysoin missä tilanteissa, ja miksi tunsin riittämättömyyttä ja huonoutta, sekä sitä mikä niissä oli totuudenmukaista ja mikä vain tunnetta. Hävetti ja vähän naurattikin, että sain työuupumuksen puolessa vuodessa. Tilanteeni ei kuitenkaan ehtinyt mennä pahaksi, sillä hain apua nopeasti. Se, että joku kuunteli ja vakautti ajatukset käynnisti eheytymisen. Se, että joku sanoo, etten ole huono, vaan olen saanut huonoa kohtelua, ja antaa sitten muutamia vinkkejä päästä asiassa eteenpäin. En ollut kuvitellut pahaa oloa, en ollut sopeutumaton kummajainen, vaan olin oikeutettu siihen. Jokaiselle tilanteessani olisi käynyt niin, kuin minulle kävi. 

Psykologini oli ihan hauska. Tuumittiin viimeisellä kerralla yhdessä, että miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä töitä niin, että jatkuvasti ylittäisin itseni ja pyrkisin saamaan lisää vastuuta. Että näin oli ihan hyvä, ja kyllähän parhaansa tekeminen riittää.

 

 

Tsemppiä kaikille, jotka palaavat nyt syksyn myötä työelämään. Jos se tuntuu vaikealta, muista, että se on normaalia. Jos se tuntuu tosi vaikealta, niin varaa aika työpsykologille. Tee se ennen, kuin suunnittelet vaihtavasti työtäsi vain sen vuoksi että kuvittelet, ettei rooliisi voi sovittaa vanhemmuutta. Jos työyhteisössäsi ei ole perheellisiä, muistuta palaveriajoista ja yhdenvertaisuuslaista. Muista itse, että olet tosi hyvä, vaikka oletkin vanhempi. Äläkä yritä tehdä enempää kuin pystyt.

 

 

Lue myös: 

#Uraoivallus: Valitse taistelusi

Pahoja ajatuksia

Salamapäätös opiskelevaksi kotiäidiksi

Opintovapaa hoitovapaan sijaan? Lue tämä!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Jossakin rankan kevättalven tiimellyksissä, ja aivan huomaamatta, hiukseni olivat kasvaneet kainaloita hipoviksi. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut pitkiä hiuksia, mutta äitiysloman ja hoitovapaan aikana hiukset venähtivät salakavalasti. Tyyli oli aina ponnarilla ja leikkausvälit räjähdyspisteeseen pitkitettyjä. Koska en ole mielestäni koskaan omistanut pitkää tukkaa, olen oikeastaan aina haaveillut siitä. Nyt kun hiukset ovat useasti olleet reippasti yli olkapään, en tykkääkään siitä. Se roikkuu perässä kuin mikäkin piiska. Suorana, liukkaana ja hentona. Pakko pitää kiinni. Klassinen tapaus.

Olin jo päättänyt, että kun otsatukan kasvatus saavuttaa maagisen polkkarajan, pätkäistään loputkin hiukset samaan mittaan. No, en jaksanut ihan odottaa niin pitkään, ja leikkasin hiukset jo kevyeen polkkamittaan.

 

 

Ne satunnaiset kampaamokäynnit olen vieraillut missä tahansa kampaamossa, jossa on aikatauluuni sopiva vapaa aika muutaman sentin tasaukseen tai otsatukan tarkistukseen. Yleensä vielä samalle päivälle tai ainakin samalle viikolle. Viimeksi tosin valitsin kampaamon Fridan mukaisesti, eli sieltä jossa lasten hiusten leikkaus on onnistunut aiemminkin hienosti. Nyt halusin mennä hemmottelu edellä ja varata ajan ekokampaamosta. Valitsin Vallilan Heilin puhtaasti siitä syystä, että paikka huokuu Sturenkadun kulmaan asti lämpöä ja hyvää tunnelmaa. Olin painanut asian merkille useasti ohimennessäni. Vähän kuten yksi tilitoimisto Flemarilla, joka vaikutti niin huikeelta paikalta, että lähes hakeuduin valekirjanpitäjäksi, kun ikkunassa ilmoitettiin vapaasta työpaikasta. Varasin ajan energialeikkaukseen, mutta sovimme jo puhelimessa, että jos leikkaustapa ei sopisi hiuksiini homma voidaan hoitaa ihan normaalisti. Tuolissa lopulta selvisi, että polkkamittaisiin hiuksiini enerialeikkaus ei välttämättä olisi se paras mahdollinen. Halusin nimittäin polkasta ennemmin skarpin graafisen ja hieman 90-lukua muistelevan, kuin kerrostetun ja kevyen, joten tämä teknisempi ja hiusten kasvusuuntia mukaileva leikkaustapa olisi toiminut pidemmässä mallissa paremmin. Varatusta energialeikkauksesta halusin silti vartin intialaisen päähieronnan. Se oli aivan ihanaa. Toisin kuin luulin, intialaisessa päähieronnassa käsitellään myös hartiat ja niska, sekä pidemmässä hieronnassa myös kasvojen lihakset. Eli hieronta keskittyy stressijännitystä kerääviin paikkoihin. Se sopi hyvin. Törkeisiin mittasuhteisiin edennyt työstressi vaati hetken taukoa, ja muutama tunti ennen lomaa ja Lontoon lentoa sain hetken hengähtää. Sitten kävin vielä toimistolla viimeistelemässä viimeiset pakolliset työt, tallensin sähköpostiin automaattiset vastaukset ja kohtasin mieheni rautatieasemalla. Aivan hyvä lomalle laskeutuminen.

 

 

Sattuneista syistä ja erityisesti siitä, että yritin pitää hermoromahdukset minimissä ja yöunet kuudessa tunnissa, tälle lomalle ei ole tehty ajastettuja postauksia. Kirjoittelen, kun on sopiva väli ja kodin lämpötila hieman alhaisempi.

Terkut pakastetun harson alta, jossa ajatukset pysyi kasassa juuri tämän kirjoituksen verran. Nautinnollista, ihanaa ja kuumaa heinäkuuta! 

 

 

Lue myös:

Perhe-elämää Kalliossa: Kampaajalla

3 x miksi otsatukan kasvattaminen on kamalaa

Tukka ylös!

Tuuheat hiukset ilman fööniä

Otsiksesta verhoiksi

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 
 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tiedätkö ne vanhemmat, jotka ovat niin itsekkäitä, että vievät lapsensa päiväkotiin, vaikka olisivat itse vapaalla? 

Ne vanhemmat ovat niin itsekkäitä, että huolehtivat itsestään ja parisuhteestaan, eli koko perheen hyvinvoinnista viemällä lapsen päiväkotiin toisinaan myös silloin, kun vanhemmilla on vapaata. 

 

 

Olimme näitä itsekkäitä vanhempia viime viikolla, kun vietimme kaksi arkipäivää kahdestaan. Se oli ihanaa. Aamupala rauhallisessa kahvilassa ja lounas puistossa, hoidettavia asioita ja hassuttelua kahdestaan. Käsi kädessä kävelyä. Normaalisti tällaisia arkipäiviä ei ole vuodessa ainuttakaan. Tällä oivalluksella niitä on ollut tänä vuonna jo paristi, yksi talvella ja nyt nämä pari lisävapaata. Tällainen parisuhteen arkipäivä muutaman kerran vuodessa voisi olla oikein toimiva järjestely, jos vain ekstravapaita riittäisi. 

En näe mitään syytä, miksi vapaapäiväni tulisi automaattisesti tarkoittaa lapselle vapaapäivää päiväkodista. Minusta se on hyvin vanhanaikainen ajatus. Frida on ihanassa päiväkodissa, jossa jokainen lapsi otetaan vastaan yksilönä. Yhteiset retket, teemapäivät ja laadukas muskari muodostavat hoitoviikosta niin hyvän kokonaisuuden, että lapsen voi huoletta viedä hoitoon. Toki maksammekin päivähoidosta reippaasti tuplat kunnalliseen hoitoon verrattuna, joten vapaapäivillä on myös korkea hintalappu. Kesäloma tarkoittaa myös Fridalle lomaa päiväkodista ja minusta sekin on tärkeää.  

 

 

Milloin viimeksi veit lapsen/lapset päiväkotiin ja vietit kumppanisi kanssa yhteisen arkipäivän?

 

 

 

 

Lue myös:

Kesän hetket on erilaisia nyt

Lastenhoitoa työsuhde-etuna

Jos kärpänen katossa seuraisi perhettänne?

Lomalla Muumikylpylässä!

Kuva, jota tuijotin työmatkalla

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Yhdistelmä poikkeuksellisen aurinkoista toukokuuta ja ensimmäistä äitiysloman jälkeistä työkesää on saanut kaipaamaan kolmea edellistä kesää. Aikaa, joka oli täynnä valoisia päiviä ulkona, ja jonka hetkissä oli helpompi olla kiinni. Työarki imee helposti oravanpyörään, jossa (muiden kuin työhön liittyvien) asioiden havainnointi ja pysähtyminen on koko ajan vaikeampaa. Kun kovatempoisesta suorittamisesta on kerran irtautunut, saa ihan uudenlaisen perspektiivin moniin asioihin. Oivallus siitä, ettei määrä korvaa laatua on tuonut itselleni myös onnistumisia työssä, jossa olen tehnyt parempaa tulosta kuin ennen äitiyslomaa.

Vaikka menneitä äitiysloman kesiä muisteleekin lämmöllä, tässäkin ajassa on kaikki hyvin. Merkitys korostuu pienissä hetkissä, joista pitää napata kiinni. Lämpimät kesäillat saa hetkeksi hengähtämään normaalista työn, päiväkodin ja kodin muodostamasta kehästä, ja nauttimaan vielä ulkoilusta yhdessä perheen kanssa. Lisäksi työpaikallakin on onneksi myös niitä ihan oikeita ystäviä, joiden kanssa voi mennä nauttimaan lounasta Espan nurmikolle ja jutella ilman keskeytyksiä. Ystäviä, joiden kanssa vielä viime kesänä jaettiin ilot ja huolet leikkipuistojen ja kesätapahtumien parissa. 

 

 

Allu sai palan muistojeni kesää aloittamalla talvilomaviikkonsa retkeilemällä Fridan kanssa Mustikkamaalla. Sain näitä ihania kuvia ihasteltavaksi työpäivän aikana ja kotona kuulin mitä kaikkea neljä tuntia kestäneellä retkellä oli tapahtunut. On hienoa, miten lähellä Helsingissäkin on luonnon tarjoamia elämyksiä. Ja ihan ilmaiseksi. Molempien silmissä säihkyi puhdas ilo. Tänään Frida pääsee toistamiseen Mustikkamaalle, sillä päiväkoti tekee sinne retken. Ylpeä patikoija lupasi näyttää muille parhaimmat paikat retkikohteesta.

Kesän hetket ovat erilaisia kuin ennen. Niistä on myös otettava erilailla kiinni, yhdessä ja erikseen. Ja sekin on ihanaa. 

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Yhä useampi työntekijä Suomessa saa lastenhoidon palveluita työsuhde-etuna. Kyseessä on erittäin nerokas tapa tukea sekä työntekijän hyvinvointia, että yritystoimintaa tarjoamalla apua lastenhoidossa esimerkiksi koulujen loma-aikoina ja sairauksien yllättäessä. Lapsen sairastuessa työntekijän ei tarvitse jäädä kotiin, vaan työnantaja ostaa hoitopalvelua työntekijän kotiin. Lapsi voi siis sairastaa, tai viettää vielä sen hoitopaikan vaatiman kuumeettoman päivän, turvallisesti hoitajan kanssa samalla, kun vanhempi voi tehdä työnsä rauhassa joko työpaikalla tai etänä.

 

Kuva: Stella

 

Stella kotipalveluiden mukaan etu on suosittu etenkin organisaatioissa, joissa myynti- ja asiantuntijaroolit ovat keskeisessä osassa yrityksen toiminnassa, eli tehtävissä joissa yksittäinen työpanos on merkittävä. Ja ymmärtäähän tämän, tulosta täytyy syntyä, vaikka lasta ei voikaan viedä päiväkotiin. Koska yhdenvertaisuuslaki kieltää työntekijöiden syrjimisen huollettavien tai muiden henkilöön liittyvien syiden vuoksi, jokaisella työpaikalla on myös pienten lasten vanhempia, oli työnantaja siitä mitä mieltä tahansa. Mielestäni erityisen mielenkiintoisia ovat ne organisaatiot, jotka ovat muodostuneet pääasiassa nuorista, vapaa-aikansakin työlle antavista urakiipijöistä, jotka sitten pariutuvat ja saavat perheen. Arvojen ja kulttuurin muuttuessa he alkavat näkemään elämässä muutakin tärkeää ja vaativat sille mahdollisuuksia haluamatta kuitenkaan luopua rakentamastaan työurasta. Ei pidä unohtaa, että nämä työjuhdat ovat vuosien saatossa kouluttaneet itsensä koviksi ammattilaisiksi, jotka varmasti headhuntataan toisaalle, jos työnantaja ei ymmärrä muuttua muuttuvassa ajassa. Työnantajan on huomioitava työntekijän etuudet uudessa tilanteessa, olivatpa ne sitten perhevapaa, osa-aikainen hoitovapaa tai lastenhoidon tuki osana työetuja. Valitettavasti vanhoihin kaavoihin kangistuneet yritykset keskittyvät mahdollisuuksien löytämisen sijaan kyseenalaistamaan vanhemmuuden yhdistämisen työtehtävään. Näissä organisaatioissa perheellisen pioneerina ei varmasti ole helppo olla.

Jotkut ovat kuitenkin onnistuneet, sillä lastenhoitopalvelun kysyntä on Stellan mukaan kasvanut yli 60% viime vuodesta. Mukana on jo yli 600 organisaatiota, jotka haluavat tukea perheen ja työn yhteensovittamista. Sairaan lapsen hoitopalvelun lisäksi kesäleirit, lapset työpaikalla -päivät sekä erilaiset teematapahtumat kasvattavat suosiotaan lapsiperheiden työsuhde-etujen valikoimassa. Palvelun suosio sekä käyttöaste on noussut viimeisen vuoden aikana voimakkaasti, asiakasorganisaatioiden joukko on kasvanut vauhdilla ja lastenhoidon työvuoroja on tehty jopa puolet enemmän. Kilpailu motivoituneesta ja osaavasta työvoimasta käy vilkkaana talouskasvun aikana. Etujen merkitys kasvaa työpaikan valinnassa. 

 

 

 

Lue myös:

Onneksi on etäpäivät

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Pages