Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Paluu päiväkotiarkeen on alkanut ja homma tuntuu kaipaavan totuttelua vielä toisenkin viikon. Joka aamu Frida kysyy, Mihin me tänään mennään? Ja päiväkodissa juuri lähdön hetkellä ripustautuu tiukasti kaulaan. Työmatkalla lähetän lämpimiä ajatuksia niille vanhemmille, joiden lapsi on lomien jälkeen vaihtanut ryhmää tai jopa päiväkotia. Fridalla sentään kaikki on ennallaan, sillä tällä viikolla 3 vuotta täyttävä mukula vaihtoi isojen ryhmään jo kevättalven aikana. Se ei mennyt helposti, vaikka pienessä, alle 15 lapsen päiväkodissa muutos oli melko pieni. Perusteet isoihin siirtymisestä olivat hyvät, enkä minäkään epäillyt lainkaan päiväkodin huomioita omatoimisuudesta ja hakeutumisesta isompien seuraan. Vaihto tuli Fridalle, kuten myös meille, vain liian nopeasti. Vain parin päivän ilmoitusajalla. Samassa päiväuniaika muuttui, ja se olikin vaikein asia muutoksessa. Aavistelin uniajastaan ja unestaan tarkalle lapselleni koituvan tästä haasteita isojen ryhmässä ja yritin olla maalailematta piruja seinille. Kaksi viikkoa myöhemmin otin päiväkotiin yhteyttä, ettei tilanne enää voinut jatkua näin. Frida kiukkusi illat ja raivosi yöt. Väsymys meni totaalisen yli sekä lapsella, että siten myös vanhemmilla. Onneksi päiväkoti tuli vastaan ja järjesteli asiat niin, että Frida oli edelleen pienten rytmissä lounaalla ja päiväunilla, mutta oli muuten isojen toiminnassa mukana. Tällä järjestelyllä mentiin parisen kuukautta ja vaihto täysin isojen ryhmään tapahtui lopulta helposti. Päiväkotikaan ei tehnyt asiasta isoa numeroa ja itse luotin heidän tuntemukseensa. Koko järjestely on hieno esimerkki siitä, mitä voidaan tehdä, kun lapsen tarpeet otetaan etusijalle. Lopulta emme edes huomanneet käytöksestä, että Frida oli jo tovin syönyt ja nukkunut isojen kanssa. Kevät oli täynnä ihania retkiä ja nyt syksyn toiminta aloitetaan Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä. Kyllä isojen ryhmässä kelpaa olla.

 

 

Frida saattaa edelleen nukkua yli kolmenkin tunnin päikkäreitä ja ehdoton minimi kaiken toiminnan ja normaalien iltatoimien suhteen on puolitoista tuntia. Siksi on hienoa, että päiväkodissa annetaan nukkua jopa reilun parin tunnin päikkäreitä, myös isojen ryhmässä. Paluu lomalta päiväkodin arkeen on hetkellisesti taas väsyttänyt typyä, ja kotimatkalla voikin jo tehdä toimintasuunnitelman yöpuulle. Uskon, että tahtiin palataan kuitenkin nopeasti.

Jotain kesäloman reissuilta voi onneksi ottaa mukaan myös päiväkotiin. Nimittäin ihanan Affenzahnin Kettu-repun. Reppu on ekologinen, kemikaaliton ja ergoniminen kaveri retkille. Vastuullisten Affenzahnin laukkujen ja reppujen materiaali, PET-polyesteri, valmistetaan kierrätetyistä muovipulloista. 

 

 

Repussa on hauskoja yksityiskohtia, kuten ulosvedettävä kieli ja kädet, jotka saa tarroilla kiinnitettyä esimerkiksi silmille. Toiminnallisia ominaisuuksia on useat taskut, pituuden mukaan säädettävä rintahihna, olkapäiden toppaukset sekä heijastimet edessä ja takana. Valikoimassa on pieniä ja isoja reppuja, olka- ja matkalaukkuja, sekä penaaleita, lompakoita ja toalettilaukkuja. Fridan iso Kettu-reppu kuuluu Affenzahnin uutuusmallistoon, joka lanseerataan myymälöissä tällä viikolla. Uuden malliston jälleenmyyjiä ovat A-T Lastenturva (Varisto ja Helsingin Stockmann), BabyStyle Oulu, Iloinen Heppu, KettuPenan Puoti, Kuopus, Lahjaduo.

 

 

Tsemppiä kaikille päiväkotiryhmää vaihtaville ja muillekin arkeen totutteleville. Kohta ollaan taas ympyröissä kiinni!

 

 (Kettu-reppu saatu Kiddexiltä.)

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tasan vuosi sitten palasin töihin kahden vuoden äitiysloman, hoitovapaan ja opintovapaan jälkeen. Osasin odottaa sitä, että arki muuttuu täysin. Olisi jatkuva kiire ja hyvin todennäköisesti tuntisin jonkinlaista riittämättömyyttä kaikessa mitä tekisin. Nautin ajasta kotona, mutta toisaalta määrätietoisuuteni nauttii työstä kodin ulkopuolella. Tiesin myös, että aika oli oikea. Se puoli vuotta opintovapaalla, jolla olin pidentänyt kotona oloa Fridan kanssa, oli tärkeä lisäaika meille molemmille. Jotenkin hassusti ajattelin, että kaikki kiva loppuu, kun työt ja päiväkoti alkaa, mutta huomasin jo heti alkuun, ettei se ollutkaan ihan niin. 

On todella yleistä, ja siis aivan normaalia, että parinkin vuoden tauon jälkeen paluu työelämään vaatii ponnisteluja. Kun elämäntilanne on muuttunut täysin, ei vanhoihin työrooleihin sujahdetakaan ihan tuosta vaan. Tästä ei juuri puhuta. Naisia kohdellaan työpaikoilla kaltoin jo muutenkin niin paljon, ettei kukaan halua enää lisätä vettä myllyyn kertomalla, että "hei, vaatiikin vähän aikaa tottua, kun jokainen osa-alue elämässäni haluaa multa kaikkea koko ajan". Että "oottakaa hetki, kyllä mä kohta oon ihan entiseni". Puhumattakaan siitä, ettei lapsi välttämättä sujahda päiväkotiin kuin kala veteen, ja tottuminen voi viedä fyysisesti voimia niin lapselta kuin siten myös aikuiselta. Tarve todistaa, ettei mikään ole muuttunut, eikä äitiysloma ole pehmentänyt aivoja on suuri. Silti kaikki on muuttunut, mutta ei välttämättä lainkaan huonompaan suuntaan töidenkään kannalta. Ei tarvitse tulla entiselleen. Ei, jos se tarkoittaa ilmaisia ylitöitä ja jatkuvaa kireyttä. Opin tekemään työtäni järkevästi. Valitsin merkityksellisimmät ja tuloksellisimmat asiat, noudatin työaikoja ja hyödynsin etätyötä kun halusin maksimoida ilta-ajan lapsen kanssa. Vaikka enhän tätä tietenkään heti oppinut.

 

 

Itselläni pelkästään työelämään tottuminen uudessa elämäntilanteessa ei riittänyt, vaan jouduin taistelemaan tieni takaisin. Ei siis mikään ihme, etten tuntenut itseäni tervetulleeksi. Tämän tosin ymmärsin vasta työpsykologin vastaanotolla. Talvi tuntui siltä, kuin olisin räpeltänyt hukkumista vastaan. Tai kuin niissä unissa, joissa juokset, mutta et pääse mihinkään. Olin totaalisen lukossa enkä tajunnut edes sitä kuinka paljon se näkyi myös ulos. Lopulta se musersi minulta uskon omaan ammattitaitooni ja vei sängyn pohjalle. Tosin vain iltaisin ja viikonloppuisin, sillä työt piti hoitaa. Ärsytti, etten pystynyt käyttämään edes sitä pientä vapaa-aikaani perheeni kanssa nauttien. Omana itsenäni. Saatoin itkeä illat sitä, mitä joku työkaveri, tai yleensä vielä jonkun tiimin esimies oli sanonut, tai edes katsonut minua. Tuntui, kuin rinnalleni olisi asetettu valtava paino. Kävelin töihin kyyneleet silmissä ja töissä en aina saanut henkeä. Ehkä olin niin jumissa, että unohdin hengittää. Kuvittelin tiettyjen ihmisten toivovan, etten ikinä sanoisi mitään palaverissa, koska olen niin tyhmä, minulla on huonoja ideoita, enkä kuuluisi paikkaani. Sepä se, uupuneena kaikesta tulee henkilökohtaista. Tämänkin opin työpsykologilta. Analysoin missä tilanteissa, ja miksi tunsin riittämättömyyttä ja huonoutta, sekä sitä mikä niissä oli totuudenmukaista ja mikä vain tunnetta. Hävetti ja vähän naurattikin, että sain työuupumuksen puolessa vuodessa. Tilanteeni ei kuitenkaan ehtinyt mennä pahaksi, sillä hain apua nopeasti. Se, että joku kuunteli ja vakautti ajatukset käynnisti eheytymisen. Se, että joku sanoo, etten ole huono, vaan olen saanut huonoa kohtelua, ja antaa sitten muutamia vinkkejä päästä asiassa eteenpäin. En ollut kuvitellut pahaa oloa, en ollut sopeutumaton kummajainen, vaan olin oikeutettu siihen. Jokaiselle tilanteessani olisi käynyt niin, kuin minulle kävi. 

Psykologini oli ihan hauska. Tuumittiin viimeisellä kerralla yhdessä, että miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä töitä niin, että jatkuvasti ylittäisin itseni ja pyrkisin saamaan lisää vastuuta. Että näin oli ihan hyvä, ja kyllähän parhaansa tekeminen riittää.

 

 

Tsemppiä kaikille, jotka palaavat nyt syksyn myötä työelämään. Jos se tuntuu vaikealta, muista, että se on normaalia. Jos se tuntuu tosi vaikealta, niin varaa aika työpsykologille. Tee se ennen, kuin suunnittelet vaihtavasti työtäsi vain sen vuoksi että kuvittelet, ettei rooliisi voi sovittaa vanhemmuutta. Jos työyhteisössäsi ei ole perheellisiä, muistuta palaveriajoista ja yhdenvertaisuuslaista. Muista itse, että olet tosi hyvä, vaikka oletkin vanhempi. Äläkä yritä tehdä enempää kuin pystyt.

 

 

Lue myös: 

#Uraoivallus: Valitse taistelusi

Pahoja ajatuksia

Salamapäätös opiskelevaksi kotiäidiksi

Opintovapaa hoitovapaan sijaan? Lue tämä!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Yhdistelmä poikkeuksellisen aurinkoista toukokuuta ja ensimmäistä äitiysloman jälkeistä työkesää on saanut kaipaamaan kolmea edellistä kesää. Aikaa, joka oli täynnä valoisia päiviä ulkona, ja jonka hetkissä oli helpompi olla kiinni. Työarki imee helposti oravanpyörään, jossa (muiden kuin työhön liittyvien) asioiden havainnointi ja pysähtyminen on koko ajan vaikeampaa. Kun kovatempoisesta suorittamisesta on kerran irtautunut, saa ihan uudenlaisen perspektiivin moniin asioihin. Oivallus siitä, ettei määrä korvaa laatua on tuonut itselleni myös onnistumisia työssä, jossa olen tehnyt parempaa tulosta kuin ennen äitiyslomaa.

Vaikka menneitä äitiysloman kesiä muisteleekin lämmöllä, tässäkin ajassa on kaikki hyvin. Merkitys korostuu pienissä hetkissä, joista pitää napata kiinni. Lämpimät kesäillat saa hetkeksi hengähtämään normaalista työn, päiväkodin ja kodin muodostamasta kehästä, ja nauttimaan vielä ulkoilusta yhdessä perheen kanssa. Lisäksi työpaikallakin on onneksi myös niitä ihan oikeita ystäviä, joiden kanssa voi mennä nauttimaan lounasta Espan nurmikolle ja jutella ilman keskeytyksiä. Ystäviä, joiden kanssa vielä viime kesänä jaettiin ilot ja huolet leikkipuistojen ja kesätapahtumien parissa. 

 

 

Allu sai palan muistojeni kesää aloittamalla talvilomaviikkonsa retkeilemällä Fridan kanssa Mustikkamaalla. Sain näitä ihania kuvia ihasteltavaksi työpäivän aikana ja kotona kuulin mitä kaikkea neljä tuntia kestäneellä retkellä oli tapahtunut. On hienoa, miten lähellä Helsingissäkin on luonnon tarjoamia elämyksiä. Ja ihan ilmaiseksi. Molempien silmissä säihkyi puhdas ilo. Tänään Frida pääsee toistamiseen Mustikkamaalle, sillä päiväkoti tekee sinne retken. Ylpeä patikoija lupasi näyttää muille parhaimmat paikat retkikohteesta.

Kesän hetket ovat erilaisia kuin ennen. Niistä on myös otettava erilailla kiinni, yhdessä ja erikseen. Ja sekin on ihanaa. 

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

​Ensi viikonloppuna voisi mennä vaikka Kirkonkylän kevääseen, Minimarathonille, Satujoogaan Kannelmäen kirjastoon, Design District Marketiin, ilmaiseen Jamkids tutustumismuskariin, Lennä lennä leppäkerttu -nukketeatteriin, Vuosaaren melontakeskuksen avoimien ovien päivään tai tutustumaan Futuron 50-vuotiseen historiaan. Arki-iltoihin sopisi iltasatuhetki Kallion kirjastossa tai museovierailu Barbie -The Icon -näyttelyssä Kansallismuseossa. 

Helsinki tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia tapahtumiin, harrastuksiin ja kulttuuriin lasten kanssa. Vaikka sosiaalinen media tarjoaa onneksi ilmoituksia erilaisista tapahtumista, paljon kiinnostavia aktiviteetteja menee helposti ohi. Siksi on äärimmäisen näppärää hakea menomahdollisuudet yhdestä paikasta. Vekarat.net on lasten tapahtumakalenteri, joka kokoaa yhteen tapahtumia ja toimintaa lapsille eri lähteistä. Eikä siis pelkästään Helsingin alueen mukulamenoja. Sivustolta löytyy myös Espoon, Vantaan, Hangon, Kirkkonummen, Vihdin, Lohjan, Raaseporin ja Hyvinkään lastentapahtumat, sekä Turun ja Tampereen tapahtumat ja paikat. Palvelun käyttö ja palveluun ilmoittaminen on maksutonta. Toimintaa voi hakea alueen, ajankohdan tai teeman mukaan. 

Jotta mielenkiintoiset tapahtumat eivät menisi ohi, kannattaa vilkuilla jo tulevia esityksiä. Itse esimerkiksi löysin Cirko-festivaalin Pikku Papun musiikkisirkuksen liian myöhään ja liput olivat jo loppuunmyydyt. Vaikka tarjontaa on paljon, suosituimmat esitykset täyttyvät heti. Elokuun teattereihin ja tapahtumiin kannattaa varata jo nyt lippuja, tai vähintään merkata kalenteriin muistutuksia. Itse merkkasin elokuulle jo Espoo-päivän Muumiperheen lauluretki -konsertin, nukketeatterifestivaalin ja Skidit Festarit.

Harmi, ettei palvelua ollut silloin, kun olin vielä kotona Fridan kanssa, jolloin myös päiväharrastuksille olisi ollut aikaa. Toisaalta nyt Vekarat.net toimii täydellisesti siihen, kun lauantai-aamuna herään kiireisen työviikon jälkeen ajattelemaan, että jaahas, mitäs me voitaisiinkaan tehdä nyt viikonloppuna. 

 
 

Kuvat: Nukketeatteri Sampo

 

Kävimme pari viikkoa sitten katsomassa Sateenkaarikala -näytelmän Nukketeatteri Sampossa. Olemme käyneet lapsille suunnatuissa teatteriesityksissä Fridan kanssa aiemminkin, mutta emme koskaan nukketeatterissa. Täytyy myöntää, ettei itsellänikään ollut kokemuksia nukketeatterista, vaikka esityksiä on aikuisillekin, joten en oikeastaan osannut odottaa mitään. Kokemukseni nukketeatterista oli peräisin 80-lukulaisesta päiväkotien nukketeatterimaailmasta. Eli ei kovin hyvät. Nukketeatteri Sampo on kuitenkin ammattinukketeatteri, jonka tekijä- ja taiteilijajoukko koostuu musiikin, nukketeatterin ja kuvataiteen ammattilaisista. Työ lastenkulttuurin puolesta ja halu rakentaa elämyksiä niin lapsille kuin aikuisille on todella näkyvää. Esitykset vaihtelevat ohjelmistossa ja uusiakin tulee silloin tällöin klassikoiden sekaan. Esimerkiksi Sateenkaarikalaa esitettiin Erottajalla huhtikuussa, ja tällä viikolla ensi-iltansa saanut Lennä lennä leppäkerttu esitetään toukokuussa klassikon, Prinsessa Ruususen kanssa vaihdellen. Kaikissa esityksissä käsitellään keskinäisen vuorovaikutuksen ja toisista välittämisen teemoja mielikuvituksen, ilon ja huumorin keinoin. Erottajalla sijaitsevan teatterin lisäksi ohjelmiston esityksiä pidetään esimerkiksi kulttuurikeskuksissa kuten Stoassa, Vernissassa ja Lumossa. 

Sateenkaarikala kertoo tarinan siitä, kuinka anteliaisuudella ja toisten huomioon ottamisella saa aikaan suuria asioita. Valtameren kaunein kala, säihkyväsuomuinen sateenkaarikala jää ilman ystäviä turhamaisuutensa ja ylpeytensä vuoksi. Elävää musiikkia yhdistävä ja visuaalisesti upeasti rakennettu merenalainen näytelmä perustuu Marcus Pfisterin Sateenkaarikala-kirjoihin. Liikkeiden, äänien, valojen ja värien tarinaa oli ihana seurata ja kerronta nauratti aikuistakin. Esitys jäi mieleen, ja Frida onkin useita kertoja pyytänyt päästä uudestaan "kalateatteriin" tai katsomaan uutta Lennä lennä leppäkerttu -esitystä. 

 

 

(Liput Sateenkaarikalaan saatu)

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Omassa tyylissäni on muutama toistuva elementti:

Setit. Tykkään yhtenäisen ylä- ja alaosan luomasta vaikutelmasta, ne ovat aina nappivalinta tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Erilaiset housut. Aloitan yleensä asukokonaisuuden rakentamisen valitsemalla housut. (Tämän vuoksi kriiseilin raskausajan puketumisesta.)

Takit. Erilaisilla takeilla saa luotua mielenkiintoa asukokonaisuuksiin. Ainoa huono puoli niissä on, että ne vievät hirmuisesti tilaa vaatekaapissa. 

Muuttuva siluetti. Runsaita tai yksinkertaisia muotoja. Mittasuhteilla leikittelyä ja hyvin laskeutuvia materiaaleja.

Clean and simple. Vähemmän on enemmän.

 

Näihin panostan yhä enemmän:

Laatu. Luonnonmateriaalit, ajattomuus ja hyvä suunnittelu. 

 

 

 

Mitkä ovat sinun tyylisi kulmakivet ja mihin haluat panostaa pukeutumisessasi?

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

On muutama ostos, joiden tekemiseen olen ollut erityisen tyytyväinen tänä talvena. Valitsin viisi parasta, jotka ovat parantaneet vuoden kylmimpiä ja pimeimpiä kuukausia. Niitä käyttäessä ajattelen aina, että tää niin kannatti. 

 

​Vaate: Samujin villakankaiset housut. 100% luonnonmateriaali lämmittää kylminäkin talvipäivinä, vaikka kangas on hienon ohutta ja laskeutuvaa. Olen käyttänyt niitä työmatkoilla ja viikonlopun ulkoiluissa, toimistolla ja fiinimmissä tilaisuuksissa. Koska tyylini kulmakivi on erilaiset housut, kerrottakoon, että ostin kerralla kahdet, eri malliset ja eriväriset. Oli todellakin sen arvoista. 

 

 

Asuste: Studio Smoon messinkiset Silkka-korvakorut, jotka ostin äidiltä saamalla syntymäpäivälahjarahalla. Minimalistisen kauniit korvakorut, jotka sopivat tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.

Ihonhoitotuote: Ravitsevampi kasvovoide. Vaihdoin Esse Deep moisturiserin Esse Rich moisturiser -kasvovoiteeseen. Kasvojen iho ei ole kiukutellut kuivuudesta kertaakaan talven aikana. 

 

 

Meikkituote: Sävyttävä huulivoide. Oikeasti kosteuttava, voidemainen väri huulilla, joka on lisäksi täysin luonnollinen. 

Kotiin: Iittala Essence juomalasit. Vaihdoimme värilliset Kartiot ja Ote -lasit kirkkaisiin Essence laseihin. Hienostuneen kauniit lasit tuntuvat hyvältä kädessä ja juoma näyttää niissä paremmalta. Miksi ihmeessä en ole tykännyt aiemmin kirkkaasta lasista?

 

 

Olisinpa voinut lisätä listaan joogasalin kortin tai muuta terveyttä tukevaa, mutta ehkä kevättalvi antaa siihen vielä mahdollisuuden. 

 

 

Mitkä ostokset ovat tuoneet sinulle lämpöä ja hyvää oloa tänä talvena?

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Pages