Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tämä haaste oli mitä mainioin myös raskauden väsyttämään bloggailuun, pystyi delegoimaan äänen aviomiehelle. Ja se ääni oli hyvä, yllätyin monesta vastauksesta ja lukeminen oli hauskaa. Tässä siis totuus miehen suusta.

 

1. Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?

"Oho, onpas meillä paljon yhteisiä juttuja ja näkemyksiä."

 

2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?

"Nenänaurahdat heti, mutta naurat vitsille oikeasti vasta noin 5 sekunnin päästä punchlinestä. Tämä on vakioaika kun tajuat vitsin joka on monitahoinen."

(Allulla on erittäin nokkelia ja monitahoisia vitsejä.)

 

Kuva: Mirko Leskinen

 

3. Pidänkö halailusta?

"Pidät ja pitäisit varmaan pitkistäkin halauksista, mutta minulle tulee helposti kuuma."

 

4. Halusinko pienet vai isot häät?

"Halusimme molemmat pienet häät, emme kumpikaan halua olla juhlien keskipisteenä."

 

5. Olenko koskaan rikkonut lakia?

"Et tietääkseni. Enkä tähän usko, omatuntosi ei sallisi sitä."

 

6. Millainen on voileipäni?

"Kova (lue: gluteeniton)."

 

7. Millaista musiikkia kuuntelen?

"Nojaat enemmän punkin ja hardcoren puolelle, mutta olet musiikin suhteen moniruokainen. Siirrymme kotona musiikin kuuntelussa helposti genrestä genreen."

 

 

8. Mitä pelkään?

"Ettei sinusta pidetä, tai ettei mielipiteitäsi arvostettaisi. Ymmärrän, että tästä pelosta on vaikea päästä vaikka oikeasti tulet hyvin toimeen ryhmässä, olet analyyttinen ja omaat loistavia mielipiteitä, niin töissä kuin vapaa-ajallakin."

 

9. Kestänkö stressiä?

"Kestät. Tuntuu että lapsen jälkeen kestät sitä vieläkin paremmin." 

 

10. Oudoin tapani?

"En tiedä onko sinulla outoja tapoja, ehkä hauskoja lähinnä. Yleensä ne liittyvät kielimuuriin (Etelä-Karjala ja Tampere). Oudoin tapahtumasarja on ostaa kaksi autoa, jolla et itse ikinä aja." 

(Autoista toinen oli sinkku-autoni, jolla kyllä ajoin. Mutta tosiaan auton ylläpito ja uuden vaihtaminen, jolla en ikinä itse aja on vähän outoa.)

 

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

"Varmaan johonkin työhön, jossa joutuisi ajamaan."

 

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?

"Frida Kahlo."

 

13. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

"Ostaisit asunnon, luonnonkosmetiikkaa, päivittäisit vaatekaappisi laadukkaammilla ja ekologisimmilla tuotteilla. Luonnollisesti matkustaisit ja söisit useammin ravintoloissa, joista saa hyvää gluteenitonta ruokaa.



Saisimme Fridan kanssa varmasti osamme, sillä olet huolehtivainen äiti ja huomaavainen kumppani."

 

 

 

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

"Mä vihaan tämäntyylisiä kysymyksiä. Yleensä ne nostattavat niin suuren tunneryöpyn, että jätän vastaamatta... No mutta olkoon menneeksi, olet punainen koska olet rakastava, sekä (tyylillisesti) huomiota herättävä ja voimakas."

 

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

"Ilkeys."

 

16. Mikä on suosikkiroskaruokani?

"En tiedä, se vaihtelee mielihalujesi mukaan. Voin voittaa vain arvaamalla gluteeniton."

(Tässä kohtaa hän kysyi kuinka monta kysymystä tässä on.)

 

17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?

"Meillä on tyylillisesti todella samankaltainen maku. Ehkä jotkut sun perintövillasukat, jotka ei pysy jalassa vaan sukan kantapää on missä sattuu. Itselläni ne olisivat jo kierrätetty."

(Hahaha. Allu ei ole koskaan maininnut mitään näistä villasukista)

 

18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?

"Tekstiviesti? Kysymykset on laadittu selvästi ei-digiaikaan.



Whatsapp: Bussissa

Tekstiviesti: Voinko soittaa sinulle myöhemmin"

 

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?

"Haluat, omaat myös miesflunssan."

 

Kuva: Jaakko Kahilaniemi

 

 

20. Kun riitelemme miten käyttäydyn?

"Aikaisemmin sulkeuduit etkä pystynyt keskustelemaan. Nykyään keskustelemme asioista, ja ne eivät jää vaivaamaan. Emme palaa vanhoihin riitoihin, emme myöskään usein riitele." 

 

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?

"Ruokaa riippuen ravintolasta. KS. kaikki kohdat, joissa on puhuttu gluteenittomasta ruokavaliosta."

 

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

"Ekologisten artikkeleiden parissa. Itse asiassa, voit viettää helposti tuntikausia asian kanssa, josta ylipäätään haluat tietää enemmän; huonekalut, kosmetiikka, suihkugeelit, ravintosisällöt jne." 

 

23. Mikä saa minut todella vihastumaan?

"Minun hajamielisyyteni, tai ylipäätään ajattelemattomuus."

 

24. Entäs piristymään?

"Musiikki, hassuttelu perheen kanssa. Huumori."

 

25. Millainen olen vaimona?

"Upea, rakastava ja huomaavainen."

 

26. Kumpi sanoi ensin ”rakastan sinua” ja missä se tapahtui?

"Taisi olla yksiössäni, mutta en muista tarkalleen kumpi sanoi ensin. Ehkä minä."

 

Kuva: Jaakko Kahilaniemi

 

 

27. Mitä teen heti ekana aamulla?

"Et mitään (lue: sammutat herätyskellon ja jatkat unia), sinulla on vaikeuksia herätä."

 

28. Millaisia vaatteita käytän kotona?

"Samoja kuin muuallakin, kirpparilta ostettu Egypt-mekko joka on täynnä hieroglyfejä ja tunnettuja muinaiskohteita on yksi suosikeistani."

(Egypt-mekkoa en tosin ole käyttänyt kodin ulkopuolella, kuten en myöskään aiemmin mainittuja villasukkia.)

 

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

"Ei sellaista ole."

 

30. Kumpi määrää kaapin paikan?

"Uskoakseni minä, sillä en anna periksi helpolla."

 

Kuva: Mirko Leskinen

 

 

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?

"Huomaavaisuutesi."

 

32. Entäs paras piirre ulkoisesti?

"Hymysi, silmäsi ovat valloittavat. Vaikka yritän aina kertoa sinulle, ettei silmien väri voi olla vain harmaa."

 

33. Ihanin yhteinen muisto? 

"Minulla on monta pientä hetkeä, johon palaan. Ne liittyvät yhteiseen hassutteluumme, matkusteluun tai perheen kanssa oleiluun. En halua niitä jakaa, sillä haluan pitää ne itsekkäästi itselläni."

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Viime talven uupumuksen jälkeen olen työstänyt uudestaan omia voimavarojani vanhemmuudessa. Olen ollut kiinnostunut tunnetaidoista, mindfulnessista ja myötätuntoisesta vanhemmuudesta äitiyteni alkumetreistä lähtien. Olen lukenut ja harjoitellut, muuttanut ajatuksiani ja toimintaani, mutta en missään nimessä ole vielä valmis. En usko, että näissä asioissa voi koskaan olla valmis. Voi vain olla parempi.

Lapsiperheen arjessa on jo itsessään paljon tahdonvoimaa kuluttavia asioita. Ajatusten hallinta ja niiden suuntaaminen, tunteiden hallinta ja toiminnanohjaus. Jos elämässä on lisäksi stressiä, tahdonvoimaa kuluu entisestään. Toimivat rutiinit arjessa taas tukevat tahdonvoiman elpymistä. Arjen automaatit toimivat meillä kaikissa suoraan lapseen kohdistuvissa asioissa, kuten aamu- ja iltarutiineissa, mutta koen että päätöksentekotilanteita on vielä liikaa. Mietin nimittäin liian usein viikon aikana mitä ruokaa söisimme ja mitä pitää ostaa kaupasta. Yhtäkkiä illat kuluu vain siihen kaikkeen, kauppaan, ruuanlaittoon ja keittiön siivoamiseen. Ja sitten sitä miettii, että olisinko minä halunnut tehdä tänään vielä jotain. Ja sitten toteaa, että ei kyllä oikeastaan jaksakaan. Jatkuvasta päätöksenteosta tulee päätöksentekoväsymys. Siksi selvissä viikkorutiineissa on etunsa. Ruuanlaitto-, siivous-, kauppa- ja harrastusvuorot jaettuna jokaiselle arkipäivälle. Tässä me olemme rehellisesti sanottuna vielä todella huonoja. Muuttuvat, mutta lähes jokaviikkoiset työmatkat eivät ole ainakaan helpottaneet tätä. Yhdestä kolmeen iltaan viikossa kaikki on toisen aikuisen varassa. Se pitää aina yrittää ennakoida, jotta toisen ei tarvitse jäädä ihan tyhjän päälle. Muille illoille ei tunnu riittävän samaa järjestelmällisyyttä ja takki on usein ihan tyhjä. Toisaalta viikot, jolloin ruuat on mietitty ja ostettu valmiiksi ovat tuntuneet paljon helpommilta. Sitä pitäisi vain pitää yllä, koska nollapisteestä on taas raskaampi lähteä. Arkea oleellisesti helpottava tekijä olisi esimerkiksi ruokakassi-palvelut. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi kokeilla sitä ja antaa sille mahdollisuuden kumota jokin outo kontrollintarpeeni valita kuitenkin lähes samat asiat kaupasta viikosta toiseen. Sitä paitsi lapsen vieminen kauppaan päiväkotipäivän jälkeen on tehokkaan ajankäytön (ja sen tahdonvoiman) kannalta hieman niin ja näin. 

Jos tietty sääntötarkkuus meiltä viikkorakenteessa puuttuukin, niin hyvän olon hetkistä arjessa pidämme ainakin kiinni. Sitä kannattelevat etunenässä perheen kaksi isointa hassuttelijaa, jotka ovat saaneet minunkin ajoittaisen tiukkapipoisuuden löystymään. Hyvän olon hetket hitsaavat meitä yhteen ja auttavat olemaan hetkessä sekä arvostamaan toisiamme ja sitä mitä meillä on. Ilman heitä, ja erityisesti sitä millaisia he luonnostaan ovat, suhtautuisin asioihin vakavammin ja keskittyisin vahvuuksiini suorittamisessa. Totiseen asioiden järjestämiseen ja listaamiseen, sekä kalenterin suunnitteluun. Piirteethän eivät lainkaan ole huonot, perheessämme on itseasiassa kaikki tarvittavat vahvuudet parempiin voimavaroihin. Niiden hyödyntäminen ja yhdistäminen on tärkein avain. Olen ehdottomasti tyyppi, jonka pitää saada joka päivä jotain aikaiseksi. Lisäksi järjestän asioita ja rakennan esimerkiksi viikoista helposti muistettavia rakenteita, joka saa muut välillä ihmettelemään miten saan pidettyä kaiken päässäni.

 

 

Lisää voimavaroja vanhemmuuteen saa tietysti myös panostamalla itseensä. Hyvä olo lähtee itsestä, joten siihen kannattaa panostaa. Voimavaroja vanhemmuuteen -verkkokurssin ensimmäisiä tehtäviä oli etsiä visio, kartoittaa mitä itse haluaa. Tehtävissä piti myös miettiä missä on hyvä ja mihin haluaisi muutosta. Lisäksi piti järjestää treffit itsensä kanssa. Järjestin itseasiassa jokaviikkoiset treffit itseni kanssa. Käyn restoratiivisessa joogassa kerran viikossa. Alkuun hieman läksytin itseäni siitä, että minun tulisi käyttää sekä ottamani aika, että se reilu pari sataa euroa johonkin fyysisempään harrastukseen, mutta sitten myönsin tarvitsevani rauhallista läsnäoloa ja kevyttä kehoa avaavaa venyttelyä. 

Muutoksen alla on ollut myös stressin tiedostaminen ja reaktion säätely. En ole enää stressannut aamuista, sillä olen päättänyt, ettei töissä tapahdu mitään sellaista siinä vartissa, jonka käytän parempaan aamuun lapseni tai joskus jopa itseni kanssa. Vaikka Allu veisi Fridan aamulla päiväkotiin, saatan jäädä vielä kotiin hetkeksi. Pukeutua ajatuksella, meikata rauhassa tai syödä aamupala. Ottaa pienen hetken itselleni. Lisäksi nukun lähes joka arkiaamu ainakin vartin pidempään kuin muut, ihan vain siksi että nukkuminen on ihanaa.  

 

Voimavaroja vanhemmuuteen -verkkovalmennus auttaa tiedostamaan omia voimavarojaan ja voimavarasyöppöjään, sekä parantamaan hyvinvointia konkreettisilla keinoilla. Esimerkiksi vauhtivartti, jonka tosin jo unohdin kesäloman ja alkuraskauden pahoinvoinnin syövereissä. Vauhtivartti toimii niihin mieltä kaivertaviin "pitäisi tehdä" asioihin, jotka kummittelevat jatkuvasti mielessä. Vartti päivässä niihin ei ole ajallisesti paljon, mutta helpottaa kummasti mielen lastia. Viimeisin Kasvun Taian verkkovalmennus alkoi tällä viikolla. Jos aiheet kiinnostaa, suosittelen myös tilaamaan ilmaisen, Vanhemmuuden Voimapostin sähköpostiin. Kuukausittaiset aiheet ovat paitsi mielenkiintoista luettavaa, ne osuvat muistuttamaan tärkeistä asioista. 

 

Mistä sinä saat voimavaroja vanhemmuuteen? Oletko tehnyt isoja muutoksia, vai oletko alusta lähtien tiennyt miten homman tulee toimia?

 

 

(Kasvun Taika: Voimavaroja vanhemmuuteen -kurssi saatu osana muuta yhteistyötä.)

 

Lue myös: 

Pahoja ajatuksia

Armeija opettaa mindfulnessia

Lapsi kehittyy lähisuhteissaan

Mindfulnessia vanhemmille, osa 1

Mindfulnessia vanhemmille, osa 2

Kun sähköposti opastaa toimivimman tavan rauhoittaa lapsen kiukku

Tunnetaitoja kirjoista

Kuinka pysyä rauhallisena, kun lapsi raivoaa?

Jos kärpänen katossa seuraisi perhettänne?

Myönteisiä keinoja vanhemmuuteen, kiitos!
 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Paluu päiväkotiarkeen on alkanut ja homma tuntuu kaipaavan totuttelua vielä toisenkin viikon. Joka aamu Frida kysyy, Mihin me tänään mennään? Ja päiväkodissa juuri lähdön hetkellä ripustautuu tiukasti kaulaan. Työmatkalla lähetän lämpimiä ajatuksia niille vanhemmille, joiden lapsi on lomien jälkeen vaihtanut ryhmää tai jopa päiväkotia. Fridalla sentään kaikki on ennallaan, sillä tällä viikolla 3 vuotta täyttävä mukula vaihtoi isojen ryhmään jo kevättalven aikana. Se ei mennyt helposti, vaikka pienessä, alle 15 lapsen päiväkodissa muutos oli melko pieni. Perusteet isoihin siirtymisestä olivat hyvät, enkä minäkään epäillyt lainkaan päiväkodin huomioita omatoimisuudesta ja hakeutumisesta isompien seuraan. Vaihto tuli Fridalle, kuten myös meille, vain liian nopeasti. Vain parin päivän ilmoitusajalla. Samassa päiväuniaika muuttui, ja se olikin vaikein asia muutoksessa. Aavistelin uniajastaan ja unestaan tarkalle lapselleni koituvan tästä haasteita isojen ryhmässä ja yritin olla maalailematta piruja seinille. Kaksi viikkoa myöhemmin otin päiväkotiin yhteyttä, ettei tilanne enää voinut jatkua näin. Frida kiukkusi illat ja raivosi yöt. Väsymys meni totaalisen yli sekä lapsella, että siten myös vanhemmilla. Onneksi päiväkoti tuli vastaan ja järjesteli asiat niin, että Frida oli edelleen pienten rytmissä lounaalla ja päiväunilla, mutta oli muuten isojen toiminnassa mukana. Tällä järjestelyllä mentiin parisen kuukautta ja vaihto täysin isojen ryhmään tapahtui lopulta helposti. Päiväkotikaan ei tehnyt asiasta isoa numeroa ja itse luotin heidän tuntemukseensa. Koko järjestely on hieno esimerkki siitä, mitä voidaan tehdä, kun lapsen tarpeet otetaan etusijalle. Lopulta emme edes huomanneet käytöksestä, että Frida oli jo tovin syönyt ja nukkunut isojen kanssa. Kevät oli täynnä ihania retkiä ja nyt syksyn toiminta aloitetaan Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä. Kyllä isojen ryhmässä kelpaa olla.

 

 

Frida saattaa edelleen nukkua yli kolmenkin tunnin päikkäreitä ja ehdoton minimi kaiken toiminnan ja normaalien iltatoimien suhteen on puolitoista tuntia. Siksi on hienoa, että päiväkodissa annetaan nukkua jopa reilun parin tunnin päikkäreitä, myös isojen ryhmässä. Paluu lomalta päiväkodin arkeen on hetkellisesti taas väsyttänyt typyä, ja kotimatkalla voikin jo tehdä toimintasuunnitelman yöpuulle. Uskon, että tahtiin palataan kuitenkin nopeasti.

Jotain kesäloman reissuilta voi onneksi ottaa mukaan myös päiväkotiin. Nimittäin ihanan Affenzahnin Kettu-repun. Reppu on ekologinen, kemikaaliton ja ergoniminen kaveri retkille. Vastuullisten Affenzahnin laukkujen ja reppujen materiaali, PET-polyesteri, valmistetaan kierrätetyistä muovipulloista. 

 

 

Repussa on hauskoja yksityiskohtia, kuten ulosvedettävä kieli ja kädet, jotka saa tarroilla kiinnitettyä esimerkiksi silmille. Toiminnallisia ominaisuuksia on useat taskut, pituuden mukaan säädettävä rintahihna, olkapäiden toppaukset sekä heijastimet edessä ja takana. Valikoimassa on pieniä ja isoja reppuja, olka- ja matkalaukkuja, sekä penaaleita, lompakoita ja toalettilaukkuja. Fridan iso Kettu-reppu kuuluu Affenzahnin uutuusmallistoon, joka lanseerataan myymälöissä tällä viikolla. Uuden malliston jälleenmyyjiä ovat A-T Lastenturva (Varisto ja Helsingin Stockmann), BabyStyle Oulu, Iloinen Heppu, KettuPenan Puoti, Kuopus, Lahjaduo.

 

 

Tsemppiä kaikille päiväkotiryhmää vaihtaville ja muillekin arkeen totutteleville. Kohta ollaan taas ympyröissä kiinni!

 

 (Kettu-reppu saatu Kiddexiltä.)

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tasan vuosi sitten palasin töihin kahden vuoden äitiysloman, hoitovapaan ja opintovapaan jälkeen. Osasin odottaa sitä, että arki muuttuu täysin. Olisi jatkuva kiire ja hyvin todennäköisesti tuntisin jonkinlaista riittämättömyyttä kaikessa mitä tekisin. Nautin ajasta kotona, mutta toisaalta määrätietoisuuteni nauttii työstä kodin ulkopuolella. Tiesin myös, että aika oli oikea. Se puoli vuotta opintovapaalla, jolla olin pidentänyt kotona oloa Fridan kanssa, oli tärkeä lisäaika meille molemmille. Jotenkin hassusti ajattelin, että kaikki kiva loppuu, kun työt ja päiväkoti alkaa, mutta huomasin jo heti alkuun, ettei se ollutkaan ihan niin. 

On todella yleistä, ja siis aivan normaalia, että parinkin vuoden tauon jälkeen paluu työelämään vaatii ponnisteluja. Kun elämäntilanne on muuttunut täysin, ei vanhoihin työrooleihin sujahdetakaan ihan tuosta vaan. Tästä ei juuri puhuta. Naisia kohdellaan työpaikoilla kaltoin jo muutenkin niin paljon, ettei kukaan halua enää lisätä vettä myllyyn kertomalla, että "hei, vaatiikin vähän aikaa tottua, kun jokainen osa-alue elämässäni haluaa multa kaikkea koko ajan". Että "oottakaa hetki, kyllä mä kohta oon ihan entiseni". Puhumattakaan siitä, ettei lapsi välttämättä sujahda päiväkotiin kuin kala veteen, ja tottuminen voi viedä fyysisesti voimia niin lapselta kuin siten myös aikuiselta. Tarve todistaa, ettei mikään ole muuttunut, eikä äitiysloma ole pehmentänyt aivoja on suuri. Silti kaikki on muuttunut, mutta ei välttämättä lainkaan huonompaan suuntaan töidenkään kannalta. Ei tarvitse tulla entiselleen. Ei, jos se tarkoittaa ilmaisia ylitöitä ja jatkuvaa kireyttä. Opin tekemään työtäni järkevästi. Valitsin merkityksellisimmät ja tuloksellisimmat asiat, noudatin työaikoja ja hyödynsin etätyötä kun halusin maksimoida ilta-ajan lapsen kanssa. Vaikka enhän tätä tietenkään heti oppinut.

 

 

Itselläni pelkästään työelämään tottuminen uudessa elämäntilanteessa ei riittänyt, vaan jouduin taistelemaan tieni takaisin. Ei siis mikään ihme, etten tuntenut itseäni tervetulleeksi. Tämän tosin ymmärsin vasta työpsykologin vastaanotolla. Talvi tuntui siltä, kuin olisin räpeltänyt hukkumista vastaan. Tai kuin niissä unissa, joissa juokset, mutta et pääse mihinkään. Olin totaalisen lukossa enkä tajunnut edes sitä kuinka paljon se näkyi myös ulos. Lopulta se musersi minulta uskon omaan ammattitaitooni ja vei sängyn pohjalle. Tosin vain iltaisin ja viikonloppuisin, sillä työt piti hoitaa. Ärsytti, etten pystynyt käyttämään edes sitä pientä vapaa-aikaani perheeni kanssa nauttien. Omana itsenäni. Saatoin itkeä illat sitä, mitä joku työkaveri, tai yleensä vielä jonkun tiimin esimies oli sanonut, tai edes katsonut minua. Tuntui, kuin rinnalleni olisi asetettu valtava paino. Kävelin töihin kyyneleet silmissä ja töissä en aina saanut henkeä. Ehkä olin niin jumissa, että unohdin hengittää. Kuvittelin tiettyjen ihmisten toivovan, etten ikinä sanoisi mitään palaverissa, koska olen niin tyhmä, minulla on huonoja ideoita, enkä kuuluisi paikkaani. Sepä se, uupuneena kaikesta tulee henkilökohtaista. Tämänkin opin työpsykologilta. Analysoin missä tilanteissa, ja miksi tunsin riittämättömyyttä ja huonoutta, sekä sitä mikä niissä oli totuudenmukaista ja mikä vain tunnetta. Hävetti ja vähän naurattikin, että sain työuupumuksen puolessa vuodessa. Tilanteeni ei kuitenkaan ehtinyt mennä pahaksi, sillä hain apua nopeasti. Se, että joku kuunteli ja vakautti ajatukset käynnisti eheytymisen. Se, että joku sanoo, etten ole huono, vaan olen saanut huonoa kohtelua, ja antaa sitten muutamia vinkkejä päästä asiassa eteenpäin. En ollut kuvitellut pahaa oloa, en ollut sopeutumaton kummajainen, vaan olin oikeutettu siihen. Jokaiselle tilanteessani olisi käynyt niin, kuin minulle kävi. 

Psykologini oli ihan hauska. Tuumittiin viimeisellä kerralla yhdessä, että miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä töitä niin, että jatkuvasti ylittäisin itseni ja pyrkisin saamaan lisää vastuuta. Että näin oli ihan hyvä, ja kyllähän parhaansa tekeminen riittää.

 

 

Tsemppiä kaikille, jotka palaavat nyt syksyn myötä työelämään. Jos se tuntuu vaikealta, muista, että se on normaalia. Jos se tuntuu tosi vaikealta, niin varaa aika työpsykologille. Tee se ennen, kuin suunnittelet vaihtavasti työtäsi vain sen vuoksi että kuvittelet, ettei rooliisi voi sovittaa vanhemmuutta. Jos työyhteisössäsi ei ole perheellisiä, muistuta palaveriajoista ja yhdenvertaisuuslaista. Muista itse, että olet tosi hyvä, vaikka oletkin vanhempi. Äläkä yritä tehdä enempää kuin pystyt.

 

 

Lue myös: 

#Uraoivallus: Valitse taistelusi

Pahoja ajatuksia

Salamapäätös opiskelevaksi kotiäidiksi

Opintovapaa hoitovapaan sijaan? Lue tämä!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Yhdistelmä poikkeuksellisen aurinkoista toukokuuta ja ensimmäistä äitiysloman jälkeistä työkesää on saanut kaipaamaan kolmea edellistä kesää. Aikaa, joka oli täynnä valoisia päiviä ulkona, ja jonka hetkissä oli helpompi olla kiinni. Työarki imee helposti oravanpyörään, jossa (muiden kuin työhön liittyvien) asioiden havainnointi ja pysähtyminen on koko ajan vaikeampaa. Kun kovatempoisesta suorittamisesta on kerran irtautunut, saa ihan uudenlaisen perspektiivin moniin asioihin. Oivallus siitä, ettei määrä korvaa laatua on tuonut itselleni myös onnistumisia työssä, jossa olen tehnyt parempaa tulosta kuin ennen äitiyslomaa.

Vaikka menneitä äitiysloman kesiä muisteleekin lämmöllä, tässäkin ajassa on kaikki hyvin. Merkitys korostuu pienissä hetkissä, joista pitää napata kiinni. Lämpimät kesäillat saa hetkeksi hengähtämään normaalista työn, päiväkodin ja kodin muodostamasta kehästä, ja nauttimaan vielä ulkoilusta yhdessä perheen kanssa. Lisäksi työpaikallakin on onneksi myös niitä ihan oikeita ystäviä, joiden kanssa voi mennä nauttimaan lounasta Espan nurmikolle ja jutella ilman keskeytyksiä. Ystäviä, joiden kanssa vielä viime kesänä jaettiin ilot ja huolet leikkipuistojen ja kesätapahtumien parissa. 

 

 

Allu sai palan muistojeni kesää aloittamalla talvilomaviikkonsa retkeilemällä Fridan kanssa Mustikkamaalla. Sain näitä ihania kuvia ihasteltavaksi työpäivän aikana ja kotona kuulin mitä kaikkea neljä tuntia kestäneellä retkellä oli tapahtunut. On hienoa, miten lähellä Helsingissäkin on luonnon tarjoamia elämyksiä. Ja ihan ilmaiseksi. Molempien silmissä säihkyi puhdas ilo. Tänään Frida pääsee toistamiseen Mustikkamaalle, sillä päiväkoti tekee sinne retken. Ylpeä patikoija lupasi näyttää muille parhaimmat paikat retkikohteesta.

Kesän hetket ovat erilaisia kuin ennen. Niistä on myös otettava erilailla kiinni, yhdessä ja erikseen. Ja sekin on ihanaa. 

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

​Ensi viikonloppuna voisi mennä vaikka Kirkonkylän kevääseen, Minimarathonille, Satujoogaan Kannelmäen kirjastoon, Design District Marketiin, ilmaiseen Jamkids tutustumismuskariin, Lennä lennä leppäkerttu -nukketeatteriin, Vuosaaren melontakeskuksen avoimien ovien päivään tai tutustumaan Futuron 50-vuotiseen historiaan. Arki-iltoihin sopisi iltasatuhetki Kallion kirjastossa tai museovierailu Barbie -The Icon -näyttelyssä Kansallismuseossa. 

Helsinki tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia tapahtumiin, harrastuksiin ja kulttuuriin lasten kanssa. Vaikka sosiaalinen media tarjoaa onneksi ilmoituksia erilaisista tapahtumista, paljon kiinnostavia aktiviteetteja menee helposti ohi. Siksi on äärimmäisen näppärää hakea menomahdollisuudet yhdestä paikasta. Vekarat.net on lasten tapahtumakalenteri, joka kokoaa yhteen tapahtumia ja toimintaa lapsille eri lähteistä. Eikä siis pelkästään Helsingin alueen mukulamenoja. Sivustolta löytyy myös Espoon, Vantaan, Hangon, Kirkkonummen, Vihdin, Lohjan, Raaseporin ja Hyvinkään lastentapahtumat, sekä Turun ja Tampereen tapahtumat ja paikat. Palvelun käyttö ja palveluun ilmoittaminen on maksutonta. Toimintaa voi hakea alueen, ajankohdan tai teeman mukaan. 

Jotta mielenkiintoiset tapahtumat eivät menisi ohi, kannattaa vilkuilla jo tulevia esityksiä. Itse esimerkiksi löysin Cirko-festivaalin Pikku Papun musiikkisirkuksen liian myöhään ja liput olivat jo loppuunmyydyt. Vaikka tarjontaa on paljon, suosituimmat esitykset täyttyvät heti. Elokuun teattereihin ja tapahtumiin kannattaa varata jo nyt lippuja, tai vähintään merkata kalenteriin muistutuksia. Itse merkkasin elokuulle jo Espoo-päivän Muumiperheen lauluretki -konsertin, nukketeatterifestivaalin ja Skidit Festarit.

Harmi, ettei palvelua ollut silloin, kun olin vielä kotona Fridan kanssa, jolloin myös päiväharrastuksille olisi ollut aikaa. Toisaalta nyt Vekarat.net toimii täydellisesti siihen, kun lauantai-aamuna herään kiireisen työviikon jälkeen ajattelemaan, että jaahas, mitäs me voitaisiinkaan tehdä nyt viikonloppuna. 

 
 

Kuvat: Nukketeatteri Sampo

 

Kävimme pari viikkoa sitten katsomassa Sateenkaarikala -näytelmän Nukketeatteri Sampossa. Olemme käyneet lapsille suunnatuissa teatteriesityksissä Fridan kanssa aiemminkin, mutta emme koskaan nukketeatterissa. Täytyy myöntää, ettei itsellänikään ollut kokemuksia nukketeatterista, vaikka esityksiä on aikuisillekin, joten en oikeastaan osannut odottaa mitään. Kokemukseni nukketeatterista oli peräisin 80-lukulaisesta päiväkotien nukketeatterimaailmasta. Eli ei kovin hyvät. Nukketeatteri Sampo on kuitenkin ammattinukketeatteri, jonka tekijä- ja taiteilijajoukko koostuu musiikin, nukketeatterin ja kuvataiteen ammattilaisista. Työ lastenkulttuurin puolesta ja halu rakentaa elämyksiä niin lapsille kuin aikuisille on todella näkyvää. Esitykset vaihtelevat ohjelmistossa ja uusiakin tulee silloin tällöin klassikoiden sekaan. Esimerkiksi Sateenkaarikalaa esitettiin Erottajalla huhtikuussa, ja tällä viikolla ensi-iltansa saanut Lennä lennä leppäkerttu esitetään toukokuussa klassikon, Prinsessa Ruususen kanssa vaihdellen. Kaikissa esityksissä käsitellään keskinäisen vuorovaikutuksen ja toisista välittämisen teemoja mielikuvituksen, ilon ja huumorin keinoin. Erottajalla sijaitsevan teatterin lisäksi ohjelmiston esityksiä pidetään esimerkiksi kulttuurikeskuksissa kuten Stoassa, Vernissassa ja Lumossa. 

Sateenkaarikala kertoo tarinan siitä, kuinka anteliaisuudella ja toisten huomioon ottamisella saa aikaan suuria asioita. Valtameren kaunein kala, säihkyväsuomuinen sateenkaarikala jää ilman ystäviä turhamaisuutensa ja ylpeytensä vuoksi. Elävää musiikkia yhdistävä ja visuaalisesti upeasti rakennettu merenalainen näytelmä perustuu Marcus Pfisterin Sateenkaarikala-kirjoihin. Liikkeiden, äänien, valojen ja värien tarinaa oli ihana seurata ja kerronta nauratti aikuistakin. Esitys jäi mieleen, ja Frida onkin useita kertoja pyytänyt päästä uudestaan "kalateatteriin" tai katsomaan uutta Lennä lennä leppäkerttu -esitystä. 

 

 

(Liput Sateenkaarikalaan saatu)

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Pages