Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Festarikesän päätöstä ja samalla Fridan synttärietkoja vietettiin Skidit Festareilla. Sörnäisten Kaikupiha muotoitui elokuiseksi lauantaiksi musiikin, työpajojen ja teatterin elämysalueeksi. Todellinen koko perheen kaupunkifestivaali, jossa kaikille oli varmasti jotain ja vielä vähän enemmän. Bailaamisen ja temmellyksen lisäksi erittäin tärkeä osa festaripäivää oli mietitty hienosti. Nimittäin ruokailu ja kaikenmoinen napostelu. Terveellistä ja houkuttelevaa, sekä myös oikein sopivan hintaista sapuskaa oli helppo löytää, joten eväitä ei tarvinnut varailla mukaan. 

 

 

Carrot Revolution on uusi Startup-yritys, joka tarjoaa uuden sukupolven ruokakasvatusta. Festareille pystytetyssä Sateenkaaribaarissa sai tehdä oman värikkään hedelmä-vihannesvartaansa. Yrityksen palveluihin kuuluu kokkikouluja, lasten ruokamediaa ja reseptiikkaa, sekä lapsille suunnattujen ruokakonseptien ja tapahtumien suunnittelu toteutuksineen. Eli kaikkea mikä tukee perheen yhteistä ruokailua ja lapsen viihtymistä keittiössä. Koska itsellänikin on samoista arvoista paljon sanottavaa, löytyi juteltavaa pitkäksi aikaa. Yhtä Carrot Revolutionin mukaan antamaa reseptiä kokeiltiin jo heti kotona. Yhdessä leivotut Krokon banaanipallerot olivat menestys sekä sunnuntai synttäreillä, että päiväkodilla maanantaina. 

 

 

Ensi kesän Skidit Festareita odotellessa voi osallistua onneksi vaikka Skidit Discoihin tai Risteilyihin. Tällä hetkellä Festareideista tuttu ydintiimi rakentaa myös uutta, Stadin kivointa kahvilaa Skidilää. Joukkorahoitusta hakeva yritys aikoo perustaa lastenkulttuurille omistautuneeseen Annantaloon kahvilan lapsiperheille. Yhteiselle ajalle ja kiireettömälle hengailulle pyhitetty kotoisa keidas tarjoaisi tulevaisuudessa kaikkea aivoaamiaisista beibijoogaan ja synttäreihin, sekä tietysti kasvisruokaa ja makoisia kahviherkkuja. Kuulostaa super hyvältä, vai mitä!

Joukkorahoitusta on jäljellä vajaa kaksi viikkoa. 

 

Tältä näytti viime vuonna:

Skidilän Joulu

Skidit Festarit 2017

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tasan vuosi sitten palasin töihin kahden vuoden äitiysloman, hoitovapaan ja opintovapaan jälkeen. Osasin odottaa sitä, että arki muuttuu täysin. Olisi jatkuva kiire ja hyvin todennäköisesti tuntisin jonkinlaista riittämättömyyttä kaikessa mitä tekisin. Nautin ajasta kotona, mutta toisaalta määrätietoisuuteni nauttii työstä kodin ulkopuolella. Tiesin myös, että aika oli oikea. Se puoli vuotta opintovapaalla, jolla olin pidentänyt kotona oloa Fridan kanssa, oli tärkeä lisäaika meille molemmille. Jotenkin hassusti ajattelin, että kaikki kiva loppuu, kun työt ja päiväkoti alkaa, mutta huomasin jo heti alkuun, ettei se ollutkaan ihan niin. 

On todella yleistä, ja siis aivan normaalia, että parinkin vuoden tauon jälkeen paluu työelämään vaatii ponnisteluja. Kun elämäntilanne on muuttunut täysin, ei vanhoihin työrooleihin sujahdetakaan ihan tuosta vaan. Tästä ei juuri puhuta. Naisia kohdellaan työpaikoilla kaltoin jo muutenkin niin paljon, ettei kukaan halua enää lisätä vettä myllyyn kertomalla, että "hei, vaatiikin vähän aikaa tottua, kun jokainen osa-alue elämässäni haluaa multa kaikkea koko ajan". Että "oottakaa hetki, kyllä mä kohta oon ihan entiseni". Puhumattakaan siitä, ettei lapsi välttämättä sujahda päiväkotiin kuin kala veteen, ja tottuminen voi viedä fyysisesti voimia niin lapselta kuin siten myös aikuiselta. Tarve todistaa, ettei mikään ole muuttunut, eikä äitiysloma ole pehmentänyt aivoja on suuri. Silti kaikki on muuttunut, mutta ei välttämättä lainkaan huonompaan suuntaan töidenkään kannalta. Ei tarvitse tulla entiselleen. Ei, jos se tarkoittaa ilmaisia ylitöitä ja jatkuvaa kireyttä. Opin tekemään työtäni järkevästi. Valitsin merkityksellisimmät ja tuloksellisimmat asiat, noudatin työaikoja ja hyödynsin etätyötä kun halusin maksimoida ilta-ajan lapsen kanssa. Vaikka enhän tätä tietenkään heti oppinut.

 

 

Itselläni pelkästään työelämään tottuminen uudessa elämäntilanteessa ei riittänyt, vaan jouduin taistelemaan tieni takaisin. Ei siis mikään ihme, etten tuntenut itseäni tervetulleeksi. Tämän tosin ymmärsin vasta työpsykologin vastaanotolla. Talvi tuntui siltä, kuin olisin räpeltänyt hukkumista vastaan. Tai kuin niissä unissa, joissa juokset, mutta et pääse mihinkään. Olin totaalisen lukossa enkä tajunnut edes sitä kuinka paljon se näkyi myös ulos. Lopulta se musersi minulta uskon omaan ammattitaitooni ja vei sängyn pohjalle. Tosin vain iltaisin ja viikonloppuisin, sillä työt piti hoitaa. Ärsytti, etten pystynyt käyttämään edes sitä pientä vapaa-aikaani perheeni kanssa nauttien. Omana itsenäni. Saatoin itkeä illat sitä, mitä joku työkaveri, tai yleensä vielä jonkun tiimin esimies oli sanonut, tai edes katsonut minua. Tuntui, kuin rinnalleni olisi asetettu valtava paino. Kävelin töihin kyyneleet silmissä ja töissä en aina saanut henkeä. Ehkä olin niin jumissa, että unohdin hengittää. Kuvittelin tiettyjen ihmisten toivovan, etten ikinä sanoisi mitään palaverissa, koska olen niin tyhmä, minulla on huonoja ideoita, enkä kuuluisi paikkaani. Sepä se, uupuneena kaikesta tulee henkilökohtaista. Tämänkin opin työpsykologilta. Analysoin missä tilanteissa, ja miksi tunsin riittämättömyyttä ja huonoutta, sekä sitä mikä niissä oli totuudenmukaista ja mikä vain tunnetta. Hävetti ja vähän naurattikin, että sain työuupumuksen puolessa vuodessa. Tilanteeni ei kuitenkaan ehtinyt mennä pahaksi, sillä hain apua nopeasti. Se, että joku kuunteli ja vakautti ajatukset käynnisti eheytymisen. Se, että joku sanoo, etten ole huono, vaan olen saanut huonoa kohtelua, ja antaa sitten muutamia vinkkejä päästä asiassa eteenpäin. En ollut kuvitellut pahaa oloa, en ollut sopeutumaton kummajainen, vaan olin oikeutettu siihen. Jokaiselle tilanteessani olisi käynyt niin, kuin minulle kävi. 

Psykologini oli ihan hauska. Tuumittiin viimeisellä kerralla yhdessä, että miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä töitä niin, että jatkuvasti ylittäisin itseni ja pyrkisin saamaan lisää vastuuta. Että näin oli ihan hyvä, ja kyllähän parhaansa tekeminen riittää.

 

 

Tsemppiä kaikille, jotka palaavat nyt syksyn myötä työelämään. Jos se tuntuu vaikealta, muista, että se on normaalia. Jos se tuntuu tosi vaikealta, niin varaa aika työpsykologille. Tee se ennen, kuin suunnittelet vaihtavasti työtäsi vain sen vuoksi että kuvittelet, ettei rooliisi voi sovittaa vanhemmuutta. Jos työyhteisössäsi ei ole perheellisiä, muistuta palaveriajoista ja yhdenvertaisuuslaista. Muista itse, että olet tosi hyvä, vaikka oletkin vanhempi. Äläkä yritä tehdä enempää kuin pystyt.

 

 

Lue myös: 

#Uraoivallus: Valitse taistelusi

Pahoja ajatuksia

Salamapäätös opiskelevaksi kotiäidiksi

Opintovapaa hoitovapaan sijaan? Lue tämä!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Jossakin rankan kevättalven tiimellyksissä, ja aivan huomaamatta, hiukseni olivat kasvaneet kainaloita hipoviksi. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut pitkiä hiuksia, mutta äitiysloman ja hoitovapaan aikana hiukset venähtivät salakavalasti. Tyyli oli aina ponnarilla ja leikkausvälit räjähdyspisteeseen pitkitettyjä. Koska en ole mielestäni koskaan omistanut pitkää tukkaa, olen oikeastaan aina haaveillut siitä. Nyt kun hiukset ovat useasti olleet reippasti yli olkapään, en tykkääkään siitä. Se roikkuu perässä kuin mikäkin piiska. Suorana, liukkaana ja hentona. Pakko pitää kiinni. Klassinen tapaus.

Olin jo päättänyt, että kun otsatukan kasvatus saavuttaa maagisen polkkarajan, pätkäistään loputkin hiukset samaan mittaan. No, en jaksanut ihan odottaa niin pitkään, ja leikkasin hiukset jo kevyeen polkkamittaan.

 

 

Ne satunnaiset kampaamokäynnit olen vieraillut missä tahansa kampaamossa, jossa on aikatauluuni sopiva vapaa aika muutaman sentin tasaukseen tai otsatukan tarkistukseen. Yleensä vielä samalle päivälle tai ainakin samalle viikolle. Viimeksi tosin valitsin kampaamon Fridan mukaisesti, eli sieltä jossa lasten hiusten leikkaus on onnistunut aiemminkin hienosti. Nyt halusin mennä hemmottelu edellä ja varata ajan ekokampaamosta. Valitsin Vallilan Heilin puhtaasti siitä syystä, että paikka huokuu Sturenkadun kulmaan asti lämpöä ja hyvää tunnelmaa. Olin painanut asian merkille useasti ohimennessäni. Vähän kuten yksi tilitoimisto Flemarilla, joka vaikutti niin huikeelta paikalta, että lähes hakeuduin valekirjanpitäjäksi, kun ikkunassa ilmoitettiin vapaasta työpaikasta. Varasin ajan energialeikkaukseen, mutta sovimme jo puhelimessa, että jos leikkaustapa ei sopisi hiuksiini homma voidaan hoitaa ihan normaalisti. Tuolissa lopulta selvisi, että polkkamittaisiin hiuksiini enerialeikkaus ei välttämättä olisi se paras mahdollinen. Halusin nimittäin polkasta ennemmin skarpin graafisen ja hieman 90-lukua muistelevan, kuin kerrostetun ja kevyen, joten tämä teknisempi ja hiusten kasvusuuntia mukaileva leikkaustapa olisi toiminut pidemmässä mallissa paremmin. Varatusta energialeikkauksesta halusin silti vartin intialaisen päähieronnan. Se oli aivan ihanaa. Toisin kuin luulin, intialaisessa päähieronnassa käsitellään myös hartiat ja niska, sekä pidemmässä hieronnassa myös kasvojen lihakset. Eli hieronta keskittyy stressijännitystä kerääviin paikkoihin. Se sopi hyvin. Törkeisiin mittasuhteisiin edennyt työstressi vaati hetken taukoa, ja muutama tunti ennen lomaa ja Lontoon lentoa sain hetken hengähtää. Sitten kävin vielä toimistolla viimeistelemässä viimeiset pakolliset työt, tallensin sähköpostiin automaattiset vastaukset ja kohtasin mieheni rautatieasemalla. Aivan hyvä lomalle laskeutuminen.

 

 

Sattuneista syistä ja erityisesti siitä, että yritin pitää hermoromahdukset minimissä ja yöunet kuudessa tunnissa, tälle lomalle ei ole tehty ajastettuja postauksia. Kirjoittelen, kun on sopiva väli ja kodin lämpötila hieman alhaisempi.

Terkut pakastetun harson alta, jossa ajatukset pysyi kasassa juuri tämän kirjoituksen verran. Nautinnollista, ihanaa ja kuumaa heinäkuuta! 

 

 

Lue myös:

Perhe-elämää Kalliossa: Kampaajalla

3 x miksi otsatukan kasvattaminen on kamalaa

Tukka ylös!

Tuuheat hiukset ilman fööniä

Otsiksesta verhoiksi

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 
 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

 

Viime perjantaina suomalaisilta brändeiltä julkaistiin upeita uutisia. Papu, R/H Studio ja Frantsila yhdistävät vastuulliset voimansa ja avaavat heinäkuun alussa yhteisen myymälän Pohjoisesplanadin ja Unioninkadun kulmaan Helsingissä. Multi-brand-konseptimyymälä tulee siis kattamaan sekä lasten että naisten vaatteet ja asusteet, sekä luonnonmukaiset ihonhoitotuotteet. 

Onneksi ei tarvitse odottaa pitkään. Upea lokaatio ja kohderyhmien yhdistäminen takaavat helppoa shoppailua asiakkaalle. Odotukseni myymälän konseptoinnista, esillepanoista ja materiaaleista on aika kovat. Raportoin visuaalisen markkinoinnin pääpiirteet ja yksityiskohteet sitten ensi kuussa.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tiedätkö ne vanhemmat, jotka ovat niin itsekkäitä, että vievät lapsensa päiväkotiin, vaikka olisivat itse vapaalla? 

Ne vanhemmat ovat niin itsekkäitä, että huolehtivat itsestään ja parisuhteestaan, eli koko perheen hyvinvoinnista viemällä lapsen päiväkotiin toisinaan myös silloin, kun vanhemmilla on vapaata. 

 

 

Olimme näitä itsekkäitä vanhempia viime viikolla, kun vietimme kaksi arkipäivää kahdestaan. Se oli ihanaa. Aamupala rauhallisessa kahvilassa ja lounas puistossa, hoidettavia asioita ja hassuttelua kahdestaan. Käsi kädessä kävelyä. Normaalisti tällaisia arkipäiviä ei ole vuodessa ainuttakaan. Tällä oivalluksella niitä on ollut tänä vuonna jo paristi, yksi talvella ja nyt nämä pari lisävapaata. Tällainen parisuhteen arkipäivä muutaman kerran vuodessa voisi olla oikein toimiva järjestely, jos vain ekstravapaita riittäisi. 

En näe mitään syytä, miksi vapaapäiväni tulisi automaattisesti tarkoittaa lapselle vapaapäivää päiväkodista. Minusta se on hyvin vanhanaikainen ajatus. Frida on ihanassa päiväkodissa, jossa jokainen lapsi otetaan vastaan yksilönä. Yhteiset retket, teemapäivät ja laadukas muskari muodostavat hoitoviikosta niin hyvän kokonaisuuden, että lapsen voi huoletta viedä hoitoon. Toki maksammekin päivähoidosta reippaasti tuplat kunnalliseen hoitoon verrattuna, joten vapaapäivillä on myös korkea hintalappu. Kesäloma tarkoittaa myös Fridalle lomaa päiväkodista ja minusta sekin on tärkeää.  

 

 

Milloin viimeksi veit lapsen/lapset päiväkotiin ja vietit kumppanisi kanssa yhteisen arkipäivän?

 

 

 

 

Lue myös:

Kesän hetket on erilaisia nyt

Lastenhoitoa työsuhde-etuna

Jos kärpänen katossa seuraisi perhettänne?

Lomalla Muumikylpylässä!

Kuva, jota tuijotin työmatkalla

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Yhteistyössä: Kiddex ja Plantoys Suomi

 

 

Oi ihana kesä ja pihapelit! 

Frida alkaa olla siinä iässä, että leikkeihin ja peleihin voi osallistua jo yhdessä. Myös ulkona. Siksi normaalin leikkipuistoilun rinnalle on ollut kiva keksiä monipuolista tekemistä, kuten pallo- ja hyppyhommia sekä katuliituja ja saippuakuplia. Taloyhtiön pihalle, jossa on pelkkä hiekkalaatikko, on tänä vuonna ollut paljon helpompi mennä, kun lapselle on kasvanut jo enemmän keskittymiskykyä ja taitoa toimia yhdessä. 

Mukana kulkevat pihapelit on helppo viedä ystävien luo tai napata mukaan puistoretkille jopa suoraan päiväkodista. Olemme ottaneet Plantoysin Mini golf -setin ja Mangusti-keilapelin mukaamme niin perheen omiin arki-illan ulkoiluihin kuin ystävien luo ristiäisiin. Viimeksi Mangustit pakattiin saippuakuplien ja katuliitujen kanssa mukaan perjantaina, kun menimme Torkkelinmäelle iltapicnicille. Tänään molemmat pelit pakataan mukaan, kun lähdemme pappani 90-vuotispäiville. 

 

 

Yhteiset pallo- ja mailapelit ovat hauskaa puuhaa. Lisäksi ne antavat hyvää harjoitusta lapsen motorisille taidoille. En ole ikinä ollut mikään innokas seurapelien pelaaja, mutta lapsen myötä on itsekin tullut paljon aktiivisemmaksi ja avoimemmaksi rennolle pelailulle. 

Opettavaisuuden lisäksi Plantoysin lelut ovat vastuullisesti ja ekologisesti tuotettuja. Tuotteet pakataan myös kierrätysmateriaaleihin, eikä muovia käytetä lainkaan. Kierrätyspaperipusseihin pakattuja leluja on ihana avata, ja Mini golf -setille on mukana myös ekopuuvillainen kantopussukka. Palloja ja mailoja lukuunottamatta molemmat pelit on valmistettu Plantoysin kehittämästä, kestävästä PlanWoodista, joka valmistetaan jauhamalla kumipuu juuresta oksiin saakka. Näin kaikki materiaali saadaan käytettyä. Pallot ja mailat sen sijaan on tehty kumipuusta, joka on hyödynnetty Plantoysin tuotteisiin vielä sen jälkeen, kun kumipuuplantaasi ei enää tuota lateksia. 

 

 

Osana Plantoysin brändilähettiläisyyttä saan arpoa ihastuttavan Mangusti -keilapelin kesän pihaleikkeihin. Osallistu kommentoimalla tätä postausta perjantaihin 8.6. klo 23.59 mennessä. Kerro vaikka kuinka suloisia nämä mangustit ovat tai minne kaikkialle ottaisit ne mukaan. 

Onnea arvontaan!

 

 

(Mangusti-keilapeli ja Mini golf -setti on saatu.)

 

 

Lue myös:

Vastuullista leikkiä

Tasapainoilu on lasten leikkiä

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Pages