Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Loman jälkeinen elokuu onkin ollut yllättävän kiireinen ja olen nukahtanut lähes joka ilta olohuoneen lattialle jo ennen kuin olen päässyt makuuhuoneeseen asti. Toisinaan olen saanut läppärin avattua viereeni, mutta luonnoksissa odottaneet jutut eivät juuri ole edistyneet silmäluomien läpi. Palataanpa kuitenkin loman viimeiseen viikonloppuun, Lasten Taidefestivaali Hippaloille

 

 

Tänä vuonna Mörkö-teemainen Hippalot väritti Hämeenlinnan Verkatehtaan minimonstereilla ja isoilla örkeillä. Kaksi festaripäivää pompittiin, tanssittiin, tutkittiin ja taiteiltiin. Nukketeatteriesitys Siiran Sirkusmatka oli lumoava, myös meidän aikuisten mielestä. Yllätyn joka kerta, kuinka hienoa ja laadukasta lastenteatteri voikaan olla. Esitys pohjautui Reetta Niemelän ja Saila Savolaisen samannimiseen kirjaan, joka lainattiin kirjastosta heti Hippaloiden jälkeen. Tarinaan ja esitykseen on ollut hauska palata yhteisissä lukuhetkissä.

Työpajatorilla taiteiltiin Flip Bookia sekä askarreltiin ja dubattiin dinosauruksia, Mörkö-seinälle sai tehdä oman mörkönsä, Metsänpeitto-näyttelyssä pääsi seikkailemaan kuin luonnossa ja valtavassa pomppuveistoksessa sai pomppia. Osallistuttiin Fridan kanssa myös Mörkö-tanssipajaan, jossa harjoiteltuja liikkeitä piti esitellä heti isälle, joka oli jäänyt parkkeeraamaan autoa. On ihana seurata, kuinka lapsi, joka nauttii tanssimisesta ja temppuilusta, mutta kuitenkin arastelee porukassa, pääsi ylittämään itsensä. 

 

 

Sunnuntaina fiilisteltiin kesäpäivää Samae Koskisen keikalla. Biisit oli muokattu pienille korville sopiviksi ja ne sekä nauratti että liikutti, kuten aina. Frida seurasi keikkaa aluksi lavan edessä tosi fanin elkein, mutta väsymyksen saavutettua tuli välillä meidän kanssa viltille tai päätyi juoksentelemaan lavan edustalla. 

Erityishuomio ja -kiitos kuuluu myös festareiden ruokailumahdollisuuksiin. Kahvila Mokkamonsterissa oli nimittäin erityisruokavaliot huomioitu hienosti, oli gluteenitonta sekä kasvisruokaa kauramaidosta lähtien. Kahvilatarjoilujen lisäksi Mokkamonsterin lounasvaihtoehtona oli todella hyvää intialaista ruokaa, jonka mausteet oli mietitty pienimpiinkin suihin sopivaksi. 

 

 

Ensi vuoden Hippalot laitetaan taas kalenteriin, festarit järjestetään 1.-4.8.2019 teemalla kirjat. 

 

(Liput teatteriin ja tanssipajaan saatu.)

 

 

 

Lue lisää:

Kesän menovinkki: Lasten Taidefestivaali HIPPALOT

Hippalot-lauantai kuvina

Hippalot-perjantai kuvina

Viikonloppuna Hippaloille

Lasten Taidefestivaali Hippalot 2016

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Lomailtiin kiertäen Suomea 2000 kilometrin verran. Matkalla oli kaunista luontoa, mieleenpainuvia yöpaikkoja, suloisia kirpputoreja, kahviloita ja lounasravintoloita, erilaisia leikkipuistoja sekä upeita näyttelyitä. 

Fiskarsiin suunniteltu päiväreissu käynnistyi kesän hitaimmin, sillä reilun sadan kilometrin matkaan kului 5 tuntia muutaman kommelluksen vuoksi. Kokonainen vaatekerta piti uusia ja tuli vähän kränää pysähdyspaikasta, mutta näitä nyt sattuu matkatessa lapsen kanssa. Kun uni vihdoin voitti, me kierreltiin Allun kanssa pari tuntia kirppareita, toinen lapsen kanssa autossa ja toinen katsastamassa valikoimaa. Fiskarsin Summer Houseen päästiin vihdoin kaksi tuntia ennen sulkemisaikaa. Mutta ei se mitään, ehdittiin hyvin nähdä näyttely, käydä Kuparipajassa syömässä ja leikkiä ihastuttavassa leikkipuistossa. Fiskarsin kesäkoti oli juuri niin upea, kuin olin kuvitellutkin, seuratessani instagramissa sen rakentumista. Näyttely esittelee yhdeksän muotoilijan näkemyksen ihailemiensa suomalaistaitelijoiden kesäkodeista. Kaunis ajatusleikki, upeaa muotoilua ja huikeat puitteet. 

 

 

Hieman pidemmällä reissulla, matkalla Tampereelta Pielavedelle kävimme Mäntässä Serlachius-museoissa. Tai oikeastaan vain Göstassa, sillä pienimmän matkustajan väsymys alkoi jo painaa, eikä voimia enää riittänyt vaikka yritin tehdä kauppaa Gustafissa näytteillä olevasta Apteekkarin kauppahuoneesta ja oikeista possuista. Itse olisin halunnut nähdä erityisesti Dalín Gaala -näyttelyn. Göstassa tutustuttiin erityisesti Koen Vanmechelenin ensimmäiseen yksityisnäyttelyyn Pohjoismaissa, Kyse on ajasta -näyttelyyn. Teokset käsittelevät biokulttuurista monimuotoisuutta ja identiteettiä, ja niiden keskiössä on jo parikymmentä vuotta sitten alkanut kanojen risteyshanke. Kanasukupolvesta on todistetusti tullut aina edellistään elinvoimaisempi, pitkäikäisempi ja vähemmän aggressiivinen. Näin esimerkiksi vapaus, tasapaino ja ihmisoikeudet, sekä huoli maapallon tilasta esitetään Vanmechelenin käsitetaiteessa. Näyttely oli upea. Frida pääsi askarteluhuoneessa myös risteyttämään oman kanansa, eli askartelemaan kanan ja liimaamaan siihen erilaisia höyheniä. Toinen näyttely, mihin tutustuttiin tarkemmin oli Eija-Liisa Ahtilan hybriditeos Mahdollinen Rakkaus. Frida tykkäsi seurata apinaa ja teoksia, joissa omia käsiä pystyi liikuttamaan kuin ne olisivat apinan kädet. Aihe oli kaunis, inhimillinen kyky kokea empatiaa ja rakkautta muita elollisia kohtaan. 

Mänttäänkin pitää vielä palata, aivan liikaa jäi vielä näkemättä. Kahvila Autereen Tupa oli muuten todella hyvä lounaspaikka, monipuolinen salaattipuffa ja keitto varmisti sen, että Fridallekin saatiin vatsa täyteen ja matka saattoi jatkua. Kun takapenkillä alkoi tuhina, me kaivettiin lounasravintolasta mukaan ostetut pullat esiin (Autereen Tuvasta sai ihan taivaallista gluteenitonta pullaa) ja kierreltiin vielä parit kirpputorit ennen Pielaveden mökkiä. Ihana lomailijan Suomi. 

 

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Huikea kesä ja ihanat päivät rannalla!

Uiminen onkin ollut helteillä lähes ainoa asia, mitä voi tehdä, kun asunnonkin lämpötila on jatkuvasti yli 30 astetta. Elokuu startattiin edelleen samoilla aineksilla, kuin kesän muutkin päivät, joille ei ole suunniteltu muuta ohjelmaa. Uimarannalla Nurmijärvellä. Sääksin uimaranta on täydellinen, vesi on aivan kirkasta ja hiekka ihanan pehmeää. Sääksjärvi on Suomen suurin lähde, jonka vesi vaihtuu maaperän kautta. Siellä voi huoletta pulikoida lapsenkin kanssa, sillä vesi syvenee hitaasti, ja pienimmille lapsille on rajattu alue. Ranta on hyvin hoidettu, ja siellä on hyvät WC:t ja pukeutumistilat, lastenhoitohuone ja kahvila, sekä keinut ja kiipeilyteline lapsille.

 

 

Matkan varrella on Mattilan luomutila. Mansikoiden lisäksi tilalta saa todella hyvää lounasta myöhäiseen iltapäivään asti. Erinomainen lisä rantapäivään. Vaihtuvan keittolounaan lisäksi voin suositella mansikka-fetasalaattia, joka vie kielen mennessään ja piristää ihanasti uimisen jälkeen. Gluteeniton brownie jälkkäriksi on tuhti, mutta toimiva herkku. Kahvileivät onkin otettu mukaan, niin herkuttelu onnistuu lapsen nukkuessa parhaiten. Onneksi kahvilan jätskialtaassa on Vegepops-mehujäitä, niin Fridakin on aina saanut oman jälkiruokansa ja virkistyksen. Myöhäisen lounaan lisäksi maatilalla voi käydä katsastamassa mansikkaviljelmiä, niin kaupunkilaislapsi oppii tuntemaan mistä marjat tulevat. Hevosiakin voi moikata matkan varrella.

 

 

 

Rannalla aiemmin:

Kesän paras retkikassi

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Meidän rakkausloma, eli Allun syntymäpäivälahjaksi ostamani matka Lontooseen Citadel festareille oli upea. Neljää päivää kahdestaan oli myös ensimmäinen pitkä aika pois Fridan luota. Tämän lähemmäksi häämatkaa ei siis olla päästy. 

Citadel oli yhden päivän Gunnersbury Parkissa järjestetty ”Ultimate Summer Sunday”, eli musiikkia, taidetta, tiedettä, liikuntaa ja ruokaa. Hirmuisesti kaikkea. 

 

 

Kuvittele festari, jossa voi nähdä huikeita artisteja, tehdä savivaasin tai makramee amppelin, osallistua tiedeluennolle, joogata, syödä hyvää ruokaa (myös gluteenitonta) ja tuoda myös lapset mukaan. Sekä tietysti seurata MM-futiksen finaalia. Citadel oli sitä. 

Parhaimmat keikat veti Tame Impala, Goat, The Horrors, Shame sekä festareiden yllättäjä ja ehkä parhaan setin vetänyt La Femme. Jos et ole kuullut tästä ranskalaisesta bändistä suosittelen ehdottomasti tutustumaan. 

 

 

Koska olen kuullut niin paljon puhelinvarkauksista, jätin puhelimeni hotellille lähtiessäni tälle ison maailman festarille. En olisi jaksanut säätää työpuhelimelle käynyttä onnettomuutta. Todellisuudessa festari oli todella iisi. Vähän harmitti, että otin näitäkin kuvia sitten vanhalla Canonin matolaatikolla.

Muut päivät Lontoossa otettiin rennosti, käveltiin ja mentiin fiiliksen mukaan, mutta välteltiin isoja nähtävyyksiä. Frida vietti lomaa mummun kanssa ja alkoi ikävöimään meitä vasta vuorokausi ennen paluutamme. 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Heinäkuiselta Muumimaailmaan keskittyneeltä Turun ja Naantalin reissulta jäi ihania muistoja. Ja tulipa reissulta kerättyä pari ihan hyödyllistä vinkkiäkin. 

Varaa aikaa. Etenkin, jos lapsi on vielä sen ikäinen, että päiväunen tarve katkaisee päivän väkisinkin jossakin kohtaa. Muumimaailma on yllättävän iso, joten kaksikin päivää menee rattoisasti, jos vain vanhemmat sitä kestävät. Ja toisaalta miksipä ei. Lapsen iloa on ihana seurata. Ja sitä, mitä uusia asioita helposti jännittävä lapsi pääsee jännityksen yli hetken tarkkailtuaan, ja sitten jo halailee muumihahmoja ja juttelee niille vaikkapa Haisuli-korustaan ja Niiskuneiti-pehmostaan. Kun saavuimme, ensimmäinen fiilis oli, että ahaa, paikka on pelkkää kojua ja oheistuotetta, mutta se johtuikin vain siitä että kulku alueelle tapahtuu näiden jokaisen erikseen pystytetyn ruokapaikan, narunvetopisteiden ja muistoesinemyymälöiden läpi.

Frida halusi tietysti heti nähdä Muumitalon ja ensimmäinen tunti meni oikeastaan Pikku Estradin esitystä katsoessa ja Muumitaloon sekä sen pihaan ja asukkaisiin tutustuen. Paahtavassa kuumuudessa mietittiin Allun kanssa, että jestas, tässäkö sitä sitten törrötetään vielä kaksi tuntia. Lopulta Muumimaailman monipuolisuus ja ihmeellisyys avautui lapsen lisäksi vanhemmillekin. Kun Muumitalossa ravaamisen sai loppumaan pienen houkuttelun jälkeen löydettiin ympäristöstä Uimahuone, Muumipapan laiva, Näköalapaikka ja Nuuskamuikkusen leiri. Huomionarvoista on myös, että jos vertaan ihmismäärää heinäkuisena arki-iltana Linnanmäellä, samanlaista tungosta ei Muumimaailmassa ollut. 

 

Syö muualla. Jos tykkää laadukkaasta ja terveellisestä, sekä erikoisruokavaliot huomioonottavista paikoista, Muumimaailma ei ole ehkä paras paikka ruokailuun. Onneksi sain tämän vinkin jo ystävältäni, joten reissuun lähdettiin omat eväät mukana ja vatsat täynnä Powaun vegelounasta. Yhdestä paikasta sai vohvelia, toisesta perunaruokia, kolmannesta munkkeja, neljännestä jäätelöä, ja lista vain jatkuisi. Kaikkialla on sokeria. Paitsi uudessa Smoothie-paikassa, josta sitten saatiin toisena päivänä Fridalle välipalaa (ensimmäisenä päivänä se oli suljettu jo tuntia ennen alueen sulkeutumista). Joku kiva Muumi-tarra smoothie-törpössä olisi kiva, ja saattaisi saada lapset haluamaan ennemmin sitä kuin karkeilla koristeltua jäätelöannosta ja sokerimehuja. 

 

 

Ota vastaan hahmojen maailma. Muumimaailman tyypit ovat täysillä mukana sadussa. Aidon ja vilpittömän kokemuksen järjestäminen lapsille on kyllä hatunnoston arvoista. Asut ovat varmasti paahtavia, ympärillä laumoittain halaavia ja huomiota vaativia lapsia, sekä jatkuvasti toistuvat esitykset ja samat laulunrallatukset. Eikä kukaan näyttänyt pienelläkään eleellä sen kaiken olevan liikaa. Edes se ei haitannut, että käveli ilman lasta, Tiuhti ja Viuhti vilkutteli ja jutteli silti. Tekee aikuisellekin hyvää elää hetki sadussa.

Talo täynnä kivoja ostoksia. Nipsun putiikki on aikamoinen Muumitavaran aarreaitta. Muumifanituksessa on se hyvä puoli, että niistä löytyy myös tosi kivoja juttuja, toisin kuin monessa muussa, muovisessa lapsille suunnatussa villityksessä. Frida sai käyttää papaltaan saamansa setelin valitsemaansa asiaan kaupassa. Hän käveli suoraan pienen Haisuli-pehmon luo ja ilmoitti haluavansa ostaa sen. Omaa rahapussiani raotin tarpeellisiin sadevarusteisiin toisena "Muumila-päivänä". Fridalle löytyi suloinen sadeviitta sekä sateenvarjo, jonka hellyin ostamaan kahdesta syystä. Koska Frida suloisen varmasti sanoi tarvitsevansa sitä, sekä siksi, että rankkasade olisi sotkenut hänen poskimaalauksensa.

 

 

Hoitohuoneet ja vessat saatavilla. Vessoja löytyy alueelta hyvin, mutta yhdessä paikassa ei ole kovin montaa koppia ja jonoja kertyy helposti. Isompia vaipanvaihtotiloja oli harvemmassa, mutta muumipottia, -supistajia ja -korokkeita riitti kaikissa. Vinkiksi muuten, että Satamassa, matkalla Muumimaailmaan, on iso lastenhoitohuone. Huilipuistossa on riippukeinuja ja säkkituoleja lepoa ja vaikka imetystä varten. 

Toimii säässä kuin säässä. Oli tosi hassua, että niistä kahdesta Muumimaailmasta vietetystä päivästä toinen oli kuuma ja aurinkoinen, ja toinen lämmin ja sateinen. Aurinkoisella säällä seikkailtiin ympäriinsä ja välillä vähän puhalleltiin kuumuutta. Muumeja oli kaikkialla ja koko ajan tapahtui. Mutta niin se oli sateessakin. Muumimaailman asukkailla oli sadevaatteet tai ainakin sateenvarjo ja avoimen Pikku Estradin esityksetkin pidettiin, lukuunottamatta sitä, kun satoi ihan kaatamalla. Sen sijaan katetun Emma-teatterin esitykset oli hyvää puuhaa sateessa.

 

 

Yöpyminen kannattaa. Naantali ja Turku tarjoaa monipuolisia vaihtoehtoja majoittumiseen. Joku ihana puutalokohde tai B&B-paikka Naantalissa olisi kiehtonut, mutta tällä kertaa Turku veti pidemmän korren paremman ravintolatarjonnan vuoksi. Scandic tarjoaa hyviä Muumimaailma-paketteja, joihin sisältyy huoneen lisäksi kahden päivän pääsyliput kolmelle Muumimaailmaan. Liput kolmelle ja hotelliyö maksaa parisen sataa riippuen päivästä. Vaikka pakettia ei ottaisikaan ja yöpyy hotellissa, saa kahden päivän rannekkeita ostaa vastaanotosta 28 eurolla. Eli siis yhden päivän lipun hinnalla. Kustannustarkka voi tässä laskea pysäköinnin, lippujen ja majoituksen tulevan aika hyväksi vaihtoehdoksi hotellissa. Yövyimme Scandic Juliassa, jonka taso etenkin aamupalalla yllätti minut positiivisesti. Paljon työmatkoja tekevänä tunnen suomalaisten hotellien aamupalat, ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta erityisruokavaliot on yleensä huomioitu valitettavan huonosti. Juliassa asia oli päinvastainen. Vegaanisia ja gluteenittomia vaihtoehtoja löytyi runsaasti omalta rajatulta alueelta. Jopa cashewvoita. Aamupalan jälkeen Fridakin oli aivan pähkinöinä muistaessaan, että pääsisi taas "Muumilaan".

 

 

Kävellessämme alueelta pois rankkasateelta suojautuen Frida huudahti, "Hei me ei käyty vielä uimassa!". Jotenkin luulen, että palaamme vielä Muumimaailmaan. 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Lähdimme viikonloppuna, ihan sen kummemmin suunnittelematta, päiväreissulle Porvooseen. Edellisen kerran kävimme idyllisessä kesäkaupungissa kaksi vuotta sitten, ja nyt oli ihana, ettei mukulakivistä ja rattaista tarvinnut välittää tuon taivaallista. Päivään kuului herkuttelua kahvilassa ja lounaalla, sekä leikkipuistoa ja vähän kirpputoria. Frida teki ennätykset ja nukkui sekä meno- että paluumatkalla autossa, joten energiat oli kohdillaan.

Leikkipuistossa selvisi, että mukula osaa kiivetä vauvakeinuun ja sieltä pois, keinua isojen lasten keinussa ja ottaa myös itse vauhtia. Keinutaidot on kuulemma opettanut sama kaveri, joka on opettanut myös laskemaan englanniksi kymmeneen. Kevätkausi yli 3-vuotiaiden ryhmässä alkaa näkyä näissä hauskoissa harppauksissa. Puistossa korostui pienen kaupungin idylli myös varusteluissa ja siisteydessä. Naureskelin sitä, kuinka irrallisen leikkihellan näkeminen leikkipuistoissa olisi täysi mahdottomuus Helsingin keskusta-alueella. 

 

 

Reissussa testattiin myös aiemmin viikolla ostamani uutuus, luonnonkosmetiikan käsihuuhde. Dr. Bronner’sin Lavender Hand Sanitizer on täysin luonnollinen, laventeliöljyä sisältävä käsihuuhde, joka puhdistaa kädet hellävaraisesti ilman synteettisiä ainesosia. Lapsen kanssa reissatessa on erityisen kätevää, että tällä käsihuuhteella voi putsata käsien lisäksi myös kasvot. 

 

 

Gluteenitonta pizzaa haluavien kannattaa ehdottomasti syödä ravintola Gabriel 1763. Vaikka monet ravintolat jo tarjoavatkin gluteenitonta pizzaa, hyviä on vaikeampi löytää. Tämä oli yksi parhaimmista ja menee helsinkiläisten Pjazzan ja Tenhon kanssa kärkisijoille omassa pizzalistauksessani. Gluteeniton vaihtoehto ei myöskään maksanut enempää. Fridakin sai omaa suosikkipizzaansa Margheritaa lasten koossa. Ravintola sijaitsee Raatihuoneen torin laidalla, aivan Vanhan Kaupungin tunnelmallisessa miljöössä. 

Liikkuessa lapsen kanssa Porvoon Vanhan Kaupungin alueella kannattaa huomioida (mukulakivien lisäksi), että pieniin rakennuksiin mahtuu huonosti isoja lastenhoitohuoneita, eikä vessojakaan ole aina varusteltu potalla.

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Pages