Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Viime heinäkuussa istuin Nurmijärven uimarannalla ja yritin varata juuri myyntiin vapautuneita Ipanaisen kirppiksen perusjaksoja. Sivut kuormittuivat ja vapaat kirppisjaksot täyttyivät silmissä. Vihdoin joulukuun alkuun ilmestyi vapaa jakso. Yritin miettiä olisiko joulukuu liian myöhäistä, kun toiveet uuden kodin löytymisestä olivat jo korkealla. Kuka nyt kirpparitavaroita haluaisi muuttaa. Toisaalta viime talvena ostetut talvihaalarit saattaisivat mennä vielä alkutalven ja sitten joulukuussa olisi jo seuraava koko käytössä. 

Ja niinhän siinä kävi! Kevyttoppahaalaria pystyi käyttämään muutaman viikon, kunnes oli pakko todeta, että lahkeet olivat liian lyhyet. Koko kesän ja syksyn kestänyt asunnon metsästys päättyi juuri kirppisjaksoa edeltävällä viikolla, joten kaappien tyhjennys on todellakin tarpeen. Harvoin saa olla näin tyytyväinen omaan ennakointiinsa. 

Kirppiskassiin mahtui hurja määrä talvivaatetta, kenkiä, sisävaatteita, kirjoja, leluja ja jopa rattaiden lämpöpussi ja istuinpehmuste. Vaatteiden koot 98cm asti ja kengät kokoa 24-25. Omasta vaatekaapista vein Vimman Mystical Flowers collegemekon, Vimman samplemyynnin pastellisen Maailma Muovautuu collegemekon, sekä vaaleanpunaisen Melli EcoDesignin pitkän hupparin. 

 

 

Uudet perusjaksot Ipanaisen kirppikselle tulee myyntiin maanantaina. Pitää tarkistaa olisiko kevättalvelle tarpeen tehdä yhtä hyvää ennakointia. Etenkin ulkovaatteiden hinnoittelu tuntuu jotenkin liian vaikealta, joten on ihanaa, että joku tekee sen puolestani. 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Muutama juttu tuntuu toistuvan toisessakin raskaudessa. Kermaviilin himon ja jatkuvan nukahtelun lisäksi olen nimittäin päätynyt ripsivärittömään meikkiin. Olen käyttänyt ripsiväriä viimeksi elokuun alussa, ja syy on yksinomaan siinä, etten jaksa poistaa sitä silmiltäni iltaisin, kun olen jo mahdollisesti kerran tai kaksi nukahtanut olohuoneeseen. Työkaverini kehui tätä erinomaiseksi ennakoinniksi. Eikä tilanne viimeksi muuttunut vauvan syntymään, vaan painelin äitiysloman pitkälti ilman ripsiväriä. Olen kuullut samaa muiltakin äideiltä. Jotkut jättävät meikkipohjan pois ja sutivat hieman väriä ripsiin, jotkut sipaisevat huulipunaa ja luottavat aurinkoisina päivinä aurinkolasien voimaan. 

Ripsivärittömyyskään ei tarkoita sitä, ettei muita keinoja huoliteltuun ulkonäköön olisi tarjolla. Viimeistellyt kulmat on yksi parhaita ilmeen skarppaajia. Huulipuna toki myös, mutta vauvaa pusutellessa se ei ole aina käytännöllisin vaihtoehto. Tämä "äitiys-meikkini" sai uudistuneet kulmakivet Und Gretel -sarjan tultua Suomen markkinoille tänä syksynä. Berliiniläinen värikosmetiikkasarja on valmistettu luonnon raaka-aineista ja vastaamaan ammattilaisten vaatimaa kestävyyttä. Luomulaatuisten tuotteiden värit ovat rikkaita ja monitahoisia, ja kaikki tuotteet ovat BDIH-sertifioituja. 

 

Pohjameikki on tehty Barefaced Beautyn mineraalimeikkipohjalla ja -poskipunalla.

 

 

Und Gretel FROH -kulmakarvageelistä tuli ehdoton suosikkini. Olen aiemmin luottanut Uoga Uogan Forest path -voidemaiseen eyelineriin, jonka vahamainen rakenne on myös kulmilla erittäin toimiva. Froh -kulmageeli voittaa Uoga Uogan kuitenkin helppoudessa ja myös hieman luonnollisemmassa lopputuloksessa. 

Aloe veraa sisältävä geeli on sävytetty ja sen pigmentit heijastavat valoa. Harjasosa on pieni, joten väriä ja muotoa saa tarkasti myös kulmakarvojen päihin. Omat kulmani ovat melko tummat ja vahvat, joten tämä riittää pelkästään ehostamaan kulmia luonnolliseen lookiin. Näppärä siis myös silloin kun aikaa ei peilin ääressä juuri ole. Tykkään kuitenkin vahvoista kulmista ja omani ovat lisäksi luonnostaan hieman eri paria, joten muotoilen ja tasoitan eriparisuutta mielellään lisävärillä. Froh nimittäin alkaa kyllä karisemaan kulmilta, jos sitä joutuu laittamaan liikaa. 

 

Kuvassa alhaalla vasemmalla silmänrajauksiin olen käyttänyt Uoga Uogan Forest path -silmänrajausväriä.

 

Und Gretel SPRUSSE -kulmakynä antaa juuri sen tarvittavan lisätehon kulmien muotoiluun. Väri on puuterimainen ja se muuttuu harjatessa todella tasaiseksi, silti kynän avulla pääsee tarkasti korostamaan oikeita kohtia. Värisävyjä on kolme, ja omiin kulmiini valitsin keskimmäisen, viileän ruskean taupe -sävyn. 

Und Gretel LUK on voidemainen luomiväripuikko, joka käy hienosti myös kulmien ehostukseen. En osaa juurikaan käyttää luomivärejä, mutta pehmeän, hieman metallisen rajauksen tekeminen tällä on helppoa. Sävy on pronssisen ruskea, joten ihan kaikkiin kulmakarvoihin se ei tosin käy. 

Und Gretel TAGAROT -huulipunassa on todella vahva väri ja pehmeä koostumus. Avokadoöljyn ja Babassu-voin ansiosta puna kosteuttaa ja tuntuu kermaiselta huulilla. Suoraan puikosta laitettuna saa voimakkaan lopputuloksen, ja sormella taputeltuna pehmeämmän sävyn. Fiiliksestä ja menosta riippuen. Oma valintani kuudesta vaihtoehdosta oli tummanpunainen Dahlia-sävy.

 

 

 

Miten raskausaika ja vauva-arki on vaikuttanut meikkaamiseesi? Millä meikkituotteella häivytät väsymyksen jälkiä kasvoilta ja mikä jää meikkipussiin ensimmäisenä?

 

 

(Und Gretel tuotteet, Sprusse-kulmakynää lukuunottamatta, saatu Greenlips Beautysta.)

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Viime talven uupumuksen jälkeen olen työstänyt uudestaan omia voimavarojani vanhemmuudessa. Olen ollut kiinnostunut tunnetaidoista, mindfulnessista ja myötätuntoisesta vanhemmuudesta äitiyteni alkumetreistä lähtien. Olen lukenut ja harjoitellut, muuttanut ajatuksiani ja toimintaani, mutta en missään nimessä ole vielä valmis. En usko, että näissä asioissa voi koskaan olla valmis. Voi vain olla parempi.

Lapsiperheen arjessa on jo itsessään paljon tahdonvoimaa kuluttavia asioita. Ajatusten hallinta ja niiden suuntaaminen, tunteiden hallinta ja toiminnanohjaus. Jos elämässä on lisäksi stressiä, tahdonvoimaa kuluu entisestään. Toimivat rutiinit arjessa taas tukevat tahdonvoiman elpymistä. Arjen automaatit toimivat meillä kaikissa suoraan lapseen kohdistuvissa asioissa, kuten aamu- ja iltarutiineissa, mutta koen että päätöksentekotilanteita on vielä liikaa. Mietin nimittäin liian usein viikon aikana mitä ruokaa söisimme ja mitä pitää ostaa kaupasta. Yhtäkkiä illat kuluu vain siihen kaikkeen, kauppaan, ruuanlaittoon ja keittiön siivoamiseen. Ja sitten sitä miettii, että olisinko minä halunnut tehdä tänään vielä jotain. Ja sitten toteaa, että ei kyllä oikeastaan jaksakaan. Jatkuvasta päätöksenteosta tulee päätöksentekoväsymys. Siksi selvissä viikkorutiineissa on etunsa. Ruuanlaitto-, siivous-, kauppa- ja harrastusvuorot jaettuna jokaiselle arkipäivälle. Tässä me olemme rehellisesti sanottuna vielä todella huonoja. Muuttuvat, mutta lähes jokaviikkoiset työmatkat eivät ole ainakaan helpottaneet tätä. Yhdestä kolmeen iltaan viikossa kaikki on toisen aikuisen varassa. Se pitää aina yrittää ennakoida, jotta toisen ei tarvitse jäädä ihan tyhjän päälle. Muille illoille ei tunnu riittävän samaa järjestelmällisyyttä ja takki on usein ihan tyhjä. Toisaalta viikot, jolloin ruuat on mietitty ja ostettu valmiiksi ovat tuntuneet paljon helpommilta. Sitä pitäisi vain pitää yllä, koska nollapisteestä on taas raskaampi lähteä. Arkea oleellisesti helpottava tekijä olisi esimerkiksi ruokakassi-palvelut. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi kokeilla sitä ja antaa sille mahdollisuuden kumota jokin outo kontrollintarpeeni valita kuitenkin lähes samat asiat kaupasta viikosta toiseen. Sitä paitsi lapsen vieminen kauppaan päiväkotipäivän jälkeen on tehokkaan ajankäytön (ja sen tahdonvoiman) kannalta hieman niin ja näin. 

Jos tietty sääntötarkkuus meiltä viikkorakenteessa puuttuukin, niin hyvän olon hetkistä arjessa pidämme ainakin kiinni. Sitä kannattelevat etunenässä perheen kaksi isointa hassuttelijaa, jotka ovat saaneet minunkin ajoittaisen tiukkapipoisuuden löystymään. Hyvän olon hetket hitsaavat meitä yhteen ja auttavat olemaan hetkessä sekä arvostamaan toisiamme ja sitä mitä meillä on. Ilman heitä, ja erityisesti sitä millaisia he luonnostaan ovat, suhtautuisin asioihin vakavammin ja keskittyisin vahvuuksiini suorittamisessa. Totiseen asioiden järjestämiseen ja listaamiseen, sekä kalenterin suunnitteluun. Piirteethän eivät lainkaan ole huonot, perheessämme on itseasiassa kaikki tarvittavat vahvuudet parempiin voimavaroihin. Niiden hyödyntäminen ja yhdistäminen on tärkein avain. Olen ehdottomasti tyyppi, jonka pitää saada joka päivä jotain aikaiseksi. Lisäksi järjestän asioita ja rakennan esimerkiksi viikoista helposti muistettavia rakenteita, joka saa muut välillä ihmettelemään miten saan pidettyä kaiken päässäni.

 

 

Lisää voimavaroja vanhemmuuteen saa tietysti myös panostamalla itseensä. Hyvä olo lähtee itsestä, joten siihen kannattaa panostaa. Voimavaroja vanhemmuuteen -verkkokurssin ensimmäisiä tehtäviä oli etsiä visio, kartoittaa mitä itse haluaa. Tehtävissä piti myös miettiä missä on hyvä ja mihin haluaisi muutosta. Lisäksi piti järjestää treffit itsensä kanssa. Järjestin itseasiassa jokaviikkoiset treffit itseni kanssa. Käyn restoratiivisessa joogassa kerran viikossa. Alkuun hieman läksytin itseäni siitä, että minun tulisi käyttää sekä ottamani aika, että se reilu pari sataa euroa johonkin fyysisempään harrastukseen, mutta sitten myönsin tarvitsevani rauhallista läsnäoloa ja kevyttä kehoa avaavaa venyttelyä. 

Muutoksen alla on ollut myös stressin tiedostaminen ja reaktion säätely. En ole enää stressannut aamuista, sillä olen päättänyt, ettei töissä tapahdu mitään sellaista siinä vartissa, jonka käytän parempaan aamuun lapseni tai joskus jopa itseni kanssa. Vaikka Allu veisi Fridan aamulla päiväkotiin, saatan jäädä vielä kotiin hetkeksi. Pukeutua ajatuksella, meikata rauhassa tai syödä aamupala. Ottaa pienen hetken itselleni. Lisäksi nukun lähes joka arkiaamu ainakin vartin pidempään kuin muut, ihan vain siksi että nukkuminen on ihanaa.  

 

Voimavaroja vanhemmuuteen -verkkovalmennus auttaa tiedostamaan omia voimavarojaan ja voimavarasyöppöjään, sekä parantamaan hyvinvointia konkreettisilla keinoilla. Esimerkiksi vauhtivartti, jonka tosin jo unohdin kesäloman ja alkuraskauden pahoinvoinnin syövereissä. Vauhtivartti toimii niihin mieltä kaivertaviin "pitäisi tehdä" asioihin, jotka kummittelevat jatkuvasti mielessä. Vartti päivässä niihin ei ole ajallisesti paljon, mutta helpottaa kummasti mielen lastia. Viimeisin Kasvun Taian verkkovalmennus alkoi tällä viikolla. Jos aiheet kiinnostaa, suosittelen myös tilaamaan ilmaisen, Vanhemmuuden Voimapostin sähköpostiin. Kuukausittaiset aiheet ovat paitsi mielenkiintoista luettavaa, ne osuvat muistuttamaan tärkeistä asioista. 

 

Mistä sinä saat voimavaroja vanhemmuuteen? Oletko tehnyt isoja muutoksia, vai oletko alusta lähtien tiennyt miten homman tulee toimia?

 

 

(Kasvun Taika: Voimavaroja vanhemmuuteen -kurssi saatu osana muuta yhteistyötä.)

 

Lue myös: 

Pahoja ajatuksia

Armeija opettaa mindfulnessia

Lapsi kehittyy lähisuhteissaan

Mindfulnessia vanhemmille, osa 1

Mindfulnessia vanhemmille, osa 2

Kun sähköposti opastaa toimivimman tavan rauhoittaa lapsen kiukku

Tunnetaitoja kirjoista

Kuinka pysyä rauhallisena, kun lapsi raivoaa?

Jos kärpänen katossa seuraisi perhettänne?

Myönteisiä keinoja vanhemmuuteen, kiitos!
 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kesälomalta paluu käynnisti ihan uudenlaisen syksyn raskaustestin näyttäessä plussaa. Meille tulee toinen lapsi! 

Raskaus on tuntunut yllättävän konkreettiselta alusta lähtien, eikä pelkästään kovan pahoinvoinnin vuoksi. Jotenkin yhden lapsen kokemuksella ymmärtää heti, että siellä on oikeasti oma, huikea persoonansa, eikä pelkkä vauvan pötkylä. Se tunne on ihana. 

 

 

Keho on muistanut raskauden todella hyvin, ja sen aiheuttamia muutoksia onkin ollut melko työlästä yrittää peitellä ensimmäiseen ultraan asti. Toinen raskaus todellakin näkyy nopeammin kuin ensimmäinen. Työpaikalla uutinen tuskin tulee yllätyksenä, mutta olen tyytyväinen, ettei kukaan sentään ole udellut vatsan pyöristymisen syytä, vaikka toki katseet olenkin huomannut. Ultrassa saatiin nähdä vilkkaasti liikkuva ja peukaloaan imeskelevä, ihan jo vauvalta muistuttava tyyppi. 

Talvesta voi siis odottaa pitkää ja pyöreää. Laskettu aika on huhtikuun puolessa välissä, viikkoa ennen pääsiäistä.

Onko muita kevätvauvoja tulossa?

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tasan vuosi sitten palasin töihin kahden vuoden äitiysloman, hoitovapaan ja opintovapaan jälkeen. Osasin odottaa sitä, että arki muuttuu täysin. Olisi jatkuva kiire ja hyvin todennäköisesti tuntisin jonkinlaista riittämättömyyttä kaikessa mitä tekisin. Nautin ajasta kotona, mutta toisaalta määrätietoisuuteni nauttii työstä kodin ulkopuolella. Tiesin myös, että aika oli oikea. Se puoli vuotta opintovapaalla, jolla olin pidentänyt kotona oloa Fridan kanssa, oli tärkeä lisäaika meille molemmille. Jotenkin hassusti ajattelin, että kaikki kiva loppuu, kun työt ja päiväkoti alkaa, mutta huomasin jo heti alkuun, ettei se ollutkaan ihan niin. 

On todella yleistä, ja siis aivan normaalia, että parinkin vuoden tauon jälkeen paluu työelämään vaatii ponnisteluja. Kun elämäntilanne on muuttunut täysin, ei vanhoihin työrooleihin sujahdetakaan ihan tuosta vaan. Tästä ei juuri puhuta. Naisia kohdellaan työpaikoilla kaltoin jo muutenkin niin paljon, ettei kukaan halua enää lisätä vettä myllyyn kertomalla, että "hei, vaatiikin vähän aikaa tottua, kun jokainen osa-alue elämässäni haluaa multa kaikkea koko ajan". Että "oottakaa hetki, kyllä mä kohta oon ihan entiseni". Puhumattakaan siitä, ettei lapsi välttämättä sujahda päiväkotiin kuin kala veteen, ja tottuminen voi viedä fyysisesti voimia niin lapselta kuin siten myös aikuiselta. Tarve todistaa, ettei mikään ole muuttunut, eikä äitiysloma ole pehmentänyt aivoja on suuri. Silti kaikki on muuttunut, mutta ei välttämättä lainkaan huonompaan suuntaan töidenkään kannalta. Ei tarvitse tulla entiselleen. Ei, jos se tarkoittaa ilmaisia ylitöitä ja jatkuvaa kireyttä. Opin tekemään työtäni järkevästi. Valitsin merkityksellisimmät ja tuloksellisimmat asiat, noudatin työaikoja ja hyödynsin etätyötä kun halusin maksimoida ilta-ajan lapsen kanssa. Vaikka enhän tätä tietenkään heti oppinut.

 

 

Itselläni pelkästään työelämään tottuminen uudessa elämäntilanteessa ei riittänyt, vaan jouduin taistelemaan tieni takaisin. Ei siis mikään ihme, etten tuntenut itseäni tervetulleeksi. Tämän tosin ymmärsin vasta työpsykologin vastaanotolla. Talvi tuntui siltä, kuin olisin räpeltänyt hukkumista vastaan. Tai kuin niissä unissa, joissa juokset, mutta et pääse mihinkään. Olin totaalisen lukossa enkä tajunnut edes sitä kuinka paljon se näkyi myös ulos. Lopulta se musersi minulta uskon omaan ammattitaitooni ja vei sängyn pohjalle. Tosin vain iltaisin ja viikonloppuisin, sillä työt piti hoitaa. Ärsytti, etten pystynyt käyttämään edes sitä pientä vapaa-aikaani perheeni kanssa nauttien. Omana itsenäni. Saatoin itkeä illat sitä, mitä joku työkaveri, tai yleensä vielä jonkun tiimin esimies oli sanonut, tai edes katsonut minua. Tuntui, kuin rinnalleni olisi asetettu valtava paino. Kävelin töihin kyyneleet silmissä ja töissä en aina saanut henkeä. Ehkä olin niin jumissa, että unohdin hengittää. Kuvittelin tiettyjen ihmisten toivovan, etten ikinä sanoisi mitään palaverissa, koska olen niin tyhmä, minulla on huonoja ideoita, enkä kuuluisi paikkaani. Sepä se, uupuneena kaikesta tulee henkilökohtaista. Tämänkin opin työpsykologilta. Analysoin missä tilanteissa, ja miksi tunsin riittämättömyyttä ja huonoutta, sekä sitä mikä niissä oli totuudenmukaista ja mikä vain tunnetta. Hävetti ja vähän naurattikin, että sain työuupumuksen puolessa vuodessa. Tilanteeni ei kuitenkaan ehtinyt mennä pahaksi, sillä hain apua nopeasti. Se, että joku kuunteli ja vakautti ajatukset käynnisti eheytymisen. Se, että joku sanoo, etten ole huono, vaan olen saanut huonoa kohtelua, ja antaa sitten muutamia vinkkejä päästä asiassa eteenpäin. En ollut kuvitellut pahaa oloa, en ollut sopeutumaton kummajainen, vaan olin oikeutettu siihen. Jokaiselle tilanteessani olisi käynyt niin, kuin minulle kävi. 

Psykologini oli ihan hauska. Tuumittiin viimeisellä kerralla yhdessä, että miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä töitä niin, että jatkuvasti ylittäisin itseni ja pyrkisin saamaan lisää vastuuta. Että näin oli ihan hyvä, ja kyllähän parhaansa tekeminen riittää.

 

 

Tsemppiä kaikille, jotka palaavat nyt syksyn myötä työelämään. Jos se tuntuu vaikealta, muista, että se on normaalia. Jos se tuntuu tosi vaikealta, niin varaa aika työpsykologille. Tee se ennen, kuin suunnittelet vaihtavasti työtäsi vain sen vuoksi että kuvittelet, ettei rooliisi voi sovittaa vanhemmuutta. Jos työyhteisössäsi ei ole perheellisiä, muistuta palaveriajoista ja yhdenvertaisuuslaista. Muista itse, että olet tosi hyvä, vaikka oletkin vanhempi. Äläkä yritä tehdä enempää kuin pystyt.

 

 

Lue myös: 

#Uraoivallus: Valitse taistelusi

Pahoja ajatuksia

Salamapäätös opiskelevaksi kotiäidiksi

Opintovapaa hoitovapaan sijaan? Lue tämä!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Jossakin rankan kevättalven tiimellyksissä, ja aivan huomaamatta, hiukseni olivat kasvaneet kainaloita hipoviksi. Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut pitkiä hiuksia, mutta äitiysloman ja hoitovapaan aikana hiukset venähtivät salakavalasti. Tyyli oli aina ponnarilla ja leikkausvälit räjähdyspisteeseen pitkitettyjä. Koska en ole mielestäni koskaan omistanut pitkää tukkaa, olen oikeastaan aina haaveillut siitä. Nyt kun hiukset ovat useasti olleet reippasti yli olkapään, en tykkääkään siitä. Se roikkuu perässä kuin mikäkin piiska. Suorana, liukkaana ja hentona. Pakko pitää kiinni. Klassinen tapaus.

Olin jo päättänyt, että kun otsatukan kasvatus saavuttaa maagisen polkkarajan, pätkäistään loputkin hiukset samaan mittaan. No, en jaksanut ihan odottaa niin pitkään, ja leikkasin hiukset jo kevyeen polkkamittaan.

 

 

Ne satunnaiset kampaamokäynnit olen vieraillut missä tahansa kampaamossa, jossa on aikatauluuni sopiva vapaa aika muutaman sentin tasaukseen tai otsatukan tarkistukseen. Yleensä vielä samalle päivälle tai ainakin samalle viikolle. Viimeksi tosin valitsin kampaamon Fridan mukaisesti, eli sieltä jossa lasten hiusten leikkaus on onnistunut aiemminkin hienosti. Nyt halusin mennä hemmottelu edellä ja varata ajan ekokampaamosta. Valitsin Vallilan Heilin puhtaasti siitä syystä, että paikka huokuu Sturenkadun kulmaan asti lämpöä ja hyvää tunnelmaa. Olin painanut asian merkille useasti ohimennessäni. Vähän kuten yksi tilitoimisto Flemarilla, joka vaikutti niin huikeelta paikalta, että lähes hakeuduin valekirjanpitäjäksi, kun ikkunassa ilmoitettiin vapaasta työpaikasta. Varasin ajan energialeikkaukseen, mutta sovimme jo puhelimessa, että jos leikkaustapa ei sopisi hiuksiini homma voidaan hoitaa ihan normaalisti. Tuolissa lopulta selvisi, että polkkamittaisiin hiuksiini enerialeikkaus ei välttämättä olisi se paras mahdollinen. Halusin nimittäin polkasta ennemmin skarpin graafisen ja hieman 90-lukua muistelevan, kuin kerrostetun ja kevyen, joten tämä teknisempi ja hiusten kasvusuuntia mukaileva leikkaustapa olisi toiminut pidemmässä mallissa paremmin. Varatusta energialeikkauksesta halusin silti vartin intialaisen päähieronnan. Se oli aivan ihanaa. Toisin kuin luulin, intialaisessa päähieronnassa käsitellään myös hartiat ja niska, sekä pidemmässä hieronnassa myös kasvojen lihakset. Eli hieronta keskittyy stressijännitystä kerääviin paikkoihin. Se sopi hyvin. Törkeisiin mittasuhteisiin edennyt työstressi vaati hetken taukoa, ja muutama tunti ennen lomaa ja Lontoon lentoa sain hetken hengähtää. Sitten kävin vielä toimistolla viimeistelemässä viimeiset pakolliset työt, tallensin sähköpostiin automaattiset vastaukset ja kohtasin mieheni rautatieasemalla. Aivan hyvä lomalle laskeutuminen.

 

 

Sattuneista syistä ja erityisesti siitä, että yritin pitää hermoromahdukset minimissä ja yöunet kuudessa tunnissa, tälle lomalle ei ole tehty ajastettuja postauksia. Kirjoittelen, kun on sopiva väli ja kodin lämpötila hieman alhaisempi.

Terkut pakastetun harson alta, jossa ajatukset pysyi kasassa juuri tämän kirjoituksen verran. Nautinnollista, ihanaa ja kuumaa heinäkuuta! 

 

 

Lue myös:

Perhe-elämää Kalliossa: Kampaajalla

3 x miksi otsatukan kasvattaminen on kamalaa

Tukka ylös!

Tuuheat hiukset ilman fööniä

Otsiksesta verhoiksi

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 
 

Pages