Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Muutosta on pian kaksi viikkoa, mutta olohuoneemme näyttää edelleen siltä, että muuttokuorma olisi kannettu sisään eilen. Joulukuun puolivälissä aloitettu, monia takaiskuja kohdannut pieni pintaremontti uudessa kodissa päättyi (tai ei se vielä ole edes päättynyt) siihen, että lattian toimitus viivästyi lähes viikolla, kun lankkujen viimeistelykoneen moottori hajosi juuri meidän parkettia tehdessä. Lopputuloksena asensimme raakapuista lankkuparkettia vuorokautta ennen muuttoa, ja valmiiden huoneiden lattian pintakäsittely oli käynnissä vielä, kun muuttofirma ajoi kaksi täyteen pakattua autoa pihaan. Tavarat muutettiin olohuoneeseen, lapsi lähetettiin mummolaan evakkoon, ja viikonloppu rakennettiin lattiaa toiseen makuuhuoneeseen sekä vaatehuoneeseen. Tällä hetkellä uudessa kodissamme ei ole ovia, saati listoja, ja eteisen laatat ovat edelleen saumaamatta. Eteisen kaappeihin ja varastoon on pakattu työkaluja ja muuta remontin tarviketta, ja vaatehuoneen säilytysjärjestelmä on saatu tekeille vasta nyt lattian jälkeen. Vaatteita, varastoitavia lastentarvikkeita, siivoustarvikkeita ja muuta vapautuvaa säilytyspaikkaa kaipaavia tavaroita majailee edelleen laatikoissa ja pussukoissa. Olen yrittänyt esittää olevani pikkuhiljaa-ihminen, mutta todellisuudessa en ole sitä lainkaan.

 

 

Muuttopäivän jälkeen tärkein asia oli saada Fridan huone valmiiksi, jotta hän saisi mahdollisimman hyvän kokemuksen muutosta palattuaan parin päivän evakkoreissulta. 3-vuotiaan oli alunperinkin vaikea käsittää sitä, missä isä oli, kun vietti illat ja viikonloput remontoimassa, ja sitä miten ihmeessä kaikki tavarat päätyisivät johonkin mitä kutsutaan uudeksi kodiksi. Fridaa odotti oma huone, joka oli tapetoitu hänen valitsemallaan tapetilla, ja jossa oli kaikki tutut tavarat ja lelut. Lopullisesta sisustuksesta ei tietenkään voi vielä edes puhua, mutta verrattuna meidän makuuhuoneeseen, jossa ei samaan aikaan ollut edes lattiaa, se oli paljon. 

 

 

Televisio, internet ja pesukone eivät toimi vieläkään, eikä meillä ole edes verhoja, mutta oikeastaan ne ovat olleet aivan toissijaisia asioita. Huolimatta siitä, että pyrimme joka ilta puolilleöin tyhjentämään ja järjestämään olohuonetta sinnikkäästi täyttäviä laatikoita ja pussukoita, tuntuu etteivät ne vähene mihinkään. Ja minä kun luulin, ettei meillä ole paljoakaan tavaraa!

Vaikka takaiskuja reilun kuukauden aikana oli aina kolarista lattian toimituksen viivästymiseen, ja aiemmin huonosti tehtyjen pohjatöiden hidastavasta vaikutuksesta aina lupautuneiden remonttiapujen ohareihin, onnea oli lopulta ystävät, jotka auttoivat viimeiseen asti. Tulivat kilometrien takaa ja järjestivät lapset hoitoon, viipyivät yömyöhään ja jopa remontoivat kanssamme ensimmäistä kertaa. Vain jotta saavuttaisimme päämäärämme, lapselle turvallisen kodin. Onnea oli myös se, että otimme muuttofirman. Se oli oikeastaan täysin selvää alusta lähtien, sillä kerran aiemmin muuttofirmaa käyttäneenä tiesimme, kuinka paljon se helpotti muuttopäivää. Nyt, ensimmäisestä kokemuksesta oppineena, olin fiksumpi valinnassa. Laskin lopulliset kustannukset toisistaan täysin eroavista tarjouksista, ja huomioin ahtaat kadut, ja niistä johtuvien kantomatkojen vaikutuksen kokonaisaikaan. Onneksi valitsin muutolle urakkahinnan tuntipalkkion sijaan. Näin muutolle ei tullut lisähintaa edes silloin, kun ymmärtäväiset muuttomiehet odottelivat lattian valmistumista ja suojaamista. 

Koska Allu hoiti remontin ja asiat uudessa kodissa, minun vastuullani oli hoitaa vanha koti ja pakata tavarat muuttoa varten. Onneksi sain äitini apuun, sillä jouduin muuttoviikolla sairaslomalle takykardisten oireiden vuoksi. Olen kokenut vuosia sitten samanlaisia oireita kehoni ollessa hälytystilassa, jolloin sydämeni alkaa hakkaamaan ihan yllättäen ja pulssi saattaa hakata kahta sataa reilun tunnin. Raskauden viimeiselle kolmannekselle ajoittunut, monia stressaavia vaiheita ja aikatauluja vaatinut muutto oli selvästi liikaa keholleni, vaikka mieli ei sitä halunnutkaan myöntää.

Tavarat ovat siis edelleen levällään, mutta onneksi ne on nyt yhdessä paikassa. Me olemme yhdessä uudessa ihanassa kodissa. 

 

Palataanpa materiaali- ja sisustusratkaisuihin myöhemmin!

 

 

Lue myös:

Uusi vuosi, uusi koti!

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kaupallinen yhteistyö : Kideco

 

 

Aina välillä ystäväpiirissä ja facebook-ryhmissä kysellään vinkkejä siihen, mistä voisi löytää ekologisia leluja, tai kuinka sukulaiset saataisiin ostamaan jotain muuta, kuin muovisia, paristoilla toimivia leluja. Saatan olla vaikea tapaus sukulaisille, mutta muutaman vuoden kokemuksella isovanhemmatkin kysyvät jo tarkkaan mitä saa ostaa. Esimerkiksi äitini halusi ostaa Fridalle joululahjaksi nuken, mikä oli ajatuksena aivan ihana tulevaa vauva-aikaakin ajatellen, mutta en vain kestänyt ajatusta muovisesta Baby Born -nukesta, jonka kemikaalikuorma olisi haitallinen paitsi ympäristölle, myös lasteni terveydelle. On tietysti aivan ymmärrettävää, ettei ätini osannut ajatella tätä, mutta hän oli heti mukana, kun kerroin mieluummin etsiväni sopivan luonnonkumisen nuken ostettavaksi. Sama pätee kaikissa muissakin, erityisesti lapsiin kohdistuvissa hankinnoissani. Pyrin etsimään ja tekemään parempia valintoja. Onneksi vaihtoehtoja on tullut koko ajan enemmän, eikä tarvitse tyytyä tuotteisiin, joiden valmistajajätit huutavat isoimmin mainoksissa ja lähettävät lelukuvastoja kotiin. Moniin lasten leluihin ja tarvikkeisiin on olemassa ekologisia vaihtoehtoja. Valveutunut toki saa olla. Usein muovisiin leluihin ja peleihin on esimerkiksi puisia vaihtoehtoja, mutta se, onko puu tuotettu ekologisesti ja onko maalit sekä liimat täysin myrkyttömiä, kannattaa tarkistaa erikseen. Kuluttajaa helpottaa luotettavat erikoisliikkeet ja verkkokaupat, jotka ovat erikoistuneet ekologisiin tuotteisiin. Tällaisissa ostospaikoissa on huoleton asioida, ja niihin on helppo ohjata myös asiaan perehtymättömät, lahjaostoksilla olevat sukulaiset.

 

 

Muovailuvaha on hyvä esimerkki siitä, mitä on helppo ostaa jokaiseen lapsiperheeseen ajattelematta mitä se oikeasti sisältää. Muovia, hajusteita ja väriaineita. Tähänkin on saatavilla parempi vaihtoehto. Ailefo muovailuvaha on ainoa luonnonmukainen muovailuvaha Euroopassa. Se valmistetaan korkealaatuisista ja sertifioiduista ainesosista, eikä sisällä hajusteita tai parabeeneja. Kasvivärit, kuten punaiset hedelmät ja vihreät kasvikset antavat muovailuvahalle värin ja kasviöljyt tekevät siitä pehmeää. Verrattuna mehiläisvahasta valmistettuihin muovailuvahoihin Ailefon muovailuvahoista ei jää lainkaan tahmeaa tunnetta käsiin. Frida nauttii erityisesti värileikeistä ja muovailuvahan leimasimesta, minä innostuin värien marmoroitumisesta ja taiteilin muutaman eläinhahmonkin.

 

 

Yksi uusimmista, pelkästään ekologisia lastentarvikkeita myyvä verkkokauppa on Kideco. Valikoimissa on Ailefo muovailuvahan lisäksi esimerkiksi eKoalan kasvipohjaisesta cashmeresta valmistetut harsot, Hevean luonnonkumiset tutit, purulelut ja kylpylelut, sekä Plantoysin vastuulliset puulelut. Tammikuussa valikoimiin tulee myös Pololon ekologiset nahkatossut.

Kideco tarjoaa lukijoilleni alekoodin tammikuun aikana tehtyihin tilauksiin. Koodilla MAMARKIAA20 saat 20% alennuksen kaikista Kideco verkkokaupan tuotteista. Koodi on voimassa 31.1.2019 saakka.

 

(Muovailuvahat saatu blogin kautta Kidecolta.)

 

Lue myös:

Myrkyttömät välineet taiteiluun

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Me ostettiin ensimmäinen oma koti!

Keväällä alkanut kuumeinen kohtuuhintaisen vuokrakolmion etsintä päättyi lopulta ensiasunnon ostoon. Onneksi myönnyin Allun järkiehdotukseen edes kokeilla lainaneuvotteluita, sillä lainalupaus taskussa ei kiinnostanut enää katsella ainoatakaan edes kohtuuhintaista 1200-1400€ vuokra-asuntoa. Ai miksi toppuuttelin lainan ottamista? Raskauden lähestyessä ensimmäisen kolmanneksen loppua minulla oli jo vähän kiire päästä asumaan kodissa, jossa olisi kaksi makuuhuonetta. Mielikuvissani etsisimme nimittäin "sitä oikeaa" asuntoa jopa vuoden. Toisin sanoen, asuntoa halutulta alueelta, johon rahamme riittäisi ilman isoja remonttikustannuksia. Lisäksi minua, eikä kyllä sen kummemmin Alluakaan, kiinnostanut ollenkaan omistaminen. Valitettavasti se nyt vain on järkevää näillä vuokrahinnoilla. 

 

 

Lopulta, jälkiviisaana, ihmettelin miksi ihmeessä emme tehneet tätä jo muutama vuosi sitten. En tiennyt lainkaan, että nykyään pankit takaavat 100% lainankin, eli vuosien säästöjä ei tarvitse, jos muut ehdot täyttyvät. Käytännössä saimme siis 250 000€ lainan ostamalla pankin vakuuden helsinkiläisen kolmion vuokratakuun hinnalla. Asumiskustannukset laskevat muuton jälkeen yli 200€ kuukaudessa.

Ensiasunnon ostaminen ei sitten tuntunutkaan lainkaan pelottavalta, vaikka en sitä omistamista ja kammottavan suurta lainaa halunnutkaan. Asunnon etsiminen ja tarjousten tekeminen sen sijaan oli rasittavaa. En osannut ollenkaan varautua siihen peliin, mitä se vaatii. Pitää olla nopea, mutta ei liian innokas. Ei saa luottaa kehenkään, etenkään välittäjään, joka antaa vinkkejä vain turvatakseen omaa osuuttaan ja on tietysti asiakkaansa puolella. Ja ennen kaikkea, pitää pitää pää kylmänä. Yllätys oli myös se, että asunnoista ajetaan tarjouskauppoja ilman, että siitä kerrotaan ilmoituksessa. Sen sijaan, että asunnosta tarjottaisiin vähemmän tai edes sama kuin myyntihinta, siitä tulee tarjota enemmän.

Uusi koti löytyi pari kuukautta ensimmäisen lainaneuvottelun jälkeen. Meillä kävi tuuri, sillä ilmeisesti ostoinnokkuus väheni vuoden loppua kohden, ja saimme aikaa hieroa kauppoja ja pelata myös omaa peliämme. Ei se tuntunut "juuri oikealta", ja ajatus siitä, ettei meillä olisi mitään pakkoa saada juuri tuota asuntoa auttoi. Lähtökohtaisesti tarkoitus oli löytää asunto Oulunkylän tai Käpylän alueelta taloyhtiöstä, jossa isoja remontteja ei olisi tiedossa. Mieluiten myös niin, ettei asunnossa olisi tarvetta remontoida. Kyseinen koti oli meille sellainen, että otetaan se jos saadaan hyvällä diilillä. Sijaintinsa puolesta se kasvattaisi myös arvoaan tulevaisuudessa. Pieni pintaremontti olisi tarpeen, ainakin seinät pitäisi maalata ja lattia vaihtaa. Hyvä pohjaratkaisu ja läpitalon huoneisto hissittömän 50-luvun talon ensimmäisessä kerroksessa olivat toki hyviä puolia, mutta parveke makuuhuoneessa ja liian samanlainen keittiö-olohuone, kuin nykyisessä asunnossa mietitytti, emmekä edes aluksi olleet innokkaita katsomaan asuntoa. Lopulta kuukauden katselun ja tarjousten vaihdon jälkeen myyntihintaa selkeästi alhaisempi tarjouksemme piti, sillä myyjällä oli jo kiire saada asunto myydyksi. 

 

 

Tammikuu eletään nyt täydessä remontin ja muuton mylläkässä. Pieni pintaremontti on paisunut ja teemme valkoisesta laatikosta oman näköistä, persoonallista ja lämmintä omaa kotia. Nähtäväksi jää pilkistääkö ahdistus 250 000€ virheestä helmikuussa, kun asumme siellä, kuten Julia muisteli asunnon ostamisen tunteista. Raskaus-, vauva- ja perheaiheiden, sekä ekologisten valintojen ja kulttuurin lisäksi blogissa tulee jatkossa olemaan myös 50-luvun asunnon remontoimista ja sisustamista. Valitsimme kotiin jo ekologisen lähipuulattian, josta olen aivan innoissani.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

1+

Kesäloma alkaa, startataan se heti parisuhdelomalla Lontoossa. Festarit ja aikaa vain kahdestaan. Aika hieno ja stressitön aloitus sekä kesälomalle, että kesäloman hedelmälle. 

2+

Lontoosta paluun jälkeen vaihdettiin auto hybridiin, toki hieman pienemmällä tavaratilalla, kuin aiempi "sinkkuautoni" pieni tila-auto Corolla Verso. Autokaupassa mietittiin, että jos vauva tulisi, ainakin pienet vaunut mahtuisi takakonttiin. Emme olleet vielä valmiita farmarimalliin. Perheen yhteinen kesäloma aloitettiin uudella autolla ja ensimmäinen suunta on Turku, Naantali ja Muumimaailma. 

3 +

Lievä pahoinvointi alkaa ja valittelen sitä erityisesti automatkoilla, joita kesälomaan sisältyi aika paljon. Tällä viikolla kiersimme Suomea Tampereen ja Mäntän kautta Pielavedelle, ja takaisin Ristiinan ja Lappeenrannan kautta. En osaa kuitenkaan ajatella pahoinvoinnin liittyvän raskauteen, vaikka Allulla se kuulemma on käynyt mielessä. Turvotus, joka on alkanut jo maaliskuussa kierukan pois ottamisen on jatkunut koko kesän, joten en osaa  epäillä siitäkään mitään.

 

 

4+

Hippalot -festariviikonloppuna pahoinvointi nostaa jo sen verran päätään, että mietin voisiko se olla sitä. Palaan töihin kesälomalta. Työkaverin koira seuraa minua joka paikkaan ja palaverissa se hyppää syliini. Yleensä rapsuttelen ja hieman juttelen toimistolla vieraileville koirille, mutta sylissä pitäminen oli ihan uutta. Epävarmana kysyn, miten koira nostetaan sylistä palaverin päätyttyä. Seuraavana aamuna teen positiivisen raskaustestin. Kerron heti parille lähimmälle ystävälle, jotka tietävät vauvahaaveista. 

 

 

5+

Äh syksyn tiukimmat viikot töissä ja jatkuva pahoinvointi jyllää. Viikonloppuna lähdemme mökille, jonka Allun veli perheineen on vuokrannut. Anoppikin on paikalla ja pelkään jäävämme heille heti kiinni raskaudesta, kuten jäimme silloin kun odotin Fridaa. Esitän juovani Aperol spritziä ja kuohuviiniä. Vetäydyn mielelläni aina nukuttamaan Fridaa omaan mökkiimme, jossa voin itsekin samalla ottaa päiväunet tai torkahtaa pienille iltaunille. 

6+

Pohjaton väsymys ja unta keskimäärin 13 tuntia vuorokaudessa. Otan pieniä torkkuja myös töissä tauolla. Kaikki makea ällöttää, tekee mieli kirpeitä ja raikkaita makuja. Viikonloppuna vietetään Fridan 3-vuotissynttäreitä. Kerron raskaudesta muutamalle ystävälle juhlissa. 

Aloitan restoratiivisen joogan kurssin, josta muodostuu henkireikä raskauspahoinvoinnin hyökyaallokossa. Joogamatolla en tunne pahoinvointia, ja vaikutus kestää loppuillan. 

7+

Pahoinvointi pysyy kontrollissa tasaisen ruokailun avulla, mutta ei poista etovaa oloa täysin. Se kulkee mukana koko päivän. Ensimmäisestä raskaudesta tutut mielihalut heräävät. Kermaviili, turkkilainen jogurtti, tonnikala ja voileipäpikkelssi. Kaikki sellaisia, joita en edes normaalisti syö. Ei oikeastaan tee mieli mitään ruokaa, vaikka pitäisi syödä. Iltaisin käperryn olohuoneeseen surkuttelemaan oloani. Ja nukkumaan. 

Ensimmäinen neuvolakäynti. Painoa on tullut jo lähes 4 kiloa. Raskaus tuntuu etenevän täsmälleen samalla tavalla, kuin edellinenkin, joten en ole huolissani. Rinnat ovat kasvaneet jo yhden kuppikoon ja ovat hemmetin kipeät. 

Ja tietysti firman kesäjuhlat osuvat alkuraskauteen, ja joudun salamyhkäisesti tilailemaan juomia baaritiskillä. 

 

 

8+

Raskaus paljastui toimiston vastaanoton kollegoille, kun juoksen aamulla ensimmäisiin vessoihin oksentamaan. Nukun kaiken ylimääräisen ajan. Kaikki edellisen viikon mieliteot ällöttää, etenkin ne, mitä söin. 

9+

Makea ällöttää edelleen, mutta huomaan, että kaupassa saattaa yhtäkkiä tehdä mieli geisha-suklaata. Pystyn syömään yhden palan. Parin päivän työmatka vie voimia huomattavasti enemmän kuin ennen.

10+

Hurja nälkä! Päivän rasitukset voimistavat pahoinvointia iltaa kohden, eikä minusta ole kotona mihinkään. Allu jatkaa edelleen arjen pyöritystä kotona. Vietän kolmatta hääpäiväämme nukkuen olohuoneeseen kannetulla vieraspatjalla. Futon on ollut olohuoneemme sisustuselementti nyt jo viisi viikkoa. Monta viikkoa kestänyt yskä herättää edelleen öisin ja nielurisat tuntuvat kasvaneen (kuten edellisessäkin raskaudessa). Hiuksia lähtee tuppo ruokapöydässä ja rinnat kasvavat edelleen (liian) kovaa vauhtia. Myös kasvanutta vatsaa on vaikea pitää piilossa. 

11+

Ensimmäinen ultra! Odotuksen pisin ja kuumottavin piste on saavutettu. Kaikki on hyvin ja mitoista selviää, että sikiö on neljä päivää kehittyneempi kuin lasketun ajan mukainen. Pitäisi kuitenkin olla viisi, jotta laskettu aika muuttuisi. Samana päivänä, kun käymme ultrassa, käymme myös neuvottelemassa ensimmäisen asuntolainamme. Uuden, oman kodin etsintä voi nyt alkaa tosissaan. 

Kerron raskaudesta töissä omalle tiimille ja julkaisen kuvan raskaustestistä myös instagramissa. 

12+

Ainakaan ei tarvitse enää peitellä! Vietämme tiimipäiviä Tallinnan maaseudulla vuokramökissä, jaksan jopa valvoa ja pahoinvointikin antoi pientä lomaa. Onneksi olen jo avoimesti raskaana, enkä joudu kantelemaan samaa viinilasia ympäriinsä ja esittää juovani siitä. Viikonloppuna käymme Tampereella ja vierailemme Allun mummon luona. Kerromme hänelle vaivihkaa, niin ettei Frida kuule, ja mummo vastaa suloisen topakasti "mä huomasin kyllä, olisin kyllä kysynyt jos ette olisi sanonut mitään". Trikoomekko paljastaa jo selvän vatsakummun. 

 

 

13+

Voinko tuntea jo jotain liikettä? Vatsassa kihelmöi samalla tavalla, kuin levottomia jalkoja, ja vatsan sisältä kutittaa hurjasti. Toinen käynti neuvolassa, painoa on taas tullut reilut kaksi kiloa edellisestä punnituksesta. Painon nousu noudattaa tismalleen samaa kaavaa, kuin odottaessani Fridaa. En pelästy tai ahdistu, luotan, että tämä on minun kehoni tapa olla raskaana. 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Olet 3-vuotias.

Uskomattoman suurella sitkeydellä ja päättäväisyydellä varustettu pieni ihminen, joka tulee varmasti pärjäämään tässä maailmassa. Olet herkkä aistimaan asioita ja reagoit myös herkästi muutoksiin. Sinulla on upea huumorintaju ja kerrot huikeita tarinoita, sellaisia joita on vaikea kuunnella nauramatta. Olet todella tomera ja omatoiminen, ja siksi voisin kuvailla sinua helpoksi tapaukseksi. Kerrot usein rakastavasi ja rutistat kovaa, viimeksi eilen kun sanoit rakastavasi niin paljon että pussaat minua koko päivän. Nautit eniten kaikesta musiikkiin liittyvästä, vaihdat lauluja sujuvasti Iisasta Muuan Mieheen ja Pikku Kakkosen Nallesta Bussilauluun. Olet ollut ihan pienestä asti taitava hyppimään ja kiipeilemään, ja olet kuin ihmeen kaupalla välttynyt haavereilta. Tykkäät rakennella legoja, piirtää ja leikkiä ruokaleikkejä. Sinua ei haittaa leikkiä yksin, usein jopa haet rauhallista paikkaa sieltä missä on muita lapsia. Usein sinut löytää myös lukemassa kirjoja joko itsellesi tai pehmoleluille, ja osaat pitkiäkin kirjoja ulkoa. Yksi suosikeistasi on Avain hukassa -kirja, jonka muistat täysin kannesta kanteen.

Olen varma, että sinusta tulee todella hyvä isosisko.

 

 

Fridan 3-vuotissynttäreitä juhlittiin elokuussa ystävien kesken. Olin reilua viikkoa aiemmin tehnyt positiivisen raskaustestin ja raskauspahoinvointi oli hyökynyt päälle. Onneksi olin suunnitellut yksinkertaisia tarjoiluja ja aiempaa pienemmät kutsut. Dippinäkkäreitä Hermannin herkkunäkkäristä kasvisten, juuston ja hummuksen kanssa. Vohveleita, marjoja, banaanipalleroita, itse tehtyjä mehujäitä ja 3 kaverin jäätelöä. Kaikkia 3-vuotiaan herkkuja.

Frida kiitteli myöhemmin, kuinka ihanaa oli kun kaikki ystävät olivat yhdessä. Ja parastahan juhlissa on silloin, kun järjestäjätkin pääsevät nauttimaan niistä. Puhelin oli juhlien ajan hyllyn päällä, enkä ottanut edes valokuvia juhlista tai sankarista. Onneksi olin varautunut tähänkin ja pyysin ystävää ottamaan kuvia. Mirkosta onkin tullut kolmessa vuodessa jo Fridan juhlien vakikuvaaja. 

 

 

Ihanat kuvamuistot: Mirko Leskinen

 

Lue myös: 

1-vuotissynttärit

2-vuotissynttärit

Olet 2-vuotias

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Miten ihmeessä pitää blogia yllä, kun ei kykene pitämään silmäluomiakaan ylhäällä? Blogi on siis kärsinyt koko syksyn kestäneestä raskauspahoivoinnista. Sijaiskärsijöitä ovat lukijoiden lisäksi ystävät, joihin en ole pitänyt yhteyttä, sekä aviomies, joka on hoitanut käytännössä kaikki kotityöt saamatta hädintuskin keskusteluyhteyttä vaimoonsa. Eniten hävettää se, kuinka huonotuulinen olen pahoivoivana ollut. Yritän hyvitellä aikaa jatkossa. Aviomiehen kiittämiseen kovasta työstä ja ymmärryksestä voisi toimia illallinen hyvässä ravintolassa. Se pitää varmaan toteuttaa pian, ennen kuin muutokset ja rajoitukset omassa kehossa alkaa tuntua riittävän kovilta tasapainottamaan tilannetta.

Tämä luova tauko blogin puolella tietää varmaan ihan hyvääkin. Juttuaiheita ainakin riittää luonnoksissa, jotka tosin tällä hetkellä on lähinnä käytettyyn kirjekuoreen raapusteltuja muistiinpanoja.Pitkän tauon jälkeen on vaan yllättävän vaikea aloittaa. Yhtäkkiä kynnykseksi nousee miten edetä luonnoksista, mitä kirjoittaa ensin ja mitä seuraavaksi. Mielessä tauko pullistuu liian isoihin mittasuhteisiin. Jään miettimään, epäilemään itseäni tai selaamaan kuvia, ja seuraavassa hetkessä olenkin jo nukahtanut. Kiitos jatkuvan, jättimäisen väsymyksen. 

 

 

Rankka alkuraskaus huonontaa yhteyksiä kaikkialle. Olen siis pahoillani, jos et ole kuullut minusta hetkeen. Raskauden puoliväliä ja energiapiikkiä (tai ihan vaan olon tasaantumista) odotellen. 

 

PS. Olisi kiva kuulla, mistä haluaisit lukea seuraavissa postauksissa. Vauva- ja raskausjuttuja, vai jotain ihan muuta?

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Pages