1.3.2017

Räyhälä

 

Tänään, 1.3.2017, kevään ensimmäisenä päivänä (joka tietysti näyttää ikkunasta katsottuna aika harmaalta, Suomessa kun ollaan), maassamme on astunut voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki. 

Ilmassa on historiallis-kansallisen juhlan tuntua. Vaikka suhtaudun itse avioliittoon melko kylmän juridisesti, olen vilpittömän iloinen siitä, että kotimaani on mennyt kaikesta takaisinsoutamisesta huolimatta edes jossain asiassa eteenpäin ja ottanut yhden kauan kaivatun harppauksen tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta.

Iloitsen kaikkien niiden puolesta, joita lain astuminen voimaan koskettaa tänään tai tulevaisuudessa henkilökohtaisesti. Iloitsen kaikkien niiden puolesta, joita lain voimaan astuminen koskettaa periaatetasolla. Iloitsen kaikkien vähemmistöjen, koulukiusattujen, uskonnon uhrien ja syrjittyjen puolesta. Iloitsen maailman puolesta. Toivoa on.

Iloitsen myös mahdollisuudesta tulla itse tulevaisuudessa kutsutuksi entistäkin useampiin hääjuhliin. Ja etenkin iloitsen siitä, että kansamme ja päättäjiemme päissä tuntuu olevan kaikesta sikailusta huolimatta vielä jotain järkeä. 
 

 

Suuri kiitos kaikille kampanjoijille ja panoksensa asian puolesta antaneille! 

Mutta koska maailma ei ole vielä valmis (tietenkään, terveisin Räyhälaakson Piisamirotta), kehotan yhä jatkamaan työtä ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta. Jos kukkarosi pohjalla polttelee muutama ylimääräinen killinki, suositan lahjoittamaan vaikkapa kansainvälistä ihmisoikeustyötä tekevälle Amnestylle tai Suomen ihmisoikeustyöhön keskittyvälle Ihmisoikeusliitolle

Kaikki on mahdollista. Hyvä työ jatkukoon.

 

Ja nyt - hyvät ihmiset - sitä homorummutusta! Kuohuviinikin voisi maistua.

Kommentoi