Kerran free, aina free

Räyhälä

Olen tuntenut olevani tänä keväänä ja kesänä varsinainen työmuuli. Päivät ovat kuluneet pikavauhtia niin toimistolla, kaikenlaisissa tapaamisissa, palavereissa ja siellä sun täällä läppärin kanssa.

On tullut säädettyä, soudettua ja huovattua, ihmeteltyä, varmisteltua, otettua riskejä, harkittua ja yritettyä pitää lankoja käsissä ja palapelejä kasassa. On tullut käytyä läpi koko elämän tunneskaala ja moninaisten fiilisten kirjo. On ollut aamuvalvomista, stressiä, muistamista ja unohduksia, opettelua. Mokailua, onnistumisia, turhautumista, hauskoja kohtaamisia.

Ja sitten on tullut se sunnuntai-ilta, jolloin istahdan alas oman keittiönpöytäni ääreen läppärini kanssa ja alan vääntää kasaan isoa tekstipakettia. Tehdä toimitustyötä. Kasata kokonaisuutta. Hallita elämääni MS Wordin kautta.

Ja voi jumalauta, että se tuntuu hyvältä. 

Saada keskittyä itsenäiseen tekemiseen, olla oman työnsä herra. Että saan taas sen olon, että tämän minä osaan, tämä menee kuin vettä vaan. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin - kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. 

Tällaisten elämysten äärellä ymmärrän taas jotakin siitä kuuluisasta työminästäni.

Työminäni kaipaa hallinnan tunnetta. Työminäni on parhaimmillaan silloin, kun sen ei tarvitse olla vastuussa mistään muusta kuin omasta toiminnastaan. Työminäni rakastaa sitä, että se saa asioita valmiiksi. Että punaiset kirjaimet muutuvat mustaksi, ja että keltaiset yliviivaukset häviävät. 

Työminäni haluaa tehdä asioita itse ja tallentaa lopulta kaiken nimellä FINAL.docx.

Työminäni on allerginen epävarmuudelle, muista riippuvuudelle, kaiken jatkuvalle varmistelulle, ja sille, että asiat venyvät tai eivät tule ajoissa päätökseen.

Työminäni rakastaa deadlineja ja aikatauluja, jotka pitävät. Se rakastaa selkeitä ihmisiä ja selkeitä projekteja. Se haluaa tiettyä rutiinia ja tiettyä vaihtelevuutta. Se haluaa olla vapaa tekemään omat päätöksensä ja vapaa tekemään työnsä niin hyvin kuin mahdollista. Sen paras työkaveri on teksti, kalenteri, suunnitelmat, logiikka ja oma rauha. 

Ja mitä voimme ilmeisesti tästä kaikesta päätellä?

Kerran free, aina free. 

Ja että kontrollifriikki haluaa kaikki yllätyksensä vain vapaa-ajan puolella.

**

Tämän ns. asennepaitaselfien myötä painun nyt hyvin ansaitulle kesälomamatkalle katsomaan Radioheadia, syömään itseni täyteen mereneläviä ja juomaan niin paljon vinho verdeä kuin napa vetää. Adeus!
 

Kommentit

ReettaM
Harharetkiä

Samaistun täysin. Mikään ei ole rasittavampaa kuin sähköpostit, joihin ei tulekaan vastausta ja projektit, joiden sisällöstä kukaan ei oikein ole varma.

Mutta mahtavaa reissua! Kerro ihmeessä sitten oliko tajunnanräjäyttävä keikkakokemus! :D 

Räyhälä
Räyhälä

Kiitos! Pitää tehdä joku rapsa reissun jälkeen:)

Suvi55

Päräyttävää matkaa ja hyviä verdejä!

Räyhälä
Räyhälä

Kiitos paljon!

Maiski
40 hours and counting

Olipa taas hyvä teksti! :) Minne meet kattomaan Radioheadia?

Räyhälä
Räyhälä

Kiitti! NOS Aliveen :)

Maiski
40 hours and counting

I'm so jeaulous...

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.