Kiitos hyvää

Räyhälä

 

Tuntuu että vuorokaudesta loppuu aina tunnit, vaikkei minulla ole mihinkään kiire.

Vaikka kiinnostaa, en jaksa olla mieltä. En jaksa vaivata päätäni kysymyksillä, joihin ei ole vastauksia.
 

 

Ulkona kukkii kaikki, enkä voi kulkea mistään huomioimatta luonnon ihmeellisyyttä.

Avaan vain radion, ja jostain syystä katson enää vain yhden jakson sarjoja päivässä, korkeintaan kaksi.

Tiedän että välillä elämässä pitäisi, mutta vaimennan sellaiset äänet. Aikaa menee niinsanotusti hukkaan, mutta menköön. Sitä tulee onneksi aina lisää niin kauan kuin ihmisellä käsityskykyä riittää. 

Käytän sen yhtä huonosti, sillä niin minä vain teen, ja tulen luultavasti tekemään elämäni loppuun saakka, mikäli vaan voin.
 

 

Töitä on kerrankin kohtuullisesti, ja niitä voi tehdä melkolailla silloin kun sopii. Suunnitelmat alkavat hahmottua. Menen katsomaan Ultra Brata, lähden työmatkalle Italiaan (!!!), aion kiertää molemmat mummolat mökkeineen, käydä Venäjän puolella Karjalassa ja nähdä Valamon luostarin. Elokuussa nautin perinteiseen malliin festarihelsingistä, tällä kertaa vain turistina.

Haaveilen jo siitä miten istun mökkilaiturilla ja tajuan, ettei olekaan pakko lukea sähköpostia. Että sen sijaan voin tarttua kirjaan ja tehdä musiikkia välittämättä siitä onko se hyvää vaiko ei.
 

 

Mutta varsinkaan en jaksa miettiä mistä kannattaisi kirjoittaa blogiin, että pysyy jotenkin tässä menossa mukana tai pitäisiköhän tänne kirjoittaa jotakin syvällisiä ajatuksia tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista eikä jotain houreita niin tylsästä ja tavanomaisesta kuin minun hidas elämäni.

Tästä tulee hyvä kesä. Suorittamattomuuden kesä. Lunisten kesä. Vapauden kesä.

 

Hyvää sellaista kaikille!

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

Vapauden kesä <3 Ja mahtavat kuvat!

Räyhälä
Räyhälä

Voi kiitos! <3

Juliaihminen
Juliaihminen

Mulle tuli harvinaisen hyvä fiilis tästä postauksesta.

Räyhälä
Räyhälä

Oi, ihanaa jos sekoiluistani voi saada hyvää fiilistä!

Kommentoi