Lokakuun biisivalinnat

Jos jostain tunnistaa kohdallani syksyn, niin ainakin siitä, että jossain vaiheessa sitä minulle ei ole olemassa oikeastaan mitään muuta kuin musiikkia. 

Koska tämä blogi sai eilen kunnian olla Lilyn viikon blogi, niin kiitokseksi tästä ajattelin keksiä tänne jotakin toistuvaa – toistuvuus ja säännöllisyys kun ovat asioita, joita tässä blogissa harvemmin nähdään. Tai no, tässä tapauksessa, kuullaan.

Tästä eteenpäin vahvana aikomuksenani on koostaa kerran kuukaudessa pieni valikoima hyvää musiikkia teemalla ”kuukauden kovimmat”. Listalle päässeet biisit tulevat varmaankin painottumaan aika lailla pop-puolelle, ja niiden on täytettävä ainakin kolme kriteeriä:

1) Kappale on soinut viime aikoina luureissani.
2) Kappale on juuri tällä hetkellä minulle jollakin tavalla merkityksellinen tai vaihtoehtoisesti nostalginen.
3) Kappale on helvetin hyvä.

Eli eiköhän mennä. Ensimmäinen setti on fifty-fifty-sekoitelma uudempia tuttavuuksia ja nostalgiaa.

 

Delirious – Susanne Sundfor

https://www.youtube.com/embed/MdSB_PcBW3k” width=”560″>

 

Hello Earth – Kate Bush

 

Alone Again Or – Love

 

Just – Radiohead

 

Grand Prize/Fireplace – Kemopetrol

(Ai hitsi, unohdin läimäistä sen röökiaskista tutun varoituskyltin heti alkuunsa. Olen vähän harvemmin kepeän, positiivisen, sulostuttavan ja iloisen musiikin ystävä. Räyhälä-blogi ei vastaa mahdollisesta musiikin aiheuttamasta raskasmielisyydestä.)

Loppuun laitettakoon sellainen biisi, joka ajoi kaikessa yksinkertaisuudessaan minut itkemään erään työhaastattelun jälkeen aikoja sitten. Jotenkin se epäonnistumisen tunne oli niin musertava, ja kun tämä lähti heti sen jälkeen soimaan luureissa, niin oli pakko vähän pillittää. Jos ihmettelette tuttua ääntä, se kuuluu itselleen Jenny Wilsonille. Omistan tämän biisin kaikille epäonnistuneille ihmisille.
 

The Dream – First Floor Power

You won’t let go, you won’t give in
Till every part of you is suffering
It’s the strangest thing, deliberate
Done with intent, without repent

Kommentit (5)
  1. Kate Bush <3

    Tällä hetkellä Hounds of Love yhdistyy Pavlovin koiramaisesti Tietoturvakurssiin – powershellin opiskelun sotkiessa sydänrytmiäni Kate Bush on soinut tauotta korvanapeistani. Kummasti auttaa kestämään.

    1. Jep, mulla oli aika pitkään sellainen anti-katebush-vaihe, kun jotenkin se lauluääni/-tyyli Wuthering Heights -biisissä särki korviani niin pahasti, mutta onneksi annoin muulle tuotannolle mahdollisuuden 🙂

      1. Wuthering Heightsistä alkoi miun rakkaus 🙂

  2. (taas kommentoin mutta….) Onpahan timanttisia biisisuosituksia, kiitos!

    Ja ansaittu suositus! Nyt harmittaa, etten muistanut kommentoida silloin toimituksen etsiessä uusia suositeltavia blogeja. Ensi kerralla.

    1. No kiva jos kolahti! Ja jos blogikin kolahtaa 🙂 Ja terveisiä Pariisiin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *