Voi helvetin Marimekkokassit

Mielessäni on eräs asia, joka on hämmentänyt minua erityisen paljon jo yli vuoden.

MARIMEKKO-KASSIT.

Tiedättehän, ne valkoiset kangaskassit, joissa lukee erivärisillä Marimekko-fonteilla ”Marimekko”.
 

Uusitestikuva.png

Pelasimme ystäväni kanssa viime vuonna Flow-festivaalilla Marimekkokassi-juomapeliä, eli aina kun jossain näkyi Marimekkokassi, piti ottaa huikkaa. Silloin vielä nauroin ulkopuolisen huolettomuudella koko kassi-ilmiölle ja ihmettelin miksi niistä on tullut joku juttu.

Sitten – seuraavana kevättalvena – tapahtui jotakin perin ihmeellistä. Aloin miettiä jonkinlaisissa kaamosmasennuspäissäni, että ne kassithan ovat oikeastaan aika kivan näköisiä. Aloin tuumia, että sopisiko sellainen kassi minulle. Ehkäpä sellaista kantamalla voisin vedättää itseäni ja uskotella lukeutuvani sellaisten kepeästi liikkuvien nuorten rentojen huoliteltujen yläluokkaisten helsinkiläisleidien joukkoon. Sellaisten ihmisten, joilla on varaa ostaa Marimekkoa, ja joiden olemus huokuu aina kesää. Sellaisten, joilla on aina huulipunaa, lifestyle-blogi, astiat aina hyvin aseteltuna ja huonekalut ihan feng shui, ja jotka ovat aina jossain rannalla nauttimassa auringonsäteistä mansikoiden kera.

Minä kun olen vaan joku syksy tai synkeä sysitalvi. (Ehkäpä kevät pienessä kännissä.) Eikä kotinikaan ollut todellakaan feng shui.

No, kuinka ollakaan, bongasin kampanjan, josta kyseisen kassin sai kaupanpäällisenä. Mietin kauppojen tekemistä todella pitkään ja kävin mielessäni tiukan väittelyn puolesta ja vastaan: 

– Mitä minä oikeastaan ostan hankkimalla tämän kassin?
– Miksi olen lähdössä mukaan tällaiseen hömpötykseen?
– Pidänkö tuota kassia oikeasti hienona, vai olenko Marimekko-manipulaation uhri?
– Miksi minä, yleensä ärsyttävä individualisti, haluan kantaa mukanani jotain sellaista, joka löytyy joka toisen ikäiseni naikkosen ja hipsterimiesoletetun olkavarrelta?

No, jokin mielenhäiriö laittoi minut ostamaan sateenvarjon (jota en ole muuten vieläkään hävittänyt, ihmeiden ihme), ja pian hypistelin jo käsissäni kaupan kylkiäisenä tullutta sinivalkoista kassia.

Sitten otin kassin käyttöön. Se osoittautui hyväksi. Ei merkittävästi paremmaksi kuin muut kangaskassit, mutta kuitenkin kelvolliseksi kassiksi, jonne sain tungettua kaikki tavarani, ja joka ei riidellyt liikaa useimpien asuvalintojeni kanssa.

Lähdin kassin kanssa ulkomaille. Tajusin, että tämähän toimii hyvänä varoitussignaalina ihmisille: suomalaiset pysykööt kaukana ja pitäkööt suunsa supussa. (Kaikkihan dissaavat aina ulkomailla ihmisiä suomeksi, niin vältymme kiusallisilta tilanteilta.) Itse pyrin ainakin kiertämään suomalaiset aina matkoilla kaukaa, joten ajattelin kassista olevan molemminpuolista hyötyä minulle ja kaltaisilleni ihmiskarttajille. Kiähhähhäää.
 

IMG_7574.jpg

Mutta kun kävelen kassini kanssa Helsingissä, koen jonkinlaista häpeää siitä, että minäkin lankesin sitten tällaiseen ansaan. Parasta on se, kun kolme tuntematonta Marimekko-kassia kävelee peräkkäin. Tai vastakkain. Tai vierekkäin. Tunneskaala on silloin jotakin pienen häpeän ja suuren huvittuneisuuden välillä. Että mitä helvettiä. Onko tämä jokin salakieli? Kuulummeko me samaan laumaan?

Toistaiseksi minulla on kaksi Marimekkokassimielentilaa: se toinen, joka nauraa sille miten urpo olen. Ja se toinen, joka tuntee suurta ylpeyttä siitä, että kannan kassiani ylväästi huolimatta siitä, että olen tällainen langennut urpo.

Niin, ja se lopputulema alkuperäisiin pohdiskeluihini: taidan pitää kassia oikeasti hienona. Etenkin sinistäni. En osaa selittää miksi. Ehkäpä sen tarpeeksi simppelit värit, tilavuus ja turhanpäiväinen fonttisanahelinä on sitten jotekin upeaa – onhan Marimekko yksi suomalaisten kansallisbrändeistä. Tämän pohdintani lisäksi en osaa päättää kirjoittaisinko tuotteesta Marimekko-kassina vaiko Marimekkokassina – ymärrätte varmaan, että tässä on huomattava merkityksellinen ero: Marimekko-kassi on jokin nimetty tuote, mutta Marimekkokassi on vakiintunut ilmiö.

Tämä on niitä suomalaisuuden mysteereitä. Ja ilmeisen onnistunutta markkinointia, joka puree näköjään paatuneimpaankin kyynikkoon. 

2017-05-21 16.35.27.jpg

Nyt käsi sydämelle ja sitten ylös: 

OLETKO SINÄKIN MARIMEKKO-KASSI-IHMINEN? KYLLÄ? ET? MIKSI? AVAUDU TUNNOISTASI KOMMENTTIKENTTÄÄN!

Terveisin

EEAMK
(Ei enää anonyymit Marimekkokassin käyttäjät)

 

**

 

Huom! Pistä Räyhälä seurantaan Facebookissa, niin saat postaukset tuoreeltaan fiidiisi.

 

Kommentit (54)
  1. Ma olen naita kasseja bongaillut antaumuksella viime kesasta lahtien, ja olin varsin ilahtunut kun tana syksyna London College of Fashionin opiskelija tuli kaytavalla vastaan sellaista kantaen. Naytti oikein yksilolliselta taalla. Itse en kayttaisi, juurikin siksi etten paljastu vahingossa suomalaiseksi (kyseinen opiskelija oli muuten kiinalainen).

  2. Se on vaan kangaskassi. Itse olen pessyt ne yhtä nuhjuisen näköiseksi kuin muutkin kangaskassini ja käytän sitä kuten muitakin nuhjuisia kangaskassejani. Tänne klikkasin Ylen jutusta ja hieman huvittaa, kuinka vakavissaan joku voi ottaa kangaskassin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *