Ladataan...
Räyhälä

Yritin jälleen säätää omista biiseistäni tiedostokelpoisia, ja yhtäkkiä iTunes heitti eteeni randomilla vanhan suosikin, jonka olemassaolon olin meinannut syystä tai toisesta unohtaa hetkeksi.

Beastie hiton Boys. Miten voin edes kuvailla tämän bändin mahtavuutta? 

Ensikosketukseni Beastie Boysiin oli tietysti legendaarinen Intergalactic. Ja jumalauta, kyllä muuten lähti. (Tämä oli juuri tätä kulta-aikaani MTV:n ääressä. 1998 never forget.)

Ikää on tullut 17 vuotta lisää, mutta huomaan silti sisälläni asuvan Beastie Girlin. Omia biisitaustoja pyöritellessäni olen ihmetellyt, että mistä kumpuaa tarpeeni saada tehdä törkeän kuuloisia hiphop-rymistelyjä ja laittaa aina rumpukone hakkaamaan. Mutta nyt kun asia lävähti naamalle, niin onhan tämä ilmiselvää. Näistä biiteistä on tullut imettyä itseensä tietynlaista musiikillista estetiikkaa jo iät ja ajat.

Voi Beastie Boys. Jonain kauniina päivänä vedän hikinauhan päähän ja tennarit jalkaan, ja kuuntelen koko tuotantonne, tanssien tai juosten itseni halki, pinoon ja poikki.

Kiitos vielä räbäjeesus, kun annoit minun nähdä tämän yhtyeen livenä Puolassa vuonna 2007. Ja lepää rauhassa, Adam Yauch

**

PS. Muistakaa, että vielä ehditte osallistua talkoisiin sekä vuosituhannen hienoimpaan arvontaan!

Ladataan...
Räyhälä

Epäkaupallinen yhteistyö: Paulo Coelho -generaattori
 

Jo vuosia olen kirjoitellut elämästäni, ajatuksistani ja erinäisistä ilmiöistä, jotka minua kulloinkin kummastuttavat, mutta en oikein vieläkään tiedä aivan täysin, että miksi ja keille. Kaikkia tekemisiään ei tarvitse toki järkeistää, mutta nyt kun tässä on nämä viikon blogit sun muut, niin olen saanut vihdoinkin ohjelmoitua aivoni blogilevelille niinsanotusta ammattinäkökulmasta. Panin heti muutamia asioita merkille:

  •  En varsinaisesti identifioidu bloggaajaksi, eikä minulla ole kunnollista bloggaajaidentiteettiä. Huiskin ja sätkin sinne sun tänne.
  •  Olen ehkäpä ainoa bloggaaja tai mikälie semi-bloggaaja, joka ei ole vielä vuosienkaan aikana luonut blogilleen jonkinlaista tietoista some-preesensiä ja brändiä. Ei ole Facebook-sivua eikä Instagramia tällä blogilla.
  •  Taidan olla vähän vanhanaikainen ja uskoa vielä siihen, että löydän lukijani ilman minkäänlaisia some-strategiointia, suositusleimoja ja markkinointia.
  •  Taidan tajuta vihdoinkin, että minulla on oikeasti aika paljon lukijoita, joita en tunne, ja joilla saattaa olla jonkinlaisia odotuksiakin tämän blogin suhteen. Se tuntuu samanaikaisesti hienolta, hassulta ja kummalliselta!

Blogikirjoittamisessa vapaus on kaiken a ja o, joten en ole koskaan halunnut rajata blogiani liian kategoriauskovaiseksi. Jonakin päivänä tämä on blogi asioista, joista olen jotakin mieltä, ja jonain toisena päivänä tämä on blogi, jossa möllötetään ja kuunnellaan musiikkia. Ja sitten joskus täällä on jokin aivan typerä video, ja välillä taas rönsyilevä raportti ties mistäkin matkastani tai työviikostani. Eihän sellainen peli vetele. Vai veteleekö?

Kuten ylle asettelemani kuva, olen minäkin tällainen epäsymmetrinen ihminen (fyysisesti ja henkisesti! Mun toinen silmä on ehkä vähän isompi kun toinen, jos oikein tarkkaan ja läheltä katsoo, buahahaa), ja samaa epäsäännöllisyyttä ja epäsymmetriaa heijastelee bloginikin.

Mutta kun huomaan lukijalistan kasvaneen, ja analytiikkakin kertoo, että eivät kaikki täällä käyvät voi olla tuttujani, naapureitani, serkun kaimoja tai sukulaisiani, niin tunnen jonkinlaista painetta tietynlaisten linjausten tekemiseen. Mutta ennen kaikkea tunnen kylläkin kiitollisuutta siitä, että ihan tuiki tuntemattomatkin jaksavat käydä täällä. Siis kiitos teille!

Kiitollisuuteni (ja tuoreiden blogipaineideni) merkiksi haluaisin tarjota teille puheenvuoron, arvon lukijat. Koska kaikenlaiset talkoot ovat nyt tämän hetken kuuminta hottia, niin tee päivän hyvä työ ja osallistu Räyhälän blogitalkoisiin vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:
 

1. Muutamalla sanalla - kuka olet?

2. Miksi luet tätä blogia?

3. Mitä haluaisit lukea tästä blogista?

4. Mille asialle nauroit viimeksi kunnolla? 
 

Voisinpa sanoa, että kaikkien vastanneiden kesken arvotaan risteilylahjakortti Karibialle, kymmenen kiloa luomuananasta tai timantein kirjailtu kissan kaulapanta (ja kaupan päälle kätevä kantokassi), mutta valitettavasti minulla ei ole tarjota juuri mitään. Sovitaan kuitenkin niin, että kaikkien nimellä tai nimimerkillä vastanneiden kesken arvotaan oikeasti jotakin - jos arpaonni suosii tuttua, niin tarjoan kaljan, pillimehun tai yhden muun vapaavalintaisen juoman. Jos tuntematonta, niin toimitan sinulle jonkun näistä valitsemistasi hyvin hyödyllisistä esineistä: hammasharja (käyttämätön), kuulakärkikynä (jäätävin, jonka onnistun löytämään) tai yhden suklaapatukan (suffeli, avaamaton) Paulo Coelho -generaattorin luomaan mietelauseeseen käärittynä. Eikö olekin mahtavaa! 

Jos et halua avata sanaista arkkuasi julkisesti, niin pistäpä kirjekyyhky liitelemään tänne:
 

 

Jokainen vastaus on kovin arvostettu.

Ihastuttavia luksushetkiä hammasharjojen, kuulakärkikynien ja muiden merkkituotteiden parissa teille glamourintäyteisille lukijoilleni toivottaen,

Räyhälä
 

**

PS. Noin parin viikon päästä juhlitaan tämän blogin 1-vuotissyntymäpäivää! Bileistä ei tule varmaankaan yhtä kovat kuin erään myös pian vuoden täyttävän tyypin muumi-synttäreistä, mutta kuitenkin. Suoritetaan tuo arvontakin silloin (13.11.2015).

PPS. Olen minä kyllä siellä Snapchatissa, ollut jo jonkun aikaa. Mutta en laita sinne kun vaan aivan paskoja snäppejä, jotka eivät liity tähän blogiin yhtään millään tavalla, niin en taida kehdata paljastaa nimimerkkiänikään. Heissulivei!

Ladataan...
Räyhälä

Jokainen järjen ääni kehottaa pyrkimään olemaan läsnä ja elämään tässä hetkessä, mutta kroonisena haaveilijana ja mielelläni kaikissa muissa ulottuvuuksissa kuin tässä todellisessa hetkessä elävänä ihmisenä tämä ajatus tuntuu olevan älyttömän vaikea sisäistää. Ja jos sen sisäistääkin, niin eihän sitä tottele.

Maan pinnalla on pakko käydä päivittäin, mutta kunhan sieltä pääsee (silloin kun pääsee), niin voi keskittyä taas olennaiseen. Kasata itselleen oman alttarin, ja rukoilla, edes yksinkertaisimpia haaveitaan toteen. 

Ihan ensiksi istuisin vain paikallani. Kuuntelisin puhdistavaa musiikkia, antaisin vanhojen ja uusien sävelmien soljua lävitseni. En välittäisi mistään.

Sitten luultavasti pakkaisin laukkuni ja lähtisin Kaukasiaan katsomaan vuoria. Mukaan ottaisin joogamaton, enkä tietäisi milloin palaisin, koska myös Balkanille täytyy ehtiä.

Tietysti söisin ja joisin hyvin

sehän on itsestään selvää.

Luultavasti kuuntelisin senkin jälkeen vain musiikkia. Ehkä kirjoittaisinkin, ehkä tutkisin ihmiskohtaloita. Mutta pääasiassa kuuntelisin musiikkia, sillä olen aina ollut sitä mieltä, että elämäni surkein asia on se, etten ehdi millään kuulla kaikkea.

Niin paljon jää vielä kuulematta.

Ja sitten nukkuisin pitkään, enkä heräisi enää todellisuuteen.

Ladataan...
Räyhälä

Jos jostain tunnistaa kohdallani syksyn, niin ainakin siitä, että jossain vaiheessa sitä minulle ei ole olemassa oikeastaan mitään muuta kuin musiikkia. 

Koska tämä blogi sai eilen kunnian olla Lilyn viikon blogi, niin kiitokseksi tästä ajattelin keksiä tänne jotakin toistuvaa - toistuvuus ja säännöllisyys kun ovat asioita, joita tässä blogissa harvemmin nähdään. Tai no, tässä tapauksessa, kuullaan.

Tästä eteenpäin vahvana aikomuksenani on koostaa kerran kuukaudessa pieni valikoima hyvää musiikkia teemalla "kuukauden kovimmat". Listalle päässeet biisit tulevat varmaankin painottumaan aika lailla pop-puolelle, ja niiden on täytettävä ainakin kolme kriteeriä:

1) Kappale on soinut viime aikoina luureissani.
2) Kappale on juuri tällä hetkellä minulle jollakin tavalla merkityksellinen tai vaihtoehtoisesti nostalginen.
3) Kappale on helvetin hyvä.

Eli eiköhän mennä. Ensimmäinen setti on fifty-fifty-sekoitelma uudempia tuttavuuksia ja nostalgiaa.

 

Delirious - Susanne Sundfor

 

Hello Earth - Kate Bush

 

Alone Again Or - Love


 

Just - Radiohead

 

Grand Prize/Fireplace - Kemopetrol

(Ai hitsi, unohdin läimäistä sen röökiaskista tutun varoituskyltin heti alkuunsa. Olen vähän harvemmin kepeän, positiivisen, sulostuttavan ja iloisen musiikin ystävä. Räyhälä-blogi ei vastaa mahdollisesta musiikin aiheuttamasta raskasmielisyydestä.)

Loppuun laitettakoon sellainen biisi, joka ajoi kaikessa yksinkertaisuudessaan minut itkemään erään työhaastattelun jälkeen aikoja sitten. Jotenkin se epäonnistumisen tunne oli niin musertava, ja kun tämä lähti heti sen jälkeen soimaan luureissa, niin oli pakko vähän pillittää. Jos ihmettelette tuttua ääntä, se kuuluu itselleen Jenny Wilsonille. Omistan tämän biisin kaikille epäonnistuneille ihmisille.
 

The Dream - First Floor Power

Järjellinen kirjoittaminen on ollut viime aikoina vähän haasteellista, koska olen pyörinyt niin syvällä musiikin ja itsetutkiskelun syövereissä, eikä elämässäni tapahdu päällisin puolin mitään sellaista, mistä voisin kirjoittaa näppäriä pikku esitelmiä. Mutta yritän vielä saada vielä enemmänkin irti tästä blogiviikosta kertomalla esimerkiksi työelämääni liittyvistä mutkista ja kulmista. On se niin glamoröösia saada jakaa elämäänsä tutuille ja tuntemattomille!

You won't let go, you won't give in
Till every part of you is suffering
It's the strangest thing, deliberate
Done with intent, without repent

Ladataan...
Räyhälä

Helsingin seudulla käppäilevien kannattaa suunnata tänään Ääniwalliin, jossa MEFA Festival (The Middle Eastern Film & Arts Festival) järjestää konsertin nimeltä Hib Hob - Stories from Syria.

“Hib Hob – Stories from Syria” -konsertti yhdistää suomalaisen ja syyrialaisen musiikin. Ensimmäistä kertaa Suomessa esiintyvät syyrialais-amerikkalainen räppäri Oman Offendum ja “Aleppon siistein dj” Hello Psychaleppo järjestävät näyttävän show’n yhdessä suomalaisräppäri Palefacen ja funky-dj Mista Tibbzin kanssa.

Syyrialais-suomalainen symbioosi tarjoaa ainutlaatuisen musiikkikoktailin, jota Suomessa ei ole aiemmin koettu. “Hib Hob – Tarinoita Syyriasta” -konsertti on rakkauden, harmonian ja kulttuurin juhlaa. Tule mukaan nauttimaan Lähi-idän psykedeelisistä soundeista.

Paikalle kannattaa mennä ihan jo Hello Psychaleppon takia.

Hello Psychaleppo, oikealta nimeltä Samer Saem Eldahr on Alepposta kotoisin oleva dj, joka sekoittaa konemusiikkia orientaalisiin soundeihin, fuusioiden beduiinisävelmiä trip-hoppiin, dubsteppiin ja elektroon.

Niin siistejä ovat nämä rämäpäiset, eskapistiset ja suloisenkornit elektrosoundit, jollaisia toivoisin itsekin osaavani vielä joskus taikoa. Oikeastaan joissakin kohdissa Gool L'ah -albumia kaikki kuulostaa ihan tismalleen juuri siltä miltä omassa päässäni kuulostaa tällä hetkellä. Ei siis ihmekään, että albumi on toiminut viime aikoina lenkkeilymusana ja toki myös jonkinlaisena inspiraationa omille sekoilusoundipyrkimyksilleni. 

Luvalla sanottuna: ihan vitun hyvää kamaa. Tästä eivät nämä huumeet parane.

Jos esimerkiksi sellaiset nimet kuin Omar Souleyman, Ratatat tai Squarepusher merkitsevät sinulle jotain, kannattaa vaivautua paikalle. Itse arvon vielä flunssani uhmaamisen kanssa, mutta jos en pääse paikalle asti, niin ainakin popitan tätä etänä koko illan ja bailaan etänä läppärini kanssa.

Erittäin hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan!

MEFA -festivaali uskoo, että taiteella on suuri mahdollisuus toimia tiedon välittäjänä, herättää tunteita sekä vaikuttaa yhteiskuntaan. Koemme, että usein uutiskuvat Lähi-idästä ruokkivat ennakkoluuloja, antavat yksipuolisen kuvan ja vahvistavat alueeseen liittyviä stereotypioita. Haluamme festivaalin avulla kertoa toisenlaisia tarinoita Lähi-idän monipuolisesta ja modernista elämästä, joka perustuu pitkään historiaan ja rikkaaseen taidekulttuuriin.
 

www.mefahelsinki.com

Ladataan...
Räyhälä

Voi kunpa mun elämä olisi sellaista, että ehtisin oikeasti kirjoittaa kaiken sen, mistä haluaisin kirjoittaa. Että pystyisin toden teolla syventymään ja keskittymään johonkin.

Nyt se tuntuu olevan vain säntäilyä, flunssia toisensa perään, asioiden järjestelyä sinne päin, päivästä toiseen selviytymistä, stressaamista ja suoriutumista. Lillukanvarsiin epätoivoisesti tarttumista siinä toivossa, että jos riuhdon tarpeeksi, en vajoa pinnan alle kokonaan.

Ei tämä ole se elämä, jonka halusin. En halunnut koskaan vain selviytyä. Halusin niin paljon paljon enemmän.

Halusin aina näihin päiviin asti sellaisen elämän, jossa mulla on varaa tehdä järkeviä valintoja ja pitkällä tähtäimellä oikeita tekoja. Hain jonkinlaista vakautta ja vaurautta, etsin sellaista maaperää, jolla en ollut oikein ikinä seissyt. 

Nyt en edes enää jaksa uskoa siihen. Jos seinät horjuvat, niin senkun horjuvat. Ehkäpä haluan tuota elämää edelleen, mutta se ei tunnu enää realistiselta. Ei ainakaan täällä.

Jos täytyy valita epävarmojen lähtökohtien, itsekunnioituksen ja rehellisyyden tai varman vaurauden, säntäilyn ja suorittamisen välillä, en epäröi hetkeäkään.

Ongelman ydin on vain se, että luulin voivani saada kaiken. Että elämässä voi tehdä itselleen merkityksellisiä asioita, jotka muuttuvat vähitellen vauraudeksi ja varmuudeksi. Vaan kun ei. Yli kymmenen vuotta olen etsinyt oikeaa tapaa olla. Vähän kaikkea ja paljon ei-mitään. Luulin vain olevani kerrankin järkevä.

Ei tällainen luonne vain pysty mihinkään yli-inhimillisiin tekoihin. Minä olen ihminen. Se on ilmeisesti joko tai. Vauraus tai vapaus.

Alkaa olla aika totutella uuteen tulevaisuuteen ja uuteen elämäntyyliin. Paskat varmuudesta ja paskat oikestaan kaikesta siitä mitä olen koskaan ollut yhtään kenellekään. Tästä lähtien aion elää elämää, jossa varmuutta ja vaurautta tärkeämpää on henkinen kasvu, itsetutkiskelu, oman elämänrytmin palvominen ja se iänikuinen maailman tarkastelu ja oman navan tuijottaminen siksi, koska se on hauskaa ja se tekee hyvää. Enhän minä voi loppujen lopuksi elää maailmassa, jossa katson kaikkea aina lopulta jonkun toisen lasien läpi. Tämä on minun elämäni.

Aion päästä tilaan, jossa saan vielä kuorittua kaikesta epävarmuudesta kermat päältä. Aion hallita itseni niin hyvin, että pystyn päästämään itsestäni myös irti. 

Aion tehdä muutoksia, mutta minkälaisia ne ovat, en vielä tiedä. Ja uusi elämäntyylini kertoo minulle, ettei minun tarvitse edes tietääkään. Voi olla, ettei päällisin puolin juuri mikään muutu, mutta voi veljet, sisälläni saa luvan muuttua kaikki.

On aika lakaista turhat luulot, ajatusmallit ja uskomukset rikkalapion kanssa romukoppaan ja opetella nauttimaan siivoamisesta. Sillä sitähän tämä elämä on. Siivoamista päivästä toiseen. Ja maailma se kun osaa olla yksi iso sikolätti.

(Toim. huom. Postaus on kirjoitettu erittäin väsyneenä flunssassa pitkän työpäivän jälkeen ja ajastettu seuraavaksi aamuksi, jotta tämän tilan jonkinasteinen mielipuolisuus voisi loistaa huomenna kirkkaammin. Yötä kohti mentäessä kun jokainen ihminen taitaa seota vähän johonkin suuntaan. Haluan tietää kuinka päivänvalo reagoi.)

your childhood is over

Pages