Kiusauksia

Alussa oli erittäin haastavaa lähteä kohti tavoitteita, koska jatkuvat kiusaukset odottivat oven takana milloin missäkin. Niistä oli vaikea päästää irti. Olivathan ne silloisen laiskiaisen ja kuntoilua karttavan opiskelijan päivittäistä elämää. Koululla välitunnilla teki mieli jotain ”pientä hyvää” kahvi kupposen kanssa ja aina kun koki onnistuneensa jossakin, oli se sitten opiskeluihin liittyvää tai ”urheiluun” liittyvää, niin aina oli oikein palkita itsensä suklaa patukalla tai sitten viikonloppuisella leffanapostelulla.

Kuitenkin maaliskuussa 2015 tapasin kahvikupin ääressä erään mies henkilön, joka käyttäytyi vaivaantuneesti jo alusta asti. Hän sai pikaisesti puhelun, joka johti tietysti hänen lähtemiseensä kotio. Tai mihin sitten lähtikin. Hän kuitenkin laittoi minulle viestiä jälkeen päin, jossa luki suurinpiirtein seuraavasti. ” Jos olisit ollut kolmekymmentä kiloa laihempi, ja kuvasi tuoreempia, niin sinua olisi jaksanut katsellakin. Onnea vain sen oikean löytämiseen. ”

Olihan tämä kauheaa luettavaa varsinkin, kun ei pitänyt itseään peiliin katsoessa mitenkään erityisen isona. Isompiakin on tullut vastaan. Kuitenkin miten kyseinen henkilö asian ilmaisi, laittoi minut miettimään itseäni ja elämääni. Halusin muuttua ja mikä parempi hetki muuttaa elämäänsä oikeaan suuntaan kuin tuon palautteen jälkeen. En kuitenkaan tehnyt muutosta ensisijaisesti toisen takia. Vaan ensisijaisesti itseni takia. Tiesin, että kuvani olivat maksimissaan kuukauden vanhoja. Ei kuitenkaan lukio aikaisia.

Matkani alkoi kohti muutosta. Ja sitä on tapahtunutkin. Olen maaliskuusta tiputtanut painoa huimat 16kg, mutta matkaa kuitenkin vielä on. Yksi tavoite toki saavutettu, mutta seuraavaa jahdatessa. Helppoa tämä ei kuitenkaan ole ollut. Kiusaukset vaivaavat edelleen mieltä ja sortumisia onkin tullut. Nykyään toki urheilen sen 6 krt/vko, joten armoa voisi itselleen joskus sallia. Kunnianhimoisella ja itsekriittisellä persoonalla se ei kuitenkaan ole niin helppoa. Jos lipsahdan nautiskelemaan, tunnen seuraavana päivänä tai jopa samana iltana morkkista siitä, että annoin itselleni luvan nauttia. Tässä on vielä paljon opeteltavaa varsinkin ajatusmaailman kannalta. Kyllähän tavallinen säännöllisesti urheileva ymmärtää, että joskus saa hairahtaa synnin tielle, mutta ei joka päivä. Siitä olenkin iloinen, että se ei ole jokapäiväistä. Ja silloinkin, kun hairahdan, niin annokset ovat pienentyneet. Ennen saattoi mennä kokonainen Maraboun suklaalevy, mutta nykyään tyydyn maksimissaan pariin suklaapatukkaan.

Onko väärin antaa itsellensä lupa nauttia? Täytyykö siitä potea jälkeenpäin huonoa omaatuntoa? Näiden kysymysten kanssa painin jatkuvasti… Tai ainakin säännöllisen epäsäännöllisesti. Parempaan päin ollaan menossa, mutta paljon on myös muutettavaa. Tuskin tulen kokonaan nautintoja lopettamaan, mutta toivon niiden vähenevän tulevaisuudessa.

Säännöllisen ruokavalion ylläpitäminen on aika yksinkertaisen helppoa silloin kun ei ole muita velvotteita. Kuten koulua tai töitä. Toisaalta odotan opiskeluiden jatkumista, mutta toisaalta jännittää kuinka saan syömiseni pidettyä kurissa opiskeluiden ohella.

Elämä on täynnä haasteita ja valintoja. Oikeiden valintojen kautta myös haasteetkin kaatuu matkanvarrella. Se on vain omasta päästä kiinni ottaako sen positiivisena vai negatiivisena haasteena.

”Se mitä päätät tehdä tänään, näkyy huomisissa tuloksissa.”

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *