Ensimmäinen äitiyslomaviikko

Jippii, olen vihdoinkin äitiyslomalla! Tätä on kuulkaa odotettu! Olen niin iloinen, että töitä riitti koko kevään ja kesän ajan ja ne vieläpä asettuivat juuri sopivasti äitiyslomankin kannalta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna vähempikin työmäärä olisi tässä välissä riittänyt. Nyt työt on joka tapauksessa hetkeksi taputeltu (hullua!)  ja on aika keskittyä toisenlaisiin juttuihin – tai tärkeämpiin juttuihin, niin kuin työtoverit monta kertaa ihanasti muistuttivat.

Näin sujui ensimmäinen äitiyslomaviikkoni. Saavutin mielestäni jo aika monta etappia, jotka varmaan kuuluvat jos nyt eivät suoranaisesti äitiyteen niin ainakin tähän äitiyslomailuun.

 

 

Perjantai

Viimeistelin työprojektin omalta osaltani ja jätin loput osaavampien hoiviin. Kun kävelin toimistolta rautatieasemalle, aurinko paistoi juuri niin kuin kesän ja töiden viimeisenä päivänä nyt vain toivoa voi. Hyppäsin InterCityyn Andersin viereen ja matkasimme Hämeenlinnaan viettämään viimeistä kahdenkeskistä hotelliviikonloppuamme luultavasti hyvin pitkään hetkeen.

Mulla oli jalassa converset, mikä oli ihan kamalaa. Ainakin mun kohdalla äitiysloman alku ajoittui ihan täydellisesti, sillä mulla alkoi olla kaikenlaisia oikeasti elämää hidastavia fyysisiä vaivoja ja kolotuksia, esimerkiksi tätä jalkojen älytöntä turpoamista, toden teolla vasta viimeisellä työviikolla. Kävelyn sijaan päätimmekin ottaa taksin hotellille – ehkä parhaat 8,60 (tai siis 4,30) euroa, jotka olen hetkeen käyttänyt.

Illalla kävimme syömässä ja istuimme Hämeenlinnan torilla terassilla ilta-auringon vaipuessa mailleen. Vähän omituisen tilaussession jälkeen mietin ääneen, vaikutammekohan siltä, että olemme Tinder-treffeillä, mutta Anders oli sitä mieltä, että mahani saattaa vihjata, ettei siitä ehkä ole kyse. Simahdin aikaisin ja nukuin koko yön ilman pitkiä valvomisia, jes!

  • työt purkissa check

 

Lauantai

Tämä ei varmaan anna musta mitenkään kaikkein fiineintä kuvaa, mutta olen huomannut, että yksi kivoja hopeareunuksia siinä, että ei voi yhdeksään–kymmeneen kuukauteen juoda alkoholia on se, että hotelliaamiaiset eivät mene hienoisten kankkusten takia ikään kuin hukkaan. Aika usein silloin, kun tulee yövyttyä hotellissa, on nimittäin tullut syystä tai toisesta juotua edellisenä iltana myös lasi jos toinenkin viintä ja aamupala on jotenkin aina vähän liian aikaisin tai muuten vähän liikaa. Tässä vaiheessa raskautta hotla-aamiaiset ovat kuitenkin paras juttu ikinä. Söin monta leipää ja aivan sairaan herkullista suklaakakkua.

Sää oli vähän kurja, mutta kävimme kiertelemässä kirppareita ja kauppoja. Mun oli ihan pakko ostaa uudet kengät, jotka olivatkin sitten kaksi (!!) kokoa normaalia suuremmat. Mutta ai että elämä helpottui heti!

Iltapäivästä pieni työahdistus hiipi sieluuni (muistinkohan tehdä kaiken?!), mutta sivuutin sen melko lahjakkaasti. Illemmalla kävimme syömässä ja istuimme sen jälkeen hetken pitelemässä sadetta pubissa, jossa oli mukavan syksyinen tunnelma kynttilöineen päivineen – kivasti saimme kokea kaksi vuodenaikaa yhtenä viikonloppuna. Hotellilla yritin ottaa pikkuiset tirsat, että jaksaisin valvoa vielä vähän pidempään, mutta eihän se tietenkään mitään auttanut, päinvastoin. Ehkä puoli yhdentoista maissa totesin, että iltani oli ollut valvomismielessä fiasko, vääntäydyin hampaidenpesulle ja aloin tyytyväisenä koisimaan.

  • ihan pirun turvonneet jalat check

 

 

Sunnuntai

Matkustimme takaisin Helsinkiin, ja steissillä Anders sanoi, että mun pitää mennä Postitalon parkkipaikalle. Sieltä minut kärrättiin Maununnevalle omiin baby showereihini, aaw! Koska olen tässä kevään ja loppukesän aikana ollut parissa baby shower -keskustelussa mukana ja nähnyt, miten ne ovat päättyneet, olin jo aika varma, ettei minullekaan varmaankaan järkättäisi koronan takia mitään. Mutta olipa kuitenkin järkätty, ja voi, miten liikuttavaa se olikaan! (Sain onneksi pahimmat märinät alta pois jo matkalla juhlapaikalle, eikä street credini kärsinyt itkeskelystä ihan hirveästi.) Söimme ja rennosti juoruilimme ystävän terassilla, vauva sai lahjoja ja minä huomiota. Tuntui vähän oudolta puhua niin paljon vauvasta ja itsestä, mutta yritin olla stressaamatta. Ehkä pieni vauvakeskeisyys sallitaan baby showereissa.

Ainoa asia, joka juhlissa jäi harmittamaan, oli se, etten tajunnut ottaa tai pyytää ketään ottamaan kuvia! Tästä täytyy ehdottomasti ottaa opiksi: Sipulin suuret hetket eivät missään nimessä saa samalla tavalla lipua ohi suun.

Illalla kotona viikkasin vaippakakun vaipat vessan lokeroihin, ja yhtäkkiä niitä oli aivan valtavasti ja joka paikassa. Ei saakeli, meille tulee oikeesti kohta vauva.

  • baby showerit check
  • ensivaipat check

 

Maanantai

Oman mielenrauhani takia oli ihan pakko katsoa vielä kerran yksi työjuttu läpi, mutta kun olin tsekannut sen (eikä siinä sitten tietenkään ollut mitään häikkää), työt katosivatkin vihdoin mielestä.

Koska aivoni eivät ole enää viime viikkoina ihan pysyneet suuni perässä, toisena neuroottisena tekona oli pakko varmistaa ystävältä, enhän ollut vahingossa paljastanut vauvamme nimeä baby showereilla. (En ollut.) Koska en voi enää luottaa tässäkään asiassa itseeni, päätin jälleen kerran lopettaa nimen käytön myös Andersin seurassa. Haluaisin, että se pysyy yllätyksenä nimiäisiin asti ja paljastuu kaikille samalla kertaa.

Iltapäivällä kävin kampaajalla. Kampaamossa ei ollut melkein koko aikana ketään muuta asiakasta kuin minä, ja suurin osa käynnistä menikin juorutessa koronasta, vauvoista ja ennen kaikkea parisuhteista. Se oli kivaa, sillä nykyään pääsee ihan liian harvoin juttelemaan deittailu- ja seurustelujuttuja.

  • mom hair check

 

Tiistai

Yöllä valvoin, katsoin Netflixiä ja viimeistelin jo keväällä aloittamani norsumobilen. Siitä tuli aika epäkäytännöllinen noin niin kuin lapsenviihdyttämismielessä – no, ehkä heiluvia pastellisia asioita on kiva tuijotella vaipanvaihdon lomassa, vaikka niistä ei ääniä kuulukaan eikä niillä ole alavinkkelistä katsottaessa oikein mitään varsinaista muotoa. Eivätkä ne itse asiassa oikein heilukaan, ellei niitä asioikseen heiluta, heh.

Olin koko päivän kotona ja rakensin kai nyt sitten sitä kuuluisaa pesää. Pesin monta koneellista pyykkiä ja raivasin vihdoinkin vauvan vaatteille oman tilan lokerikosta. En vieläkään hahmota, onko vaatteita liian vähän vai tarpeeksi – no, kai se riippuu siitäkin, millainen kuolaaja me saadaan. Illalla saapui vihdoin useamman viikon odotuksen jälkeen Tripp Trapp -syöttötuoli, lahja vauvan mummolta ja ukilta. Jee!

  • pesänrakennusvietti check

 

Keskiviikko

Kävin aamulla verikokeessa ja sen jälkeen ystävän ja tämän tyttären kanssa lounaalla Itiksessä. Kun tulin kotiin, Anders oli kasannut Tripp Trappin, mutta se heilui! Rupesi heti ärsyttämään, ei siis Anders vaan se, että täytyy ehkä alkaa vaihtaa sitä tuolia, mutta nielin ärsytykseni, menin makuuhuoneeseen toisen työpäivää häiritsemästä ja sammuin kahdeksi tunniksi. Sen jälkeen oli tietenkin vielä entistäkin enemmän pihalla oleva olo.

Illalla Tripp Trapp -asia ei edennyt mihinkään, ja tässä vaiheessa Anderskin alkoi jo ärsyttää. Eikö tätä hommaa voisi nyt vain hoitaa? Pitääkö minun oikeasti tehdä kaikki, myös könytä lattioita jonkun pirun ruuvinvääntimen kanssa ja selvittää, miten tuoli on koottu ja saako sitä enää suoristettua? Eikö edes yksi homma voisi olla alusta loppuun tai edes sen kasausosuuden verran kokonaan Andersin vastuulla?! (Tämä oli suhteellisen turhaa ja epäreilua kiukuttelua, koska noin yleisesti ottaen Anders hoitaa kyllä vähintään puolet jos ei enemmänkin tällaisista järjestely-, varailu- ja tilailuasioista, minä vain olen ehkä enemmän hoidellut näitä vauvajuttuja.) No, selvitystyö jäi tekemättä ja vino tuoli painoi mieltäni koko illan. Varmaan siksikin, että eipä tässä paljon muutakaan mietittävää ole.

Illalla googlailin Tens-laitteen vuokrausta ja rahanmeno alkoi ahdistaa. Kamelin selkänä kaukosäätimestä loppui patterit.

Ei viikon iloisin päivä.

  • lounastreffit check
  • parisuhderiita/kasausraivarit check

 

 

Torstai

Selasin yöllä tori.fi:tä ja vähän ennen neljää bongasin ja varasin itselleni Flexi Bath -kylpyammeen, score! (Myyjä siis jopa vastasi puolen tunnin sisällä – ja mulle iski heti ihan varmuuden vuoksi kauheat morkkikset siitä, että herätin hänet ehkä viestilläni.) Aamulla käppäilin kätevästi lähialueelle noutamaan elämäni ensimmäistä tori-löytöä. Kotimatkalla mietin, maksoinkohan ammeesta kympillä vai kenties jollain muulla setelillä. Jos eivät aivoni pysy enää sanojeni perässä, eivätpä ne pysy enää kättenikään.

Kotona tein vegaanista bolognese-kastiketta tällä Hesarin ohjeella. Siitä tuli ihan sairaan hyvää ja ajattelin, että voisin tehdä sitä valtavan satsin valmiiksi pakkaseen vauvallisia aikoja varten. Emme saaneet Tripp Trappia tasattua, joten otin yhteyttä verkkokauppaan vaihtoa varten. Sieltä ei vastattu, ärsytti. Nurkassa lojuva tuoli tuntui ilkkuvan mua.

Illalla kävin ystäväni kanssa pitsalla ja terassilla – alkoholittomat juomaviritykset eivät enää oikein maistu, joten tilasin nykyisen vakkarini eli Vichyn limellä. Varmaan jokaisen terassinpitäjän unelmatilaus. Terden jälkeen poikkesin vielä Prismassa ja ostin ompelukoneen, pitäähän sellainen olla. Ystävä ihana kantoi sen bussille ja Anders tuli mua ja konetta pysäkille vastaan.

  • eka tori.fi-osto check

 

Niin siis kului äitiyslomani ensimmäinen viikko: juhlien, lomaillen, ärsyyntyen, terasseilla istuen ja hienoisessa ostosmaniassa. Erityisen ylpeä olen nettikirppariharrastuksen aloittamisesta – eikö se ole joku kaikkien mutsien juttu? Mun oli tarkoitus myös kiertää parit lastenvaatekirpparit, mutta pitää kai sitä jotain seuraavillekin viikoille jättää. Kaiken kaikkiaan mielestäni kuitenkin aika hyvä ekan viikon suoritus. Elämä just nyt on kivaa – blogipostaukset ehkä vähän hajanaisia, mutta antakkee armoa.

perhe oma-elama ystavat-ja-perhe raskaus-ja-synnytys
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *