Ladataan...
Regina J.

Perjantaina vein Elmon mummolaan. Tarkoituksena oli jättää hänet kahdeksi (KAHDEKSI!!) yöksi hoitoon ja me suuntaisimme pariskuntana hotelliin ja viettämään vuosipäiväämme. Tiesin, että Elmo pärjäisi vallan mainiosti vanhempieni luona, mutta enemmän huolestutti se, miten me selviäisimme ilman Elmoa niin pitkään. Lähes viiteen kuukauteen emme ole viettäneet täysin kahdenkeskistä aikaa, joten teki kyllä hyvää, ikävästä huolimatta. 

Ajaessani vanhempieni luota kotiinpäin, laitoin stereot autossa täysille ja lauloin kovaan ääneen radiosta tulleita biisejä. Ajattelin sen saavan ajatukset muualle. Ei auttanut. Ensimmäisen illan keskustelut ajautuivat useaan kertaan Elmoon ja pohdintaan miten heillä siellä menee. Viestillä kyselinkin kuulumisia ja turhaan olimme huolisamme. Yö nukuttiin hyvin ilman keskeytyksiä, vaikkakin havahduin kerran aamuyöstä hereille, varmaankin tottumuksesta. Onneksi sain kuitenkin unen päästä uudelleen pian kiinni. 

 

 

Lauantaina nautimme rauhallisen aamiaisen kotona, pakkasimme reput ja suuntasimme keskustaan. Mieheni oli varannut meille huoneen F6-hotellista. Isot suositukset hotellille! Upea huone, mahtava palvelu ja todella maittava aamiainen. Kiertelimme ensin kaupungilla hieman kauppoja kaikessa rauhassa. Chekattuamme sisään hotelliin, lähdimme nostamaan maljat vuosipäivällemme The Cockiin. Maljat kumottuamme olikin jo aika siirtyä illalliselle. Olimme varanneet pöydän ravintolasta, jossa tapasimme ensimmäisen kerran. Tosin paikka oli hieman muuttunut. Kohtaamispaikkamme oli siis entinen Isoroban mäkki, nykyinen Yes Yes Yes. Ruoka oli todella hyvää, samoin palvelu ja seura parhainta mahdollista. Tänne menemme kyllä uudestaankin. Ilta päättyi hyvillä drinkeillä hotellin yhteydessä olevassa Runar -baarissa. Jo toinen keskeytyksetön yö putkeen. 

 

 

Olipahan ihana päivä ja viikonloppu. Oli myös ihanaa saada sunnuntaina Elmo takaisin omaan syliin. Olen kyllä todella onnekas näistä minun kahdesta miehestä. Vaikka ikävän määrä olikin valtava, tuli hetkiä, jolloin ei muistanut ikävöidä. Kai sekin on ihan hyvä merkki. Saimme hetken hengähtää normaaliarjesta. Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan meidän arkea kaikkine väsymyksineen ja yöheräilyineen. Eikä meillä ne ole edes pahimmasta päästä. Etäisyydenotto arjesta on kuitenkin välillä tervetullutta ja auttaa jaksamaan entistä paremmin. Oma jaksaminen on kuitenkin kaiken a ja o, jotta voisi olla paras mahdollinen äiti ja puoliso.

Vaikka yöt ovatkin menneet jo paremmin Elmon kanssa viimeisen kuukauden ajan, tekivät nämä kaksi hyvin nukuttua yötä todella hyvää. Emme todellakaan kaivanneet ns. lomaa Elmosta, mutta kyllä kahdenkeskeinen aika on vaan myös arvokasta. On maailman ihaninta olla äiti, mutta tuntui myös todella hyvältä olla hetken taas vain tyttöystävä. Tulemme varmasti jatkossakin järjestämään tällaisia viikonloppuja. Kiitokset viikonlopusta T:lle ja vanhemmilleni!

Ihanaa alkanutta viikkoa!

 

- R - 

 

Ladataan...
Regina J.

En ollut pari kuukautta sitten kuullutkaan asiasta nimeltä makramee. Ja nyt olen jo aivan koukussa. Mitäs ihmettä se nyt sitten on? 

Makramee on käsityötekniikka, jossa tehdään solmuja neuloksilla/kudoksilla ja saadaan aikaan koristeellisia pintoja, kuten seinävaatteita tai ryijyjä. Ryijythän ovat taas muodissa. Makrameella ei kuitenkaan tehdä niitä perinteisiä ryijyjä, vaan väljempiä ja erimuotoisia kuvioita, ei niinkään suorakulmaisia paksuja seinämattoja. Montakohan kertaa olen jo sanonut, että Pinterest made me do it..? No, taas kerran saan syyttää sitä innostuksestani. 

Tein eilen unisiepparityylisen makrameen. Olen jo pidempään etsiskellyt ostotarkoituksessa tämäntyyppistä unisiepparia, mutten ole löytänyt mistään. Ajattelinkin, että ehkäpä sellaisen voisisi tehdä itse. Tällainen siitä sitten tuli.

 

 

Solmeilulla saa vaikka minkälaisia kuvioita tehtyä. Etsin ohjeita netistä erilaisista solmuista, mutta ihan hirveästi ei kunnon ohjeita löytynyt. Kuitenkin tarpeeksi, että opin jo nopeasti muutaman eri solmeilutekniikan. Eikä se niin vaikeaa edes ole. Tämän tekemiseen sain käytettyä noin tunnin ja siihen aikaan sisältyi myös ohjeiden etsintä. Not bad! Tekniikasta on kyllä olemassa kirjojakin ja yhden olen varannutkin jo kirjastosta. En malta odottaa että saan sen käsiini.

 

 

Kudoksia ja neuloksia saa ostettua ainakin lankakaupoista ja erivärisillä kudoksilla saa tehtyä hauskan väriläiskän sisustukseen. Makrameen koonkin saa itse päätettyä kudosten määrällä. Periaatteessahan makrameen voi tehdä millä tahansa langalla, mutta ryhdikkäimmän lopputulosken saa tuollaisella paksulla kudoksella. Hirveä hinku olisi tehdä näitä lisää, mutta mihinkäs minä niitä sitten laitan, kun omat seinät loppuvat kesken!? 

Eräs jo kysyi minulta tässä taannoin: "Mitä teet mummona, kun nyt jo virkkaat ja teet käsitöitä noin paljon?"  :D

Käy myös kurkkamassa Instassa sivuni @makrakas_dsgn. 

Ihanaa viikonloppua!

 

- R -

Ladataan...
Regina J.

En ole mikään varsinainen viherpeukalo, vaikka haluaisin kyllä olla. Tykkään pistää sormet multaan, laittaa pihaa kesäisin ja rakastan kauniita viherkasveja. Ne ovat osa sisustusta, eikä koti olisi mitään ilman niitä. En vain aina saa pidettyä kasveja elossa kovin pitkään. En tiedä mitä tapahtuu, mutta ne joko kuivuvat kasaan (vaikka kastelisin niitä ohjeiden mukaan) tai sitten mätänevät liiasta kastelusta (vaikken tietenkään niitä liikaa kastele..). Mysteeri, iso mysteeri.

Meillä on kuitenkin nyt muutamia kasveja, jotka ovat hengissä edelleen! Ja ovat siis tulleet meille silloin, kun muutimme eli noin puolitoista vuotta sitten. Tämä on jo saavutus. Itseasiassa yksi näistä oikin meillä jo edellisessä kodissamme, joten sehän on viihtynyt seurassamme jo todella pitkään, varmaankin jo yli kaksi vuotta! Ajattelinkin esitellä nämä kasvit, jotta joku samankaltainen viherpeukalo (keskellä kämmentä), kuin minä löytää yhtä pitkänajan kumppanin kotiinsa, ellei ole jo löytänyt. Epäilen, että olen löytänyt kasveja, joita ei saa hengiltä. Paitsi listan viimeinen. Ei sitäkään pitäisi saada tapettua, mutta minäpä onnistuin.

Jättipeikonlehti

Voi jestas. Tämä kasvi sen kun kasvaa, vaikka sitä unohtaisi kastella. Todella suosittu viherkasvi yrittää vallata siis lähes koko kodin. Se kasvattaa onneksi paljon ilmajuuria, joten olen saanut jo muutaman pistokkaan annettua ystävilleni ja äidilleni. Pian heilläkin on yhtä rehevät puskat kotonaan. Kasvia voi huoletta leikellä ja harventaa, sillä se tekee aina uutta vartta siitä, mistä on leikelty. Voisi sanoa, että se oikein riehaantuu harvennuksista. Pian voisi taas olla sadonkorjuun aika. Mutta tosiaan, vaikka olen saattanut unohtaa kastella peikonlehteä pidemmänkin aikaa, se silti porskuttaa vaan eteenpäin, eikä ole kertaakaan näyttänyt nuukahtaneelta. Helppohoitoinen siis. Kauniskin vielä.

 

 

Jonkin sortin Tyräkki

Se on "hieman" kasvanut. Tullessaan Tyräkillä oli pituutta noin puolet nykyisestä. Olenkohan kastellut sitä hieman liikaa? No, mutta hengissä edelleen. Taitaapi kuulua kaktuskasveihin (korjatkaa jos olen väärässä!), joten melko helppohoitoinen siis. Olen kyllä saanut myös joitain kaktuksiakin tapettua, vaikka niistä sanotaan ettei niitä saisi millään kuolemaan.  Älkää kertoko muille kasveillemme, mutta tämä on minun oma lemppari. Tykkään sen väreistä ja ulkomuodosta, tosin pituuskasvun se saisi pian kyllä lopettaa...

 

 

Palmuvehka

Palmuvehkamme on kyllä sitkeää sorttia. Hänet hankin meille alakerran kukkakaupasta Kruununhaasta, kun siellä vielä asuimme. Hän on siis pitkäikäisin tästä porukasta. Kertonee helppoudestaan. Oli päivä, kun meinasin hänet menettää, mutta sitten sain vehkan vielä virkoamaan, eikä ongelmia sen jälkeen ole eteemme tullut. Hän viettää aikansa meillä tällä hetkellä alakerran kylpyhuoneessa, joten saanee nyt aikaisempaakin harvemmin vettä. Viihtyy siellä kuitenkin yksikseen vallan mainiosti, vaikkei päivänvaloa näe.

 

 

Avokadopuu

Ette muuten arvaa, olen kasvattanut tämän hassunhauskan kaverin aivan alusta asti itse. Siis ihan siemenestä saakka. Ja siinä se nyt sitten on, avokadopuu. Kovin on hento, mutta komea silti. En odota tältä paljoa, tai ainakaan itse hedelmiä, mutta tunnearvoa "puulla" on sitäkin enemmän. Ja ihan hauskan näköinenkin se on. Eikä niin vaikea kasvattaakaan. Pitkää pinnaa tosin projekti vaatii aluksi, sillä siementä tulee pitää vedessä muutamia kuukausia, ennenkuin mitään alkaa tapahtua. Sitten kuin tyhjästä, siemen halkeaa ja juuret sekä varsi tulevat esiin. Pian jo lehdetkin näkyvät. Sitten on aika laittaa kasvi multaan. Avokadopuu on nyt noin puolitoistavuotias ja aikas iso se jo onkin. Välillä se tosin näyttää masentuneen Suomen keleihin, mutta auringon pilkahtaessa esiin, hän on hyvinkin terhakas. Suosittelen kokeilemaan kasvatusta vaikka ihan vain testiksikin. Hauskaa puuhaa!

 

 

Uusin tulokas - Kilpipilea

Uusin viherkasvijäsenemme on tämä blogimaailmassakin tunnettu upea Kilpipilea. Tämä on asunut meillä vasta muutaman kuukauden ajan, joten ihan vielä en uskalla hehkuttaa, miten helppo asuinkumppani se on. Pyöreät lehdet tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen ja niin se muutti meille. Toivottavasti tämä upeus kasvaa rinnallamme pitkään. Yritän muistaa kastella sitä säännöllisesti.

 

 

Rahapuu - R.I.P.

Jouduin hyvästelemään pitkän ajan ystäväni, Rahapuun ihan taannoin. Se oli jo elänyt pitkän elämän (ainakin 5 vuotta) ja luulin sen olevan koko elämäni aikainen kumppani, mutta sitten eräänä päivänä se vain kuukahti pois. Rahapuu eli kodissamme Jättipeikonlehden rinnalla, mutta taisi kokea olonsa kovin pieneksi sen vieressä, eikä jaksanut pullistella enää. Otin viimetipassa siitä muutaman vielä hengissä olleen lehden ja laitoin veteen, toivoen, että ne juurtuisivat. Toivoa vielä on, sillä näen jo pari pientä juurenalkua vesilasissa. Ehkäpä saan vielä herätettyä sen henkiin uuteen elämään.

Sellaisia viherkämppiksiä meillä. Pitkää ikää heille toivoen,

- R - 

 

Pages