Ladataan...
ROAD TRiP READY

...MY LONG HAiR!

Katselin tässä ihan muissa ajatuksissa vanhoja kuvia kun törmäsin kuviin viime syksyltä, joissa mulla oli vielä pitkät hiukset. Kylläpä mä kaipaankin niitä. Kova kasvatus menossa.

Nuorempana olin semmoinen, että sain päähäni leikata lyhyet hiukset ja seuraavana päivänä jo istuin kampaajan tuolissa. Ja harvemmin kaduin lopputulosta.

Nyt vanhempana musta on tullut semmonen empijä. Mietin polkkapituisten hiustenkin leikkausta varmaan 1,5 vuotta välillä enemmän, välillä vähemmän. Sitten kun vihdoin päätin leikauttaa hiukset lyhyeksi aika tarkalleen vuosi sitten, etsiskelin varmaan 1,5 kuukautta netistä kaikki illat kivoja malleja.
Ja kun sitten olin napsaissut hiukset lyhyeksi niin huolimatta siitä, että lopputulos oli periaatteessa oikein onnistunut aloin samantien kaipaamaan mun pitkää lettiä. Totesin siis aika pian olevani pitkän tukan-tyttö. Tai ainakin hiusten jotka saa kiinni.

Tämän hetkinen pituus on jo ihan kiva. Nää saa kiinni ja on periaatteessa ihan pirtsakat. Mutta kyllä mä vaan edelleen jatkan kasvattelua.

Mun hiukset on kyllä kokenut jos jonkinlaista mallia ja väriä. Pitkään oli ihan tummatkin hiukset ja oon mä aiemminkin leikannut tuommoset polkkapituiset. Nyt viime vuodet on menty omalla värillä jossa on ollut enemmän ja vähemmän vaaleita raitoja.

 

Mutta, never say never. Aina toisinaan löydän itseni haaveilemasta, että leikkaisin ihan lyhyen tukan. Siis tämmöisen, ihan kunnolla lyhyen:

Itse asiassa nyt kun näitä lyhyen tukan kuvia etsiskelin niin alkoi jo vähän himottamaan leikkaaminen. Kyllä mä vielä joku päivä...=)