Ladataan...
Rönsy

Toivon jokaiselle vanhemmalle, joka toivoo etukäteen tytöstään "oikeaa tyttöä" eli pikku prinsessaa, omapäistä ja voimakastahtoista riiviötä, joka räkä poskella oppii runkkaamaan ennen kuin muodostamaan kokonaisia lauseita.

Rosa Meriläisen kolumni Hesarin nettisivulla kiertää Facebookkia ja näemmä Lilyäkin. Tuo lause on hauska (joskin harmittavan epäselvästi muotoiltu) ja ymmärrän prinsessatoiveiden ärsyttävyyden, mutta kylläpä väsyttää tämä huonon käytöksen ihannointi. 

En kirjoita lastenkasvatuksesta vaan rönsyän.

Mistä tulee tämä käsitys, että kiltteys ja tottelevaisuus ovat jotain vammoja, joita kaikkien ja erityisesti tyttöjen tulisi välttää? Mitä pahaa siinä on, että lapsi (tyttö tai poika) osaa istua hiljaa paikallaan kun käsketään?

Jokainen tiedostava tiedostaja osaa heittää lonkalta analyysin esimerkiksi siitä, kuinka "jatkuvaa talouskasvua pidetään nykyään luonnonlakina". Tiedostakaa nyt sekin, että myös tuon kolumnin ekaa lausetta, "tottelevaisuudella ei aikuisten maailmassa pärjää", pidetään luonnonlakina mutta se ei ole sitä.

Milloin lakkaatte parjaamasta kilttejä ihmisiä ja väheksymästä kympin tyttöjä? Milloin sanotte niille itsekeskeisille, kovaäänisille ja kaiken hengitystilan vieville menestyjäindividualisteille, että te olette väärässä ja käytöksenne on vastenmielistä, teidän pitää muuttua eikä kilttien? 

Kyllä vaan, säännöt koskevat kaikkia eli myös sinua. Vesijuoksuradalla ei todellakaan saa juosta vierekkäin, et edes sinä. Näille kolmelle kassalle on yhteinen jono tässä keskellä, kyllä sinä sen oikeasti huomasit. Pummillamatkustaja, mä en halua tarjota sulle tätä metromatkaa. Ja Mechelininkadulla on kuin onkin iltaisin parkkeerattuja autoja oikeanpuolisella kaistalla, turhaan yrität kiilata sieltä muka viattomana takaisin ohitettuasi koko jonon tottelevaisia autoilijoita. 

Liikenneruuhkat ovatkin erinomainen esimerkki: niitä ei olisi, jos ihmiset eivät käyttäytyisi huonosti. 

Niin että ootteko ihan tosissanne, että maailma kehittyy, jos yhä harvempi tottelee eli ottaa toiset huomioon, koska "tottelevaisuudella ei aikuisten maailmassa pärjää"?

Ja samaan syssyyn kun nyt kerran aloitin: "räiskyvät" "temperamenttiset" "tunneihmiset" ovat lapsellisia, isoegoisia ja väsyttäviä, eivät mitään kiehtovia, herkkiä taiteilijasieluja. Tunneihmiset ovat yleensä kiinnostuneita vain omista tunteistaan ja olettavat, että muutkin ovat. Sellaisessa ei ole mitään ihailtavaa.

Ladataan...

Ladataan...
Rönsy

Yhden päivän nieleskelin veristä kuolaa niin kuin liikemies Timo Uusi-Kerttula neuvotellessaan Eero Lehden kanssa, viittaus tuoreeseen Imageen ja ihan mainioon juttuun, josta taisin täälläkin joskus vihjaista. Ihailen kyllä sitä miestä koettuani tämän verikuola-asian henkilökohtaisesti.

Sittemmin poskessani on ollut tennispallo.

Nyt suussani maistuu pahalta, siellä hammaskuopassa on jotain mädäntyvää ruokaa, yäk. Kurlata ei saa eikä purskutella vielä moneen päivään.

Ennen leikkaustakin oli yhdenlaista koettelemusta. Ensin hammaslääkäri sanoi, että leikataan, mutta siihen liittyy riski, ja lähetti minut "melkein valmiille kirurgille". Mikä kuulosti hirveän vakuuttavalta. Jaa mikäs riski? No riski että alahuulen alue menee tunnottomaksi, kun hampaan juuret ovat niin lähellä hermoa. Just, okei, mullahan onkin jo toinen sääri tunnoton polvileikkauksen jäljiltä.

Huulessa tuntoaisti on kuitenkin aika kiva olla, vai mitä olette mieltä.

Kolmen viikon odotusajan pohdin, että uskallanko mennä sen melkein valmiin kirurgin käsittelyyn. Entä jos alahuuleni jää roikkumaan ja siitä valuu ruoka ulos?

Mutta se melkein valmis kirurgi olikin aivan mahtava. Samanlainen äidillinen kiharatukkainen silmälasipäinen nainen kuin lapsuuteni oikomishammaslääkäri, joka ei koskaan satuttanut.

Tämä rauhoitteli juuri oikeilla sanoilla, että ei se riski nyt ihan tuollainen ole, ja ei nämä juuret tässä röntgenkuvassa edes näytä vaikealta tapaukselta. Sitten se pisti puudutuspiikin ja kohta hammas oli jo irti.

Jo tuolissa istuessani mietin, että nyt saan kyllä Helsingin kaupungilta taas niin ensiluokkaista ja edullista hoitoa, että olisiko täällä joku asiakaspalauteboksi. Olen aina vilpittömän onnellinen, kun mikä tahansa verorahoilla tuotettu palvelu on hyvää.

Varmuuden vuoksi yritin mongertaa palautetta jo siinä paikan päällä suu puuduksissa. Hammaslääkäri nolostui silmin nähden kehusta. "Eipä kestä", hän mutisi ja heilautti kättään, että menes jo. Näin meillä Suomessa.

Ei roiku huuli, ja toivottavasti tennispallokin häipyy.

Ladataan...

Ladataan...
Rönsy

Syyskuussa kerroin siitä, kun tepastelin Tampereen-junassa Kolumbia-matkaopas hyvin näkyvästi käsissäni. Ei olisi pitänyt. Se matka meni myttyyn.

Kiltti kollegani Mondossa järjesti minulle lohdutuspalkinnon, Meksikon-matkan, puoliksi töitä, puoliksi lomaa. Hävettää sanoa, mutta se todella on tuntunut lohdutuspalkinnolta, olen ollut aivan lapsellisen kiukkupettynyt siitä Kolumbiasta. Ja kun on muutenkin ollut vähän vaikea syksy, lähestyvä Meksiko on lähinnä stressannut.

Ratkaisu, jälleen: Airbnb. Tuo mahtava saitti, joka saa innostumaan kohteesta kuin kohteesta. Varasin mahtavan kauniin kämpän kivalta alueelta Mexico Citystä. Pilkkahintaan.

Vielä on auki, missä päin Meksikoa vietän uuden vuoden tienoon. Otan kiitollisena vinkkejä vastaan! (Ranta tietysti tuntuisi luontevalta näin marraskuussa, mutta muukin käy. Noin viikon päivät lomaa.)

Tämän ankean ja pimeän viikon olen esitellyt Meksikon Lonely Planetia kanssamatkustajille metrossa. Maistuis varmaan sullekin. Kun mullekin lopulta alkaa maistua.

Ladataan...

Pages