Ladataan...
Rönsy

Olen hengissa, eika minua ole siepattu, mutta taalla Meksikossa - osin tyomatkalla - nettikoneelle ehtiminen ja jaksaminen on osoittautunut ylivoimaiseksi. Tosin nyt helpotti, tyot loppuivat ja lomailen Oaxacassa. 

Lomailu on espanjan opiskelua. Tosin en ole erityisen kunnianhimoinen opiskelija, kaytannossa maksan siita, etta joku natiivi kuuntelee kolme tuntia paivassa lorpottelyani, korjaa kielioppivirheeni ja vastaa kysymyksiini Meksikosta. Talla kertaa se ihminen on nuori herra nimelta Esteban. Ja Estebanilla oli kokemus, jonka ajattelin jakaa. Nimittain Estebanin siskonmies siepattiin vuosi sitten. Vissiin ajankohtainen aihe siella Suomessakin.

Ensin tuli Estebanin siskolle puhelu, etta terve, olemme siepanneet miehesi, haluamme kaksi miljoonaa pesoa. Klik.

Kaksi miljoonaa pesoa on noin 120 000 euroa. 

Seuraavana paivana tuli uusi puhelu, etta no, maksatteko. Sieppaajat halusivat mieluummin neuvotella miehen kanssa, joten siepatun veli otti luurin. Veli sanoi etta ei meilla ole sellaisia summia. Seurasi uhkailua. Vanki kuolee, lahetamme hanen katensa/paansa/jalkansa teille, kidutamme sita, ja niin edelleen. Klik.

Perhe pohti pitkaan, ottaako yhteytta poliisiin. "Kun taalla ei oikein voi luottaa poliisiin", Esteban selitti. Sieppaajat kielsivat ehdottomasti soittamasta poliisille tai muuten(kin) tappaisivat siskonmiehen. Ja oli tosiaan vaara, etta tieto yhteydenotosta kulkeutuu poliisilta roistoille. Sisko paatti kuitenkin soittaa poliisille. Ei siita sen kummempaa hyotya ollut. Neuvotteluja jatkettiin kolme viikkoa, sieppaajat soittivat suunnilleen kerran paivassa tuntemattomasta numerosta ja uhkailivat. 

Tiukan tinkimisen jalkeen siskonmiehen hinta saatiin sovittua sataan tuhanteen pesoon. Siis kuuteen tuhanteen euroon. Kaappaajat sanoivat, etta yksi ja vain yksi ihminen voi tulla tuomaan rahat mustassa kassissa heidan ilmoittamaansa paikkaan. Kun rahantuoja tuli paikalle, hanen kannykkansa soi ja hanet kaskettiin toiseen paikkaan. Kun han oli siella, ilmoitettiin jalleen uusi paikka. Yhteensa viisi kuusi kertaa. Nain roistot varmistivat, etta tuojaa ei seurata. Poliisi ei edes yrittanyt, silla toimintamalli oli heille tuttu ja siskonmiehen henki vaarassa.

Lopulta rahantuojan kaskettiin jattaa musta kassi paikalle ja haipya. Siskonmies kuulemma tulisi kotiin tunnin kuluttua.

Kului kaksi tuntia.

Sitten mies tuli kotiin. Likaisena ja suunniltaan, mutta jokseenkin ehjana. Hanet oli jatetty side silmillaan johonkin tienvarteen sadan peson taksirahan kanssa. Hanen oli kasketty laskea seitsemaankymmeneen ennen kuin han saisi ottaa sidetta silmiltaan. Mies oli varmuuden vuoksi laskenut pitkalti yli sataan. 

Sieppaajia ei ole saatu kiinni. On selvinnyt, etta miehen oli "vinkannut" sieppaajille hanen tuttunsa, mutta tuttu on kadonnut. 

Teilla ei tainnut olla paljon joulua viime vuonna, sanoin Estebanille. Ei ollut, han vastasi. Mutta jonkinlainen joulu tuli sitten valipaivina.

Ladataan...

Ladataan...
Rönsy

Mexico Cityssa on asukkaita neljan Suomen verran, koyhyytta, huumeita, aseita, kaikenlaista rikollisuutta, saastetta, melua ja niin edelleen. Mutta. Olen aivan ihastunut, mykistynyt, hurmaantunut.

Kontrastit. Ristiriidat. Kaaoksen hallinta. Selviytyminen. Aaripaat.

Taalla on eliitti ja karsijat.

Ystavani A asuu taalla. A:n siivella olen paassyt erinaisiin bileisiin. Toissa iltana oltiin 25-vuotiaan naisen synttareilla hanen vanhempiensa linnassa, jossa nainen asuu, koska ei ole viela naimisissa. Vanhemmat illastivat ylakerran terassilla ystavapariskunnan kanssa silla aikaa kun nuoriso bailasi alakerrassa ja takapihalla - laittaisin kuvan jouluvaloista, jos olisi piuha. Alakerrassa oli hodarinpaistaja, kaksi baarimikkoa ja soittaja. Valtavasti punaisia joulutahtia ja punaisia kertakayttomukeja.

Minulla oli sandaalit, toisilla naisilla oli Uggit. Miehilla oli valkoinen paita ja avonaisten ylanappien alla kiilteli isot ristit.

¿Koska tulit Meksikoon? Eilen. ¿Miten voit puhua jo noin hyvaa espanjaa?

Mina pidan bileet keskiviikkona, tulettehan sinne. Vanhemmat ovat poissa!

Joanna, haluan esitella sinulle aitini, aiti, tassa on Joanna Suomesta. Mucho gusto. Kuule, vieraiden on lahdettava kolmeen mennessa tai isa suuttuu.

¿Hah, et ole ollut katsomassa olympialaisia, miksi?

Joanna, tassa on Meksikon tuleva presidentti.

Ladataan...

Ladataan...
Rönsy

Huomenna en enää tarvo lumihangessa. Huomenna istun lentokoneessa matkalla maahan, jossa aurinko lämmittää korkealta. 

Tänään ruksin vielä monta kohtaa to do 2012 -listasta, joka tosin ei enää näytä ihan mahdottomalta. Pitää vielä vaihtaa rahaa, keskeyttää lehdenjakelu, tavata prosessikonsultti, lähettää yksi joululahja, etsiä sähköpostiasetuksista out of office. 

Eilen ostin matkalle mukaan lähtevän pokkarin. Oli paha valintatilanne: Joyce Carol Oatesin Blondi vastaan Kjell Westön Älä käy yksin yöhön. Muuten Blondi olisi ollut täysin ylivoimainen voittaja, mutta kun se oli niin paksu, pokkarina miltei kuutio. Vaikka onkin pitkä matka, tuskin ihan noin paljon ehdin lukea. Painaa ja vie tilaa. Lopulta Blondi voitti kuitenkin. 

Maanantaina laitettiin lehti painoon. Vuoden vika. 

Sunnuntaina kävin yliopiston maya-konferenssissa luennolla vakuuttumassa, että maailmanloppu ei tule 21.12. 2012. Tavallaan sääli, olisin ollut aivan tapahtumien keskipisteessä maya-alueella, olisin voinut twiitata maailmanlopusta. Opin myös mayojen numerojärjestelmän ja hieman hieroglyfikirjoituksesta, mutta en nyt voi väittää vielä lukevani sujuvasti mayakieliä. Sen sijaan mayojen kansalliseeposta, Popol Vuhia, olen lueskellut suomeksi. Hupaisia tarinoita maailman luomisesta ja veljesten Hunahpú ja Ixbalanque seikkailuista maan päällä ja manalassa. 

Lauantaina entinen opiskelukaverini järjestää kolmekymppiset. Mexico Cityssä. Klikkasin Facebookista, että going.

 

Ladataan...

Pages