Ladataan...
Rönsy

Koska viime päivät tätä kamaa on tullut joka tuutista ja koska itse koin suurimmat nostalgiaväristykseni ja hyvästelin nuoruuteni jo erään toisen artistin jäähyväiskeikalla, sanon ajatukseni nyt mahdollisimman lyhyesti. Ajatukseni koskee tietysti tätä tapahtumaa:

Enpä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut. Kymmenen vuotta sitten olin PMMP:n ihka ensimmäisellä keikalla Sörkan vankilassa, Sörkka Rockissa.

Käsipallojoukkueellani oli ollut varsin mielenkiintoinen yhteistyö vankilan kuntosalinohjaaja-hierojakoulun kanssa, ja kesä 2003 oli jo toinen vuosi peräkkäin, kun vangit kutsuivat meidät festarivieraiksi. Oma huomioni meni silloin pääosin siihen, että oli niin kreisiä olla vankien kanssa festareilla. Mutta muistan minä Paulan ja Mirankin. Ne olivat aivan helvetin ärsyttäviä, kikattavia ja kiroilevia muijia siinä meidän takana turvatarkastusjonossa. Joka toinen sana oli vittu. Karseat vaatteet. Joku tiesi kertoa, että noi on ne Popstars-pudokkaat, joiden biisi soi siinä ärsyttävässä R-kioskin mainoksessa. 

Tunsin kai ihan puhdasta vahingoniloa, kun ne sitten kiipesivät rekkalavalle ja alkoivat laulaa. Ei mennyt hyvin. Muistaakseni niillä oli tosiaan se yksi kappale, Rusketusraidat, ja Miralla meni ääni kokonaan, ja se tyytyi heiluttelemaan käsiään ikään kuin koreografiaksi. Vangit tietty tykkäsivät. "Näyttäkää nyt ne rusketusraidat!" ne huuteli. Sanoin todennäköisesti kavereilleni, että karseeta paskaa.

Eipä tiennyt tyttö.

Että vuosikymmen myöhemmin hoilaisi Rusketusraitoja ja pariakymmentä muuta niiden ärsyttävien muijien biisiä liikutuksesta kananlihalla täydessä jäähallissa. Ja ajattelisi suunnilleen näin: Nämä tyypit eivät sopineet formaattiin, koska haistattelivat kaikille ekasta keikasta lähtien ja tekivät omaa juttuaan, mutta nousivat 2000-luvun suosituimmaksi kotimaiseksi bändiksi juuri siksi. Olen pohjattoman iloinen, että he näyttivät, että se on mahdollista. Että on mahdollista olla nuori nainen ja lopulta äitikin, olla miellyttämättä kaikkia, myydä kaksi jäähallikeikkaa hetkessä loppuun ja spiikata sitten vielä lopuksi yleisölle, että vittuun kaikki.

Toivottavasti nähdään ja kuullaan vielä, Paula ja Mira.

Ladataan...

Ladataan...
Rönsy

Latasin tänään puhelimeeni Zlatanin oman tiedotusvälineen. Se on uusi applikaatio, jossa Zlatan kertoo kuulumisiaan faneilleen suoraan, "ilman filtteriä".

Sama toive on monilla: päästä kertomaan asiansa suurelle yleisölle ilman tyhmää journalismia. Sitä sanotaan tiedottamiseksi. Kirjoitin tästä poliitikkojen toiveena jo pari vuotta sitten. (Eikä tuo tiedottaminen näytä vieläkään täysin lyöneen journalismia; tuo kokoomuksen kyseenalaista.fi-sivusto on suljettu.) 

Zlatanin oma tiedotusväline on paha isku Ruotsin muille tiedotusvälineille. Zlatanin nimi mainitaan Ruotsin tiedotusvälineissä vuosittain suunnilleen yhtä monta kertaa kuin pääministeri Fredrik Reinfeldt. Aftonbladetilla on kaksi kirjeenvaihtajaa Pariisissa seuraamassa Zlatania. 

Ja kun Ruotsi pelasi muutama viikko sitten MM-karsintaottelun Itävaltaa vastaan, Zlatan katosi ottelun jälkeen mixed zonelta nopeasti ja sanoi toimittajille, että "lukekaa mun appsista". 

Lehdistö onkin ollut loukkaantunut. Valittavat, että "appsissa ei voi kysyä jatkokysymyksiä" (no se on ihan totta, mutta kun kyseessä on urheilujournalismi ja urheilutoimittajien "jatkokysymykset", en pysty pidättämään pientä pilkallista naurua). Suurempi ongelma on minusta kuitenkin se, että Zlatanin "ilman filtteriä" kertomat kuulumiset ovat aivan kuolettavan tylsiä. 

Näin hän kommentoi applikaatiossa Itävalta-ottelun jälkeen:

"1:a halvlek var inte bra, men vi kom in i omklädningsrummet där vi alla var överens om att det hängde på oss. Vi kommer ut i 2:a och gör det bra - känns fantastiskt! Grabbarna gjorde ett fantastiskt jobb! Går inte att beskriva. Stort grattis till alla och svenska supportrarna speciellt. De som var inne på arenan var ett grymt stöd!"

Jos tuota "filtteröimätöntä" Zlatania sitten verrataan vanhaan "filtteröityyn":

 

Zlatan, ootko nyt ihan varma, että haluat, että joku pr-henkilö kirjoittelee noita sun muka suoria sitaattejasi johonkin mainoksia pursuilevaan applikaatioon? Varmaan se start up maksaa sulle hyvin, mutta kannattaako todella?

Ladataan...

Ladataan...
Rönsy

Katselin eilen Zarassa villatakkeja. Ihanan pehmeitä, kashmir-villaisia. Maksoivat satasen, melko paljon Zaralle, mutta se varmaan johtuu tästä materiaalista, ajattelin. Varmaan laatutuote ja lämmin. Vertailin kokoja ja arvoin harmaan ja mustan välillä. Sitten huomasin että sekä harmaasta että mustasta puuttui ylin nappi. Ensin luulin että se oli tyyliseikka, mutta ei, toisessa takissa oli selvät kiinnitysjäljet. Vieressäni oli juuri sopivasti myyjä.

”Anteeksi, tästä puuttuu nappi.”

”Joo, meillä on noita nappeja tuolla kassalla.”

”Tässä on useampikin, ainakin näistä kahdesta puuttuu.”

”Ne irtoavat aika helposti.”

”Okei. No, ajattelin vain kertoa.”

”Joo, kiitos.”

Myyjä häipyi ja jätti napittomat villatakit esille.

Muutama kysymys heräsi: Kuka ostaa villatakin, josta puuttuu nappi? Vaikka saisikin varanapin kassalta mukaansa. Entä kuka ostaa villatakin, vaikka siinä olisivatkin napit tallella, jos huomaa, että aika monesta samanlaisesta ne ovat irronneet? Entä ovatko napittomat villatakit myyntipöydällä todella myynnin ja imagon kannalta niin merkityksetön seikka, ettei niitä nappeja kannata ommella paikoilleen? 

Ladataan...

Pages