Influenssa löysi tiensä meillekin
Kahvia, suklaata ja TV-sarjoja hyvällä omatunnolla
Esiintymistaidon intensiivikurssi keskeytyi sairastumisen vuoksi, ja olen tiistaista asti viettänyt aikaa sängynpohjalla. Näin se influenssa löysi tiensä meillekin, vaikka yritin miltein tahdonvoimalla vältellä sitä. Ehdin kaksi päivää osallistumaan viikon mittaiselle toteutukselle, kunnes edellisenä iltapäivästä olo oli niin huono, että oli pakko lähteä kotiin hieman aikaisemmin. Illalla mittasin kuumeen, ja se huiteli 38-39,5 lukemissa, joten intensiivikurssi oli osaltani siinä. Joka vuosi tämä yllättää ja joka vuosi tulee vietettyä lähestulkoon viikko sairaana sängynpohjalla.
Sick & tiredOnnekseni toistaiseksi olen vain itse sairastunut ja muu perhe on voinut suhteellisen hyvin. Sain ihmisiltä ihanan määrän TV-sarjasuosituksia, koska aika käy harmillisen pitkäksi vain kotona ollessa. Katselin yhteen menoon Helsinki-syndrooman, jota joku suositteli lämmöllä.
Osallistuin esiintymistaidon intensiivikurssille, joka on kohdallani siirtynyt jo kahdesti ja tämä oli kolmas kerta. Toisaalta kurssille saapui paikalle myös heitä, jotka suorittavat toteutusta toistamiseen samasta syystä, joten kovin harvinaista keskeyttely ei ole. Intensiiviviikolla järjestyt kurssit kestävät sen viisi päivää, joten läsnäolo on läpipääsemiseksi pakollinen. Voin kertoa journalismin opintoihin liittyvästä esiintymistaidon kurssista lisää omassa postauksessaan.
Muut viikon tärpit:
- Löysin eräästä Facebookin autiotaloryhmästä kuvia mökistä, jota väitettiin hylätyksi. Se oli tismalleen samannäköinen kuin erään entisen tuttuni paikka ja huussikin oli samanvärinen (sen verran harvinainen värivalinta), joten se ei ole sinänsä autio, vain harvaan käyty/asutettu. Siellä oli jopa samanväriset verhot ikkunoissa, mutta portaat menivät ehkä eri suuntaan. Asia vaivaa ja jäi mieleen.
- Aktivoin tilini irc-galleriassa. Ei aikaakaan, niin sain ensimmäiset ”läähpuuh seskibädäm”-viestit, joissa ehdoteltiin vähän sitä sun tätä. Siellä on selkeästi meneillään gallerian toinen tuleminen, ja joku muukin ihmetteli blogiteksteissään aivan samaa kuin itse ja huomautti, ettei paikka ole tinder. On ollut kuitenkin sohvanpohjalla ihmeellisen nostalgista selailla 2010-luvulle jämähtänyttä palvelua.
- Olen hyödyntänyt koulun kirjaston palveluita ja lainailin jopa teoksia, joita en varsinaisesti opinnoissani tarvitse, mutta joista on ollut yllättävää informaatiohyötyä.
- Sofi Oksasen Stalinin lehmät on ehkä kiehtovin kirja ikinä ja luen sitä jo toistamiseen.
[…] Influenssa löysi tiensä meillekin […]