No terve vuan terve

18.7.2025

+30

Aurinko nousee 3.27

Aurinko laskee 23.20

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Hyvät naiset (ja pahat naiset)

ja herrat (ja hulttiot).

Huomenta, joku on juuri herännyt. Toinen nauttii marmeladi leipää, kera kahvikupposen. Hei vain. Kolmas on tullut juuri töistä. Huomenta. Oletpa sitten astunut mistä tahansa blogiini Runouden sävelin. Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.

Kuopiossa on hauska elämän viisaus ”suottaapi olla, tai suottaapi olla olemattakin.”

Jatkuuko helteet. Suottaapi jatkua, tai suottaapi olla jatkumattakin.

Jouluun ja pakkasiin on 159 yötä. 158 päivää. 16 tuntia. 10 minuuttia. 34 sekuntia.

Ajatteles, lokakuu. Räntää satelee viistosti vasten kasvoja ja on pimeää. Eikö rantakelitkin ala tuntumaan houkuttelevilta.

Olen kirjoittanut kauniin runon. Missä kirjoitan…

LUO TÄNÄÄN

KAUNIITA MUISTOJA HUOMISELLE

Luo tänään kauniita kesämuistoja lokakuun pimeyteen ja räntäsateeseen.

Blogimerkintäni lopuksi kaunis runoni Turkoosi.

Sijoitan tarinani Kuopivoon.

Vilkas tori on Kuopiossa kaupungin sydän. Tori tarjoaa – mitäs muutakaan – kuin kalakukkoja. Leppoisa kaupunki ja murre. Kallaveden maalauksellisen kauniit maisemat. Täällä tarinani alkaa…

Kuopio-Helsinki: Etäisyys autolla on noin 384 km ja matka kestää noin 4 tuntia 15 minuuttia.

Kuopio-Tampere: Etäisyys on noin 280 km ja matka kestää noin 3-4 tuntia autolla.

Kuopio-Jyväskylä: Etäisyys on noin 140 km ja matka kestää noin 1,5-2 tuntia autolla.

Kuopio-Oulu: Etäisyys on noin 330 km ja matka kestää noin 3,5-4 tuntia autolla.

Ihan perus sanoista, kannattaa aloittaa Savon opiskelu.

Suomi – Savo sanakirja

Kyllä Jo tokkiisa!

Ei Ee…

Saisinko teelusikan? Viskooppa melekutin!

Maanantai Muanantae

Hetkinen Uotahan hollin aekoo

Ja jos tahdot arkkitehtuuria ihailla. Kannattaa kysäistä

Missee piruntorjuntapunkerj on (missä kirkko) ? Museota en osaa tulkata. Enkä teatteria. Nämä pitää katsoa kartasta.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin luomoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa. Ja se on lukeminen.

Olen tarinan kertoja… On siis fiktiivisen tarinan aika.

Toisin sanoen, tarinan Olivia on kuvitteellinen henkilö.

Tänään tepastelette Tallinnan vanhan kaupungin mukulakivikaduilla… Luvassa nojatuolimatkailua blogini Runouden sävelin lukijoilleni.

Tarinan ajankohta on huhtikuu. Kevät on kauneimmillaan fiktiivisessä tarinassani. Vuosi on 2027.

Tänään fiktiivisessä tarinassani suunnataan – minnekkäs muuallekkaan kuin – Tallinnaan… Kuopiosta.

Kallaveden rannalla. Poppoota on noin 121 000. Tarina Savon sydämestä, lupsakasta Kuopivosta.

Tallinna on kaunis maa, meren rannalla. Tämä runoilijatar on käynyt usein. Tuttu paikka. Tosin vuosia, vuosia sitten.

Kauneinta on vanhakaupunki, kapeine kujineen. Mukulakivi katuineen. Katukuvissa näkyy useita torneja.

Kirjoitustyyli on päiväkirjamerkintä tyyli, Olivian suulla kerrottuna.

Olivia on naimisissa oleva, kunniallinen, vanhan aikaisiin arvoihin uskova nainen. Vielä 70 luvulla oltiin susiparia, jos ei oltu naimisissa. Näin ajattelee Olivia.

Hän ei ole juoruilevaa sorttia, hän ei puhu pahaa, kuin suurin osa ihmisistä. Hän ei hauku ihmisiä, hän tietää mitä ihminen on ja ei juurikaan kaipaa ihmisiä ympärilleen.

Hänellä on rakkauden täyteinen avioliitto, mies on arvokkain asia hänen elämässään.

Aikuiset lapset.

Ja Olivialla on paras ystävätär naapurissa sekä veli vaimoineen, että lapset… Nämä ihmiset riittävät Olivialle. Olivia ei kaipaa ihmisiä.

Olivia ei ole enää nuori, mutta ei vanhakaan.

Hän on tehnyt koko ikänsä määräaikaisia töitä. Hän on ollut kaupassa töissä ja työtön, kahvilassa töissä ja työtön. Hän on ollut kokki ja työtön. Hänen elämänsä ei ole tarjonnut hänelle vakituista työpaikkaa. Tällä hetkellä hän työskentelee kahvilassa.

Hänellä on kaksi hevosta. Toinen on villi, ei aito villi hevonen, vaikka kaikki niin luulevatkin.

Hän ei pidä simpukoista, ei politiikasta, vaikka äänestää kyllä. Hän ei pidä myöskään jalkapallosta… Hän ei ymmärrä ihmisiä, joille jalkapallo on jopa uskonto…

Hän omistaa huonon huumorin tajun, että hän nauraa haukalle ja hääparille viron kielellä…

Hän on ihan suht sydämellinen ja herttainen nainen, ripauksen katkera, mutta kukapas sitä ilman katkeruutta säilyisi elämän karikoista… Ei kukaan… Hän on antanut heikkoudelleen katkeruudelle luvan, vaikka pyrkiikin taistelemaan katkeruudesta eroon, ettei hänestä tulisi ripauksen katkerampi. Hän viis veisaa ihmisistä, Olivia tietää mitä on ihminen. Elämä on ollut katkeran suloinen keitos…

Mutta on elämä tarjonnut hänelle myös hurmaavia ihmisiä, tällainen on mm. hänen naapurinsa, paras ystävättärensä, jonka sydän on kultaa. Naapuri on Oliviaa kymmenen vuotta vanhempi rouva. Eronnut ja karannut.

Aikuiset lapset on jo naapurilla….Toinen opiskelee ammattikorkeakoulussa ja toinen lapsista on automekaanikko.

Räiskyvä pakkaus, maalari ammatiltaan. Kotona viihtyvä, huumorintajuinen pakkaus.

Olivia on sairastellut paljon. Mikä on ikävää. Tällä hetkellä hän on suht terve.

Olivialla on blogi. Hän kirjoittaa leivonnasta ja kokkailusta pääsääntöisesti blogiinsa. Hän ei julkaise kommentteja. Kommentit ovat neutraaleja. Tyyliin. Minkä verran mausteita, ettei ole liian tulista sapuskaa? Hänellä on Instagram. Seuraajia on 6 (mies, naapuri ja lapset, veli vaimoineen) ja seurattavia 9. Blogissa puolestaan on paljon lukijoita. Suosittu blogi. Hän on hyvä kokki. Hän rakastaa ruokaa. Kokoa xxxxl. Kaunis kehopositiivinen nainen.

Hänen elämän mottonsa on seuraavanlainen: Elä kiireellä ihtees pilloo…

Kuopiolainen daami…

Vilkas tori on Kuopiossa kaupungin sydän. Tori tarjoaa – mitäs muutakaan – kuin kalakukkoja.

Leppoisa kaupunki ja murre.

Kallaveden maalauksellisen kauniit maisemat.

Nyt olen kertonut teille, upeat lukijani, millainen on Olivia Tarinan henkilö, annetaan Olivian

kertoa nyt, millainen oli Tallinnan matka, avataas hänen päiväkirjansa sivulta 48…

Rakas päiväkirja.

On huhtikuun 23 päivä 2027.

Koetti viikonloppu, kevään ollessa kauneimmillaan ja tahdoin pienen irtioton arjesta.

Ja suuntanani oli yli kahden vuosikymmenen suomalaisten eniten suosima, ympärivuorokautinen kaupunkilomakohde… Joka sijaitsee Itämeren itärannalla, Pohjois-Euroopassa. Suomenlahden eteläpuolella, siis Tallinna.

Virossa on noin 1 320 000 asukasta, joista noin kolmannes asuu pääkaupungissa Tallinnassa.

Virossa on noin 1 500 järveä ja noin puolet Viron maa-alasta on metsän peittämää.

Kiiking on Virosta peräisin oleva urheilulaji (keinutaan valtavalla teräskeinulla, yrittäen kiertää täysi kierros), mutta minilomallani en keinunut kiikingillä, en.

Tallinnaan seurakseni valitsin naapurini, oikein mukava pakkaus. Matka oli aivan extempore matka.

Edellisenä iltana varasin risteilyn.

Laivassa shoppailimme mm. hajuvettä, viiniä ja makeisia. Nautimme merellisen aterian ja illalla emme pyörähdelleet tanssilattialla. Istuskelimme baaritiskillä vaihtamassa kuulumisia ystävättäreni kanssa. Muutama laivamatkustaja oli suunnannut Tallinnaan ”viinarallin” johdosta, mutta risteily oli yllättävän siisti ja viihtyisä, että rauhallinen.

Valvoimme pikkutunneille.

Aamulla veimme matkalaukun hotelliin, ja suuntasimme vanhaan kaupunkiin. Huoneen saisimme vasta klo kaksi. Laiva oli perillä kukon laulun aikaan.

Vanha kaupunki on äärimmäisen kaunis. Sen keskiaikaiset korttelit ovat jo nähtävyys itsessään.

Virolainen keittiö on suht herkullinen. Sukelsin vesi kielellä ravintolan menyyn.

Virolaisessa keittiössä on tarjolla keväisin raparperia ja niittysuolaheinää, retiisejä että tuoretta vuohenjuustoa. Perunaa kera kalan.

Mansikat, vadelmat, mustikat, puolukat, karpalot ja lakat, puutarhat ovat täynnä omenoita, luumuja, päärynoitä, herukoita, tyrniä, karviaisia.

Vain mielikuvitus on rajana, mitä hedelmistä saa (leivonnaisia).

Sienet.

Metsästyskausi tuo pöytään hirven-, villisian-, metsäkauriin- ja jopa karhunlihan.

Pitkään kypsyvät uuni- ja pataruoat.

Tummaa leipää, rahkaa, raejuustoa ja muita maitotuotteita löytyy virolaisesta ruokapöydästä.

Talkkuna.

Olut.

Maito ja piimä ovat koko kansan lempijuomia. Unohtamatta Itse tehtyjä omena- ja herukkamehuja.

Tällainen on virolainen ruokakulttuuri.

Popsimme ravintolassa herkulliset pihvit, enää ei ole ravintoloissa niin edullista kuin takavuosina, ei.

Kaupunki on kallistunut.

Tämän jälkeen suuntasin kauneushoitolaan. Tämä kaupunki on tunnettu edullisista kauneuspalveluista. Rakenne kynnet & hiustenpidennykset & irtoripset laitoin, puoli ilmaiseksi.

Keskustelu kauneushoitolassa ei sujunut ongelmitta.

– Mul on kõht täis.

Täitäkö saa kampaajalla, voisi joku ajatella, kampaajan näin todeten.

Ei ei, hänellä on vatsa täysi, kuin minulla myös, juurihan popsin kalliin lounaan tunnelmallisessa ravintolassa.

– Naine on riisunud tarkoittaa, että vaimo on haravoinut.

….kuraviisar ja kull että avioliitto on pulma….

kaikui puheensorina kauneushoitolassa…

– Ma vaatasin kassi, se sai kulli kätte.

Katsoin kissaa, se sai haukan.

Vaimo on kummitus.

Pidättelin naurua… ihmisten raataillessa viroksi.

Käänsin keskustelun englanniksi, ja näin keskustelu sujui ongelmitta.

Kansainvälinen kaupunki, sitähän Tallinna on.

Virolaiset naiset arvostavat, ennen kaikkea vaatteen ulkonäköä.

Ajattelin kuin he, shoppaillessani vaateputiikissa.

Virolaiset naiset eivät muuten kaada itse viiniä.

No… Tallinnassa emme nauttineet viiniä, en itse kaataen tai minulle kaadettuna.

En pidä Tallinnaa turvattomana paikkana. Taskuvarkaita on, mutta ei minua ryöstetty.

Ei siellä kuitenkaan ole olo turvallinen, kuin kotosohvalla ollessa tai lintukodossa, tästä huolimatta en pidä Tallinnaa turvattomana.

Menimme aikaisin nukkumaan. Valvottu viime yö toi univelkaa.

Heräsin kukon laulun aikaan seuraavana päivänä aamupalalle.

– Mitäs jos lähdettäisiin illalla konserttiin, naapurini toteaa.

– Ilman muuta, vastaan hänelle.

– Päivän polttava puheen aihe on luonnon suojelu. Miten voimme suojella luontoa ?

Aloimme leikkimielisesti kisata, että miten, kumpi keksii enemmän vaihtoehtoja…

– metsiä ei roskata, naapurini totesi

ja sitten oli minun vuoro vastata

– vedän pistokkeen irti, kun en käytä laitetta, säästän sähköä, vastasin.

– kävellen

– pyöräillen

– luomua suosien

– ympäristömerkin saaneita tuotteita suosien, totesin.

– pullot ja tölkit palauttaen

– oi voi, en keksi, enää… hmmmm… kirpputoreilla shoppailemalla

– kierrättämällä

– lajittelemalla roskat

– sanomalehdet paperikeräykseen

– vaatteet lahjoittamalla vaikka kodittomille

– pullotettujen juomien sijasta vettä lasista, ei kertakäyttömukista

Ja näin aikamme taittui mukavasti, leikkimielisesti kisaten… kumpi keksii enemmän vaihtoehtoja luonnonsuojeluun, kisan häviää hän, joka ei keksi eää keinoa suojella luontoa.

Ja meillä oli aikaa kulutettavaksi… joten… Jatkoimme kisailua.

Olivia on keskiluokkaa. Ei rikas, ei köyhä. Omistusasunto on maksettu. Ja auto velaksi, jaguar… että opintolainaa ja pieni luotto remonttiin.

Olivian naapuri samoin. Toimeen tuleva.

Mutta naapurin sisko on köyhä.

He alkavat pelaamaan seuraavaksi säästövinkkejä.

– Odotas naputtelen samalla nämä tekstarina sisarelleni, Olivian naapuri toteaa.

– kirjoita ylös tulot ja menot.

– laadi budjetit.

– vältä turhia menoja.

– Peru suoratoisto palvelut.

– Osta tarjouksia.

– Käytä ostoslistaa.

– Suunnittele ostoksesi etukäteen.

– Valmista ruoka kotona. Välttele ravintoloita.

– Älä lahjoita hyväntekeväisyyteen.

– Käy kirkon diakoniapalvelusta hakemassa ruokaa.

– Hae kaikki edut ja tuet.

– Säästä.

– Vertaile hintoja.

– Käytä julkista liikennettä.

– Myy auto.

– Osta käytettyä.

– Piipahda kirpputorilla.

– Sammuta valot.

– Säästä energiaa ja sähköä.

– Oi, ei… En enää keksi. Olivia huudahtaa. Ja naapuri lähettää tekstarin sisarelleen.

Illalla suuntasimme konserttiin, ja elämyksellisen konsertin jälkeen… suuntanamme oli Helsinki.

Risteillen koto Suomeen.Illan hämärtyessä … auringon laskun värjätessä meren pinnan, meri oli maalauksellinen, laivan akkunasta ihaillessani tuumin:

”Pieni irtiotto arjesta oli paikallaan.”

Valokuvasin älykännykällä meren pintaa. Kuin postikorttimaisemaa.

Loma oli miellyttävä, sillä meillä ei ollut naapurini kanssa kiire minnekkään.

Helsingin satamasta juna-asemalle taksilla ja siitä matka taittui Kuopioon junalla.

Menomatkalla taxi matka juna-asemalta satamaan maksoi 12 euroa, tulomatkalla 48 euroa. Sama matka. Taxi kuski oli reppana.

Nyt taas jaksaa arjen, työn ja puurtamisen.

Olen matkustellut paljon. Olen muuttunut, maailmaa nähtyäni…

Viihdyn kotosalla, tuhansien järvein maassa, Kuopivossa.

Savon sydämessä. Olen kotikissa. Nostan jalkani tutun rahin päälle lempinojatuolissani ja käperryn vilttiin.

Parhaiten viihdyn kotosalla.

Oma koti kullan kallis, tämä ei tarkoita sitä, että minilomani olisi ollut epäonnistunut, ei…

Sen pituinen se.

Tarinan opetus on tällä kertaa savoksi, onhan tarinan henkilö, Kuopiosta:

Elä kiireellä ihtees pilloo (ote tarinastani: Loma oli miellyttävä, sillä meillä ei ollut naapurini kanssa kiire minnekään).

Savossa on hauska sanonta.

Suottaapi olla, vaan suottaapi olla olemattakin. Sopii vastaukseksi lähes joka kysymykseen. :)

Ja sokerina pohjalla. Kaunis runoni Turkoosi ja runo menee näin.

”Luo tänään kauniita muistoja huomiselle.”

TURKOOOSI

kun ei ole

enää nuori

on muistot

muistot kullatut kuin

kukkameren

kauneudessa

auringon kultaisissa

säteissä

säteilevät

puistot

mutkitteleva

tie vie puiston luota

kristallisen lähdevesi

lammen luo

kitaran sävelten

kietoutuessa tuuleen

soi

duo

silloin hänen

huuliltaan kaikuu lause

saavu oi, rakkaimman luo

sävelet tuo

sydämein pala

kun mikään ei ole

aivan sama

näillä mailla

silloin vailla

kun

kuluu aika

sirpaloituu taika

näillä

mailla

ei

taida

ukkostaa

salamoida

sillä

parasta

taivasta

maailmasta

hiljaisuudessa

kaikuu

huuto

luo tänään

kauniita muistoja

huomiselle

samassa

hetkessä

rannalla

matkalla

maailmassa

kaiken laidalla

rakastaen

kaukana

mukanaan

koru

turkoosi

soi kitaran

sävelet

oodi

kuluu aika

soi balalaika

vastarannalta

väliaikaista

sydän vereslihalla

katoavaista

taivaanrannalla

liikekannalla

taitekohdassa

aallonharjalla

tosiasiassa

surusointujansa

vaaleanpunaista

saippuakuplaa

pyhäpuvussansa

pallosalama

saippuakuplassansa

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin