Ladataan...
Ruskeat Tytöt

Just sä siellä, pääministeri. Mä puhun sulle. Kato mua silmiin. Äläkä yritä kattoa pois.

 

Mä oon saanut tarpeekseni sun jutuistas.

 

Katsotaanpa sua ja mua. Sä oot Suomen, suhteellisen vakaan ja luotettavan EU-valtion pääministeri, olettaen cishetero mies, valkoinen, miljonääri jo ennestään. Mä oon ruskea vantaalaisbloggaaja, nainen. Sä tienaat heittämällä yli kymppitonnin kuussa. Mulle jää muutama huntti vuokran jälkeen käteen, millä mä elätän itseni ja lapseni yksin, koska sä ja sun hallituskumppanit päätätte siitä, mitä asuminen pääkaupunkiseudulla(kin) maksaa. Mä kirjoitan tätä blogia kaiken muun ohella, enkä saa yhtään euroa näistä postauksista. Mä oon käyny viestinnästä 75 % pitkästä sivuaineesta. Sulla on koko joukko Suomen kovimpia viestintäihmisiä ympärillä, ja Suomen pääministerinä sun kuuluu puhua, rauhoittaa, suojella, ottaa kantaa, olla vahva meidän puolesta. Sulla on valtaa yhtenä eniten tässä maassa, mulla ehkä sormustimellinen.

 

Ja silti vain yksi meistä uskaltaa ja pystyy kirjoittamaan suoraan. Vain yksi meistä pystyy kunnioittamaan vainajaa. Vain yksi meistä välittää ruskeista, mustista, muista rodullistetuista, juutalaisista ja muslimisuomalaisista.

 

Toinen meistä riisuu julkisesti pöksynsä ja paskoo suoraan kaikkien meidän päälle, eikä kashmir-neuleen kainaloihin ei tule edes hikiläikkiä.

 

Toinen meistä vertaa kahden yksityishenkilön tekemää, itsestäänselvästi tuomittavaa ja oikeusprosessissa jo olevaa murhaa erittäin vahvasti ja laajasti järjestäytyneen, poliittisesti aktiivisen natsiorganisaation tekemään tahalliseen murhaan.

 

Toinen meistä sallii tässä erittäin vahvasti ja laajasti järjestäytyneessä natsiorganisaatiossa erittäin vahvasti ja järjestäytyneesti mukana olevien henkilöiden olla Suomen eduskunnan jäseniä, olla osana Suomen hallitusta.

 

Toinen meistä, sen sijaan että itse astuisi kameroiden eteen ja sanoisi murhatun ihmisen nimen ääneen, antaa näiden hallituskumppaneiden lausua mediassa, että keskellä päivää keskellä pääkaupunkiamme tapahtunut murha johtuu maahanmuuttopolitiikan hyssyttelystä.

 

Vain toinen meistä tekee tämän kaiken yhdeksän päivää kuoleman johtaneen tarkoituksellisen pahoinpitelyn jälkeen. Vain toinen meistä julkaisee blogipostauksen kolme päivää sen jälkeen, kun ihminen on tullut natsien murhaamaksi keskellä päivää keskellä pääkaupunkiamme, poliisien päivystäessä vieressä.

 

Vain toinen meistä kehtaa puhua kylmästä päästä ja lämpimästä sydämestä tietäen, että tämä kiertelevä kaarteleva ympäripyöreä läjä blogipaskaa tulee vain ja ainoastaan lietsomaan lisää väkivaltaa rodullistettuja ihmisiä ja heitä puolustavia kohtaan. Odotahan vain. Mistäs sinä sitten bloggailet? Kuinka kauan sinä sitten odotat, jos valkoisen ihmisen kohdalla meni näin kauan?

 

Vain toinen meistä kehtaa puhua keskellä natsimurhaa kotoutumisesta ja suomenkielen opettelusta, työn saamisesta ja uudesta arjesta. Olen sanonut tämän sata kertaa ennenkin ja tulen sanomaan tämän sata kertaa uudelleen: me olemme olleet täällä aina. Riittää jo paskanjauhaminen.

 

Vain toinen meistä tajuaa sinun olevan paatunut rasisti ja opportunisti. 

 

Vain toinen meistä tajuaa, että natsismi ja fasismi ja äärioikeisto eivät koskaan jättäneet Eurooppaa. Ne ovat olleet täällä koko ajan ja odottaneet oikeaa hetkeä. Ja ne tulevat pyyhkimään persettään myös sinulla, arvon pääministeri, jos et ole heidän puolellaan. ja silloin sinun miljoonillasi ja hirsilinnoillasi ei ole mitään helvetin merkitystä.

 

Siksi sinä olet valinnut heidän puolensa.

Ladataan...
Ruskeat Tytöt

Suomi ei suojaa kaikkien lastensa oikeuksia perheeseen,
eikä tue kaikkia perheitä kansainvälisten sopimusten ja maan lakien vaatimusten mukaisesti.
Minä ja aba, joskus 80-luvulla.

 

 

En ole mikään lakimies, mutta olen koulutukseltani sosiaalityöntekijä. Olen työskennellyt alaan liittyvillä kentillä on ja off yhdeksän vuotta, pääasiassa lastensuojelun parissa. Työni on keskittynyt perheiden ja niissä elävien lasten voimavarojen kartoittamiseen ja tukemiseen silloin, kun tilanne näyttää ulospäin melko lailla mahdottomalta. Pääperiaate työssä on ollut, että yksikään lapsi ei ole todellisuudessa yksin, vaikka siltä aluksi saattaa vaikuttaakin, ja yleensä kaikista perheistä löytyy halu selviytyä yhdessä edes jollakin kokoonpanolla.

 

Kaikki vain eivät saa tähän mahdollisuutta Suomessa.

 

Viime vuonna yli 100 000 lasta haki yksin turvapaikkaa kymmenistä eri maista. Pakolaislasten määrä on kaksinkertaistunut vuosikymmenessä, yhteensä heitä on lähes kolmekymmentä miljoonaa.

 

Tänä aamuna Ylen aamu-tv:ssä olivat vieraana Unicefin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki ja Pelastakaa lapsien alla toimivan alaikäisten vastaanottokeskuksen ohjaaja Aino Juhola kertomassa siitä, miten alaikäiset, yksin tulleet turvapaikanhakijat pärjäilevät Suomessa.

 

Vieraat nostivat esiin sen, miten hoivavastuu näistä lapsista on täysin valtion käsissä, kun perheenyhdistäminen on tehty käytännössä mahdottomaksi. Vaikka tiedetään, että perhe on lapselle lähes aina ja kaikesta huolimatta paras paikka elää, ja jos siinä on ongelmia, meillä on erilaisia lakisääteisiä keinoja tukea perheitä.

 

Nämä lait eivät päde tällä hetkellä kaikkiin Suomessa eläviin, pääasiassa ruskeisiin lapsiin.  

 

Katsotaanpa.

 

Aloitetaan YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksella, joka on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1991 lähtien ja joka koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.

 

Toinen artikla, kohta yksi:

Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.”

Kolmas artikla, kohta yksi:

Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

 

Yhdeksäs artikla, kohdat yksi ja kaksi:

Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhempien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta.

Kaikille asianosaisille on annettava mahdollisuus 1 kappaleessa tarkoitetuissa toimissa osallistua asian käsittelyyn ja tuoda siinä julki näkökantansa.

 

Kymmenes artikla, kohta yksi:

Sopimusvaltioille 9 artiklan 1 kappaleessa asetettujen velvoitteiden mukaisesti on lapsen tai hänen vanhempiensa hakemukset jotka koskevat sopimusvaltioon saapumista tai sieltä lähtemistä perheen jälleenyhdistämiseksi käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti. Sopimusvaltiot takaavat lisäksi, että tällaisen hakemuksen esittämisestä ei ole epäedullisia seurauksia hakijoille eikä heidän perheenjäsenilleen.

 

Kahdeksastoista artikla, kohdat yksi ja kaksi:

Sopimusvaltiot pyrkivät parhaansa mukaan takaamaan sen periaatteen tunnustamisen, että vanhemmat vastaavat yhteisesti lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Vanhemmilla tai tapauksesta riippuen laillisilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintansa.

Tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien takaamiseksi ja edistämiseksi sopimusvaltiot antavat vanhemmille ja muille laillisille huoltajille asianmukaista apua heidän hoitaessaan lastenkasvatustehtäväänsä sekä huolehtivat lastensuojelulaitosten ja -palvelujen kehittämisestä.

 

No, nämä nyt on tällaisia korulauseita, vai mitä? Kuka näistä nyt ymmärtää, että miten niitä muka käytännössä pitäisi toteuttaa. Ehkä on syytä vilkaista mieluummin vaikka Suomen perustuslakia?

 

Toisen luvun kuudes pykälä:

 

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

 

Toisen luvun kahdeskymmenestoinen pykälä:

Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

 

Aika selvää pässinlihaa, vai mitä? Perustuslakihan koskee kaikkia meitä. 

 

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, kirsikkana kakun päällä ehdoton lempparini, lastensuojelulaki.

 

Ja siitä heti ensimmäinen luku, toinen pykälä:

Lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Lapsen vanhemman ja muun huoltajan tulee turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa säädetään.

Lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten on tuettava vanhempia ja huoltajia heidän kasvatustehtävässään ja pyrittävä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän varhain sekä ohjattava lapsi ja perhe tarvittaessa lastensuojelun piiriin.

Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa järjestämällä tarvittavia palveluja ja tukitoimia. Jäljempänä tässä laissa säädetyin edellytyksin lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle tai ryhtyä muihin toimenpiteisiin lapsen hoidon ja huollon järjestämiseksi.

 

Ja kolmas pykälä:

Lastensuojelun lisäksi kunta järjestää lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi ehkäisevää lastensuojelua silloin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. 

Ehkäisevällä lastensuojelulla edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. 

 

Ja jumalauta neljäs pykälä:

Lastensuojelun on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

 

Mites tää pykälä numero kolmekymmentäkaksi sitten?

Ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Selvittäminen voidaan jättää tekemättä, jos sitä ei asian kiireellisyyden tai muun perustellun syyn vuoksi ole tarpeen tehdä. Lapsen asumista ja sijoituspaikkaa koskeva asia on ratkaistava aina lapsen edun mukaisella tavalla.

Kivan pyöreä luku, pykälä viisikymmentä:

Sijaishuoltopaikan valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota huostaanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen. Lisäksi tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen sekä uskonnollinen tausta. Laitoshuoltoa järjestetään, jos lapsen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa tai muualla.

 

Pykälä viisikymmentäneljä:

Sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, sisaruksiaan ja muita hänelle läheisiä henkilöitä vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä.

Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja lapsen sijaishuoltopaikan on tuettava ja edistettävä lapsen ja hänen vanhempiensa sekä lapsen ja muiden hänelle läheisten henkilöiden yhteydenpitoa. Lapsen sijaishuolto on järjestettävä niin, että sijoituspaikan etäisyys ei ole este yhteydenpidolle lapselle läheisiin henkilöihin.

 

Sillä tavalla niin. 

Miten voi olla mahdollista, että meillä on täällä maamme rajojen sisäpuolella joukko lapsia, joilla ei ole mitään saumaa päästä edes lain suoman suojan piiriin nykyisellään, puhumattakaan siitä, etteivät he saa elää oman äitinsä ja isänsä kanssa? Mitä ajatellaan saavutettavan sillä, että kaikein heikoimmassa asemassa olevat lapset laitetaan näin totaalisen kauas eri viivalle, oikeusjärjestelmän ulkopuolelle? Millä tavalla tämä tukee kotoutumista, estää radikalisoitumista, suojelee syrjäytymiseltä? 

Tämän minä haluaisin ymmärtää. Lastensuojelun ammattilaisena, äitinä ja ruskeana ihmisenä.  

 

Ladataan...
Ruskeat Tytöt

 

 

Kun matkustan lentokoneella, haluan istua takarivissä. En osaa sanoa miksi, minusta vain on kiva saada näköyhteys koko pitkälle käytävälle ja salakuunnella lentoemäntiä. Valokuvaaja Katja Tähjän ja toimittaja Kaisa Viitasen tänään ilmestyvässä Karkotetut-kirjasta (Kustantamo S&S) opin, että lentokoneen takarivi ei ole kaikille vapaa ja kutkuttava valinta.

 

Euroopasta karkotetaan joka vuosi yli 160 000 ihmistä, Suomestakin viime vuonna 3500, joista lähes 700 saattopoliisin seurassa lentokoneen takarivillä. Kukaan ei tunnu tietävän tai olevan kovin kiinnostunut siitä, mitä kaikille näille ihmisille tapahtuu, vaikka palautuksiin on käytetty viimeisen viidentoista vuoden aikana 11,3 miljardia euroa, samat ihmiset pyrkivät tänne yhä uudelleen ja tutkimukset osoittavat, että rajojen hölläämisellä olisi hyvinkin myönteisiä vaikutuksia sekä Eurooppaan että tänne tulevien paluuliikenteeseen.  

 

 

Karkotetuissa Maahanmuuttovirasto näyttäytyy juuri niin epäinhimillisenä ja sattumanvaraisena toimijana kuin mitä olemme viime kuukaudet saaneet todistaa esimerkiksi nigerialaisnaisten rasistista ja misogynistista – mutta laillista! – kohtelua seuratessa. Tähjä ja Viitanen muistuttavatkin jo johdannossa, että ”nykyiset lait ja tapa kohdella ihmisiä ovat syntyneet poliittisen päätöksenteon tuloksensa.--- Se, että suomalaisen säilöönottokeskuksen työntekijä saa sumuttaa siirtolaisten silmiin pippurisumutetta mutta saattopoliisi lentokentällä ei, on päätös”.

 

Epäinhimillisyys ja sattumanvaraisuus toistuvat kirjassa esiintyvien, eri Euroopan maista karkotettujen ihmisten tarinoissa, jotka toimittaja on päästänyt ääneen autenttisentuntuisesti, kyseenalaistamatta ja tilaa viemättä. On Christiana, joka menetti oleskeluluvan, koska opinnot etenivät liian hitaasti uuvuttavan raskauden vuoksi; ihmiskaupan uhri Chailai; Ferdi, jonka lapsuus ja nuoruus väkivaltaisessa kodissa ja näköalattomassa kotikaupungissa eivät olleet riittäviä syitä saada uusi alku Suomesta, vaikka hän oppi kielen ja menestyi koulussa; Rolita, joka joutui poliisien kynsiin sairaalassa, missä hänen lapsensa oli juuri kuollut synnytykseen; Alain, joka pakeni Norjaan siksi, että homous on hänen kotimaassaan täysin kiellettyä, löysi puolison, muttei tiedä, miksei hänen anomustaan hyväksytty. Ja niin edelleen ja niin edelleen.

 

 

Karkotetut on jatkoa vuonna 2010 ilmestyneelle Paperittomat-teokselle, jossa selvitettiin ilman oleskelulupaa Euroopassa elävien ihmisten todellisuutta. Karkotetut, jonka tarinat ovat tylppiä ja rehellisiä ja joiden kuitenkin osin toiveikkaissa kuvissa esiintyy täydellisiä, meidän  ja lastemme näköisiä ihmisiä, on kipeä muistutus nauttimistamme etuoikeuksista ja siitä, miten eriarvoisissa asemissa me olemme täällä, ja miten erilaiset mahdollisuudet meillä on liikkua ”vapaassa” Euroopassa.

 

Siitä, miten sattumanvaraista ja rakenteellista kaikki on yhtä aikaa, toisiaan pois sulkematta. Lukija jää väistämättä miettimään, minkälainen kolmas kirja olisi, ja mitkä ovat meidän kaikkien mahollisuudet ja vastuut, että lopusta tulisi onnellinen?

 

 

 

Karkotetut on osa suurempaa aihepiiriä tutkivaa hanketta, ja kirjan lisäksi järjestetään laajalle levittyvä ja ensi vuoden puolelle saakka ulottuva kaupunkitapahtuma

Pages