Ladataan...
Saara Sarvas

Mun yhdestä vuoden kohokohdasta on jo reilu viikko aikaa, mutta mulla ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa purkaa näitä kuvia! Riensin messuille käytännössä suoraan Lontoosta, joskin tein edellisenä iltana vielä pienen mutkan ja kävin viemässä eräälle kilpailijalle yhden tärkeän maalin. 

Lauantaina messuille saapuessani otin suunnan välittömästi kohti kilpailualuetta, ja siellä kului varmaan valtaosa päivästä..

En osaa selittää, mikä ihmiskehon maalaamisessa on niin ihanaa ja maagista. Kaikki sitä kokeilleet tuntuvat tykkäävän siitä, oli tarkoituksena sitten tehdä upea kilpailutyö, tai vain pelleillä vähän. Toisen ihmisen maalaamisessa on jotain todella intiimiä, hauskaa, rentouttavaa ja tietysti inspiroivaa.

Bodypaintingin SM-kilpailut ovat olleet mulle sydämen asia jo vuodesta -06, jolloin kilpailin ensimmäisen kerran. Jos olette blogin tuoreempia lukijoita, kerron tässä välissä että olen lajin kaksinkertainen suomenmestari, sekä kaksinkertainen kolmonen. Kilpailuvuosien jälkeen "eläköidyin" ja viime vuonna olin mukana tuomaristossa.

Tämän vuoden aiheena oli Värien Renessanssi, ja arvaan että ajatustyön takana oli eräs Riina Laine, joka on kaivannut kilpailutöihin runsaammin värejä ja kontrasteja jo vuosia. Fiksu veto - kilpailu oli upeaa katseltavaa! Kilpailuaikaa oli myös pidennetty viiteen tuntiin, eli maalaajilla on tätä nykyä oikeasti aikaa keskittyä myös yksityiskohtien hiomiseen. (Minun aikanani aikaa oli siis vain 3h)

 

Kilpailijoiden joukossa oli useita tuttuja naamoja, ja ensimmäisenä menin vakoilemaan Stellaa. Monet teistä saattavat tietää Stellan hänen ja ystäviensä blogin vuoksi, mutta mun ensikosketus tyttöön taisi olla parin vuoden takaiset kisat, jotka olivat Stellan ensimmäiset. Mun sydän suli välittömästi, kun Stella tuli tuolloin moikkaamaan ja kertoi, että mä olen ollut osasyynä siihen, että hän on kiinnostunut bodypaintingista ja maskeerauksesta ylipäätään.

Tuolloin 13-vuotiaan Stellan (ja myös äitinsä ;)) sanat jäivät mun mieleen ikuisesti, vaikka edellinen yö oli kulunut koulumme oppilaita koutsaten ja olin totaalisen hyperaktiivisessa ja sekopäisessä tilassa :D 

 

Tässä puolestaan työskentelevät minun oppilaani, jotka maalasivat ihmistä ensimmäisen kerran neljä päivää ennen kisoja. Niin, siis neljä päivää :D Mun sydän pakahtui ylpeydestä, kun likat uskalsivat kaikesta stressistä ja vaikeuksista huolimatta lähteä kisaamaan. Paljastan jo nyt, että tytöt sijoittuivat jaetulle neljännelle sijalle!!

Nelonen taitaa olla onnennumero ;)

 

Olen näköjään ollut niin silmä pyöreänä, että valokuvaaminen on unohtunut tekovaiheesta melkein kokonaan... Tässä maalaa kaksi muuta mulle hurjasti ylpeyttä ja iloa aiheuttavaa naista. Anette Paananen ja Tuula Ropponen, joista toiselle olen opettanut Bodypaintingia joskus vuosia sitten, ja toisen olen kuulemma myös inspiroinut tarttumaan suteihin. 

Anette oli viime vuoden kisoissa 

Alusta asti näin, et

 

Viime vuoden voittajakaksikon toinen puoli kisasi tällä kertaa yksin! Työ oli hieno, mutta vasta esittelyvaiheessa kävi ilmi, että iholla olisi ollut vielä enemmän väriä UV-valojen avulla. Harmi, että kilpailupaikka oli niin kirkkaasti valaistu..

 

 

 

 

Jännitys tiivistyy.... Tuo hetki oli aina päivän kamalin - ja ihanin! Kilpailutöiden kuvailuja kuunnellessa sitä etsii jokaisen vihjauksen, joka voi koskea juuri sinun työtäsi.

Tänä vuonna tasoa kuvailtiin erittäin vaihtelevaksi

Kolmanneksi sijoittui Dina Frolova hieman synkällä, mutta silti uskomattoman värikkäällä ja monipuolisella maalauksellaan. Työskentelyvaiheessa epäilin hieman työn tummuutta, mutta kokonaisuus on aivan hurmaava! Lisäkettä ja tilpehööriä löytyy yllin kyllin, mutta jos bodypaintingissa ei saa pröystäillä, niin missä sitten??

Toiseksi sijoittui Stella, ja mä purskahdin saman tien itkuun (ja nyt alkoi itkettää uudestaan). Stella on kehittynyt maalaajana näiden parin vuoden aikana aivan tajuttoman paljon, ja monipuolistanut tekniikkavarastoaan. Tämä tyttö on 15-vuotiaana yhtä taitava ja jopa taitavampi kuin moni ammattilainen, ja tiedänpä että häntä on buukattu jo työkeikoillekin. Uskomaton tapaus!!

Voittajaksi nousi mun arvauksien mukaisesti parityönä toteutettu maalaus, jonka tekijät ovat tietysti Anette Paananen ja Tuula Ropponen! (Joo, itkin tässä vaiheessa vielä lisää.) Noiden naisten työssä oli niin paljon ihanaa katsottavaa, tarkkoja yksityiskohtia ja kaikki sateenkaaren värit harmonisesti toisiinsa kietoutuneena, ettei lopputuloksena olisi voinut olla mitään muuta kuin kärkisija. 

 

Voittajien rutistus <3

 

Pakko myös nostaa hattua tässä hommassa monesti täysin aliarvostetuille malleille! Mallit ovat yhtä kiinteä osa kilpailutiimiä, kuin nenä päätä. Hyvä malli kantaa työn ylpeänä ja tuo siihen aivan erilaista eloa. 

Parhaassa tapauksessa malli on hyvä ystävä, joka auttaa kilpailijaa projektin alusta loppuun asti, tukee ja tsemppaa huonoissa hetkissä ja nauraa räkäisesti mukana kun kaikki menee juuri niin kuin pitääkin. Tuli tätä miettiessä mieleen rakas Olga, joka siivitti mut palkintopallille kolmesti <3

Mallit, te olette monellakin tapaa tämän lajin tärkein elementti!!

 

Täydellinen tilannekuva, kun tilanne alkaa todella uppoutua tajuntaan :D

 

Voittajakaksikko <3

 

Huikea kakkonen!! Emilialla on tässä vain vähäisen tippa linssissä ;) Me taidettiin lietsoa toisiamme itkuisuuteen koko palkintojenjakoa seurannut 30 minuuttia :D

Mä olen harvoin liikuttunut niin paljon, kuin tuona päivänä. Mä en millään tapaa ole ollut vastuussa tai osallisena näiden uskomattomien naisten , mutta musta tuntuu maailman parhaimmalta se, että olen omalta osaltani inspiroinut vähintäänkin näitä kolmea naista tähän hommaan, joka on selkeästi vienyt heidän sydämensä. 

Tiedän oman kokemuksen kautta miten uskomattoman rankka ja palkitseva koko kilpailurumba on, ja jotenkin palkintojenjakoa kuunnellessa tuntui siltä, kuin omat lapset olisivat yltäneet käsittämättömiin urotekoihin!

Tytöt, naiset, ihanuudet.. Jos luette tätä niin kiitos. Te ja teidän saavutuksenne ovat konkreettisin ja mulle rakkain esimerkki siitä, kuinka haaveita kannattaa tavoitella ja siitä, että voin omalla työlläni vaikuttaa muihin enemmän kuin arvaankaan.

Te olette upeita.

 

Ja! Pakko myös fiilistellä sitä, että Suomen Maskeeraajat aloitti uuden perinteen. Tästä lähtien yhdistyksen jäsenet myöntävät Vuoden Maskiteko -palkinnon yhdelle jäsenelleen, joista ensimmäinen oli suomalaisen bodypaintingin pioneeri Riina Laine.

Riina on kilpaillut ulkomailla jo useamman vuoden, ja kiivennyt tasaisesti kohti palkintokoroketta. Tänä vuonna Riina nousi palkintopallille jopa kahdesti! World Bodypainting Festivalin Brush & Sponge -sarjassa Riina sijoittui toiseksi, ja Living Art Americassa puolestaan kolmanneksi.

Itse ihailen Riinan tapaa luoda jokaiseen maalaukseen tiettyä flow:ta, joka näkyy paitsi maalauksen muodossa, myös värien valinnassa ja jokaisessa siveltimenvedossa. Olen fani!

Ladataan...
Saara Sarvas

voittajatyö tekijöineen

Miten tästäkin hienosta päivästä on vierähtänyt jo melkein kuukausi? No, nytpähän ovat ajatukset saaneet velloa ja pöly laskeutua. Tämän vuoden kisat kun olivat äärimmäisen tasaiset ja tulokset siksi myös kiistellyt ja tunteita herättäneet! ;)

Mä kilpailin Bodypaintingin SM-kisoissa vuosina 2006-2009 ja tuomariksi mua pyydettiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 2010. Työkeikka ulkomailla kuitenkin esti tämän ja ehkä hyvä niin, oli hyvä, että omasta kisaurakasta on ehtinyt ottaa vähän etäisyyttä ja aikuistua muutenkin!

Bodypainting on mulle älyttömän rakasta ja on ollut ilo seurata, miten kisat ovat vuosi vuodelta kasvaneet ja taso noussut huimasti! Eipä niillä mun kisatöillä olisi noissa mittelöissä ollut kamalasti sijaa palkintopalleille. 

Tuomarointi jännitti mua monestakin syystä. Muistan varsinkin viimeiseltä kisavuodelta sen, miten katkeralta tuntui kaiken sen vaivannäön jälkeen olla kolmantena ja kuinka kirosin tuomareita ja ihmettelin eivätkö tuomarit nähneet mitään siitä vaivannäöstö joka valmisteluihin oli uponnut. Haloo, olin kolmantena, eli todella hyvin sijoittuneena ja viimeistään tämän tuomarointipäivän jälkeen ymmärsin varsin hyvin, miksi :D

Vilpitön anteeksipyyntöni siis jokaisesta pahasta sanasta tai ajatuksesta, jonka olen sinne pöydän taakse vuosien varrella heittänyt.

 

toinen sija - kuva © Jussi Kivimäki

 

kolmas sija - kuva ©  Marjo Palomäki

Kilpailu alkoi klo 11 ja työskentelyaikaa oli neljä tuntia. Ensimmäisenä lähdettiin kiertämään ja tutkimaan kaikkien työsuunnitelmia. 

Layoutit ovat vuosien mittaan monimuotoistuneet ja muuttuneet parhaimmillaan kolmiulotteisiksi taideteoksiksi! Kaunista ja huolella tehtyä layoutia on ilo tutkia ja työ saa siitä parhaimmillaan täysin uuden ulottuvuuden ja tarinan maalauksen tueksi.

Ideaalitilanteessa layoutit olisivat myös yleisön luettavissa ja tutkittavissa, jolloin niistä saisi kokonaisemman kuvan! :)

 

alin kuva © Jussi Kivimäki 

Stellan taidonnäyte ja yksi lemppareistani valmiina kokonaisuutena! Mimmi on kehittynyt viime vuodesta ihan älyttömästi ja mä pidin harakkana työn ideasta, värimaailmasta ja kokonaisuudesta! Työ on kivasti rytmitetty ja se pomppasi linjasta esille poikkeuksellisen ja mun silmissä rohkean värivalintansa johdosta. 

Suuret kontrastit jäivät vielä puuttumaan, mutta mihin tahansa kuvauksiin tai teatterilavalle tällainen työ sopisi kuin valettu!

 

Kolmanneksi sijoittuneen työn layoutin kuva-osa. Tämä työ oli värivalinnoiltaan ja kokonaisuutena yksi lemppareistani, vaikka lopullinen siisteys kärsikin hieman aikarajasta.

Työ sai yleisöltä kritiikkiä epäselvyydestä ja olikin yksi niistä, joka olisi hyötynyt layoutin ja tarinan tuomasta näkökulmasta! 

 

alempi kuva © Jussi Kivimäki 

Mielestäni hienoin ja lupaavin työsuunnitelma oli tämä! Lopullinen työ sijoittui viidenneksi ja kärsi valitettavasti siisteydestä ajanpuutteen vuoksi, sekä siitä, että läheltä kauniit yksityiskohdat sekoittuivat muutaman metrin päästä katsottuna hieman epämääräisiksi. Mä tahtoisin nähdä tän työn uudestaan ajan kanssa toteutettuna, jolloin se heräisi eloon aivan eri tavalla!

Olin myös salaa toivonut, että hahmo olisi poseerannut tuon hienon valopallohässäkän kanssa, kuten kuvassa! :>

 

alempi kuva © Jussi Kivimäki 

Tässä yksi meidän Makerin opiskelijan ja työnäyte, joka sijoittui kuudenneksi. Airbrushin kanssa superlahjakas Petri teki kyllä todella näyttävän avauksen bodypaintingin maailmaan ja työ taisi olla aplodien ja jälkikyselyiden perusteella yksi yleisön suosikeista, eikä se ihmetytä itseäni laisinkaan. Kokonaisuus on todella kaunis!

Valojen ja varjojen ja rohkeampien väriyhdistelmien lisäämisellä tyyppi olisi varmasti kiivennyt palkintosijoille asti.

Mä toivon älyttömän paljon, että tyyppi lähtee kisaamaan myös ensi vuonna. Airbrushilla vapaalla kädellä vastaavaa tarkuutta vaativia teoksia maalaavat ihmiset ovat täälläpäin maailmaa kortilla :)

 

Arvostelu

Kilpailutöitä arvostellaan viidessä eri kategoriassa pistein 1-5 ja korkein yhden tuomarin antama pistemäärä voi siis nousta 25 pisteeseen. Jokainen tuomari arvioi työtä oman ammattitaitonsa ja näkemyksensä kautta, eikä näistä pisteytyksistä ihan oikeasti keskustella, eikä niitä vertailla.  

Kategoriat ovat tekniikka, työn siisteys, värien käyttö, taiteellisuus ja kokonaisuus.

Työn siisteyttä lukuun ottamatta kaikki kohdat ovat aikalailla riippuvaisia siitä, millainen oma näkemys ja mielipide on. Tällä kertaa tuomaristossa oli maskeeraajien lisäksi taidemaalareita, jotka kiinnittivät huomiota täysin eri asioihin!

Keräsin omia tekniikkapisteitäni pitkin päivää, mutta lopulliset pisteet hahmottuivat vasta, kun näimme työt riveissä ja niitä saattoi verrata keskenään henkeen: "Hetkinen nyt, annoin tuolle siisteydestä nelosen.. No ei tuo toinen sitten voi mitenkään saada siitä vain kakkosta!"

Lopulliset pisteet saattoivat kahden täysin erilaisen työn osalta olla melko samanlaiset, sillä annoin esimerkiksi osalle kilpailijoista kokonaisuudesta ja taiteellisuudesta täysiä pisteitä, vaikka tekniikka ei olisi ollut kovin monipuolista tai haastavaa. Toiset taas saattoivat saada yhtä korkeat kokonaispisteitä viimeisen päälle hiotun tekniikan ja työn siisteyden ansiosta, vaikka kokonaisuus ei olisi ollutkaan yhtä lumoava :)

 

Kilpailun päätyttyä ja kaikkien laskettua omat pisteensä, lomakkeet annetaan eteenpäin ulkopuoliselle pisteenlaskijalle ja tuomarien yhteispisteiden järjestys on kilpailun lopullinen järjestys. Jos kaksi työtä olisi saanut saman pistemäärän tai jos tuomariston mielestä töiden järjestys olisi täysin väärä, näiden sijoituksista keskusteltaisiin ryhmän kesken. 

Tällä kertaa näin ei käynyt, vaan kärkikolmikko oli selvä!

Nämä seuraavat kappaleet saattavat tuntua jonkun mielestä vähän tarpeettomilta, mutta mä tahdon sanoa aiheesta oman kantani niille muutamille, joita asia vielä koskettaa! :) 

Osallistujien joukossa oli mukana tuttujani, tämänhetkisiä oppilaitani, sekä aiemmin kouluttamiani tyyppejä. Ensimmäinen kysymykseni tuomariksi lähtiessä olikin, muodostuuko tästä jonkinlaista ongelmaa ja ehdotin mm. itseni jääväämistä kyseisten henkilöiden osalta. Lopulta tulimme siihen päätökseen, että asettaisinhan vain itseni ja ammattitaitoni typerään valoon, jos en tarkastelisi kaikkia kilpailutöitä puolueettomasti - niin hyvässä kuin pahassa. 

Myös muiden tuomareiden entisiä oppilaita oli kilpailemassa ja heidän sijoituttuaan kärkikolmikkoon, heiteltiin ilmoille mm. sanoja suhdevoitto ja tuomaripeli.. Toivon kuitenkin, että viimeisetkin epäilykset tällaisesta voidaan unohtaa ja alleviivaan vielä kerran, että tuomareiden henkilökohtaisesti antamista pisteistä, jotka määrittävät kaikkien sijoitukset ei keskustella.

 

Heittäisinkin ilmoille ajatuksen siitä, onko lopulta kovin ihmeellistä, että saatuaan opetusta yhdeltä Suomen menestyneimmältä ja aktiivisimmalta maalaajalta, (en puhu nyt itsestäni ;)) tekniikat ja värien käyttö ovat toimivia?

Vartalomaalausta ei Suomessa ole kovin monessa paikassa mahdollista koulun aikana treenata paria päivää enempää, eikä monella opettajallakaan ole paljoa maalauskokemusta. Kisaajat ovatkin monesti pitkälti itseoppineita taitureita ja treenaavat kaiken muun työnsä ohessa vuosi toisensa jälkeen. 

Mä tiedän kantapään kautta kuinka täysin hommaan voi uppoutua viikoiksi tai jopa kuukausiksi ennen kisoja ja musta olisi upeaa, että kaikki saisivat yhtä kattavan koulutuksen, mahdollisuudet ja välineet visioidensa toteuttamiseen. Silloin kenenkään ei tarvitsisi jossitella yhtään mitään! :) 

Jokin tässä lajissa taitaa silti vaan kiinnostaa ja koskettaa, sillä kilpailijoiden määrä on vuosi vuodelta nousussa. 

Unelmien täyttymys olisi varmaan se, että mekin saataisiin eri tekniikoilla työskenteleville taiteilijoille omat kategoriansa, eikä sivellintaidetta, erikoisefektejä ja airbrushia enää tarvitsisi arvostella rinnakkain - se kun on hankalaa.

 

Vinkkejä tulevan varalta

Vinkkinä sanoisin, että se juttu, mikä mulle on viime vuosien aikana ulkomaisia kisoja suomalaisiin vertaillessa auennut on värien käyttö. Tänäkin vuonna koko porukkaa katsellessa omiin silmiini pomppasi eniten muutama työ, jotka olivat teknisesti heikompia, mutta väreiltään älyttömän raikkaita ja näyttäviä, eikä mustaa näkynyt juuri laisinkaan.

Tänä vuonna moni upea työ jäi heikommille pisteille, sillä niiden värimaailma oli liian harmoninen ja monotoninen, eikä valoja ja varjoja löytynyt osasta laisinkaan.

Mun neuvoni kaikille ensi vuonna kilpailuun osallistuville on siis:

  • Selatkaa ulkomaisia kisasivuja ja katselkaa maalausten monipuolisuutta. 4h aikaraja avaa paljon mahdollisuuksia!
  • Hylätkää ensimmäiset 3 ideaanne ja haastakaa itsenne
  • Treenatkaa ja sekoittakaa yhteen useita kirkkaita värejä
  • Katsokaa työtänne välillä myös kauempaa - hienot yksityiskohdat saattavat sekoittua kokonaisuuteen
  • Älkää aliarvioiko käsityön teknistä vaativuutta
  • Vaikka tekisit kokonaisuutena hahmon, lisää työhösi maalauksellisia yksityiskohtia!

 

kuva © Jussi Kivimäki 

Tuomarointikokemus kyllä nosti mun arvostusta niin tuomareita kuin kilpailijoitakin kohtaan.

Toivoisin, että kaikki kisaajat saisivat mahdollisuuden hypätä tuomarin saappaisiin ja toivottavasti tämä postaus on valaissut senkin homman monimuotoisuutta ja haasteita.

Mun maalaus- ja kisainto on ollut tuon päivän jälkeen ihan huipussaan.. Katsotaan siis, mitä ensi vuosi tuo tullessaan!