Uusissa nurkissa

Moi pitkästä aikaa!

Maaliskuu toi mullistuksia mukanaan monelle. Pandemiatilanteen tuomien arjen muutoksien rinnalla on omassa elämässä onneksi tapahtunut jotain todella ihanaakin. Me muutettiin. Vihdoin.

Löysimme uuden kodin helmikuussa. Juuri ennen muuttohässäkkää onnistuin nappaamaan itselleni jonkun pöpön. Sairastelusta huolimatta saimme ajallaan putsattua vanhan kodin katosta lattiaan puhtaaksi, pakkailimme tavarat muuttolaatikoihin ja maaliskuun toiseksi viimeinen päivä pääsimme lopulta muuttamaan uuteen kotiin. Onneksi saimme muuttopäivän apureiksi pari kaveria ja poikaystävän pikkuveljen, niin homma hoitui oikeastaan yllättävänkin näppärästi!

Kaikesta flunssan sekä tavaroiden pakkaus- ja kantohärdellin seuraamasta väsymyksestä riippumatta tunsin kiitollisuutta järjestellessämme tuttuja tavaroita uusiin nurkkiin.

Täytyypä todeta, että ollaan kyllä viihdytty ihan super hyvin täällä. Lyhyempien välimatkojen lisäksi entiseen asuntoon verrattuna uudessa kodissa ihastuttaa ihan todella paljon tämä valon määrä. Neljän seinän sisällä tapahtuvasta etäopiskelustakaan en voi valittaa, kun työnurkkaa piristää isosta ikkunasta sisälle asuntoon murtautuva luonnonvalo ja auringonpaiste. Tässä tosin on se kääntöpuoli, että saan aika usein kesken opiskeluhommien idean mennä nauttimaan päiväkahvit lämpimälle parvekkeelle. En ole kyllä toisaalta yhtään varma, onko tämä välttämättä huono juttu ollenkaan.

Haaveilen piristäväni niin asuntoa kuin parvekettakin tulevan kesän aikana uusilla kukilla ja kasveilla. Innostaisi kokeilla kasvattaa myös joitain yrttejä, varsinkin nyt kun on lasitettu parveke, jossa ne saisivat taatusti tarpeeksi auringonvaloa ja lämpöä kesäkuukausina.

Kaikki parvekkeella pärjääviin yrtteihin liittyvät hoito-ohjeet, kokemukset ja vinkit otetaan lämpimästi vastaan!

Ei tämä asunto ihan mallillaan vielä ole. Taulut etsivät edelleen vähän paikkaansa, sängyn päiväpeite ja keittiön tuolit kaipaisivat päivitystä. Parvekekin täytyisi siivota kunnolla ennen kesää. Tällä hetkellä siellä on piilossa ainakin yksi pahvilaatikko, pari ylimääräistä mattoa, tyhjiä kukkaruukkuja, rullaverhot… Parvekkeen penkille kaipailtaisiin myös pehmeämpiä päällisiä, ei vain vielä olla löydetty sopivia.

Mutta kyllä täällä kodilta tuntuu. On tuntunut heti ensimmäisten päivien jälkeen. Talon ohi vaimeasti kolistelevat junat, oman saunan löylyt ja lähikadut alkavat hiljalleen tuntua nekin kotoisilta.

Ja nyt kolme viikkoa muuton jälkeen katselen uutta, valoisaa kotiamme yhä hymyssä suin. Tämä muutto taisi tulla ihan oikeaan aikaan. Nyt jos koskaan tässä hämmentävässä maailmantilanteessa, se että viihtyy kotonaan, tuntuu aika tärkeältä.

<3

Saara

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *