Elossa päästä varpaisiin

Mulla on ollut viime aikoina todella vapaa olo. On kevyt olla. Kaikki on mahdollista. Vai onko se sittenkin vain tämä kesä.

Päivät ovat olleet täynnä menemistä. Tähän aikaan vuodesta nautin siitä. Arkipäivät ovat vierähtäneet harkassa ja viikonloput mökkeillen sekä äidin vieraillessa luonani. Pari viimeisintä iltaa olen viettänyt Suomipop festareilla kuvaten ja kavereita nähden.  Olen ihan huomaamattani valvonut välillä pitkälle aamuun. Olen kirjoittanut, mutten blogia ollenkaan. Vain päiväkirjaa ja ihan vain omaksi ilokseni. Ja tietenkin harjoittelupaikassa lehtijuttuja.

Kai se on ollut sitä vapautta myös. Kun ei tunne tarvetta, että tästäkin pitäisi kertoa jollekin tai jakaa jotakin muille.

Mulle kesä on juuri tätä. Vapautumista. Pieniä hetkiä, joissa tuntee elävänsä päästä varpaisiin. Yksin tai hyviä tyyppejä ympärillä. Osana jotakin. Sellaista kevyttä ja syvää samaan aikaan. Kaikkialla on niin paljon valoa jatkuvasti, että sitä on vaikea käsittää. Auringonlaskua katsellessa on helppo laskea hartiat korvista ja suoristaa kurttuinen otsa. Siirtää ne kurtut silmäkulmiin hymyillessä.

Toki elämähän on varmaan aina kaikkea sitä muutakin. Kesälläkin. Lamaannuttavalta tuntuvia epävarmuuden hetkiä, huolta ja vihaakin välillä. Kai sekin on sitä vapautta, kun uskaltaa tuntea ilon lisäksi muutakin.

Ehkä sunkin kesä on ollut just tätä. Tai sitten se on sulle jotain ihan muuta ja hyvä niin.

<3

Saara