Kevätlevottomuutta

Perjantai hymyilyttää. Tänään ei ole oikeastaan kiire ollenkaan. Korkeintaan pyörähdän koululla lyhyen mutkan syöden lounaan ja tehden eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen. Iltapäivällä vien paria koulutehtävää hieman eteenpäin ja teen jonkun oikein hikisen kehonpainotreenin. Illan suunnitelmaan voisi kuulua ainakin irtokarkkipussi ja saunan punoittamat posket. Perjantaissa on aina jotain helpottavaa.

Vaikka aurinko ja lämpö ovat molemmat aina enemmän kuin tervetulleita, alkava kevät tuntuu minusta melkein joka vuosi vähän raskaalta. Se on vuodenaika, jolloin valon lisääntyminen ei ainoastaan piristä. Samalla se tuntuu paljastavan minussa jotain, mikä on ollut helpompaa kätkeä pimeän talven alle. Viime vuonna kirjoitinkin blogiin näin:

Kevät. Se tuntuu saapuessaan joka vuosi yhtä haikealta. Aina sen kynnyksellä iloitaan ensimmäisistä lämpimistä auringonsäteistä iholla, mutta lopulta kun viimeisetkin lumen rippeet ovat sulaneet ja kevät oikeasti saapunut, tuntuu enemmänkin tyhjältä kuin helpottuneelta.

Niin. Tältä minusta tuntuu kieltämättä tänäkin vuonna. On levoton olla. Aivan kuin olisi kiire koko ajan säntäillä ympäriinsä, tehdä muka jotain tärkeää. Ja sitten illalla, kun katsoo päivää taaksepäin, tuntee aina, ettei kuitenkaan ole tehnyt riittävästi. Riittämättömyys, kai se on ollut tämän kevättalven kantava tunne.

Minulla on kalenterissani jokaisella viikkoaukeamalla valmis osio: ”Good things that happened”. Jotkut pitävät kiitollisuuspäiväkirjaa, minä rustaan tähän pieneen laatikkoon asioita, joista olen tullut hyvälle mielelle viikon aikana. Ne voivat olla jotain ihan pientä tai sitten suurempaa. Mikä milläkin hetkellä on tuntunut jotenkin tärkeältä. Tässä viimeaikaisista ilon aiheista muutama.

Jooga

Olen joogannut nyt tämän vuoden alusta enemmän kuin koskaan aiemmin. Ihan ensimmäistä kertaa se ei ole tuntunut suorittamiselta tai liikkeisiin vääntymiseltä naama mutrussa – vaan ihan päinvastoin oikeastaan. Se opettaa hengittämään, hyväksymään paremmin kaikki tunteet ja ajatukset sellaisina kuin ne ilmaantuu sekä iloitsemaan lapsenomaisesti omasta kehosta. Matolle saa asettautua juuri sellaisena kuin on joogasi sitten muiden kanssa tunnilla tai yksin oman olohuoneensa lattialla. Välillä nauraa hekotan itsekseni tumpsahdettua naamalleni asanasta – joskus joogaan pysähtyminen liikuttaa kyyneliin.

Ehkä voisin kirjoittaa tästä myöhemmin kokonaan oman postauksen.

Podcastit

Kuten moni muukin, olen myös minä löytänyt itseni podcastien hauskaan ja ajatuksia avartavaan maailmaan. Voin hyvinkin viihtyä pitkän aikaa vain istuen kahvikupponen kourassa hyvää podcastia kuunnellen. Jos et ole löytänyt vielä mitään itseäsi kiinnostavaa kuunneltavaa tai sitten kaipaat listallesi jotain uutta, aloita vaikka näistä:

Hallitsemattomia naurunpyrskähdyksiä havitellessasi, suosittelen Auta Antti! -podcastia. Tiedän, etten ole ainoa, joka nauraa ihan pöljänä yksin julkisella paikalla Antti Holmaa kuunnellessaan. Muuta kepeää kuunneltavaa tarjoaa myös esimerkiksi Afterwork. Jos taas kaipaat rauhallisempaa, Go with the VIRTA voisi olla oiva valinta. Sonjan ja Hannan podcast on juuri sitä sisältöä, mitä haluan kuunnella venytellessäni illalla tai keittäessäni aamukahvia. Ihanan raikasta ja vapautunutta keskustelua seksuaalisuudesta, seksistä ja vähän elämästä yleensäkin taas on kuunneltavissa Himocast– tai Puhu muru -podcasteista.

Hyvät keskustelut

Viime aikoina olen käynyt niin monta hyvää pitkää keskustelua milloin kavereiden, milloin poikaystävän kanssa. Ne on niitä hetkiä, mistä nautin ehkä kaikkein eniten. Silmiin katsominen, kuunteleminen, vastavuoroisuus ja läsnäolo. Hyviä avoimia keskusteluja tarvitaan tähän maailmaan lisää.

Itkeminen

Ei ole mitään vapauttavampaa kuin itkeminen. Se on minulle tapa ilmaista oikeastaan mitä tahansa tunnetta. Olin aiemmin se tyyppi, joka itki aina yksin, niin ettei vain vahingossakaan kukaan muu näkisi. Olen kuitenkin saanut ajan kuluessa huomata, että kyyneleet hyväksyvässä seurassa puhdistavat ehkä kaikkein eniten. Ne kertovat, että olen elossa.

Toivon sinun viikonloppuun kaikkea hyvää. Nauti. Yllätä ehkä itsesi. Palaillaan ensi viikolla.

<3

Saara

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *