Kiitos niille, jotka pitävät ääntä ilmaston puolesta

En ole kertaakaan kirjoittanut ympäristöasioista blogissani, vaikka pyörittelen niitä mielessäni (ja välillä myös ääneen) päivittäin. Kai minusta tuntuu, että minulla ei ole mitään uutta sanottavaa. En ajattele olevani sanoissani voimaton, mutta aihe on niin laaja, että siihen tarttuminen tuntuu hankalalta. On arvostettavaa ja tärkeää, miten paljon siitä somessa ja muussakin mediassa puhutaan ja kirjoitetaan. Ja pakkohan siitä on pitääkin ääntä.

Välillä kuitenkin ahdistun todella paljon. Suutun itselleni ja muille saamattomuudesta. Siitä, ettei me yritetä tarpeeksi. Niissä hetkissä tekisi mieli kirjoittaa.

Viimeisen viiden vuoden aikana olen tehnyt muutoksia omissa kulutustottumuksissani ja -valinnoissani. Muistan ajan, kun ostelin koko ajan jotain lisää. Teimme shoppailureissuja kavereiden kanssa isompiin kaupunkeihin, ja matkalta oli aina pakko jäädä käteen jotain uutta. Rakastin uusien vaatteiden tuoksua ja sitä fiilistä, kun oli jatkuvasti jotain uutta päällepantavaa. Jossain vaiheessa laskin omistavani yli kolmekymmentä (30!!) neuletta, puhumattakaan kaikista muista vaatekappaleista. Ahdisti. Tuolloin kai sisälläni syttyi jokin pieni kipinä muutokseen.

Samoihin aikoihin jätin lihansyönnin, vaihdoin suuren osan maitotuotteista kasvipohjaisiin vaihtoehtoihin ja aloin muutenkin miettimään, mitä kulutin. Luin aiheesta hurjat määrät tietoa, tuijottelin dokumentteja ja ahdistuin omista kestämättömistä valinnoistani lisää. Koin kuitenkin, että tottumuksien muuttaminen oli helpompaa pikkuhiljaa, askel kerrallaan. Sainkin huomata, että muutokset eivät oikeasti olleet niin vaikeita, kuin ensin luulin. Ihminen omaksuu yllättävän nopeasti uusia tottumuksia ja rutiineja. Niistä tulee hiljalleen arkipäivää.

Viime aikojen järkyttävät ilmastouutiset ja herättelevät sometilit ovat saaneet minut syömään yhä kasvipohjaisemmin. Kalan ja juuston, jotka ovat lähes ainoita eläinperäisiä ruokia, mitä on viime vuosina löytynyt jääkaapistani, ostaminen on jäänyt yhä vähemmälle. En ole ostanut uusia vaatteita muuta kuin tarpeeseen. Harkitsen ostoksiani paremmin. Mietin enemmän, mistä ne tulevat, miten ne on pakattu ja, mistä raaka-aineista mikäkin on valmistettu. Kierrätän, en ostele turhia muovipusseja, ostan mieluummin kotimaista kuin ulkomailta tuotua, kuljen useimmiten pyörällä, yritän usein ensin löytää jonkun tarvitsemani asian käytettynä, ennen kuin marssin kauppaan uutta tuotetta ostamaan.

Voisin silti tehdä enemmän.

Tämän vuoden alussa ollaan koulussa päästy harjoittelemaan dokumenttien tekoa. Minä, yhdessä kaverini ja työparini kanssa, teimme minidokkarin ilmastoaiheeseen liittyen. Saimme päähenkilöksi ihanan Heidin, jonka blogia ja Instagram-tiliä suosittelen kyllä kaikille, jotka kaipaavat vertaistukea ilmastoahdistukseen! Tai joita ylipäänsä kiinnostaa kestävämpien valintojen teko.

Itse aiheen kiinnostavuuden lisäksi oli ihan hirmu mielenkiintoista päästä oppimaan AV-tuotannon tekemisestä esituotantovaiheesta jälkituotantoon asti! Ideoimme, käsikirjoitimme, piirsimme kuvakässärin, haastattelimme, kuvasimme ja editoimme siis ensimmäistä kertaa kokonaisen tuotoksen. Innostuin kyllä oppimaan jatkossa paljon lisää.

Lopputuloksena syntyi minidokumentti, Elossa, joka on katsottavissa täältä.

Ehkä jatkossa tuon aihetta enemmän esille blogissanikin. Sitä ennen, tässä loppuun vielä muutama aiheeseen liittyvä oma lemppari blogi, youtube-kanava ja sometili.

Tahdon myös mainita Lilyn blogin, Tyhjä ajatus. Tykkään muutenkin Sarandan tavasta kirjoittaa ja käsitellä asioita blogissaan. Lisäksi hän on kirjoittanut todella hyviä ja mielenkiintoisia tekstejä koskien ilmastoa. Olen myös löytänyt muutaman tosi herkullisen vegaanisen reseptin hänen bloginsa kautta! Kiitos niistä.

Mukavaa loppuviikkoa!

<3

Saara

Kommentit (3)
  1. Moro! Tuntuu että nykyään osa ihmisistä tavallaan kilpailee siitä, kuka kuluttaa vähiten muovia tai tuottaa vähiten jätettä tai hiilidioksidipäästöjä. Todella hyvähän sellaisia asioita on miettiä, mietin itsekin, mutta rajansa kaikella. Ympäristöahdistuu vielä liikaa. Ja tästä hupsista keikkaa aasinsiltana sanon, että lueppa saara Panu Pihkalan kirja ”Päin helvettiä: ympäristöahdistus ja toivo”. Kertoo juurikin tuosta asiasta, mistä bloggailit ja tulit mieleen, kun luin tuota kirjaa. Kirjassa mukana pieni hyvä juonellinen tarina ja jossain kohti jotain turhaa uskontohönppää (koska kirjailija on teologi), mutta kokonaisuudessaan kannattaa tsekata. Varsinkin niiden ihmisten, joita ympäristön tila ahdistaa, mutta myös kaikkien muiden. 😁

  2. Heips, hyvä dokkari! Todellakin, ”mitä ihmiset odottaa?”. En tiedä olenko kuplassa, voi olla, mut tuntuu et ihmiset ovat alkaneet kiinnittää enemmän huomioita elintapoihinsa. Tai ainakin jotkut. Mutta paljon on tehtävääkin tai tekemättä jättämistä, esim. lentojen vähentämistä tai jopa pois jättämistä. Mua esim. ahdistaa kun kaveri ja sen mies lentävät New Yorkiin, mä vaan mietin niitä päästöjä mitä siitä aiheutuu. Aionkin ehdottaa kaverille, et hyvittävät lentopäästönsä. Samoin ahdistaa jotkut muotibloggaajat, jotka vaan edelleen suosittelee ja ostavat tolkuttomasti vaatteita, mainitsematta mitään ilmastonmuutoksesta. Tai joku usko ikuiseen talouskasvuun, hoh hoi… No, toivotaan, että näistä pienistä teoista kasvaa suuria!

    1. Moikka! Kiitti kovasti, kun katsoit! 🙂

      Oon samaa mieltä. Moni ihminen ympärillä on viime aikoina lähtenyt tekemään kestävämpiä valintoja ja se on hyvä juttu.
      Muakin ahdistaa nuo lentopäästöt tosi paljon. Pakko myöntää, että oon itsekin lähössä parin vuoden lentotauon jälkeen reissuun keväämmällä, ja koin huonoa omaatuntoa jo lippuja ostaessani…
      Tuntuu, että näiden erilaisten valintojen kanssa käy jatkuvaa kamppailua, kun yrittää toimia paremmin, mutta samalla pysyä itselle armollisena. Moni varmasti painii näiden samanlaisten ajatusten kanssa, ja onkin hyvä, että tietoa on saatavilla jatkuvasti enemmän. Ehkä se herättelee meitä ihmisiä toimimaan 🙂

      Kivaa loppuviikkoa sulle!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *