Muistatko vielä, millainen olit ennen?
Kesäloma part kaksi alkoi, ja etenee jo puolessa välissään. Vierivät viikot ovat tuoneet mukanaan hiljaisuutta, niin paljon naurua, luontoa, festarointia ja litroittain marjoja. Myös hellettä ja syksystä muistuttavaa tuulta.
Edellinen viikko kului alkuun poikaystävän perheen mökillä Paltamossa, ja viikonloppuna synnyinkaupungissa kaveriporukalla. Sitä edellisellä viikolla piipahdettiin pari yötä pienessä erämökissä Posiolla. Nyt istun kotona. Avaan ikkunan, niin että elokuun alun tuuli ja koululaisten välitunnin äänet pääsevät livahtamaan olohuoneeseen.
Tämä kesä on ollut hämmentävä sekoitus hirmuista kiitollisuutta ja epämääräiseltä tuntuvaa tyytymättömyyttä. Etenkin Posion reissu antoi tilaa ajatella. Oli niin hiljaista koko ajan. Edes puhelimen netti ei siellä toiminut sen vertaa, että olisi voinut karata ajatuksen virtaa somen pläräilyyn tai peittää musiikilla alleen mielessä esiin nousevia huolia. Oli mökkiä ympäröivä metsä, suot ja järvi. Ja se tuntui oikeastaan tosi riittävältä niin.
Vaikka loma jatkuu vielä pitkään, syksyn lähestyminen saa vatsan nipistelemään. Se tuo mukanaan aina ajatuksen muutoksesta. Vaikka tiedostan hyvin, että kaikki muuttuu jatkuvasti ja me sen kaiken mukana, väitän, ettei sitä muutosta huomaa mistään niin helposti, kuin lukemalla päiväkirjamerkintöjään muutaman vuoden takaa. Ihan tosi. Välillä mietin, kuka se tyyppi oikein on, joka niissä puhuu. Toisinaan taas ymmärrän kirjoittajaa aivan täysin ja tiedän hyvin, miksi se ajattelee asioista juuri niin kuin ajattelee, ja tuntee, niin kuin tuntee.
Onneksi kuitenkin enemmän hymyilyttää, kuin surettaa se tosiasia, etten ole enää ihan samanlainen, kuin kirjoittamishetkellä.
Vaikka syksyyn liittyy vielä melko paljon kysymysmerkkejä, olo on luottavaisempi kuin aikoihin. Kyllä se siitä, on lause, joka on aina kuiskannut moton tapaisena jossain takaraivossa. Tänä päivänä luotan siihen yhä enemmän. Kyllä se siitä, mietin, kun tuntuu, etten osaa tehdä ylitsepääsemättömän vaikealta tuntuvaa päätöstä. Kyllä se siitä, tuumaan, kun tielle astuu esteitä. Ajatuksien sekamelskan taustalle on ilmaantunut jonkinlainen rauha ja lempeys, jotka muistuttavat olla hätääntymättä.
Tästä syksystä tulee hyvä. Kyllä se siitä.
”Muistatko sen vielä millainen olit ennen
Huomaatko muutoksen, miten oot toisenlainen
Etkä välitä vaikka ero ois mikroskooppinen
Pääsit pisteeseen et jokaisen päivän ottaa
Voi vain niinkuin, niinkuin se kävelee vastaan
Ja kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu hetken kerrallaan”
”Ja sä tiedät mitä voisit muuttaa
Ja mitä taas et voi vaikka haluaisit
Ja sä tiedät mitä et voi saada
Mut kuka hullu menneitä asioita tahtoisi tulevaisuuteen”
”Ja mitä nyt siitä, ennen oli vain ennen
Nyt on tulevaisuus ja sehän on toisenlainen
Kuin mihin asemoiduit, asemoidu vaan uudelleen”
”Nyt tiedät mikä kiinnostaa ja mikä ei sitten kuitenkaan
Vähän voi olla paljon, enemmän olla liikaa
Sinulla on oikeesti kaikki mitä nyt tarvitset.”
(Egotrippi – Ennen ja nyt)
<3
Saara