Musiikki yllättää

Viime viikonloppuna olin valokuvaamassa Oulun Suomipop Festivaaleja. Valokuvaushomma liittyi mun harkkaan, mutta halusin jakaa näitä kuvia täälläkin. Siihen on ainakin kolme syytä.

Ensinnäkin, tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun pääsin kuvaamaan festareita. Ja hitto, se oli niin kivaa! Festarithan on muutenkin parhautta: hyvää musiikkia livenä, kesä, ilossa kylpeviä ihmisiä ja sellainen koko kehoa vavisuttava yhteisöllisyyden kokemus, joka keikoilla syntyy. Kun kamera kourassa pääsi ikuistamaan tunnelmaa linssin läpi, pääsi siihen sisään vielä jotenkin vähän uudella tavalla. Oli läsnä vielä enemmän. Musiikki virtasi koko kropan läpi ja basso paukutti päästä varpaisiin.

Ja okei, olin aina halunnut nähdä Pariisin kevään livenä. Ja siinä se nyt oli. Kesäyö onneksi soi vasta, kun olin jo lopettanut keikan kuvaamisen. Huokaisin vain syvään ja nautin.

Toiseksi. Festarien kuvaamisessa on vielä niin paljon opittavaa. Ja valokuvauksessa yleensäkin. Tahdon voida myöhemmin palata näihin kuviin ja toivottavasti ajatella: jes, olen oppinut jotain.

Kolmas hyvä syy jakaa nämä kuvat tänne, että en ole vähään aikaan innostunut mistään musiikista niin paljon, kuin viikonloppuna. En ennen näitä festareita esimerkiksi tiennyt, että Vesalan keikat ovat kuin teoksia. Tai ollut tietoinen siitä, että J. Karjalainen on noin taitava muusikko ja ihan hirveen symppis. Ja että Chisu on noin upea. En yleensä osaa fanittaa, mutta hänen keikallaan pieni fanityttö heräsi sisälläni. Minussa liikahti jotain. Nauratti, tansitti ja itketti.

Musiikki yllättää välillä.

<3

Saara