Sardinian reissu – sattumuksia ja lumoavaa luontoa

Vietin toukokuun toisen viikon Sardiniassa. Varattiin lennot yhdessä poikakaverin kanssa jo kevättalvella. Arveltiin, että tähän aikaan keskellä kiireistä kevättä on hyvä hetki hengähtää. Ja kyllä olikin. 

Lyhyesti voisin todeta reissun olleen niin uskomattoman kauniita maisemia, pieniä epäonnisia sattumia, pitsaa, hyväntahtoisia ihmisiä, kuumeessa peiton alla makoilua, hyvää kahvia, vaikeaa bussiliikennettä, feikkitakseja, merituulta, kulkukoiria ja videokuvailua.

Vähän pidemmin taas…

Saavuttiin perille Olbian lentokentälle myöhään lauantai-iltana. Onnistuimme janoisina kalastamaan lentokentän rikkinäisestä automaatista yhden vesipullon ja hyppäsimme taksiin kohti Murta Mariaa. Jonkun aikaa saimme yhdessä kuskin kanssa määränpäänä ollutta majoitusta etsiäkin. Lopulta löysimme perille, saimme hostimme veljeltä avaimet käteen ja päästiin nukkumaan.

Seuraavana aamuna auringon noustua ihmettelimme, missä olimme heränneet: pienessä talossa, joka oli aivan merenrannan lähettyvillä. Voimakas tuuli oli koko yön pyöritellyt terassimme verhoja, niin että ne olivat irroneet pidikkeistään. Portti hakkasi avonaisena aitaa vasten ja pihan kasvit taipuivat kaksinkerroin.

Ensimmäiset päivät olivat tuulisia, mutta kauniita. Jossain vaiheessa satoi vähän, muutoin pilvet vain vuorottelivat auringon kanssa taivaalla.

Emme olleet tulleet ajatelleeksi, etteivät kaupat tietenkään olleet noin pienessä kylässä auki sunnuntaisin. Olimme syöneet kunnolla viimeksi edellisenä aamupäivänä Helsinki-Vantaalla, jonka jälkeen olimme vetäneet yhteensä vain yhden falafelrullan, muutaman sipsin ja suolapähkinän. Onneksi löysimme yhden auki olevan kahvilan, josta saimme pahimpaan nälkään ja janoon (ja kahvin tuskaan) kroissantit, kahvia ja vettä. Vasta illalla ravintoloiden auettua päästiin syömään ihan kunnolla ensimmäistä kertaa. Ja oli muuten hyvää, niin kuin kaikki ruuat, joita reissun aikana söimme.

Pari päivää ehdimme seikkailla lähialueita ympäriinsä ja nauttia siitä, että oltiin vain. Ihan lomalla. Molempien kropat taisivatkin tuntea, että oltiin vaihdettu lomamoodiin ja päättivät nostaa molemmille flunssan ja kuumeen. Seuraavat kaksi päivää menivät enemmän tai vähemmän sängyssä maatessa. Välillä meistä kahdesta se, kummalla oli vähän parempi olo, kävi kaupassa ja teki molemmille ruokaa. Sympaattinen hostimme olisi jopa tarjoutunut pyytämään äitiänsä tuomaan naapurista meille kuumelääkettä, mutta pärjäsimme särkylääkkeiden, veden ja päärynämehun voimalla.

Täytyy kyllä muutenkin todeta kaikkien tapaamiemme ihmisten olleen ihanan auttavaisia koko meidän reissun ajan. Talon omistajan isäkin kävi pelastamassa erään aamuisen kahvinkeittelyni korjaamalla meidän kaasuhellan. Ihmiset on ihan parhaita parhaimmillaan.

Itse aloin tervehtyä aiemmin. Oikeastaan yhden vuorokauden lepäilyn jälkeen oloni oli jo kohentunut sen verran, että pääsin nauttimaan lämmenneestä säästä. Ja sain jopa aikaiseksi tehtyä erään kevään viimeisen kouluvideoprojektinkin, jonka olin suunnittelut tekeväni matkan aikana.

Välillä kaikkea katsoi ihmetyksestä huokaillen. Tämäkin kaunis, pieni ranta sijaitsi aivan meidän majoituksemme kulmilla. Siellä ei näkynyt yhtenäkään päivänä juuri ketään. Kerran näimme leijalautailijan, kerran kalastajan. Niiden lisäksi ehkä yhteensä kaksi turistia ja pari kulkukoiraa. Olimme toki matkalla ennen kesän ruuhkaisinta turistiaikaa, joka saattoi selittää hiljaisuutta. Ja se tuntui ihan hyvältä. Tarkoituksenamme oli rentoutua, ja se toive ainakin toteutui.

Vaikka sairastumisen myötä ei ihan kaikkia suunnitelmia päästykään toteuttamaan, päästiin sentään reissun loppupuolella käymään Olbiassa.

Murta Mariaan verrattuna siellä oli enemmän ihmisvilinää, ravintoloita, autoja ja paljon pieniä katuja. Ja kuumempi, sillä merituuli ei yltänyt samalla tavalla keskustaan.

Vannon, että tämä vaatimattoman näköinen pitsa oli ehkä tämän hetkisen elämäni paras. Tai sitten paras, minkä tulen syömään koskaan. Pippuriöljy, mozzarella, tuoreet basilikat ja oliivit…Maistui niin hyvälle varsinkin, kun ruokahalu alkoi pikkuhiljaa palailemaan flunssan jälkeen.

Täytyy sanoa, ettei meidän matkan aikana päästy ymmärrykseen paikallisesta bussiliikenteestä. Yhden kerran odotimme bussia Murta Marian keskustasta Olbiaan Google Mapsin osoittamalla paikalla. Odottamamme bussi kyllä saapui ajallaan, mutta hurjasta vilkutuksestani huolimatta, huristi se ohi kaasupohjassa. Ilmeisesti osa bussipysäkeistä oli muuttanut paikkaansa, mutta uusia pysäkkejä ei jostain kumman syystä oltu merkattu mihinkään.

Koska seuraava bussi olisi saapunut (en tosin edelleenkään tiedä minne) vasta parin tunnin päästä, päätettiin aikaa säästääksemme napata taksi. Ne eivät kyllä onneksi olleet hirmuisen hintaisia ainakaan tuolla päin Sardiniaa. Parillakympillä pääsi yli kymmenen kilometrin matkan.

Paluumatkalla bussionnemme ei ollut sen suotuisampi. Lopulta päädyimme luottamaan kadulla tapaamaamme mieheen, joka kertoi ajavansa taksia. Vaikka loppujen lopuksi kävi hyvin selväksi, ettei kyse ollut mistään virallisesta taksifirmasta, päästiin turvallisesti ja nopeasti perille. Ymmärrän kyllä nyt toisaalta näin jälkeenpäin, miksi kaikilla ennen Sardinian reissua selailemillani matkustussivustoilla kannustettiin vuokraamaan auto. Se varmasti olisi nopeuttanut ja helpottanut monia siirtymisiä.

Kotiin lähdimme perjantaina kuuden päivän jälkeen. Takana oli niin hyvä, kuin vähän raskaskin reissu. Hyvä majoituksen, sijainnin, maisemien, sään, ruuan, ihmisten ja seuran puolesta. Raskas siksi, että osa siitä oli kulunut peiton alla kuumeisten kylmänväristysten, yskän ja nuhan kourissa.

Olen aiemmin reissannut myös yksinään, joten kiitin nyt sitä, että olin toisen ihmisen seurassa. Seuran merkitys korostuu silloin, kun matkaan osuukin mutkia. On aika paljon kivempi sairastaa, kun poikaystävä paistaa uunissa pakastepitsaa ja kantaa kaupasta mehua.

Kaikesta huolimatta hymyilyttää katsoessani näitä kuvia. Hymyilyttää myös se, että keskiviikkona alkoi kesäloma. Kokonaiset kaksi viikkoa, ennen kuin aloitan työt harjoittelupaikassa. Nyt aion vain nauttia. Ja olla. Ja fiilistellä sitä, että flunssakin on alkanut hiljalleen jättää rauhaan, mikä tarkoittaa sitä, että pääsee pitkästä aikaa taas liikkumaan kunnolla.

 

Kivaa viikonloppua!

<3

Saara 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *