Turistina kotona

Moi. Kesäloman ensimmäistä puolikasta on takana kohta kaksi kokonaista viikkoa. On ollut oikeastaan vähän vaikeaa pysähtyä ja antaa itsensä vain olla. Kädet ja mieli ovat hapuilleet jatkuvasti jotain aktiviteettia. Neljän seinän sisälle ajavat sadepäivät ovat tuntuneet helpotuksen sijaan hankalilta, kun sisällä kököttämisen sijaan olisi niin paljon enemmän tehnyt mieli livistää jonnekin ihmisvilinän sekaan tai luonnon keskelle liikkumaan.

Eilen kuitenkin paistoi taas aurinko ja ulkona tarkeni jopa neuleella. Eli oli suomalainen kesäsää. Myöhäisen aamupalan syötyäni nappasin kameran laukkuun ja polkaisin pyörälläni keskustaan.

Astelin Oulun katuja ja mietin, että on se aika kaunis sellaiseksi kaupungiksi, johon en koskaan aikonut muuttaa. Ja nyt olen pian jo kaksi vuotta kutsunut tätä paikkaa kodiksi. Siltä se on hiljalleen alkanut tuntuakin. Kadut ovat muuttuneet tuntemattomista tutuiksi. Osaan nyt nimetä (ja jopa paikantaakin) enemmän kuin neljä kaupunginosaa, ja tiedän ainakin kolme eri reittiä kotoa keskustaan. Kodin läheiset lenkkipolut on koluttu, monet kahvilat, ravintolat ja uimarannat testattu. Siellä on kavereita, ystäviä ja koulu. Ja lähikauppa ja lemppari sushiravintola.

Toki Oulussa on kuitenkin vielä monta itselleni tuntematonta paikkaa. Usean kaupunginosan lisäksi Oulun lähialueen nähtävyyksistä esimerkiksi Hailuoto ja Koitelin kosket ovat vielä näkemättä ja kokematta. Pitäisi kyllä tehdä visiitti molempiin. Ehkäpä tänä kesänä.

Välillä tutuillakin kaduilla tuntuu kivalta pysähtyä fiilistelemään kaikkea ihan turistina. Eilen kiertelin keskustan kulmilla ja torinrannassa, josta jatkoin kävelyäni Pikisaareen. Aurinko lämmitti enemmän kuin moneen päivään ja ohikulkijat näyttivät hyväntuulisilta. Jätin pyöräni matkan varrelle telineeseen jatkaen kulkuani jalan.

Mietin siinä kulkiessani, että Pikisaari on oikeastaan jäänyt hyvinkin vieraaksi näiden parin Oulussa asumani vuoden aikana. Ennen eilistä olin korkeintaan vain pyöräillyt sen poikki Nallikariin mennessäni.

Tänään sen kaduilla kävellessäni ihmettelin rantaa ja taloja: jotkut oikeasti asuvat niissä kauniissa rannan viereen rakennetuissa kodeissa. Tällaiset paikat kiehtovat myös sijaintinsa vuoksi. Saaressa yhdistyy kaupunki ja luonto jotenkin hauskalla tavalla. Tuntuu uskomattomalta, että aivan ydinkeskustan tuntumassa on paikka, jossa on niin hiljaista.

 

Välillä rantaa pitkin kävellessäni minut yllätti lyhyt sadekuuro. Ihan vain sellainen ohut ja lämmin, joka tuskin edes kastelee. Vähän sellainen, jollaisia on aina keskellä helteisintä heinäkuuta.

Onpa luonnonläheisessä saaressa myös pari pientä hotellia ja ravintolaakin sekä pikkuruisia putiikkeja ja tenniskentät. Keskellä toukokuista arkipäivää kaikkialla oli kuitenkin melko tyhjää ja autiota.

Keskustaan palattuani käväisin syömässä lounaan opiskelijaravintolassa, josta suuntasin yhteen Oulun lempikahviloistani, Tuokioon. Oikeastaan olin jo palaamassa pyörälleni, mutta kulkiessani kahvilan ohi, päätin piipahtaa siellä kahvikupposella.

En olekaan ehkä aiemmin tunnustanut täällä blogissa suurta rakkauttani kahviloita kohtaan. Kävimme samaisesta aiheesta mielenkiintoisen keskustelun poikaystäväni kanssa ihan muutama päivä sitten. Yritin houkutella häntä kahvittelemaan keskustaan. Sen sijaan päädyimme kompromissiin: haimme leivokset kotiin, jossa keitimme omat kahvit. Hän ei kerta kaikkiaan ymmärtänyt, miksi olisin tahtonut viettämään aikaa ruuhkaiseen kahvilaan. Samaan aikaan minä en voinut ymmärtää, miksei joku muka haluaisi. Aloin itsekin pohtia, mikä niissä kahviloissa minua oikein kiehtoo. Tulin lopulta siihen tulokseen, että niihin liittyy niin paljon rakkaita muistoja.

Jo lapsuudesta muistan, että joskus mummun tullessa vierailemaan luoksemme kaupunkiin, kävimme kaikki yhdessä keskustassa kahvilla. Sain valita lasivitriinistä makean kakkupalan ja pillimehun. Myöhemmin teini-ikäisestä tähän päivään olen viettänyt lukemattomia tunteja kavereiden kanssa kahvitellen. Myös usein Kajaanissa käydessäni päädymme kahville isäni kanssa. Ne yhteiset hetket tuntuvat tärkeiltä.

Kotonakin on kiva kahvitella, mutta kun kaksi tai useampaa ihmistä istahtaa kahvikupposten ääreen kahvilassa, siinä on jotain erityisempää. Silloin ei selailla puhelimia, saatikka lähdetä kahvikuppi kädessä tietokoneen tai television äärelle.

Ehkä juuri se läsnäolo tuntuu niin erityiseltä ja tärkeältä. Ehkä se lämpimien muistojen lisäksi saa minut yhä uudelleen ja uudelleen fiilistelemään kahviloihin niiden tunnelmaa.

Oli aika piristävää katsella tänään tuttuja maisemia vähän uudesta kulmasta. Olla turistina kotikaupungissa.

Jos siis mietit vielä, mihin tänä kesänä matkustaisit, niin miksi et menisi johonkin ihan lähelle? Kokeile löytää jotain uutta tutussa ympäristössä, käväise naapurikaupungissa tai pyörähdä vaikka lapsuudesta tutuissa maisemissa. Jos pidempi kotimaan matkailu innostaa, junalla tai bussilla voi kierrellä tuntemattomia pikkukyliä tai kaupunkeja. Kaikki kaupungithan muuttuvat kesäisin paljon hurmaavimmiksi. Itseä innostaisi ainakin hirmuisesti lähteä jollekin pienelle kotimaan road tripille!

Meillä on tälle kesälle suunnitelmissa ainakin varata mökki jostain päin Lappia muutamaksi päiväksi. Muita suunnitelmia ei vielä ole – eikä tarvitsekaan olla. Tänä kesänä en tee to do -listoja. Tulkoon kesä 2019 sellaisena kuin tulee.

<3

Saara 

Kommentit (2)
  1. Jes! Olipa kiva löytää oululainen blogi täältä Lilysta 🙂

    Itsekin kävelin toissapäivänä turistina töistä kotiin. Kuljin padon reunaa hupisaarille päin ja menin padon yli Tuiran puolelle. Tiesitkö että Voimalan kohdalta pääsee kävelemällä joen yli Toivoniemen puolelle? Toivoniemen halki käveltyäni jatkoin Tuiran puoleista rantaa Toppilansalmeen asti. Se on tosi kaunis reitti sekin, kannattaa käydä pyöräilemässä jos et ole vielä käynyt. Ja ehdottomasti kannattaa myös pyöräillä/kävellä Toppilansaaren päähän salmen rantaa pitkin.

    Ehkä nämä oli sulle jo tuttuja reittejä, mutta jaksan itse aina hehkuttaa niitä! Oulun kauneimmat puolet näkee kun kulkee vesistöjen lähistöillä

    1. Ihanaa kun kommentoit! 🙂
      Ja ihan superisti kiitoksia reittivinkeistä! Pitää käydä ehdottomasti kesän aikana uusia lenkkireittejä testailemassa 🙂

      Kaikkee hyvää sun viikkoon!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *