Tiistai ja Turkansaari

Keväällä tein itseni kanssa lupauksen siitä, että seikkailen lähialueen paikkoja enemmän tänä kesänä. Oulussa ja sen läheisyydessä on sen verran paljon kohteita, jotka on tähän asti ollut tuikituntemattomia – ainakin tällaiselle ei-syntyjään oululaiselle.

Alkukesällä, vielä harjoittelussa ollessani tuli juttuideoiden toivossa selattua suuri määrä erilaisia tiedotteita ja tapahtumailmoituksia. Niiden joukosta bongasin useammankin kerran Turkansaaren, ja päätin, että tuolla on käytävä vielä tämän kesän aikana!

Tänään sattui olemaan juuri otollinen päivä ja sää miniretkelle Oulun keskustasta noin kuudentoista kilometrin päässä sijaitsevaan saareen. Jos aiot kulkea saareen Oulusta, suosittelen ehdottomasti pyörää kulkupeliksi auton sijaan! Saareen johtaa hyvät pyörätiet, ja fillarointi luontoreittiä pitkin on taatusti hurjan paljon mukavampaa, kuin harmaan maantien tuijottelu auton ikkunasta.

Vain alkumatkasta ripotteli hieman vettä, muuten päivä oli ihanan aurinkoinen ja mittarin lukemat nousivat kahdenkymmenen tienoille. Tuntui elokuulta: vielä heinäkuumaisen lämpöistä, mutta puiden osittain kellastuneet lehdet ennustivat jo syksyä.

Saaressa ei tällaisena elokuisena tiistaipäivänä juurikaan näkynyt muita vierailijoita. Luulen, että kesälomakauden aikaan päivät voivat olla vilkkaampiakin. Syksyisin koululaisporukat tekevät ilmeisesti myös paikan päälle jonkin verran retkiä. Enkä näin oman vierailun jälkeen yhtään ihmettele, miksi niin moni pari on tahtonut vuosien varrella mennä saaressa naimisiin! Saaren pieni kirkko on nimittäin sen verran suloinen ja maalaisromanttinen.

Varsinainen nähtävyys saarella on sen ulkomuseo, joka on muuten Suomen toiseksi vanhin ulkomuseo. Se kattaa useita eri rakennuksia, jotka on aikoinaan pelastettu saareen muualta. Vanha kirkko on tosin alkujaan sijainnutkin saaressa. Se kuitenkin myytiin aikoinaan muualle, mutta palautettiin taas myöhemmin alkuperäispaikalleen.

Saari sijaitsee myös vanhan tervankuljetusreitin varrella, ja pitää edelleen yllä tervanpolttoperinnettä. Ymmärsin, että jos saarella sattuu vierailemaan kesäkuussa juhannuksen aikoihin, voi tervanpolttoa päästä seuraamaan ihan paikan päältä.

Kiertelimme huomaamatta varmaan melkein parin tunnin ajan saaren rakennuksia. Retken päätteeksi istahdimme kakkukahveille saaren kesäkahvilan pihalle. Etenkin poikaystäväni rakastui tilaamaamme suklaakakkuun. Jopa niin paljon, että hän pyysi reseptiä puolileikillään kahvilan pitäjältä. Ja mikä hauskinta, nainen iloisin mielin jakoi sen kanssamme. Kuinka symppistä.

Loma jatkuu vielä hetken. Kesä myös. Mihinhän sitä seuraavaksi?

<3

Saara

hyvinvointi museot-ja-nayttelyt oma-elama matkat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *