Vuoden valoisin viikonloppu

Keskikesän juhla. Hassua. Mielestäni kesä ei koskaan ole vielä edes kunnolla alkanut ennen juhannusta, ja yhtäkkiä vuoden pisin päivä on jo lipunut ohi. Ainakin vietin sen taas tänä vuonna hyvässä seurassa ja kaupunkia paossa. Teki kyllä niin hyvää päästä viettämään tavallista pidempää viikonloppua. Ja vain olemaan. Viime viikot ovat nimittäin osittain menneet koneen äärellä kyyristellen ja näppäimistöä takoen. Harkkani paikallislehdessä alkoi muutama viikko sitten, ja täytyy todeta, että olen ollut aika poikki päivien jälkeen. Juhannus saapui siis tänä vuonna oikeastaan juuri oikeaan aikaan.

Kuten viime vuonna, tätäkin jussia juhlittiin kahdella eri mökillä. Ensin ajettiin torstaina Paltamoon poikaystävän mökille ja parin yön jälkeen vielä Kajaaniin sukulaiseni pieneen kalastajamökkiin.

Hauskaa, miten suomalaisten lemppari puheenaihe, eli sää, saa entistä suuremman merkityksen juhannuksen aikaan. Sitä pohditaan ja vatvotaan jo viikkoja etukäteen. Lukuisia sääkeskusteluja kuultuani ja niistä hieman huvittuneena totesin, että ei sillä säällä niin väliä. Näin jälkikäteen ajateltuna, ei kyllä ollutkaan. Viikonlopun aikana ehti sataa niin vettä kuin räntää. Välillä myrskysi niin, että ukkosen jyrinä tuntui mökin lattiasta. Kohta pilvet jo lipuivat pois ja miltei helteinen aurinko kuivasi pihan nurmikon ja puut, ja saimme nauttia lämmöstä. Sateen jälkeen kostea nurmikko tuntui ihanalta paljaiden varpaiden alla. Illan tullen taivas värjäytyi vaaleanpunaiseksi ja luonto peittyi kauniin usvan alle.

Juhannusaattona syötiin savustettua, samana aamuna pyydystettyä ahventa, ihmeteltiin jatkuvasti vaihtuvaa säätä mökin portailla, saunottiin tuoksuvien koivuvihtojen kanssa ja juotiin yöllä viiniä vanhan navetan kömmänässä. Muuta tekemistä en oikeastaan olisi kaivannutkaan.

Juhannusyön sumu oli maaginen. Maisema oli kuin maalauksesta.

Lauantaina pakkasimme reppumme ja hurautimme kuutisenkymmentä kilometriä etelämpään mökille Oulujärven rantaan.

Juhannuspäivä oli melko sateinen ja kylmä. Tuuli ja aallot olivat niin hurjat, että suunnitelmani talviturkin heitosta jäi vielä toteuttamatta. Nuotiolla paistettavat herkutkin vaihtuivat pakastepitsaan – eikä se edes haitannut. Lämmitimme rantasaunan ja väliaikaviilentymiseksi riitti vain saunan oven raottaminen tuuliselle järvelle. Illalla herkuttelimme sipseillä, siiderillä ja suklaalla. Ihanan tavallista ja Suomen kesään sopivaa.

Nyt kun juhannukset on juhlittu, harkan alkumetreiltä selvitty ja siirrytty heinäkuun kynnykselle, voisin alkaa vähän aktiivisemmaksi bloginkin suhteen. Viime aikoina sen päivittäminen on ollut paljon tavallista harvempaa. Koska kirjoittamiskiintiö on tullut täyteen työpäivän aikana, olen tahtonut pyhittää vapaa-aikani jollekin muulle. Ideoita on kalenterin sivut onneksi täynnä ja aikaakin, kunhan sitä tähän vain tahtoo antaa.

Tänä perjantaina mökkiputki jatkuu. Lähdetään vaihteeksi kaveriporukalla mökkeilemään viikonlopuksi.

Tästähän tämä kesä vasta oikeastaan alkaa.

<3

Saara 

hyvinvointi tapahtumat-ja-juhlat hyva-olo oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *