Kesän näyttelyt (galerie Pleiku & galleria Katariina)

Sairaan Ihana Sanni

Sunnuntaina kävin purkamassa näyttelyni galleria Katariinassa. Nyt on hyvä aika palata miettimään kuluneen kesän näyttelyäni Elän tässä talossa, joka oli ensin esillä Berliinissä galerie Pleikussa ja heti perään Helsingissä galleria Katariinassa. Näyttely koostuu 132 maalauksesta jotka kuvaavat esineitä ja elämää kodissani yhden vuoden ajan. 

Galerie Pleiku sijaitsee Berliinin Prenzlauerbergissä ja se esittää Suomalaista nykytaidetta. Kyseessä on galleria-residenssi. Tilaan voi hakea näyttelyä kahdeksi tai kolmeksi viikoksi. Gallerian yhteydessä on yhden huoneen asunto, joka on myös taiteilijan käytössä näyttelyn ajan. Näyttelyä valvotaan itse sen ollessa auki. Minulla oli siellä kolmen viikon näyttelyaika, josta maksoin 1729,80€. Tämän kulun lisäksi lennot lisämatkalaukulla 250€, julisteet 50€ sekä teosten vakuutus kuljetuksen ja näyttelyn ajaksi 300€. Yhteensä 2329,80€.

Galleria Katariina on Helsingin taiteilijaseuran galleria Kalevankadulla. Kolmen viikon galleriavuokra on 2990 €. Tämän lisäksi muita kuluja: avajaistarjoilut 65€ sekä kutsujen postitus 750€. Yhteensä 3805€. Myynneistä galleria perii lisäksi 35% välityspalkkion. Taiteilijan ei tarvitse itse valvoa näyttelyään.

Ennen Berliinin matkaani olin kuullut, että Pleiku on tosi hiljainen. Yksi kollega kertoi, että hiljaisimpana päivänä saattaa käydä vain kaksi ihmistä. Lähdin sinne siis sellaisella asenteella, ettei kovin moni tule katsomaan näyttelyäni. Tämän kyllä kuulin vasta, kun olin jo saanut sinne näyttelyajan, joten tähän tietoon oli myös asennoiduttava itselleen lempeällä tavalla. Itse galleria ja asunto olivat ihania. Galleristi asuu ulkomailla eikä ilmeisesti käy paikalla kovinkaan usein. Tämän vuoksi taiteilijalla on vastuu siitä, että lähtiessä tila on seuraavaa taiteilijaa ajatellen siivottu. Mutta kuten tiedämme ihmiset ovat usein laiskoja siivoojia ja ainakin itseäni edeltävä taiteilija oli "unohtanut" imuroida ja luututa galleriatilan. Oli ärsyttävää joutua heti itse siivoushommiin. Tämän on sellainen asia josta galleristin tulisi pitää huolta niin, että jokainen taiteilija joutuisi maksamaan ns takuusumman ja jos siivousta ei ole hoidettu, saa sen takuusumman seuraava taiteilija korvauksena. On muutenkin raskasta nakutella nauloilla 132 maalausta seinälle suoraan riviin, sitä ennen ei huvita vielä siivotakin! 

Pleikusta ei juurikaan ole mitään ikävää kerrottavaa, paitsi se, ettei siellä todellakaan käy juuri ketään. Ensimmäisenä kolmena päivänä kävi 0. Onneksi valvontaa oli vain 4h/pvä, muuten olisi saattanut olla todella turhauttavaa. Mukanani oli ukulele ja kirjoja, sekä ystävät kävivät viihdyttämässä. Silti olisin mieluummin pyörinyt vapaana tutkien kaupunkia, kuin odottaen yleisöä, jota ei ollut. Oli aikaa ajatella ja kieltämättä mielessä kävi, kuinka galleria on galleristille helppoa rahaa.  Ikäänkuin galleria pyörii kuin itsestään taiteilijoiden sitä pyörittäessä, eikä galleristi tee juurikaan näyttelyn näkyvyyden eteen. Facebookkiin tapahtuma johon ei kutsuta ketään, se vain postataan gallerian sivuille. Lisäksi on olemassa postituslista johon sähköinen kutsu lähtee. Galleria myös sijaitsee vähän sivummalla kaikesta vilinästä eivätkä satunnaiset ohikulkijat uskalla sisälle. Taiteilija käyttää näyttelynsä aikana itse gallerian istagram-tiliä. Avajaisissani kävi 40 ihmistä ja kolmen viikon aikana näyttelyssä 38 (näistä puolet tuttujani) ihmistä ja yksi koira. Aikamoisen työn sitä tekee ja summan maksaa saadakseen yhden uuden rivin ansioluetteloonsa- muuta ammatillista hyötyä tästä näyttelystä ei minulle ollut. Tulee sellainen tunne, että onko tälle gallerialle ylipäänsä mitään tarvetta? 

Galleria Katariina tuntui todella kalliilta. Vaikka olen aikaisemminkin pitänyt näyttelyn Helsingissä ns hyvässä galleriassa, ei vuokra ole koskaan ollut näin korkea. Kuitenkin nyt näyttelyn jälkeen maksamani hinta ei harmita, koska galleristi hoiti työnsä niin hyvin. Katariina on aktiivinen instagramissa ja sillä on vakituinen ja laaja asiakaskunta aina taiteen harrastajista museon johtajiin. Pelkästään avajaisissa kävi melkein 200 ihmistä. Myös taiteiden yö, jossa sain järjestää Parasta musaa! illan, veti puoleensa satoja ihmisiä. Koko näyttelyssä kävi 900 vierasta. Sain myös paljon ihania ja kannustavia viestejä tuntemattomilta! Somenäkyvyys (lähinnä instagram) oli kanssa aika suuri kun tyypit laittoivat sinne näyttelystäni kuvia, myös tosi hauska ja kuuluisa Asikaine-blogi kirjoitti näyttelystäni. Hesari ei noteerannut näyttelyä, mutta se nyt ei ollut mikään yllätys. Tämä näyttely saattaa poikia minulle jotakin myöhemminkin. Tähän olen tosi tyytyväinen.

Näyttelyiden kulut olivat yhteensä 6134,80 €. Molempia näyttelyitä tuki Taiteen edistämiskeskus yhteensä 4000€:lla, joten minulle jäi maksettavaksi 2134,30€. Tämän lisäksi työstin teosta yhden vuoden ajan ilman palkkaa. On kyllä outoa, kuinka itsellekin tuntuu jo ihan normaalilta se, ettei työstään saa palkkaa (paitsi silloin harvoin kun on apurahalla/ myy jotakin) ja joutuu vielä maksamaan saadakseen teoksensa esille. Välillä sitä tulee mietittyä että oonko tyhmä kun suostun tällaiseen? Jokaisen näyttelyn jälkeen on krapula ja kriisi. Sitten taas tulee uus idea ja taas sama alkaa huomaamatta alusta. Täysin ihme ammatti, josta en selkeesti koskaan pääse eroon!

Kommentit

suvih

Moikka! Oli pakko tulla kommentoimaan, kun huomasin tämän kirjotuksen. Työstän itse juuri tulevaa näyttelyäni, joten tuo näyttelyn jälkeinen "krapula ja kriisi" on taas lähempänä täälläkin kuin välittäisin. Tällä hetkellä on menossa taas sellainen pohdinta, että pitäisikö asettaa itselleen joku totaalikielto näyttelyiden järjestämiseen, koska tässä touhussa nyt ei vaan ole yhtään mitään järkeä. Olisi tosi mielenkiintoista nähdä, millainen maailma tästä tulisi, jos kaikki meistä yhtäkkiä lopettaisi kaiken ilmaisen työn tekemisen. Mikä ja millainen taide jäisi lopulta jäljelle?

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Hei!

Kiva kun tulit kommentoimaan ja löysin sitä kautta blogisi. Kirjoitat tutusti ja ihanasti. Elämäsi ennen näyttelyä kuulostaa kyllä tosi raskaalta! Vaikka sellaistahan se monella silloin on. Itse sairastuin neljä vuotta sitten burn outtiin ja tahtia oli hidastettava. Nykyään teen tosi paljon vähemmän töitä ja keskityn asioihin, jotka parantavat, kuten ystävien kanssa vietettyyn aikaan ja liikkumiseen. Helppoa se ei ole ollut, tunnen usein olevani laiska ja huono, mutta pikkuhiljaa olen pääsemässä noistakin turhista ajatuksista ja opituista malleista irti.

Olisi kyllä hienoa kun kaikki taiteilijat yhdessä irtisanoutuisivat ilmaisen työn tekemisestä, silloin varmaan asiaan tulisikin jokin muutos. Kuitenkin on tarve tehdä ja tarve saada esille, se antaa minulle arvon ja tunnen itseni tärkeäksi. Ei tätä ainakaan rahan vuoksi tehdä!  :)

suvih

Kiitti :) Jep, näyttelyn alla on aina raskasta. Tietysti sitä voisi keventää suunnittelemalla hieman pienemmän skaalan teoksia tai vaatimalla tekemisiltään edes hitusen vähemmän. Tässä tilanteessa tosin kumpikaan ei vaikuta hyvältä ratkaisulta, joten hiki hatussa kohti maaliviivaa, kohta se elämä taas hidastuu!

Laiskuuden ja huonouden tunteita saa helposti vaikka tekis ihan hulluna hommiakin...aina jossakin nakertaa se olo, että kaikki muut tekevät enemmän ja hienompia asioita, suuremmassa maailmassa ja laajemmille yleisöille. Apurahoja ja teosmyyntejäkään kun ei kaikille riitä, niin siinä sitä sitten yrittää perustella itselleen kuinka ahkera ja pätevä onkaan, kun tunnustustakaan ei mistään päin tule :D Merkityksen ja arvon tunne tosiaan on varmaan syvä syy monen tekemiseen, sillä jos varmaa rahaa haluaisi, olisi huomattavasti helpompaa hankkia se melkein millä tahansa muulla tavalla!  

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.