Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Äiti: Onhan nämä hienoja, mutta miksi sä teet näin suuria töitä? Tekisit pieniä, helpommin myytäviä. Sellaisia, jotka mahtuvat yksityisasuntoon.

Sanni: Ei mun työn arvo tule siitä, että mitä myytävämpiä, niinkuin ei yleensäkään nykytaiteilijan. Ja voihan tän joskus joku museo ostaa kokoelmiinsa. Teen isoja, koska haluan. 

Kuvassa teokseni Ikkuna Pohjoiseen 1, 2014, puuväri paperille, 3 m x 2,3 m. Tein teosta puolentoista vuoden ajan, pikkuhiljaa, aina kun selkä ja ranne kesti, max 3 tuntia kerrallaan, yhteensä reilu 200 tuntia. Välillä meinasin luovuttaa, mutta Sannilainen sisu voitti!

Ja hyvä niin äiti-rakas, koska ihmeitä tapahtuu! Eilen tämä teos vaihtoi omistajaa. Kuvittelen mielessäni kun Hämeenlinnalainen asiakas tapetoi sillä kotiaan. 

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Kehittelin mulle ja Jyrille tälläsen ohjelman. Neljän sormen- ohjelman. Tää on mun keksimä, mä patentoin tän vielä!

Olen vammaillut jo kohta kolme viikkoa ilman urheilua ja lähes työkyvyttömänä. Selkä ja hartia, ei niistä sen enempää. Kun Jyrikin alkoi avautumaan fyysisistä kiputiloistaan,  päätin, että tälle on tehtävä jotain. 

Herätyskello soi 8.00. Valitettavasti pääsemme sängystä ylös vasta klo:9.30. Mutta ei saa luovuttaa: ohjelmaa on noudatettava!

Neljän sormen- ohjelma:

1. Koirien kanssa n. 30 min kävely. Koska kävely avaa selkää ja saa lämmön päälle.

2. Pieni voimisteluhetki, joka sisältää hitaita venyttäviä liikkeitä. Koko keho käydään pintapuolisesti läpi noin 15 minuutissa.

3. 10 minuutin meditaatio.

4. Aamupala n. 30 minuuttia. (tänään tää homma kyllä vähän kusi kun meditaation jälkeen valaistuneena aloinkin soittelemaan osteopaatteja läpi ja sain ihan mielettömän sähköpostin liittyen mun taiteeseen- siitä paljastuksia myöhemmin)

Heti on parempi olo! Huh,huh mikä idea! 

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Olin luvannut tehdä tällä viikolla budjetin uuteen duuniin. Selkä- ja hartiavammani vuoksi en ole saanut maalata työhuoneella näitä yli viikkoon. Se ja muutkin asiat ahdistavat. Yksinkertaisesti sekoan kun en voi urheilla enkä tehdä töitä. Yksikin kokonainen päivä kotona on liikaa. Mutta onneksi sain sairasteluviikolleni tällaista kivaa tekemistä. 

Yleensä "teen sinnepäin". Mutta ilmeisesti sellainen ei vain kannata näinkin suuressa projektissa. Oon aika ylpeä tästä ideastani piirtää teipillä lattiaan 1:1 alue selventämään teoksen oikeata kokoa. Nuo ruskeaksi väritetyt alueet ovat kerrostalon ulkoseinää ja värittämättömät alueet ikkunat kadulle. Alkuperäisen luonnokseni mukaan en voi toimia, koska tila on muuttunut neljässä vuodessa. 

Alku oli haastava. Ehkä tämä kaavio on jollekin ihan peruskauraa, mutta multa meni kaksi tuntia tajuta yhtään mitään ja sitten piti soittaa asiantuntijalle kun aivonystyrät väsähti.

Luonnoksesta oli kyllä suuri apu koska olen tehnyt senkin aikoinaan hyvin. Pienoismalli-luonnoksessani 10cm vastaa metriä ja se helpotti mdf-levyjen määrää laskiessa. Kaikista haasteellisimmalta tuntui riman laskeminen. Rimalla rakennan kehikot levyjen taakse niin teoksesta ei tuu kiemuraa kymmenien vuosien saatossa. Eilen mietin, onkohan teos siellä vielä kun minä olen kuollut? 

Tämä teos tuntuu haasteelliselta. Ihan vain sellaiset käytännön asiat kuin suurten levyjen saaminen omalle työhuoneelle. Että mahtuuko ne? Jaksanko kantaa ne työharjoittelijan kanssa? Missä heijastan kuvat niihin? Kannattaisiko sekin tehdä pihalla ettei niitä tarvitse roudata ees-taas? Sahaus ulkona vai sisällä? Plääh? Entä jos sataa? Entä jos hissi hajoaa? Ja kestääkö mun selkä tätä projektia? ja toisaalta tiedän, että näitä asioita on ihan turha miettiä nyt. Pitäisi opetella muutenkin olemaan enemmän TÄSSÄ HETKESSÄ eikä menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevassa. 

Voi kyllä olla että tein tämän budjetin ihan miten sattuu, materiaalikulut nimittäin laskivat ja oma palkka nousi! Ei oo mun syy että kuvataiteilija joutuu olemaan tilitoimiston-täti, kaiken asiantuntija ja raksamies. Murehditaan kaikesta sit lisää heinäkuussa!

 

 

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Kierrätän metallin, pahvin, lasin, biojätteen, paperin ja ongelmajätteet. Omassa pihassa on komposti ja perusroskis, loput kuljetamme autolla lähimpään kierrätyspisteeseen (ohikulkumatkalla!), joka on 1,8km päässä. Aika mitätön lisävaiva arkeen ja suuri teko maapallolle. Sitten on niitä jotka eivät kierrätä mitään vaikka omasta pihasta löytyisi kaikki pisteet. Minä taas olen alkanut tuntemaan tosi huonoa omaatuntoa siitä, että en kierrätä muovijätettä. Ja miksi en, vaikka samasta kierrätyspisteestä löytyy myös muoville omat astiat? Nyt tuli loppu tälle laiskuudelle ja jo viikon ajan olen huuhdellut kissanruokapussit ja muun. Ensin päätin, että kerään muovijätteeni pussiin viikon ajalta niin saan jotakin käsitystä kuinka paljon aiheutan roskaa, mutta nyt näyttää siltä, että muovit lajitellaan jatkossakin. Jyri heittelee välillä muoveja normiroskikseen (niinkuin itsekin) ja sit pengon niitä sieltä. Musta on tullut neuroottinen roskisten penkoja!

Muovinlajittelu on vähän hankalaa. En esim tajunnut, että Kartanon perunalastupussikin on muovia. Itseasiassa en ole asiasta vieläkään varma (yks pro kierrätyskaveri vaan sanoi niin. Sama tyyppi toi metallijätteet ulkomailta matkalaukussaan Suomeen- kun siellä ei ollut niille kierrätystä- eli varmaan voi luottaa?).  Muovien kierrätyksessä ongelma on niiden laaja kirjo. Sekamuovien hyödyntäminen keskittyy lähinnä energian tuotannon polttoaineeksi. Täältä löytyy infoa muovinkierrätyksestä kiinnostuneille. En itse tiennyt sitä, että lääkepakkaukset eivät kelpaa muovipakkausten keräykseen. Tietysti kun asiaa miettii, se on ihan loogista. Valmistetaanhan niistä esim juomapulloja uusiokäyttöön. Onneksi Suomessa kierrätetään hyvin muovipullot- niin ei olisi jos niistä ei saisi rahaa. 

Kuluttajat käyttävät paljon muovijätteitä, lähes kaikissa pakkauksissa ja tuotteissa on sitä. Muovi ei hajoa luonnossa ja ainakin itseä ahdistaa kun miettii minne se kaikki muovi oikein päätyy? Googlettamalla selviää: mereen. Greenpeacen mukaan 10% käytetystä muovista, 100 miljoonasta tonnista vuodessa, päätyy mereen. 70% muovista vajoaa meren pohjaan. 20% tulee laivoista ja loput maalta, varsinkin tuulen mukana kaatopaikoilta. Ompas ihanaa. Itsekin syyllistyn usein laiskuuteen monissa asioissa. Mutta pitäisi muistaa se, että omasta kodista siivotut muovijätteet viedään aina jonnekin muualle muiden ongelmaksi ja siellä ne pysyvät. Ne eivät haihdu ilmaan.

                                                                Lintukuva täältä!

JOS ET KIERRÄTÄ NIIN RUPEE!

 

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Taas taloni esittely jatkuu. Vuorossa makuuhuone.

Tämä huone on kokenut vaikka mitä! Muuttaessani taloon, tässä oli matala huone alkovilla. Ensimmäiset kuukaudet asuin tässä huoneessa kun 2.kerros oli pintaremontissa. Kun kiipesin asumaan yläkertaan, huoneeseen muutti ystävä joka ei viihtynyt montaakaan kuukautta- hiirenpoikanen oli liikaa! Sitten tuli toinen vuokralainen, joka sai häädön pois Jyrin alta. Jossakin vaiheessa huone toimi myös työhuoneenani. Kuva vuodelta 2010.

Sitten alkoi remontti, onneksi, koska seiniä vähän avatessa todettiin, ettei tukirakenteita ole. Ihme ja kumma minä ja kymmenet juhlijat eivät pudonneet yläkerrasta alas. God bless!

Pieni pintaremontti muuttui mielenterveysmeneetalonrakentamiseksi. Kaikki, joilla on koiria tietävät kuran määrän joita haukut tuovat sisälle- vuosi ilman suihkua se on vielä kivempaa! Ja ne kymmenet random talkoilijat jotka kävelevät kengät jalassa sisällä. Alakerta ilman lattiaa. Pissaaminen keittiössä pottaan, niin että naapurin setä näkee toimituksen parvekkeeltaan. Toisaalta suosittelen kaikille naimisiin aikoville heti häiden jälkeen alkavaa remonttia. Jos tästä selviää- selviää mistä vaan.

Tältä näyttää nyt. 

Tämä meidän viiden makuuhuone: Minun, Jyrin, Tiina ja Katja koirien sekä Filemon kissan. Vain Filemon pääseen sänkyyn kun se on niin korkealla. Katja nukkuu isolla tyynyllä ja Tiina omalla tyynyllään sängyn alla. Alla mukavasti myös säilytystilaa ja jos vaikka joskus saisin tuohon ommeltua verhon.

Kaatopaikalta löydettyä Kastorin kaminaa ei ole kytketty, vielä. Ei ehkä ikinä. 

Sängynpäätyyn mahtui mukavasti vielä säilytystilaa. Hirveä Ikean kaappi jossa palat eivät osu kohdilleen.

Hyllyn päällä oleva merimiespatsas on kamalin. Kerran meinasin heittää salaa roskiin, mutta rakkaus voitti. Jyri löysi sen Brysselin kadulta mulle lahjaksi.

Tapetti saatiin sukulaiselta ilmaiseksi. 

Maalasin pienen taulun kun koirani kuoli. Siellä se on, kaukana, ihan yksin. Ja mulla on ikävä.

Jenni Rutasen maalaus:

Ihanat Vallilan verhot. 

Maailman paras paikka nukkua! 

 

 

 

Pages