Ladataan...
Sara Susanna's

Olen miettinyt paljon, mitä kirjottaisin. Mistä haluaisin kirjoittaa? Olen listannut asioita, mitä haluaisin blogissani vaalia. Mitä asioita haluaisin välittää eteenpäin? Kuitenkin aloittaminen tuntuu kovin vaikealta. Varsinkin pienen tauon jälkeen, tuntuu siltä ettei tekstiä vain synny. Ei ole järkevää ideaa, aihetta tai suuntaa tekstille. Tuntuu kovin vaikealta aloittaa kirjoittamaan, kun odottaa tekstiltä jotakin. Kun odottaa, että tämän lauseen pitää johdattaa jonnekin. Kuljettaa kohti selkeää, tärkeää ja mielenkiintoista aihetta. 

Sitten tajusin, että olen taas kerran odottanut itseltäni liikoja. Olen odottanut suurta inspiraatiota ja valaistumista. Jotakin, joka räjäyttäisi pankin kerta rysäyksellä. Koska odotan liikaa, en anna itselleni mahdollisuutta kehittyä. Mahdollisuutta rauhassa rakentaa blogilleni selkeää suuntaa. Liiat odotukset helposti lannistavat koko innon. Pilaavat jo olemassa olevat ideat, koska ne eivät ole täydellisiä. On vaikea lähteä luomaan tekstiä, kun ääni pään sisällä vaatii sen olevan täydellinen. Virheetön ja todella mielenkiintoinen. Suorastaan ihmeellinen. 

Vaikka olenkin ollut kiireinen eikä aikaa kirjoittamiselle ole tuntunut löytyvän, suurin syy hiljaiselooni on todella ollut se etten ole vain uskaltanut luoda jotakin hieman keskeneräistä. Jotakin, joka ei heti olisi täydellistä. Olen tiedostanut, että yksi suurimmista heikkouksistani on liiallinen täydellisyyden tavoittelu. Täydellisyyden tavoittelu taas helposti johtaa minulla epäonnistumisen pelkoon, joka taas voi saada minut lamaantumaan ja lopettamaan yrittämisen kokonaan (kirjoitin aikaisemmin aiheesta täällä). 

 
 

Kuitenkin luulin jo päässeeni eteenpäin heikkouteni kanssa, mutta niin ei olekaan. Täydellisyyden tavoittelu vaikuttaa minussa yhä edelleen. Viheliäinen täydellisyyden tavoittelijan ääni sisälläni estää minua yrittämästä. Sanoo, että on parempi olla tekemättä ollenkaan, jos ei voi saavuttaa parasta mahdollista. Kun kuuntelen tuota ääntä, tottelen sitä ja lopetan yrittämisen. Lopetan tekemiseni siihen paikkaan, koska en vain voi saavuttaa täydellisyyttä.

Vaikka täydellisyyden tavoittelijan ääni rajoittaa tekemisiäni, ymmärrän sitä silti hieman. Olenhan jo pitkään yrittänyt luoda mielenkiintoista ja aitoa sisältöä blogiini. Sellaista sisältöä, jolle olisi vielä tilaa muuten niin täydessä blogimaailmassa. Välillä sitä vaan tuntuu siltä, että on jo yrittänyt tarpeeksi. Olen jo antanut kaikkeni, niin miksi enää yrittäisin. Miksi ylipäätään yritän? Mikä tässä hommassa muka on niin tärkeää? 

Samassa kun näin ajattelen, sisälläni herää toinen ääni inttämään, vastaanlaittamaan. ”Älä luovuta vielä. Olet jo antanut niin paljon voimiasi blogille niin älä anna kaiken valua hukkaan. Vielä jonakin päivänä sinun aikasi koittaa. Bloggaaminen on intohimosi, unelmasi, jonka puolesta olet taistellut jo vuosia. Tarvitset vain ripauksen onnea ja hyvää ajoitusta, niin vaivannäkösi palkitaan.”

 

Uskon, että on paljon ihmisiä, jotka varmasti kaipaisivat tuottamaani sisältöä. Jotakin, joka poikkeaa hieman valtavirrasta. Ei paljon ja radikaalisti, mutta pikkuriikkisesti. Sisältöä, joka on mahdollisimman aitoa. Keskeneräisyydessään kovin kaunista. Sillä pintaliito ja siloitellut mielikuvat ovat jo nähty. Ehkä seuraavaksi kaivataan jotakin erilaista. Ei aina hymyä ja naurua. Kauniita aamiaisia ja kuvista toiseen vaihtuvia trenditakkeja. Ehkä tämän kaiken pinnallisuuden keskellä aletaan jo kaivata samaistuttavuutta ja inhimillisyyttä. Todellisia kuulumisia ja tunteita. Niin naurua kuin surun kyyneleitä. Niin pelkoa kuin unelmia. Niin rakkautta kuin epävarmuutta. 

Mielessäni on monta aihetta, josta haluan todella paljon kirjoittaa. Haluan puhua siitä, kuinka itselleen pitäisi puhua kauniisti, niin kuin parhaalle ystävälleen. Haluan kertoa siitä, kuinka paljon jooga on auttanut minua rauhoittumaan ja hiljentämään yliajattelevaa mieltäni.  Haluan kirjoittaa vaalenpunaisista pilvenhattaroista, mutta myös myrskyävän tummista sadepilvistä. Haluan puhua siitä, kuinka tämä maailma tarvitsee enemmän rakkautta, ymmärtäväisyyttä ja lempeyttä.  Haluan kirjoittaa siitä, kuinka onnellinen olen ja kuinka hukassa välillä olen.

Ensiksi minun täytyy kuitenkin voittaa sisäinen täydellisyyden tavoittelijani, joka estää minua yrittämästä. Rajoittaa luovuuttani liialla negatiivisuudellaan. Ehkä en vielä pitkään aikaan pääse kokonaan eroon sisäisestä kriitikostani, mutta ainakin aion yrittää taistella sitä vastaan. En anna oman sisäisen ääneni enää lannistaa minua ja lamauttaa paikoilleen. Ei minun tarvitse päästä täydellisyyteen. Pääasia on, että yritän. Annan kaikkeni ja se riittää. 

Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle. Olkoon tämä viikkoa täynnä onnen kyyneliä, vaaleanpunaisia pilvenhattaroita, syyssateen ropinaa, kynttilöiden lepattavaa valoa ja toivon pilkahduksia <3

 

Kuvaaja: Suvi Myllymäki

Ladataan...

Ladataan...
Sara Susanna's

Mietitkö mitä ostat? Mietitkö ostatko liian paljon, pärjäisitkö vähemmällä? Tarvitsetko joka sesonki uuden trenditakin, pari neuletta, housut ja nilkkurit? Onko vaatekaappisi pohjalla vaatteita, jotka lojuvat siellä käyttämättöminä? Tai kenties nukkaantuneina ja nuhjuisiksi kuluneina? Ehditkö edes käyttää kaikki vaatteitasi? Entä oletko ikinä miettinyt, että voisit panostaa vaatteen laatuun ja kestävyyteen? Niin ettei joka sesongissa tarvisi aina ostaa uutta vaan ajattomat laatuvaatteet palvelisivat sinua vuosia? Näin myös vähentäisit suuresti vaateteollisuudesta syntyviä ympäristöhaittoja ja omalta osaltasi keventäisit kulutuksesta kuormittuvan maapallon taakkaa. Omat valintasi vaatekaupassa vaikuttavat enemmän kuin olet kuvitellutkaan.

Ylikulutus ja pikamuoti ovat olleet mielenpäälläni erityisesti viime viikkoina. Astuminen ketjuvaateliikkeeseen, joka on pullollaan syksyn mallistojen halpoja kemikaaleilta haisevia tekokuituneuleita saa minut voimaan pahoin. Vielä pahempaa on katsoa, kuinka niin monet kuluttajat ostavat kerta toisensa jälkeen huonolaatuisia vaatteita. Kuinka sitä ihastutaan halpaan vaatteeseen, kiikutetaan se miettimättä kassalle ja viimeistään seuraavassa sesongissa vaate päätyy kulahtaneena pahimmillaan roskiin. Sieltä tuo aikanaan niin kiva ja haluttava vaate päätyy kaatopaikan kukkulan päälle. Sitten halutaan taas uutta kivaa uuden sesongin alkajaisiksi. 

Kun yliahdistukseni nousi taas huippuunsa sesongin vaihtuessa ja ostovillityksen kasvaessa, satuin törmäämään aihetta käsittelevään Ylen artikkeliin. Ylen artikkelissa oli paljon faktatietoa vaateteollisuuden ympäristöhaitoista ja pikamuodista. Mustaa valkoisella aiheesta, jota olin paljon miettinyt. Suosittelen lukemaan koko artikkelin. 

”Vaateteollisuus saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään. Isot muotitalot tekevät heikkoa laatua halvalla ja synnyttävät paljon vaatehävikkiä. Jopa kaksi kolmasosaa valmistetuista vaatteista päätyy kierrättämisen sijaan kaatopaikalle. Vastuulliseen liiketoimintaan erikoistunut Aalto-yliopiston johtamisen professori Minna Halme sanoo, että useiden muotibrändien tavoitteena on myydä tuotteita, jotka kuluvat nopeasti tai muuttuvat epämuodikkaiksi.”

Mielestäni on äärettömän surullista, että maapallo on täynnä ihmisiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa maapallon tulevaisuus. Keskitytään ennemmin omaan napaan ja omien turhien tarpeiden tyydyttämiseen kuin yhteisen hyvän ajatteluun. Itsekkyys on ihmiskunnan suurin pahe, joka pahimmillaan voi johtaa maapallon tuhoon ennen aikojaan. Se jos jokin saa miettimään ja olon ahdistuneeksi. Typerää on myös se, kuinka niin moni sysää vastuun itseltä muille. Joku muu saastuttaa aina enemmän ja kyllä muutkin ostaa niin minäkin voin ostaa. Kuitenkin omatunto varmasti kolkuttaa ja on jokaisen oma päätös haluaako sitä kuunnella. 

 

 

Minua on jo vuosia ahdistanut vaateteollisuuden kertakäyttökulttuuri, jossa vaatteita ostetaan hetken mielijohteessa ja lopulta vaatteet päätyvät käyttämättömäksi. Sitten ostetaan taas uutta, koska pullollaan olevasta kaapista ei enää löydy mitään kivaa päälle pantavaa. Itse omistin tuollaisen vaatekaapin vielä pari vuotta sitten. Sitten minulla meni vain yksinkertaisesti hermo siihen, että minulla on kaappi täynnä vaatteita, mutta päivästä toiseen poden asukriisiä. Istuin alas ja mietin miksi niin oli? Miksi olin ostanut niin paljon vaatteita, joita en todellisuudessa jaksanut käyttää kuin parin ensimmäisen kuukauden ajan? 

Tajusin silloin, että minun täytyy alkaa panostaa laadukkaisiin perusvaatteisiin ja kiertää vallalla olevat trendit kaukaa, jos haluan ajattoman vaatekaapin ja lopun jatkuville vaatekriiseille. Mietin vaatetta ostaessani, että haluanko käyttää tätä vuoden päästä? Jos vastaus oli, että mahdollisesti en, vaate jäi kauppaan. Lisäksi halusin panostaa laatuun ja kestävyyteen, koska huomasin vaatekaappini olevan pullollaan nyppäntyneitä ja nopeasti kulahtaneita vaatteita. Tiesin, että panostamalla laatuun voisin saada vaatekaappiini enemmän vuodesta toiseen kestäviä kauniita yksilöitä.

Kuitenkin minulla oli aivan liian vähän tietoa siitä, mikä vaikuttaa vaatteen laatuun. Halpa hinta houkutti edelleen liian usein ja samalla yleensä laatu oli mitä oli. Tavallisena kuluttajana ei ole helppoa ostaa laatua, koska kuluttajaa pyritään huijaamaan niin monella eri tavalla ostamaan ennemmin halpaa ja kestämätöntä. Eihän kuluttajalle haluta kertoa faktoja vaatteiden kestävyydestä ja laadusta, koska se voisi vaikuttaa negatiivisesti kuluttajan ostopäätökseen. Kuka nyt haluaisi ostaa "villakangastakkia", jos vieressä olisi lappu ettei takki sisällä ollenkaan villaa eikä siten lämmitä talvipakkasilla?! En minä ainakaan. Lisäksi huono laatuhan toimii oivana porkkanana saada kuluttaja taas hetken päästä ostamaan uutta vanhan tilalle. Kukaan ei siis tule kertomaan tietoa kestävistä vaihtoehdoista tavalliselle kuluttajalle vapaaehtoisesti. Tieto täytyy hankkia itse. Niin minä teinkin ja nyt haluan välittää tietoani eteenpäin!

 

Mikä siis vaikuttaa vaatteen kestävyyteen ja laatuun? Mitä kannattaa ostaa ja mitä ei, jos haluaa tukea kestävää kulutusta?

  1. Materiaalit. Ensimmäinen asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota kestävämpiä vaatteita etsiessä. Nyrkkisääntönä voi pitää, että jätä tekokuidut kauppaan ja suosi luonnonkuituja. Tekokuidut ovat käytännössä muovia, joten ne eivät hengitä eivätkä myöskään maadu elinkaarensa lopussa, mikä tekee tekokuiduista hyvin epäekologisia!! Tekokuituja ovat mm. akryyli, polyesteri ja polyamidi. Luonnonkuidut taas hengittävät ja ovat monelta osin kestävämpiä tekokuituihin verrattuna. Luonnonkuituja ovat mm. villa, pellava, kashmir, mohair ja puuvilla (suosi mieluummin luomupuuvillaa). Lisää materiaaleista voit lukea täältä.
  2. Kankaan/neuloksen laatu. Eli käytännössä se, miten kangas on valmistettu. Kankaan laatuun vaikuttaa olennaisesti materiaalien tarkkaan mietitty suhde sekä langan tiheys. Esimerkiksi vaikka lähtökohtaisesti en suosi polyesteriä sen epäekologisuuden takia, hyvin valmistetut polyesterihousut kestävät käytössä useita vuosia, jopa puuvillaisia paremmin. Tälläisissä polyesterihousuissa kankaan laatu ja tuntu ovat aivan eri luokkaa kuin halvemmissa selllaisissa. Kuitenkin kankaan laatua on valitettavasti vaikea kuluttajan tietää, jos kaupan myyjätkään eivät sitä osaa kertoa. Suosittelisin siis suosimaan merkkejä, jotka valmistavat tunnetusti laadukkaita vaatteita ja joiden myyjät ovat asiantuntevia ja osaavat kertoa kattavasti myymistään tuotteista. Esimerkiksi kuvissa näkyvä Samsoe Samsoen neuleeni on selvästi neulokseltaan laadukkaampi ja kestävämpi kuin HM:n vastaava neuleeni. Samsoen neulos on paksua ja jämäkkää eikä neuleen muoto ole käytössä muuttunut. Lisäksi neuleen materiaalisuhteet ovat kohdillaan!
  3. Vältä ketjuliikkeitä. Jos haluat tukea kestävää kulutusta, älä osta ketjuliikkeistä! Niin kuin Ylen artikkelissa kerrottiin, ketjuliikkeiden tarkoitus on myydä huonoa laatua halvalla, jotta kuluttajat palaavat uudelleen ostamaan. Näin ylikulutus ja materiaalihävikki kasvaa, jotka ovat kaukana kestävästä kulutuksesta. Ketjuliikkeiden vaatteet valmistetaan halvan hintansa takia myös halvalla ja tietenkin se näkyy tuotteiden laadussa. Yleensä ketjuliikkeiden tuotantokaan ei ole vastuullista. Halpoja vaatteita ovat valmistamassa huonoissa työolosuhteissa pitkiä päiviä huonolla palkalla paiskivat työntekijät. He kärsivät, jotta sinä voisit ostaa halvalla. Vaikka korkea hinta ei aina taakaa laatua, halpa hinta ei ainakaan takaa laatua. Yleisesti kannattaisi välttää Zaraa, HM:ää, Lindexiä, Vero Modaa, Vilaa... Suosittelisin tässäkin tapauksessa suosimaan merkkejä, joiden tuotantotavat ovat tiedossa ja tuotteiden laatu yleisesti tunnettu. 

Tietenkin ylikulutuksen vähentämiseksi olisi syytä myös ostaa vähemmän. Ihan oikeasti monilla meistä länsimaiseen elämäntyyliin tottuneilla on jo aivan tarpeeksi vaatteita. Emme tarvitse lisää, haluamme vain. Halua ruokkii yhteiskunta ja media, jossa trendit vaihtuvat koko ajan eikä samaa paitaa ole suotavaa pitää päällä kahta kertaa. Mielestäni on ihan höpö höpöä, ettei voisi käyttää vaatteitaan useita kertoja. Tottakai voi, mutta median syöttämä harvakuva ohjaa toiseen suuntaan. Siksi minä bloggaajana ainakin haluan esiintyä samoissa vaatteissa ja asuissa useita kertoja. Yhdistellä jo olemassa oleviani vaatteita eri tavoilla erilaisiksi kokonaisuuksiksi. On ihan normaalia ja todella suotavaa käyttää kaapistaan löytyviä vaatteita useasti. Sitä jos jotain meidän jokaisen uudesta vaatteesta haaveilevan pitäisi harjoitella!

Mielestäni myös kirppistely on oiva tapa ostaa jotain uutta ilman, että maapallolle tulee yhtään uutta vaatetta lisää. On upeaa kuinka paljon second hand -shoppailu on saanut tulta alleen erityisesti nuorten keskuudessa! Hyvä puoli kirppistelyssä on myös se, että hyvin todennäköisesti ostaa laatua. Jos vaate on käytettynä hyvän näköinen ja ostokunnossa, se todennäköisesti kestää vielä pitkään! Lisäksi yleensä parhaimmat ja uniikeimmat ostokset tapahtuvat juuri second handinä, koska eihän kellään muulla sitten ole samaista vaatekappaletta. Voisin tehdä kirppispostauksen vielä erikseen, mutta tällä hetkellä Frida Marina -second hand putiikki Helsingissä on suosikkini.

 

Haluan uskoa siihen, että pikamuoti ja ylikulutus vähenevät. Haluan uskoa siihen, että tiedon levittämisellä on todella vaikutusta ihmisten kulutustottumuksiin. Haluan uskoa siihen, että ihminen voi ajatella muuta kuin itseään. Mitä enemmän on tietoa kestävistä vaihtoehdoista ja mitä enemmän niitä on saatavilla, sitä helpompi ihmisen on tarttua niihin. Mielestäni on esimerkiki huippua kuinka paljon kasvisruokavaihtoehtoja on jo saatavilla. Tuotteiden saatavuus ja niiden positiivinen markkinointi lisää ihmisten halua kokeilla niitä. Sama kuitenkin pitäisi tapahtua myös vaatteiden parissa. Ihmisten pitäisi saada tietoa kestävistä vaihtoehdoista ja niitä pitäisi olla jokaisen saatavilla. Mutta koska tietänkään halpaketjut eivät halua lähteä vielä pitkään aikaan itse muuttamaan valikoimaansa kestävämpään suuntaan, kuluttajan täytyy itse valinnoillaan vaikuttaa. Mitä useampi vaatii kestävämpiä vaatteita eikä suostu ostamaan ketjuliikkeiden halpaa ja huonoa, sitä enemmän tarjolle alkaa ilmestyä myös kestävämpiä vaihtoehtoja! 

Toivon todella, että sait tästä tekstistä jotakin irti ja pysähdyit ehkä miettimään omia kulutustottumuksiasi. Toivon, että jättäisit hetken mielijohteessa napatut halvat vaatteet kauppaan ja miettisit voisitko panostaa laatuun? Laatuun panostaminen on myös aina satsaus parempaan vaatekaappiin. Laatu ja kestävyys maksaa aina, mutta se myös maksaa itsensä takaisin. Ostohetkellä kalliimpi laadukas tuote tulee pidemmällä aikavälillä paljon halvemmaksi kuin kestämätön tuote, jonka tilalle ostetaan nopeasti uutta. Mielestäni on myös paljon mukavampi elää asukriisitöntä elämää laadukkaiden ja ajattomien vaatteiden ympärillä, vaikka ostohetkellä summa olisi ollut tavallista budjettia korkeammalla.

Kaikilla meillä on varaa parantaa. Isoja muutoksia ei tarvitse heti tehdä, mutta pienistä muutoksista olisi sitäkin tärkeämpi aloittaa. Ehkä jätät uusimman trendin mukaisen hameen ostamatta ja ostat sen sijaan ajattoman mallin? Tai ehkä panostat tänä syksynä laadukkaaseen villakangastakkiin, joka oikeasti sisältää villaa ja lämmittää talvella? Tai ehkä ensin tutkit vaatekaappiasi ennen kuin menet ostamaan uuden mekon juhliin? Jostakin on hyvä aloittaa. Toivon, että tämän tekstin myötä aloitat jo tänään.

 

Mistä sinä aloitat kestävän kulutuksen lisäämisen omalla kohdallasi?

Ladataan...
Sara Susanna's

Syyskuu on aina ollut suosikkikuukauteni. Lapsuudessa syy tähän on tietysti ollut syntymäpäiväni, mutta näin vanhemmalla iällä sitä osaa arvostaa muitakin asioita. Kuitenkin edelleen syyskuu on lempparini, koska se on ensimmäinen oikea syyskuukausi. Tänään haluankin kertoa teille 10, asiaa joita odotan syyskuulta:

Raikkaat ja sumuiset syysaamut. Voi, että kuinka olen aina rakastanut syysaamuja. On ihana hengitellä kesän jälkeen viileää ilmaa ja raikasta ilmaa keuhkoihin. Se jos jokin saa mielen virkeäksi heti aamutuimaan! Lisäksi sumu tuo syysaamuihin hitusen taianomaisuutta mukaanaan. Siinä hetkessä on vain jotakin niin maagista, kun ensimmäiset aamuauringon säteet osuvat peltojen tai järvien päällä leijuvaan sumumassaan. Rakastan rakastan. 

Neuleet ja vielä kerran neuleet. Rakastan neuleita. Siis oikeasti, jos pitäisi valita lempivaate, minulla se olisi ehdottomasti pehmeä ja muhkea neule. Olenkin löytänyt aivan täydellisen neulekaksikon syksyäni lämmittämään ja piristämään! Kuvia tulossa pian blogiin <3

Syntymäpäiväni, of course. Kuka nyt ei oikeasti olisi innoissaan omista synttäreistään (paitsi jos vanhenemista ei huomioida)! Odotan innolla, että pääsen vihdoinkin Brondaan syömään perheeni kanssa! Olen siitä niiiiin innoissani, että tuskin maltan odottaa! Mietin myös, että olisi ihana järjestää pienellä porukalla syntymäpäiväjuhlat kotonamme, mutta saa nyt nähdä mitä keksin! Synttärit on kuitenkin aina hyvä syy juhlaan ja kakkuihin ;)

 

 

Ruska ja kaunis syysaurinko. Kuka nyt ei pitäisi ruskasta?! Puut ovat vain niin kauniita väriloistossaan. Kauneimmillaan ruska on joko ilta tai aamuauringossa, kun valo oikein herättää värit eloon. Syysaurinko on vain jotakin niin kaunista. Ehkä jopa innostun kuvailemaan ruskakuvia blogiinkin, never say never!

Juokseminen. Olen hiljattain aloittanut uudelleen juoksemisen. En ymmärrä kuinka maltoin olla vuoden verran juoksematta juuri ollenkaan, kun nyt muistan taas kuinka paljon nautin juoksemisesta! Rakastan sitä, kun askeleet rullaavat eteenpäin ja poppi soi korvissa. Juoksemisen flow on kuin huumetta minulle. Vastalääke stressiin, ahdistukseen ja huonoon oloon. Ehdottomasti siis lisää voimauttavia juoksulenkkejä päiviin!

Uudet blogijutut. Tuntuu siltä, että nyt blogimuuton myötä pääni suorastaan pursuaa ideoita. Tekisi mieli olla koko ajan koneen ääressä kirjoittelemassa uusia postauksia ja muokkailemassa kuvia. Monta hyvää ideaa on jo toteutuksessa ja varmasti uusia tipahtelee päähäni lisää kuin sieniä sateella. Sellaista blogiloma saa aikaan!

Kynttilät ja teekupposet. Olen jo aloittanut teesesongin tutustumalla yllättävän laajaan teevalikoimaani paremmin. Mielestäni aivan ihanaa sytyttää kynttilä ja juoda kuppi lämmintä teetä. Tällä hetkellä Pukan teet ovat lemppareitani!

Rutiinit. Olen nyt useamman kuukauden elänyt ilman selkeitä rutiineja ja todella toivon, että syyskuu tuo niitä mukanaan. Saan asioita enemmän aikaiseksi ja mieleni on rauhallisempi, kun elämässäni on selkeät rutiinit. Toivon mukaan syyskuu tuo mukanaan uusia rutiineja tasapainoittamaan elämää!

Jooga. Flunssan aikana ei tullut montaa kertaa rullattua joogamattoa esille. Kuitenkin haluan taas ottaa joogan osaksi päivittäisiä rutiinejani. Jooga on vain niin hyvä keino mielen hiljentämiseen ja hetkessä elämisen harjoitteluun. Syyspäivä on ihana päättää kynttilöiden valossa tehtyyn lempeään joogaharjoitukseen!

Retki Nuuksioon. Jo vähän aikaa olen haaveillut reissusta kansallispuistoon. Mielestäni olisi ihanaa mennä hetkeksi vain luonnon keskelle hengittelemään raikasta ilmaa ja kuulostelemaan luonnon rauhoittavia ääniä. Suunnitteilla on jopa teltassa yöpyminen, mutta ainakin vaellusretki olisi kiva toteuttaa!

Ihanaa viikonloppua teille <3

Kuvaaja: Emilia Hölttä

Ladataan...

Pages