Ladataan...
Sara Susanna's

Aineeton joululahja on ihana tapa ylläpitää jouluun kuuluvaa lahjaperinnettä ilman ylimääräistä kulutusta. Lahjojen antaminen on kuulunut myös omiin jouluperinteisiini jo lapsesta asti. Lapsena aloitin lahjojen valmistuksen viimeistään lokakuussa, jotta voisin antaa jokaiselle rakkaalle ihmiselle huolella valmistetun joululahjan. Kuitenkin viimeisten vuosien aikana olen alkanut ahdistua jouluun liittyvästä suunnattoman suuresta kulutuksesta. Erityisesti ylenmääräisestä lahjojen ostamisesta. Suurimmalla osalla meistä, kun on jo yllinkyllin kaikkea mahdollista. Harva oikeasti tarvitsee joululahjaksi yhtään mitään. 

Kuitenkin haluan jatkaa omalta osaltani joululahjaperinnettä, mutta konkreettisien tavaroiden sijaan haluan antaa yhä enemmän aineettomia lahjoja. Aineeton lahja ei kuluta ympäristöä, aiheuta kiusallisia tilanteita eikä välttämättä kiristä edes lompakkoa. Aineettoman joululahjan avulla voi myös viedä apua sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Mielestäni olisi monelta osalta tärkeämpää, että hyvin toimeentulevat käyttäisivät tavaran ostamisen sijaan rahansa johonkin aidosti tärkeään tarkoitukseen. Pääasia kuitenkin mielestäni on, että jouluun liittyvää kulutusta voisi vähentää. Siksi haluan tänään jakaa muutaman aineettoman joululahjaidean...

Aineeton joululahja x 5 

  1. Ajatuksella kirjoitettu kirje

​Olen aina rakastanut kirjeitä. Erityisesti niiden kirjoittamista. Mielestäni on ihana muotoilla sanoiksi tärkeät ja merkitykselliset asiat. Asiat, joita on ehkä vaikea sanoa ääneen. Olen myös itse saanut elämässäni muutaman kirjeen, yhden niistä jouluna, enkä ole eläessäni saanut mitään kauniimpaa lahjaksi. Toisen ihmisen rakkaudella kirjoittamat sanat painuvat mieleen ikuisiksi ajoiksi ja tuovat iloa vielä vuosienkin jälkeen.

Joulu on siis oiva hetki osoittaa välittämistään läheisille ja kiittää kuluneesta vuodesta pienen kirjeen muodossa. Kirjeen ei tarvitse olla pitkä ja koko sielun avaava sepustus vaan ihan muutama lause riittää. Esimerkiksi viime vuonna kirjoitin jokaiselle läheiselle muutaman asian, joista haluan kiittää heitä. Kiitoksen aiheita olivat mm. muuttoapu, pesukone, kuulumisten kysely… Tiesin pienten sanojeni olevan tärkein lahja, minkä voin heille antaa. Sanat, kun uppoavat todella syvälle sisimpään. Painuvat sydämeen. Kauniimpaa lahjaa on vaikea kuvitella.

 

  1. Aika ja yhdessäolo

Monet meistä elävät jatkuvan kiireen maailmassa. Aina on jotakin tärkeää tekemistä ja on vaikea järjestää aikaa läheisille. Erityisesti silloin, kun tunnistat itsessäsi ainaiset ”en nyt millään ehdi, on paljon töitä hoidettavana” tai ”katsotaan myöhemmin, nyt on kiire”  kommentit, arvokkain asia, jonka voit läheisellesi antaa on oma aikasi. Olen sitä mieltä, ettei ikinä ole liian kiire läheisten kanssa vietetylle ajalle. On vain asennekysymys haluaako sitä järjestää ja mitkä asiat priorisoi elämässään tärkeimmiksi.

Voit esimerkiksi antaa aikaasi ystävälle illallisen merkeissä, järjestää korttipeli-illan perheen kanssa tai mennä kummilapsen kanssa leffaan. Tärkeintä lahjassa on se, että osoitat halusi antaa toiselle omaa aikaasi. Olisi myös hyvä miettiä lahjalle joku takaraja, ettei lahjan antaminen venyisi turhan pitkälle esimerkiksi juuri kiireen takia. Valitsemasi lahjan voit kirjoittaa kauniille kortille. Se on kuin lahjakortti, jonka arvona on oma aikasi ja halusi panostaa yhdessäoloon. 

 

  1. Avun antaminen toiselle

Lahjaksi voi myös antaa apua jonkin palveluksen muodossa. On hyvä miettiä, mitä juuri lahjansaaja voisi tarvita. Jollekin kullanarvoista apua voisi olla lasten hoitaminen parin tunnin ajan, toinen voisi tarvita apua joulusiivouksen tekemisessä ja kolmas ilahtuisi ruuanlaittoavusta arjen keskellä. 

Millä tavalla haluatkaan auttaa toista, uskon ettei kukaan ainakaan pahastu avun saamisesta!

 

 

  1. Lahjoitus hyvään tarkoitukseen

Yksi kauneimmista joululahjoista on antaa lahjoitus apua tarvitseville. Monilla meistä, kun on aivan yllin kyllin kaikkea emmekä oikeasti tarvitse mitään lahjaksi. Lahjoituksen myötä voi jakaa hyvää juuri sinne, minne sitä tarvitaan. Uskon, että monet ihmiset arvostavat lahjoituksen antamista enemmän kuin ylimääräistä tavaraa. Lahjoituskohdetta valittaessa kannattaa miettiä, mikä lahjoituskohde olisi lahjansaajelle kaikkein tärkein ja merkityksellisin. Toinen voi arvostaa enemmän luonnonsuojeluun liittyvää lahjoitusta ja toiselle lapset ovat kaikki kaikessa. Pääasia on, että lahjoitus menee todella hyvään tarkoitukseen <3

Listaan tähän muutaman lahjoituskohteen: 

  1. Toisenlainen lahja 

Kirkon Ulkomaanavun Toisenlainen Lahjan avulla autat kaikkein köyhimpiä perheitä kehitysmaissa. Valikoimasta löytyy lahjoja monissa eri hintaluokissa. Avustuskohteisiin lahjoitetaan esimerkiksi vuohia, koulupukuja ja puuntaimia.

  1. Lahja luonnon hyväksi

Hiilipörssistä voi ostaa itsellensä palan suota päästöjen kompensoimiseksi. Sijoutus suohon auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta, koska turve on suurin ja tehokkain maalla oleva hiilivarasto. Samalla autat suojelemaan ainutlaatuista suoluontoa.

  1. Apua lapsille

Pelastakaa Lapset -järjestön aineettomat lahjat auttavat hädänalaisia lapsia Suomessa ja maailmalla. Lahjoituksella voi antaa mm. jouluiloa köyhälle lapselle tai oppikirjan köyhän perheen nuorelle Suomessa.

  1. Edistä ihmisoikeuksia 

Silpomaton-kampanja tuo yhteen suomalaiset ja kenialaiset, jotka haluavat yhdessä lopettaa tyttöjen sukuelinten silpomisen. Erityisesti joulunaikaan tytöt ovat vaarassa joutua silvotuiksi, koska lomalla on aikaa toipua leikkauksen aiheuttamista vammoista. Silpomaton-kampanjan lahjoitusten avulla järjestetään turvaleirejä silpomisvaarassa oleville tytöille sekä koulutetaan niin tyttöjä kuin vanhempia silpomisen lukuisista terveyshaitoista.

 

 

  1. Lahjaksi elämyksiä

Käytä rahaa enemmän elämyksiin kuin tavaroihin. Elämys tuottaa aitoa hyvää mieltä ja tuo mukanaan pitkälle säilyviä muistoja. Elämyslahjaa antaessa kannattaa miettiä lahjan saajan mieltymyksiä. Kaikki ei ilahdu laskuvarjohypystä tai illallisesta pimeässä. Etukäteen voit myös miettiä haluatko itse osallistua elämykseen vai voiko lahjan antaja itse päättää, koska menee toteuttamaan elämyksensä. Ehkä molemmille voisi olla hauskempi toteuttaa elämys yhdessä.

Mielestäni todella hyvä lahjaidea on myös jokin kurssi. Mikäs sen hienompaa kuin päästä oppimaan jotakin uutta. Omia suosikkejani on mm. kukkasidonta-, nettijooga- ja tanssikurssi. 

Ps. Jos rakastaa lahjojen paketoimista, on aineeton joululahja myös mahdollista paketoida. Voit esimerkiksi laittaa kortin tyhjään pahvilaatikkoon ja paketoida sen avulla lahjan. Niin aion ainakin itse tehdä!

Ladataan...

Ladataan...
Sara Susanna's

Olen oppinut nauttimaan kävelemisestä. Aikaisemmin minulla oli aina tarve juosta. Juoksin aina, kun siihen oli mahdollisuus. En edes osannut kuvitella käveleväni. Kävely ahdisti minua. Hitaus sai oloni levottomaksi, epäonnistuneeksi ja tylsäksi. Minulla oli tarve suoriutua kaikessa mahdollisimman tehokkaasti. Siirtyä paikasta toiseen mahdollisimman nopeasti. Samalla hetkeen pysähtymisen unohtaen. Hitauden merkityksen kieltäen. Omat rajani sivuuttaen.

Olosuhteidenkin pakosta ajatusmaailmani on hiljalleen muuttunut. Olen hiljalleen oppinut nauttimaan kävelystä. Oppinut nauttimaan hitaudesta. Tarkoituksen mukaisesta hiljentämisestä, pysähtymisestä ja tauon ottamisesta. Olen oppinut ettei hitaus tarkoita epäonnistumista. Ei hiljentäminen ole heikkouden merkki. Ei levon antaminen itselle ole resurssien hukkaamista. Ei missään nimessä, päinvastoin. Hiljentäminen on oman itsensä, ajan ja elämän arvostamista. Juuri tämän hetken kunnioittamista. Ei hitaus myöskään sulje pois tehokkuutta, onnistumista ja vahvuutta. Hitauden myötä oppii hyödyntämään omia voimavaroja viisaammin. Oppii säätelemään omaa nopeuttaan elämän eri käänteistä. Oppii asettamaan itselle nopeusrajoituksia, muttei pelkää painaa kaasua motarin lähestyessä. 

Olen viimeisten viikkojen aikana usein valinnut mieluummin kävelyn kuin nopeamman kulkuneuvon. Olen valinnut hitauden ja oppinut arvostamaan sen hyötyjä. Mielestäni on ihana liikuttaa lempeästi kehoa ja haukata samalla vähän raitista ilmaa. Katsella maisemia. Ihailla jouluvaloja. Hymyillä vastaantuleville. Kävely on minulle samalla meditaatiota. Annan mieleni vaeltaa, virkistyä ja kirkastua. Ympäristön havainnoiminen palauttaa minut säännöllisesti takaisin maan pinnalle. Keskityn yhteen asiaan kerrallaan. Yhteen askeleeseen. Yhteen kadun kulmaan. Yhteen hengenvetoon.

 

Eilen töihin kävellessäni hengitin raitista ilmaa keuhkoihini. Samalla tunsin kuinka väristykset kulkivat pitkin kehoani. Ne muistuttivat minua jostakin. Tästä hetkestä, mutta myös menneestä. Kyyneleet vierivät poskilleni, mutta samalla hymyilin. Sisälleni virtasi ihmeellisen lämmin olo. Oliko tämä nyt sitä, mitä eilis illan hiljentymishetkessä olin pyytänyt? Syvältä sisimmästä kumpuavaa rauhaa ja kiitollisuutta. Kiitollisuutta kaikesta siitä ihmeellisestä hyvästä, mitä on ympärilleni vierinyt viimeisten päivien aikana. Luottamusta siitä, että asiat kyllä järjestyvät. Jos eivät tänään niin hiljalleen kyllä. 

Tunsin yksinkertaista onnea pienistä asioista. Siitä, että vihdoinkin minulla on pari tuntia yhteistä työaikaa työkaverin kanssa. Minun ei tarvitse olla yksin koko työaikaa. Pieni asia, mutta minulle todella merkityksellinen. Onnea siitä, että minulla on ystäviä, joita kutsua viikonloppuna luokseni viettämään iltaa. Mussuttamaan yhdessä herkkuja ja kuuntelemaan joululauluja. Syvää onnea siitä, että kaiken sen jälkeen, mitä tänä vuonna on tapahtunut, olen vielä tässä. Selvisin siitä kaikesta. Selviän kyllä tästä eteenpäinkin. Kuinka voimauttava ajatus tuo onkaan?!

Elämä vie minua yhtä tarmokkaasti eteenpäin kuin jokainen musiikin tahdissa ottamani askel. Minun täytyy vain opetella sietämään epävarmuutta. Oppia heittäytymään elämän virtaan. Luottamaan elämän kannatteluun yhtä paljon kuin maahani jalkojeni alla. Epävarmuus on minulle sitä, että tulevaisuus on avoinna. Sekä hyvässä, että pahassa. Kuitenkin epävarmuuden sietäminen ja ennen kaikkea tulevaisuuteen luottaminen tuo mukanaan liudan uusia mahdollisuuksia. Avoinna olevia ovia ja valinnan vapauden siitä, mille ovelle askeelta. Minkä oven taakse kurkistaa. Luottamus on paljon voimallisempaa, kuin pahimman pelkääminen. Epävarmuudelle vallan antaminen. 

 

Epävarmuuden sietämiseen liittyy myös yksi mielen päälläni ollut asia, nimittäin keskeneräisyys. Erityisesti keskeneräisyyden hyväksyminen. Sen hyväksyminen ettei ole haluamassaan määränpäässä ja matka sinne vie vielä aikaa. Ehkä vielä paljonkin. Kuukausia ellei vuosia. Tai niin kauan ettei tule koskaan määränpäätään saavuttamaan. Eikä sekään haittaa. On ihan okei olla kesken ja vaiheessa. Vasta matkallaan alkumetreillä. Matkalla, joka kestää todennäköisesti läpi elämän. 

Siksi on elintärkeää oppia hyväksymään keskeneräisyys. Oppia hyväksymään se, että tämä yksi askel on ihan yhtä tärkeä ellei tärkeämpi kuin hamassa tulevaisuudessa siintävä päämäärä. Oppia hyväksymään se, ettei ole valmis eikä tule koskaan olemaankaan. Ei kukaan tule koskaan olemaan. Olemme aina inhimillisyydessämme puutteellisia, vajavaisia ja keskeneräisiä. Voimme kehittyä monessa asiassa, mutta tuskin tulemme koskaan olemaan todella valmiita. On suorastaan absurdia ajatella, että voisi olla joskus valmis itsensä, tavoitteidensa ja sisäisen kehityksensä kanssa. Ei sellaista päivää vain tule olemaan. Ei nyt eikä tulevaisuudessa. Matka on aina kesken. Tulee aina olemaan. 

Keskeneräisyyden hyväksyminen tuo mukanaan rentoutta. Ymmärrystä ja myötätuntoa niin itseä kuin muita kohtaan. Kuitenkaan keskeneräisyyden hyväksyminen ei tarkoita, etteikö voisi kehittyä ja suunnata askeliaan eteenpäin. Suorastaan päinvastoin. Kun osaa hyväksyä itsensä kokonaisena, puutteiden ja vajavaisuuksien kanssa, osaa myös suunnata omat voimavaransa oikeisiin kehityskohteisiin, muttei ruoski itsään omasta epätäydellisyydestään. 

Keskeneräisyyden hyväksymisen myötä voi myös oppia arvostamaan omaa pienuuttaan. Pienuuttaan inhimillisenä ihmisenä. Voi oppia näkemään omat heikkoudet, haavat ja epätäydellisyydet ainutlaatuisina. Vertaistaan vailla olevina. Voi oppia ymmärtämään, että särö itsessä on kauneudessaan uniikki. Epätäydellisyydessään aivan täydellinen. Kun osaa hyväksyä omat varjonsa, osaa myös ammentaa enemmän omasta valostaan. Voimastaan ja suuruudestaan.

Visioni mystisistä kukkakuvista toteutui lähes täydellisesti. Paremmin kuin osasin kuvitella. Siksi olisin halunnut postauksen tekstillä antaa kunniaa kauniille kuville. Olisin halunnut julkaista näiden kuvien yhteyteen huolellisesti suunnitellun, kirjoitetun ja viimeistellyn tekstin. Tällä kertaa sellaista ei kuitenkaan vain millään syntynyt. Ehkä tekstin ei ollut tarkoituskaan onnistua täydellisesti. Muuten kokonaisuus olisi ollut liian eheä samaistuttavaksi. Liian viimeistelty epätäydellisyyden esiin tuomiseksi.

En millään saanut valmista, vaikka kuinka yritin. Sitten tajusin, ettei minun tarvitsekaan. Ei postauksieni tarvitse olla aina viimeistä piirtoa varten suunniteltu, hiottu ja viimeistelty. Ei minun tarvise tuottaa aina viimeiseen piirtoon asti harkittua, virheettömyydessään kovin valmista, sisältöä. Välillä riittää ihan vain se, että tuotan edes jotain. Uskallan aloittaa omasta keskeneräisyydestään huolimatta. Uskallan julkaista jotakin tuotoksen keskeneräisyydestä piittaamatta. Uskallan ottaa askelia eteenpäin matkan keskeneräisyydestä välittämättä. 

Ei tarvitse olla valmis. Ei minun eikä sinun. On ihan okei olla keskeneräinen. On ihan okei olla vielä vaiheessa. Vielä matkalla. Ehkä ottamassa haparoivia askelia vailla selkeää suuntaa. 

Ehkä kipuilemassa omien haavojen kanssa. Ehkä etsimässä itseään muun maailman odotusten keskeltä. Ei sinun tarvitse odottaa itseltäsi täydellistä ehjyyttä. Murtumattomuutta ja kiiltävää pintaa. Särkymättömyyttä ja virheettömyyttä. Juuri säröt tekevät sinusta kauniin ja ainutlaatuisen.

 

Yksi lempilainauksistani on "We are all broken, that's how the light gets in". Keskeneräisyys, rikkinäisyys ja haavoittuvuus tekevät sinusta kauniin. Ainutlaatuisen. Vertaistaan vailla olevan pienen ihmisen. 

 

Ladataan...

Ladataan...
Sara Susanna's

Vihdoinkin joulukuu on täällä! On hassua, kuinka joka vuosi sitä yllättyy joulun tulosta. Niin usein tuntuu siltä, että vastahan oli kesä tai vastahan alkoi syksy. Miten sitä voi olla jo kohta joulu? Sama kävi taas tänä vuonna, mutta kuitenkin olen jo ehtinyt myös odottaa joulua. Olen toivonut, että pimeimmät ja elämäni pisimmät kuukaudet olisivat takanapäin. Nyt ne vihdoin ovat ja joulukuun taika on täällä. Uskon siihen, etä joulukuu tuo hyvää tullessaan ja siksi halusin listata nyt 10 ihanaa asiaa, joita toivon ja odotan joulukuulta.

10 asiaa, joita odotan joulukuulta:

Lumi -Tänä vuonna odotan erityisen paljon lunta ja pientä pakkasta. Kaikki näyttää vain niin paljon kauniimmalta, kun maa on verhoutunut pieneen lumipeitteeseen. Rakastan katsella huurteisia puun oksia ja auringossa kimaltelevaa lumihankea! Pakkaspäivinä yleensä taivas on myös tajuttoman kaunis ja aurinko laskee mailleen upeiden värien saattelemana. Odotan myös innolla, että saan kuvailla kauniita lumikuvia blogin puolelle. Viime vuonna välttelin kuvissani lunta (en todellakan ymmärrä, mikä päähäni oikein meni…), mutta tänä vuonna tilanne tulee olemaan aivan päinvastainen! Tilaukseen siis paljon lunta kiitooos <3

Mukava tekeminen ystävien kanssa -Ystävien kanssa vietetyt pikkujoulut tulivat ja menivät jo, mutta ainakin yhdet illanvietot on vielä tiedossa. Innoissani suunnittelen, mitä kaikkea ihanaa tarjottavaa oikein keksisin. Lisäksi kerrankin, kun minulla on mahdollisuus suunnitella kaunis kattaus niin senhän myös teen! Muutamat kahvittelutreffit on myös sovittu niin uusien kuin vanhojen tuttavuuksien kanssa! Mikäs sen parempaa kuin vaihtaa kuulumisia mieltä ja kehoa lämmittävän piparkakkulaten äärellä. Olisi myös huippua mennä luistelemaan yhdessä ystävän kanssa ja ainakin Hennan ilmoitti jo luisteluhalukkuudestaan täällä ;)

Jouluruoka -Ei ole jouluruuan voittanutta. Rakastan erityisesti riisipuuroa, glögiä, laatikoita ja rehellisesti sanottuna hiukan myös joulukinkkua. Tänä vuonna haluaisin kyllä kehitellä jonkun vegaanisen version perinteisen joulukinkun rinnalle! Pipareitakin on tullut jo leivottua, mutta haluaisin niiden lisäksi leipoa jonkun herkullisen joululeivonnaisen! Ehkä jouluisen luumukääretortun… <3

 

 

Käsityöt ja askartelu -Erityisen innoissani odotan lahjojen paketointia ja joulukorttien kirjoittamista. Viime vuonna koristelin pakettini mustalla pitsinauhalla (kuvat täällä), mutta tänä vuonna haluaisin paketteihin hivenen enemmän väriä! Kuitenkin pitsinauha voisi tänäkin vuonna olla hyvä veto. Pitää joku päivä mennä tutkimaan kauppojen lahjatarvikevalikoimaa. Joulukortit ostan kuitenkin ehdottomasti Putingista, Annika Välimäen suunnittelemina. Kauniimpia joulukortteja on vaikea löytää. Lisäksi monta neuleprojektia odottaa jonossa toteutustaan ja aioin kyllä nauttia joulukuun pimenevistä illoista äänikirjat ja neulepuikot seuranani!

Aika läheisten kanssa -Varsinaisessa joulussa odotan eniten aikaa läheisten kanssa. On mukava nähdä pitkästä aikaa sukulaisia ja perhettä, koska en ole töiden takia päässyt heidän luokseen vähään aikaan vierailulle. Olisi mukava mennä yhdessä ulkoilemaan ja myös lautapelejä olisi hauskaa pelata porukalla. Parasta joulussa on ehdottomasti kiirettömyys ja se ettei ole pakko tehdä yhtään mitään! Tekee vain sitä, mikä hyvältä tuntuu!

Uudet jutut -Joulukuulle on sovittuna pari mielenkiintoista tapaamista ja muutaman yritän vielä järjestää! Tuntuu siltä, että pikku hiljaa voimavarani sairastelun jäljiltä palautuvat ja jaksan taas enemmän tehdä kaikkea. Blogia varten minulla on monta mielenkiintoista postausideaa valmiina, mutta myös muut jutut kutittelevat mielessä. Haluaisin ehkä ilmoittatua tanssikurssille tai sitten varaan itselleni lentoliput…

Asioiden järjestyminen -Monta asiaa on elämässäni tällä hetkellä todella avoinna ja toivon joulukuun tuovan mukanaan vastauksia kysymyksiini. Toivon, että ajatukseni kirkastuvat hiljalleen ja saan tulevaisuudesta enemmän selkoa. Ehkä joulun taika auttaa minua löytämään uutta suuntaa askelilleni. Opettelen kuitenkin samaan aikaan sietämään epävarmuutta ja hyväksymään sen, että matkani on vielä kesken. Minun ei tarvitse olla täysin valmis ottaakseni askeleita eteenpäin ja luottaakseni siihen, että ennen pitkää asiat kyllä järjestyvät. 

Rauhoittuminen -Joulukuussa haluan laskeutua tähän hetkeen ja harjoitella tietoisesti rauhoittumista. Minulla on harmillinen taipumus laukata mielessäni ties minne kauhukuviin, vaikka tässä hetkessä kaikki olisi hyvin. Vuoden viimeisin kuukausi on oiva tilaisuus palauttaa mieli takaisin maan pinnalle ja antaa kehon ja mielen palautua vuoden haasteista. Aion ainakin ottaa rauhoittavat yin jooga -harjoitukset osaksi iltarutiiniani ja vieroittaa itseäni jatkuvasta puhelimen selauksesta. Toivon joulun taian hiipivän hiljaa mieleeni luoden sinne tilaa levollisuudelle, luottamukselle ja rauhalle <3

Tunnelmallisuus -Rakastan kynttilöitä, jouluvaloja ja joululaulujen tuomaa tunnelmaa. Kynttilöitä on tullut syksyn mittaa polteltua jokapäivä aamuin illoin, mutta nyt joulukuussa tunnelma on vielö erilainen. Jouluvalot on myös kotonani jatkuvasti päällä ja kaupungilla kulkiessa saa ihastella suurempia jouluvaloja. Joululauluista lempparini ovat Michael Bublen joululevyltä, mutta myös Whamin Last Christmas toimii aina!

Intention asettaminen seuraavalle vuodelle -Kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää, mutta haluan asettaa ensi vuodelle selkeän päämäärän tai tavoitteen sijaan intention. Intentio eli aikomus on tapa ohjata energiaa, tietoisuutta ja toimintaa haluamaansa suuntaan. Intentio ei ole siis tiukka tavoite vaan lempeä muistutus itselle siitä, mihin haluaa kulkea. Intentio voi olla esimerkiksi tunnetila tai asenne, jonka haluaa liittää uuden asian alkuu. Palataan intentioon loppuvuodesta ;)

 

Oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua! Toivottavasti teilläkin on mukavia odotuksia joulukuulle ja toivon mukaan suurin osa niistä täyttyykin <3

 

Kuvaaja: Henna Seppälä

Ladataan...

Pages