Ladataan...
Sara Susanna's

Koska haluan tänä vuonna oppia nauttimaan pienistä arkisista asioista, jaan tänään teille muutaman kauniin arkihetken. Hetken, joissa minulla on ollut hyvä ja onnellinen olo. Kiitollinen olo elämän pienistä ihmeistä <3

10 x kaunis arkihetki:

Kävelin kotiin kaupasta. Alkoi sadella lunta. Kuulokkeista pauhasi yksi lempibiiseistäni. Nostin katseeni taivaalle. Katselin hiljalleen leijuvia lumihiutaleita. Kylmät väreet kulkivat selässäni kertosäkeen aikana. Potkin hiukan uusilla talvikengilläni höttöistä lunta. Pieni hymyn kare nousi huulilleni.

Pimeys oli ollut läsnä monta päivää. Ei edes kahdeltatoista ollut muuta kuin harmautta. Kunnes avasin sälekaihtimet ja aurinko tulvi sisään. Oranssina hehkuva aurinko valaisi huoneen. Hetken päästä ulos lähdettyäni ihailin talvisen luonnon kauneutta. Matalalta paistavat auringonsäteet kimmelsivät hangella. Kaikkialla oli niin kaunista. Kuin suoraan jostakin ihmemaasta.

Mukava asiakas löysi itselleen täydellisen punaisen juhlamekon. Mummo oli niin iloinen, että lähtiessään kiitteli minua kovasti. ”Sinun kanssasi oli niin mukava asioida. Hyvää jatkoa sinulle”

Joogatunnin turvallinen olo. Usein joogatunnin alussa huomaan olevani todella ahdistunut ja kehoni jännitystilassa. Silloin tietoisesti siirryn kehostani kauemmas. Katselen itseäni yläpuolelta. Näen kynttilöillä valaistun joogasalin. Sen hehkuvan lämmön ja rauhan ympäröivän pimeyden keskellä. Ajattelen: "Täällä, jos jossain olen turvassa. Minulla ei ole mitään hätää. Kaikki on hyvin. Hengitän vain." Ja niin hengitys hengitykseltä ahdistukseni kevenee ja olo paranee <3

Sain ”mitä kuuluu?” viestin ystävältä. Hymyn kare hiipi heti huulilleni. Oli ihanaa, kun joku tahtoi tietää, mitä minulle kuuluu. Tulin todella hyvällä mielelle. Hetken rupattelimme ja vahdoimme kuulumisia. Sovimme myös näkevämme pitkästä aikaa parin viikon sisällä! Niin ihanaa <3

Seisoin ratikkapysäkillä. Kuuntelin musiikkia ja olin omissa maailmoissani. Sitten huomasin kuinka nainen juoksi kiireen vilkkaa kohti pysäkkiä. Juuri ratikan ohi kulkeva mies painoi ovenavaus nappia niin, että kiireellä juokseva nainen ehti juuri kyytiin. Ulkopuolisena en voinut kuin vain ihailla miehen kohteliasta pelisilmää. Tuli todella hyvä mieli naisen puolesta. 

Sain sähköpostin. Sydän rupesi hakkaamaan, kun näin lähettäjän nimen. Luin viestin monta kertaa epäuskon vallitessa. Minäkö? Onnistuinko todella? Olin niin innoissani, että teki mieli tuulettaa bussin penkillä. Jälkeen päin mietin, että miksi ihmeessä taas kerran minun piti hillitä tunteeni niin tiukasti. Olisin voinut edes vähän jammailla iloisen uutisen merkiksi! Uutisesta lisää mahdollisesti lähiviikkoina…

Istuin sohvalla ja hentoinen tuhina kuului korvani juuresta. Vanhempieni koiran lempipaikka on sohvan selkänojan päällä ja siihen se oli taas kiivennyt selkäni taakse. Hymyilin ja tuntui paljon mukavammalta jatkaa neulomista, kun tiesin olevani hyvässä seurassa <3

Olin pitkästä aikaa innoissani ruuanlaitosta. Tein herkullista tofu-wokkia ja preppasin itselleni myös salaattiainekset parille seuraavalle päivälle. Tuntui niin mukavalta tehdä pitkästä aikaa inspiroituneella fiiliksellä ruokaa. Ahdistukseni ja masennusoireiden ollessa pahimmillaan tuskin jaksoin laittaa ruokaa ollenkaan. Silloin, kun en jaksanut kaivaa kattiloita ja pannuja, yksinkertaisesti jätin syömättä. Niin mukava huomata pieniäkin askeleita kohti parempaa!

Auringon säteet tuikkivat puiden lomasta. Lumi kimmelteli kuin tuhansina timantteina. Meren hentoinen aaltoilu siinsi kaukana puistikon takana. Näkymä oli satumainen. Kaikkialla, minne silmä katsoi oli jotakin kaunista. Talvi on tänä vuonna niin kaunis <3

Ihanaa alkavaa viikonloppua sinulle, olkoon se kaunis ja ja täynnä ihmeitä <3

 

Kuvaaja: Inka Pietilä

Ladataan...

Ladataan...
Sara Susanna's

Mitä sanasta kauneus tulee ensimmäisenä mieleesi? Ehkä virheettömyyttä, hohdokasta pintaa ja tuulessa hulmuavia pitkiä hiuksia. Tai ehkä sittenkin luonnollisuutta, meikittömyyttä ja suurta aitoa hymyä. Tai ehkä kauneus ei näyttäydykään sinulle ulkoisten tekijöiden muodossa. Ehkä kauneus on sinulle jotakin, jota silmä voi nähdä. Jotakin sellaista, jota vaan sydän voi tuntea. Jotakin aitoa, ehkä omana itsenä olemista?

En ole ikinä ajatellut olevani kaunis. Sellaista ajatusta ei ole kukaan koskaan päähäni istuttanut. Ei läheiseni, en minä itse eikä varsinkaan ympäröivä maailma. Erityisesti yläasteen ja lukion vaihteessa koin todella suuria ulkonäköpaineita. Vertasin itseäni jatkuvasti muihin. Koin etten ollut tarpeeksi. Kehoni ei ollut tarpeeksi. Tarpeeksi hoikka, timmi tai muodokas. Hiukseni olivat lattanat ja silmäripseni lyhyet tyngät. Ihoni epätasainen ja polveni muhkuraiset. Mikään ei ollut tarpeeksi. En koskaan riittänyt.

Aikaisemmin käsitykseni kauneudesta oli hyvin pieni ja ahdas lokero. Lokero, johon mahtui vain virheettömyyttä ja täydellistä pintaa. Lokero, johon vain tietyt ihmiset mahtuivat. Minä en tietenkään kuulunut heidän joukkoonsa. Vaikka kuinka yritin survoa itseäni lokeroon, en millään mahtunut. Aina jokin osa minusta jäi väkisinkin ulkopuolelle. Eihän kauneus kuulunut kuin vain harvoille ja valituille. 

Ajattelin, että kauneutta joko on tai sitten sitä ei ole. Ei ollut mitään välimuotoa. Ainakaan itseni kohdalla. Ajattelin että, kauneus suodaan toisille ja toisille ei. Omaa ulkokuorta voi toki yrittää kohentaa, mutta ei sekään tuo aitoa kauneutta mukanaan, jos sitä ei alunperin ole ihmiselle suotu. Ajattelin, että ollakseen kaunis pitäisi olla monia erilaisia asioita. Pitäisi olla jotakin, mitä minä en koskaan ollut.

Aikaisemmin käsitykseni kauneudesta oli hyvin pieni ja ahdas lokero. Lokero, johon mahtui vain virheettömyyttä ja täydellistä pintaa

En tiedä, koska ajatusmaailmani alkoi hiljalleen muuttua. Ehkä silloin, kun uskalsin lopettaa itseni vertailun muihin. Ehkä silloin, kun uskalsin olla välittämättä siitä, miltä muut näyttivät. Ehkä silloin, kun uskalsin olla välittämättä siitä, miltä itse näytin.

Tietoisesti päätin etten anna ulkokuoreni määrittää itseäni yhtään mitenkään. Olen sellainen kuin olen ja piste. Ulkoinen olemukseni ei vaikuta mitenkään sisäiseen maailmaani. Luovuin vähitellen monista ulkoisen kuoreni korjausyrityksistä. Yrityksistä survoa itseäni sinne ahtaaseen kauneuden lokeroon. Ensin luovuin ripsien pidennyksistä, sitten pakonomaisesta salitreenistä ja viimeisimpänä hiusteni jatkuvasta kihartamisesta. 

Aloin nähdä yhä enemmän kauneutta muualla kuin ulkokuorissa. Aloin hahmottamaan yhä selvemmin, mitä kauneus minulle todella merkitsee. Todellisella kauneudella nimittäin ei ole loppupeleissä mitään tekemistä ulkoisten ominaisuuksien kanssa. Ei yksin upea kroppa, hulmuavat hiukset tai pitkät ripset tee ihmistä kauniiksi. Todellinen kauneus on jotakin sellaista, jota ei voi millään dieetillä tai lisäkkeellä saavuttaa. Ei millään korjauksella, kohentelulla tai virheiden piilottelulla. Todellinen kauneus kumpuaa sisältä, ei ulkoa. 

Ollakseen kaunis täytyisi olla jotakin suurta. Minulle, tavalliselle ihmiselle, täysin mahdotonta

Kuitenkin edelleen liitin kauneuden hyvin vahvasti ehjyyteen ja virheettömyyteen, jopa täydellisyyteen. Johonkin sellaiseen, jota en vieläkään nähnyt itsessäni. En ainakaan ulkokuoressa, mutta en myöskään sisimmässäni. Ajattelin, että ollakseen kaunis täytyisi olla aina iloinen, nauravainen ja hymy huulilla. Ollakseen kaunis täytyisi osata olla itsevarma ja kantaa kroppansa ylpeydellä tilanteessa kuin tilanteessa. Ollakseen kaunis täytyisi olla aina kovin tasapainoinen, elämäniloa huokuva ja lämpöä ympärilleen levittävä. Ollakseen kaunis täytyisi olla ehjä, särkymätön ja kaikin puolin virheetön. Ollakseen kaunis täytyisi olla jotakin suurta. Minulle, tavalliselle ihmiselle, täysin mahdotonta.

Myös inhimillinen pienuus on kaunista. Ei vain suuruus

Astuessani ammattikuvaajan eteen ajattelin, että nyt vihdoinkin kameran linssin läpi tallentuu minun todellinen itseni. Varmasti ammattikuvaaja osaa tuoda todellisen kauneuteni esiin. Ensimmäinen reaktioni kuvat nähdessäni oli: ”Apua, näytän aivan hirveän epävarmalta. Näytän ihan kamalalta”. Tiesin olleeni epävarma kuvaustilanteessa vieraan kuvaajan edessä, mutta tarvitsiko epävarmuuden oikein paistaa katseestani!? Pettymykseni ulkokuoreeni heijastui heti muuhun olemukseeni ja loppupäivän tunsin epäonnistuneeni lähes kaikessa. Tunsin oloni totaaliseksi surkimukseksi. Oikein ikävien sattumien ilmentymäksi. 

Kuvia selatessani silmäni tottui pikku hiljaa näkemääni. Erityisesti ystävieni ihastuneet reaktiot upeista kuvista saivat minutkin miettimään kaksi kertaa ennen kuin omassa mielessäni tuomitsisin itseniheti  rumaksi ja epäonnistuneeksi. Tajusin, että kuvissa on todellinen itseni. Siinä on minä juuri sellaisena kuin tuossa hetkessä kameran linssin läpi tallennuin. Kuvista aluksi niin negatiivisena huokuva epävarmuus alkoi muuttua silmissäni kovin luonnolliseksi, osaksi minua. Pelkistetyt suorat hiukseni alkoivat istua kuvaan, sopia minuun. Ihoni epätasaisuus loi kuvaan mielenkiintoa, teki ihosta minun.

Silloin ymmärsin, mitä olin pitkään alitajunnassani miettinyt. Ymmärsin, että voisin olla kaunis myös epätäydellisenä. Voisin olla kaunis myös haavoittuvana, rikkinäisenä ja moneen osaan särkyneenä. Voisin olla kaunis myös epävarmana ja pelokkaana. Minäkin voisin olla kaunis. Myös inhimillinen pienuus on kaunista. Ei vain suuruus. Ei kauneus ole vain suurta hymyä, elämäniloa ja suonissa sykkivää intohimoa. Ei kauneus ole vain ehjyyttä, puhdasta pintaa ja virheettömyyttä. Kauneutta on monenlaista. 

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä. Itse sanoisin kuitenkin, että kauneus on katsojan sydämessä. Kauneus on siinä, miten katsoja toista sydämessään tarkastelee. Mitä hänen sydämensä ymmärtää, arvostaa ja ihailee. Itse näen nykyään kauneutta paljon sellaisissa paikoissa, missä en sitä aikaisemmin nähnyt. Ehkä aikaisemmin tarkastelin maailmaa enemmän silmieni ja egoni lävitse. Nyt enemmän sydämellä tunnustellen. 

Näen kauneutta erityisesti haavoittuvaisuudessa. Kyvyssä olla kasvokkain omien pelkojensa ja epävarmuuksien äärellä. Näen kauneutta kyynelissä. Uskalluksessa kohdata tunteensa sellaisena kuin ne tulevat. Näen kauneutta rikkinäisyydessä. Voimassa sietää oman sielunsa kasvua, vaiheessa oloa ja keskeneräisyyttä. Näen kauneutta erityisesti epätäydellisyydessä. Pienten epäkohtien luomassa ainutlaatuisuudessa. 

Kauneutta on loppuen lopuksi kaikkialla. Joka puolella. Niin sinussa kuin minussa. Niin kyynelissä kuin naurun helinässä. Niin pelossa kuin rohkeudessa. Suurinta kauneus on silloin, kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Välillä epävarmana ja välillä rohkeana. Välillä rikkinäisenä ja välillä kokonaisena. Välillä iloisena ja välillä surullisena. Mitään hyljeksimättä tai vähättelemättä. Mitään hyväksi tai huonoksi arvottaen. Antaen vain olla. Sellaisenaan kuin on. Kuitenkin samalla aina omaa valoaan ja voimaansa arvostaen.

Sinä olet kaunis juuri sellaisena kuin olet. Särösi tekevät sinusta juuri sinut. Sinun ei tarvitse yrittää paikkailla itseäsi epätoivoisesti pikaliimalla niin kuin minä yritin tehdä. Voit luottaa siihen, että olet tarpeeksi. Juuri täydellisen epätäydellinen sellaisena kuin olet. Vaikka jokin palanen puuttuisi ja olosi olisi ontto sisältä, olet silti tarpeeksi. Olet silti kaunis. Ei sinun tarvitse olla kaikin puolin ehjä, kokonainen ja täysi ollaksesi kaunis. Riittää, että olet sinä. Se on jo sellaisenaan kauniimpaa kuin mikään muu koskaan. 

Kaunista torstaipäivää sinulle kaunokainen <3

 

Kuvaaja: Johanna Rontu (Instagram @jossurontu)

Ladataan...

Ladataan...
Sara Susanna's

Uusi vuosi toi mukanaan kauan kaivatun toivon tunteen. Vahvan tunteen siitä, että elämällä on todella minulle vielä tarjottavaa. Nähtävää, koettavaa ja tunnettavaa. Uuteen vuoteen herätessäni olin todella kiitollinen uudesta alusta ja puhtaasta pöydästä. Mahdollisuuksien rajattomuudesta, valinnan vapaudesta ja suorittamispaineiden puuttumisesta. Tuntui siltä, että ehkä tämä todella on minun vuoteni. Voin tehdä vuodesta 2019 parhaimman mahdollisuuden. Kaikki avaimet uusiin oviin ovat käsissäni. 

Tänä vuonna en halua asettaaa itselleni mitään konkreettisia tavoitteita. En halua yhtään ylimääräistä ”pitäisi” -asiaa mieltäni kuormittamaan. Kuitenkin loin itselleni intention tälle vuodelle ja siihen pohjaten useamman asian, joihin haluan tänä vuonna keskittyä. Vuosi 2019 tulee pyörimään vahvasti ainakin oman kokonaisvaltaisen hyvinvointini ja itselleni mukavien asioiden toteuttamisen ympärillä. Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea vuosi 2019 tuo tullessaan! Tänään haluankin listata pari asiaa, joihin haluan keskittyä vuonna 2019…

8 asiaa, joihin haluan keskittyä vuonna 2019:

Go with the flow. Haluan omistaa tämän vuoden go with the flow -elämäntyylille. En halua suunnitella liikaa vaan haluan mennä sen mukaan, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä. Samalla opetan itseäni sietämään epävarmuutta ja luottamaan elämään. Niin monta vaihtoehtoa on avoinna ja tällä hetkellä olen vain kiitollinen vapaudestani valita. Mikään tai kukaan ei pakota minua tänä vuonna yhtään mihinkään. Saan keskittyä ihan täysillä vain elämään hetkessä!

Toipuminen. Koska viime vuosi meni pitkälle selviytymisessä, tämä vuosi on omistettu toipumiselle. Haluan antaa itselleni mahdollisimman paljon aikaa levätä, rentoutua ja vain olla. Tiedän, että levon antaminen itselleni on kaikista tärkeintä tällä hetkellä. Joskus sitä vain tarvitsee aikaa toipumisprosessille ja sitä aion itselleni tänä vuonna järjestää. Hidastaminen ei ole luovuttamista vaan energian keräämistä tulevia haasteita varten! Tuskin maltan odottaa, miten tammikuun puolessa välissä alkava loma vaikuttaa hyvinvointiini!

 

Kokonaisvaltainen hyvinvointi. Toipumiseen liittyen tänä vuonna aion panostaa aikaisempaa enemmän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Haluan opetella löytämään apua kipuihini ja särkyihini muualta kuin lääkepurkeista. Minun täytyy keskittyä henkisen hyvinvointini parantamiseen, jotta voisin myös fyysisesti hyvin. Käytännössä tämä tarkoittaa paljon joogaa, meditaatiota, liikuntaa ja rauhoittumista. Alkuvuodelle on myös muutama rentoutuskelluntakerta varattuna, jonka pitäisi auttaa kipuihin, unettomuuteen ja stressitasojen vähenemiseen. Lisäksi yksi hyvinvointiviikonloppu on varattuna tammikuulle!

Luottamus elämään. Koska ahdistukseni oli viime vuoden ajan kovasti pinnalla, minun oli todella vaikea luottaa elämään. Pelkoni olivat aivan liian usein vallalla ja ohjailivat elämääni turhan voimakkaasti. Siksi minun on elintärkeää parantaa tänä vuonna luottamustani elämään. Opetella luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Hyvät asiat sattuvat kohdalleni huonoja todennäköisemmin. Onni ja ilo ovat minulle mahdollisia, eivät missään nimessä tavoittamattomissa! 

 

Pienet ja suuret unelmat. Tänä vuonna aioin toteuttaa unelmiani, niin pieniä kuin suuria sellaisia. Kuitenkaan mitään paineita ottamatta. Vain ja ainoastaan oman olon sallimissa rajoissa. En aio pakottaa itseäni yhtään mihinkään. Luovuuskin voi paremmin vapaassa tilassa vailla minkäänlaisia suorituspaineita. Tein itselleni pienen unelmalistan, koska sillä tavoin sain unelmiani konkreettisempaan muotoon. Haluan tuoda päiviini, viikkoihini ja koko vuoteen paljon mukavia, ihania ja mieleenpainuvia juttuja. Unelmalistallani on sekalaisesti kaikkea oman yrityksen perustamisesta leffakäyntiin omassa seurassa ja Pariisi-reissuun! 

Sydämeni kuuntelu. Niin kuin jo kerroinkin, en halua tänä vuonna luoda itselleni yhtään suorituspaineita. Haluan herkistyä yhä enemmän sydämeni kuuntelulle. Haluan istua hiljaisuudessa yhä enemmän ja kirkastaa ajatuksiini minulle tärkeitä asioita. En halua hukata enää yhtään vuosia elämästäni muiden ohjenuoran mukaan kulkemiseen. Teen vain asioita, joita minun sydämeni haluaa tehdä. Asioita, jotka saavat silmäni kiilumaan innosta ja sieluni täyttymään elämästä. Haluan hypätä aamulla sängystä yhä useammin elämän nälkäisenä, toiveekkaana ja uteliaana. Haluan löytää sydämeni kuuntelun avulla myös rauhan sisimpääni. Kun tiedän tekeväni itselleni merkityksellisiä asioita, ahdistus vähenee ja olen lähempänä todellista itseäni! <3

 

Minä itse. Aion tänä vuonna olla sen verran itsekäs, että laitan oman hyvinvointini etusijalle. Pyrin kuuntelemaan yhä enemmän kehoni viestejä ja toimimaan niiden ohjeistamalla tavalla. Toisinaan hidastamaan ja toisinaan painamaan enemmän kaasua. Lisäksi luonnollisesti, kun voin hyvin omassa kehossani ja mielessäni minulla riittää enemmän annettavaa muille. Omaan hyvinvointiin panostaminen ei siis oikeastaan ole ikinä muilta pois, päinvastoin. Haluan siis omaa hyvinvointiani kunnioittamalla tuoda enemmän hyvää myös muiden ihmisten elämään!

Uudet muistot. Haluan luoda paljon uusia ihania muistoja vanhojen rinnalle. Haluan nähdä, tehdä ja kokea niin paljon kuin terveyteni sallii. Haluaisin kovasti myös matkustella, niin Suomessa kuin maailmalla. Yksi reissu on yhden klikkauksen päässä varauksessa, mutta kovasti pari muutakin kohdetta houkuttelisi. Kumpa sitä voisi vaan saada lottovoiton ja varata  pari matkaa ilman harmaita hiuksia rahan menoa ajatellen... Kuten sanoin haluan myös ekologisuutta ajatellen matkustaa enemmän Suomessa ja viettää aikaa luonnossa. Kesälle aion ainakin järjestää viikon vapaata, jotta pääsen nauttimaan olostani meren äärellä mökillä! Myös joku Suomi-roadtrip houkuttelisi kovasti! Hankoon ja Yyteriin on ainakin päästävä vierailulle!

 

Kuten varmaan olette huomanneet, olen todella innostunut kuvaamaan luonnon äärellä. Tykkään vain ihan hirmuisesti luonnon rauhallisesta vaikutuksesta kuviin. Vuosi sitten en olisi millään voinut kuvitella itseäni kuvaamassa luonnossa. Suorastaan kammoksuin kaikkea muuta kuin rakennuksia. Suhtautumisessani valokuvaukseen näkyy kuitenkin myös muutokseni ihmisenä kuluneen vuoden aikana. Nykyään arvostan enemmän rauhallisuutta, läsnäoloa ja levollisuutta kuin jatkuvaa kiirettä, suorittamista ja tehokkuutta. Siksi luonto miellyttää kuvissa silmääni paremmin kuin hyvin. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kuvaamaan kunnon talvimaisemissa! Lisäksi palaan taas pikku hiljaa normaaliin postaustahtiin, joten kuullaan mahdollisimman pian! 

 

Ihanaa alkavaa viikkoa teille <3 

 

Kuvaaja: Inka Pietilä

Ladataan...

Pages