10 x kaunis ja ohikiitävä hetki reisullani

Kirjoitin pari päivää sitten Instagramiin, kuinka helposti odotamme jotakin suurta, mullistavaa ja tajunnan räjäyttävää. Odotukset ovat usein niin korkealla, ettei niihin edes ole mahdollista yltää. Pitäisi tehdä sitä ja saavuttaa tätä. Samalla unohtuu ohikiitävien pienten hetkien merkitys. Niiden hetkien merkitys, jotka tärkeydellään maalaavat suureen kokonaisuuteen värit. Herättävät kaiken muunkin eloon. Siksi ajattelin tänään muistella hieman noita pieniä, hyvin merkityksellisiä, hetkiä reissullani.

10x kaunis ja ohikiitävä hetki reissullani

Ensimmäinen aamu. Olin todella uupunut lähes kolmen yön valvomisen jälkeen. Päätin kuitenkin nousta sängystä heti aamunkoitteessa ja tallustella surfficampille. Ja voi kuinka kaikki näyttikään kauniilta päivänvalossa. Turkoosi uima-allas, palmut ja kaikkialle huokuva rento meininki. Söin reissun ensimmäistä hedelmäsalaattiani hymyhuulilla. Kaikki olisi vielä edessä…

Istuin yksin rannalla. Pienellä portaalla, johon surffileiriläiset kokoontuivat yleensä katsomaan auringonlaskua. Olin kuitenkin sen verran ajoissa, että olin yksin. Virkkasin toppiani, kuuntelin musiikkia ja annoin ilta-auringon paistaa kasvoilleni. Hengitin meren tuoksua. Pian yksi surffiopeista tuli istumaan viereeni. Juteltiin ja hän kehui kovasti virkkaustani: ”If someone calls that ”grannything”, don’t give a shit about that. Do your own thing!” Hymyilin korviin asti.

Juoksin mereen. En voinut vastustaa ilta-auringossa kylpeviä aaltoja. Sukelsin rannassa rikkoutuvien aaltojen läpi. Annoin auringonsäteiden osua kasvoilleni. Hengitin raikasta meren tuoksua. Hieman kauemmas päästyäni kiepahdin selälleni. Kelluin. Katselin laskevaa aurinkoa ja ajattelin: tätä on elämä.

Saavuttiin uuteen hotelliin. Hotellin omistaja seisoi vastassa kädet ojossa suuri hymy kasvoillaan. Juteltiin pitkät pätkät. Hän vinkkasi parhaat paikat ja teki meidän olon heti kotoisaksi. Ihan mahtava tyyppi, kuten kaikki muutkin hotellin henkilökunnassa. Laitettiin vain whatsapissa viestiä, jos tarvittiin apua jossain. Tunnelma hotellilla oli aivan ihana. Hyvästä palvelusta tuli todella hyvä mieli.

Istuin altaan reunalla. Alkoi sataa kaatamalla. Sade ei ollut kylmää vaan juuri sopivan virkistävää.  Katselin vesipisaroiden putoamista taivaalta. Veden pinnan väreilyä sateen mukana. Kuinka rauhoittavan näköistä se olikaan. Istuin siinä ja vain tuijotin. Lopulta en voinut vastustaa kiusausta vaan pulahdin altaaseen. Annoin sateen puhdistaa sekä kehoa että mieltäni.

Nyepi päivä. Hiljaisuuden päivä, jona koko Bali hiljeni. Ei liikennettä, ei valoja, ei nettiä eikä edes ruuanlaittoa. Nyepi aiheutti monia hankaluuksia ravintoloiden mennessä jo edellisenä päivänä kiinni sekä raha-automaattien ollessa useamman päivän kiinni Nyepin ympärillä. Lisäksi koko Nyepi päivän satoi ja ukkosti, joten hiljaisuutta ei oikein kuullut. Kuitenkin juuri ennen nukkumaan menoa sade lakkasi. Sammutin viimeisenkin pienen valon. Hotellihuone muuttui aivan säkkipimeäksi. Niin pimeäksi kuin voi oikeasti olla. Mitään ei nähnyt. Ei mitään. Pimeys sulki huomaansa. Siinä hetkessä oli jotakin maagista. Taianomaista. 

Ihanat ja huolehtivat balilaiset. Kun olin taas kerran vähän kipeänä ja todella ahdistunut olotilastani, uudessa hotellissa minulle tuotiin heti ensimmäiseksi inkivääriteetä. Tuli olo, että minusta huolehditaan. Minulla on merkitystä. Tuli paljon parempi mieli, vaikka kyse oli vain teekupista. Toki todella hyvästä sellaisesta. Ihastuin samalla sitruunaruoho-inkivääriteehen ihan toden teolla. Vastaavia tilanteita on ollut balilaisten kanssa useita. Kaikki ovat niin ihanan aitoja, sydämellisiä ja ystävällisiä. Palatessani Suomeen haluan ottaa mukaani ripauksen balilaisuutta. Isoa sydäntä ja korviin asti ulottuvaa hymyä.

Kun naurettiin Tanjan kanssa vatsamme kipeäksi. Useasti. Ties mille jutuille. Kerron yhden esimerkin: Törmäsin vegaaniravintolan vessassa mieheen, joka puristeli kurkkua. Kyllä luit oikein. Katsoin ensimmäisen, sitten toisen ja vielä kolmannen kerran, ja kyllä se oli kurkku. Kurkku, josta mies puristi nestettä käsilleen?! Voitte kuvitella kuinka kauhean naurukohtauksen saimme, kun kerroin tarinan Tanjalle… Tanja meni vielä katsomaan vessaan ja siellä mies oli levittänyt kurkkunestettä keholleen… apua…xd

Lukuisat auringonlaskut Canggussa. Parasta Canggussa oli todellakin auringonlaskut. Joka ilta auringonlaskut olivat erilaisia, kauniita ja henkeä salpaavia. Kipeänäkin jaksoin kävellä rannalle auringonlaskuja ihailemaan. Erityisesti mieleen jäi kerrat, kun joku surffiopeista soitti kitaralla balladeja. Muut lauloivat mukana. Pilvet värjäytyivät helakan punaisiksi. Sielu lepäsi maiseman kauneudessa. Hetket olivat todella maagisia. Ihan kuin olisi elokuvassa ollut.

The Women’s Circle. Olen pitkään haaveillut, että pääsisin osallistumaan naisten piiriin. Piiriin, jossa voisi turvallisin mielin jakaa ajatuksia elämästä, kasvukivuista ja ylipäätään kaikesta. Kun huomasin joogastudion aikataulussa olevan The Women’s Circle:n, tiesin heti haluavani mennä. Olen kiitollinen, että menin. Tunnelma piirissä oli mieletön. Kun joku vuodatti kyyneleitä, piirissä olevat antoivat tilaa toisen tunteelle pitämällä kädet avoinna. Liikutuin itsekin useaan kertaan. Rakkaudellinen energia oli läsnä. Aivan käsin kosketeltavissa.Voi, kuinka saataisiin Suomeenkin tälläinen… <3

Tässä nyt muutama mieleen painunut hetki reissulta. Oli vaikea valita vain kymmenen hetkeä, joten kirjoitan varmasti vielä myöhemmin lisää. Reissujutut siis vasta alkavat…Ihanaa perjantaita sinne Suomeen. Palaillaan taas pian <3

Kuvaaja: Tanja Koivisto

Kommentit (1)
  1. Henna Seppälä
    15.3.2019, 09:58

    Miten ihania hetkiä, kirjoitit ne jotenkin niin käsinkosketeltavasti että tuntuu kuin olisi itsekin päässyt kokemaan sun hetkistä pienen osan! <3 Ja ahaha tuo kurkkumies, niin randomi tyyppi 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *