Ahdistus -mitä se on?

Sara Susanna's

Ahdistus puristaa rintaa. Salpaa hengityksen. Tuntuu siltä, ettei saa happea. Sydämen lyönnit humisevat korvissa. Tuntuvat kovin epäsäännöllisiltä. Ahdistus tuntuu joka solussa. Saa kädet ja jalat tärisemään. Jännittyneisyyden leviämään. Ahdistus saa pelkäämään pahinta. Laittaa mielen käymään ylikierroksilla. Uhkakuvia löytyy kaikkialta. Missään ei ole turvassa. Kaikki tuntuu kovin etäiseltä. Oma keho vieraalta, pelottavalta. 

 Kun masennus lamaannuttaa ihmisen, ahdistus laittaa kierroksille

Ahdistus on mielen yliviereystila. Kun masennus lamaannuttaa ihmisen, ahdistus laittaa kierroksille. Ahdistus on elimistön taistele-tai-pakene tilan jatkuvaa aktiivisuutta. Ahdistus lisää kehon adrenaliini-pitoisuutta ja siksi ahdistunut tuntee olonsa kovin rauhattomaksi. Jatkuva ahdistus tuottaa usein fyysisiä oireita. Voimakkaita kehollisia tuntemuksia, jotka yleensä vain pahentavat ahdistusta. 

Ahdistus liittyy yleensä tulevaisuuden murehtimiseen, pelkäämiseen ja huolehtimiseen. Ahdistusta voi tuntea monista erilaisista asioista. Yksi ahdistuu töistä ja kiireestä. Toinen ahdituu ilmastonmuutoksesta ja ikävistä uutisista. Kolmas ahdistuu kuoleman ja sairauden pelosta. Neljäs ahdistuu sosiaalista tilanteista ja tuntemattomista ihmisistä. Joskus ahdistunut ei osaa suoraan nimetä ahdistuksensa syytä, jolloin ahdistuksen hallinta on vaikeampaa. Joskus taas ahdistusta voi tuntea lähes kaikesta. Silloin, jos milloin ahdistusta on vaikea pitää kurissa vain omilla voimillaan. 

Pelkäsin niin paljon, etten lopulta pystynyt ymmärtämään olotilaani yhtään

Itse olen aina ollut todella huolehtiva ja suorastaan murehtiva persoona. Kuitenkin viime keväänä huoleni paisuivat aivan uuteen mittakaavaan. Aloin pelätä lähes kaikkea. Erityisesti vakavaa sairastumista, onnettomuutta ja kuolemaa. Jonakin päivänä tunsin aivokasvaimen oireita, toisena päivänä pelkäsin ALS:ia ja kolmantena bussin syöksymistä jyrkänteeltä. Pelkäsin niin paljon, etten lopulta pystynyt ymmärtämään olotilaani yhtään. Sain paniikkikohtauksia ja kehoni rupesi oireilemaan monella eri tavalla. Niin monella tavalla etten enää tiennyt, mikä on totta ja mikä tarua. 

Fyysisiä oireitani tutkittiin monella eri tavalla. Suurimpana oireena oli jatkuva totaalinen väsymys ja päänsärky. Pian mukaan astuivat erilaiset kiputilat, lihaskrampit, huimaus, vapina  ja omituiset sydänoireet. Oloni oli usein suorastaan tuskainen enkä oikein keksinyt keinoja oloni helpottamiseksi. Ravasin jatkuvasti päivystyksessä, erikoislääkäreillä ja tutkimuksissa. Ahdistus kasvoi sitä mukaa, mitä turvattomammaksi oloni tunsin. Turvattomuutta lisäsi hoitoon pääsemisen hitaus ja kokemus siitä, ettei kukaan huolehdi minusta. Vahva kokemus siitä, ettei ketään kiinnosta todellinen hyvinvointini ja kaikki vain pitävät minua hulluna, täysin luulosairaana.

Tähän väliin voin kertoa etten ollut luulosairas. Kärsin taas kerran piilevästä raudanpuutteesta, joka oli hiljaisuudessa päässyt verottamaan kehoni jaksamista todella paljon. Muutaman rautainfuusion myötä tolkuton väsymykseni ja päänsärkyni katosivat. Kuitenkin monia oireita jäi silti päälle ja elämääni haittaamaan. Kuultuani ahdistuneisuushäiriöstä aloin ymmärtää. Ehkä osa oireistani ovat todella ahdistusta. Oman mieleni puppua, valhetta ja pelottelua. Ehkä olenkin nyt, raudanpuutosta lukuunottamatta, ihan terve, mutta mieleni on syystä tai toisesta aivan sekaisin.

Taipumuksella huolehtia ja murehtia mieleni yrittää suojella minua. Yrittää estää tilanteen pahentumisen hallitsemattomaksi, mutta suojeleminen on ahdistuksen muodossa mennyt liiallisuuksiin. Ikään kuin mieleni olisi jatkuvasti valppaana. Miekat ja sapelit ojossa valmiina hyökkäämään vihollisen kimppuun. Eikä mieli osaa luottaa minun olevan turvassa. Mieli hätkähtää pienestäkin vaaran merkistä ja laittaa hälytyspillit soimaan. Niin kovalle, että kehonikaan ei voi enää mielen ylireagointia sivuuttaa. Kun keho harhautuu uskomaan turhasta hätääntynyttä mieltä, on noidankehä valmiina. Mieli hälyyttää. Keho reagoi. Mieli hälyyttää entistä kovemmin…

 

Minulla vuosia kestänyt, lapsuudessa alkanut, todellinen fyysinen sairastelu johti siis hiljalleen ahdistukseen. Koska olen kokenut oikeaa sairastumista, siihen liittyvää epävarmuutta ja pelkoa, mieleni palasi automaattisesti vanhoille raiteille, vaikka tällä kertaa todellista vaara ei ollutkaan läsnä. Pikku hiljaa ymmärsin kärsiväni ahdistuksesta, mutta mieleni silti yhdisti ja yhdistää yhä edelleen monet oireeni ensin johonkin muuhun. Ahdistus oli minulle jotakin aivan uutta. Jotakin sellaista, jota en aluksi yhtään ymmärtänyt enkä siten osannut oloanikaan helpottaa.

Jotta tunne voi todella mennä, sen on ensin saatava tulla

Koska ahdistus on ollut läsnä elämässäni kohta vuoden päivät olen oppinut hiljalleen elämään sen kanssa. Aluksi en yhtään ymmärtänyt, mitä minun pitäisi tehdä enkä aina nykyäänkään. Kuitenkin suurin oppini on ollut se, että ahdistuksin on tunne. Se tulee ja menee. Tunteet eivät ole laadultaan pysyviä, vaikka välillä siltä tuntuisikin. Ymmärsin hiljalleen, että ahdistus lipuu pois, jos annan sen mennä. Ei ehkä lopullisesti tai kokonaan, mutta edes hiukan. Ensin on kuitenkin hyväksyttävä. Annettava ahdistuksen olla sellainen kuin on. Määrittämättä sitä hyväksi tai pahaksi. Vain tunteeksi. Jotta tunne voi todella mennä, sen on ensin saatava tulla. 

Ajan kuluessa opin siis hyväksymään ahdistukseni paremmin. Annoin sen olla. Hyväksyin sen, että nyt ahdistaa. Nyt tuntuu pahalta, mutta tämäkin menee ohi. Ei ahdistus kestä ikuisesti. Nyt kädet tärisee ja kurkkua kuristaa. Rintaa viiltää ja olo on tukala. Hyväksyin sen ja yritin hengittää tunteen läpi. Hengitin syvään. Sisään ja ulos. Opettelin löytämään keinoja rauhoittamaan oloani. Ahdistustani lieventämään. Pelkoa poistamaan. 

Ajattelin kirjoittaa ihan kokonaan oman postauksen ahdistusta helpottavista keinoista, mutta erityisesti jooga ja meditaatio ovat auttaneet ahdistukseeni. Jooga on ollut suurin voimavarani, mitä ahdistuksen lieventämiseen tulee. Yleensä joogatunnin alussa kehoni on todella rauhaton ja ahdistuksen valloilla. Tunnin loppupuolella ahdistus on yleensä ainakin puolittunut alkuperäisestä ja oloni keventynyt huomattavasti. Olen oppinut hyödyntämään syvähengitystä myös joogamaton ulkopuolella. Kun huomaan ahdistuksen ottavan vallan mielessäni, keskitän huomioini hengitykseen. Jokainen uloshengitys poistaa ahdistusta ja jokainen sisäänhengitys tuo mukanaan rauhaa. 

 

Ei tulevaisuuden pelkääminen ja murehtiminen takaa yhtään mitään

Minä en tällä hetkellä halua ottaa kuuleviin korviini ahdistuksen ikäviä huomautuksia ja pelotteluja. Sanon sille ystävällisesti "Ymmärrän sinun olevan hyvän asian puolesta liikkeellä. Haluat suojella minua pahalta maailmalta ja se on kauneinta, mitä mikään on minulle koskaan tehnyt. Kuitenkin osaan huolehtia itsestäni. Elämää ei myöskään voi ennalta käsikirjoittaa. Ei tulevaisuuden pelkääminen ja murehtiminen takaa yhtään mitään. Ikäviä asioita sattuu ihan sama pelkääkö niitä etukäteen vai ei. Ahdistus ja murehtiminen vievät mukanaan vain tämän päivän rauhan. Kiitos kaikesta, mutta mielenrauhaani en halua enää sinulle antaa. Heippa hei."

Todellisuudessa en tietenkään voi vain heiluttaa heippoja ahdistukselle. Ei ahdistus katoa vain haluamalla. Ei tietenkään. Ahdistuksen keventäminen vaatii paljon sisukkuutta, kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Kykyä istua vastakkain omien pelkojensa kanssa. Uskallusta kohdata oman sisimpänsä suurimmat epävarmuudet ja painajaiset. Kärsivällisyyttä edetä pikku hiljaa pienin askelin. Päivä kerrallaan omaa oloaan kuunnellen ja mahdollisuuksien mukaan sitä parantaen. Ahdistuksen kanssa eläminen vaatii paljon ymmärrystä ja myötätuntoa. Niin itseä kuin ahdistusta kohtaan. 

Ahdistus on vain kohdallesi sattunut ikävä matkakumppani. Kumppani, jonka tapa huolehtia sinusta on vähän kieroutunut. Pohjimmiltaan ahdistus haluaa sinulle vain hyvää. Se haluaa, että olet turvassa ja suojassa, muttei osaa kertoa sitä sinulle suoraan. Kun muistaa ahdistuksen syvimmän luonteen suojelijana, osaa ahdistukseen suhtautua lempeämmin. Myötätuntoinen hyväksyntä omaa mieltä kohtaan on aina monin verroin parempi kuin pakottaminen, käskeminen ja ehdoin tahdoin muokkaaminen. Mieli taipuu vain myötäkarvaan silittämällä. 

Ennen kaikkea, on tärkeää ymmärtää ettei ahdistus määrittele sinua ihmisenä. Ei se tee sinusta heikompaa tai hauraampaa. Ahdistus on osa sinua. Ehkä osa sinua aina, mutta ei se määrittele sinua kokonaisuudessaan. Ei ahdistus tee sinusta tai minusta yhtään sen huonompaa ihmistä. Ahdistus on loppu peleissä vain ikävä tunne. Vain tunne, joka ei sellaisenaaan voi mitään määrittää. Tunne vain on. Ahdistus vain on, ja sen kanssa on mahdollista elää varsin hyvää elämää  <3

Olisi mukava kuulla, jos siellä puolen ruutua oltaisiin kiinnostuneita lukemaan lisää ahdistuksesta ja keinoista selvitä sen kanssa. Ihanaa tiistaita <3

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Todella hyvin osasit pukea tuntemukset sanoiksi, ihanan lohduttava ja rehellinen teksti.

sarasusanna
Sara Susanna's

Ihana kuulla, että teksti lohdutti <3 Jotenkin oli todella vaikea kirjoittaa aiheesta, joka on edelleen niin vahvasti läsnä arjessani... Kiitos, kun luit ja kommentoit <3 :)

Valonkantaja
Valonkantaja

Hienoa reflektointia, tykkäsin tästä! Erityisesti tämä: "Mieli taipuu vain myötäkarvaan silittämällä." on hirveän hyvä neuvo :)

sarasusanna
Sara Susanna's

Voi kiitos todella paljon. Mukava kuulla, että tykkäsit :) <3

Kommentoi