Mielenterveysongelmat -yritä ymmärtää ennen kuin väheksyt

Sara Susanna's

Liian usein kuulee ihmisten suusta etteivät ymmärrä mielenterveysongelmia. Eivät ymmärrä masennusta, ahdistusta tai paniikkihäiriötä. Kuinka nyt ihminen voi vaipua niin negatiiviseen oloon, kun on aina mahdollisuus ajatella positiivisesti? Kuinka nyt ihminen voi sillä tavalla lamaantua ettei kykene tavallisiin arjen askareisiin vaan vajoaa syvälle synkkyyteen? Kuinka nyt ihminen voi antaa negatiivisuuden viedä mukanaan? Eikö hän ole tarpeeksi vahva taistelemaan sitä vastaan? 

Mielenterveysongelmat ovat sairauksia muiden joukossa. Kukaan ihminen ei valitse sairastuvansa ahdistukseen, masennukseen tai muuhun mielen sairauteen. Eihän herranjestas kukaan ihminen halua kärsiä esimerkiksi jatkuvasta riittämättömyyden tunteesta, itkukohtauksista tai harmaudesta mielen maailmoissa. Ei kukaan ihminen halua masentua tai ahdistua. Ei tietenkään halua ja varmasti jokainen välttäisi mielenterveysongelmat, jos se vaan olisi oikeasti mahdollista. 

Totuus on kuitenkin se, että elämässä tapahtuu välillä kurjia asioita. Shit happens. Sanonta on: se, mikä ei tapa, vahvistaa. Kuitenkin se voi myös musertaa, hajottaa, masentaa ja ahdistaa. Ei ihminen ole kone, joka voi vain vaihtaa ajatustensa ja tunteidensa suuntaa naps vain. Joskus elämässä tapahtuu niin paljon, että yksinkertaisesti mieli ei pysy enää menossa mukana. Silloin voi kuka tahansa löytää itsensä yllättäen pohjalta. Sellainenkin ihminen, joka ei ole ikinä uskonut mielenterveysongelmia todeksi.

Mielestäni kamalinta, mitä mielenterveysongelmien kanssa taistelevalle voi sanoa on, ettei ihminen edes yritä. Ettei ihminen edes yritä nähdä ympärillään hyvää. Ettei ihminen edes yritä nousta sängystä ylös. Ettei ihminen edes yritä päästää irti pahasta olosta. Voin varmuudella kertoa, että totta hemmetissä jokainen mielenterveysongelmista kärsivä yrittää. Sairastunut yrittää ihan varmasti. Jokaikinen hetki sairastunut yrittää. Hän yrittää hakiessaan postin, laittaessaan itselleen ruokaa tai soittaessaan puhelun. 

Sairastunut yrittää ihan varmasti, mutta sairastuneen teot ovat pieniä. Ne ovat yksinkertaisia tekoja, jotka voivat ulkopuolisesta näyttää aivan mitättömiltä. Todellisuudessa sairastuneelle jokainen pieni ponnistus on merkityksellinen. Ei sairastunutta ihmistä voi vaatia suoriutumaan samalla tasolla kuin aikaisemmin. Silloin pitää ymmärtää, että sairastunut toimii sairauden luomissa rajoissa. Tekee kaikkensa ihan varmasti niin hyvin kuin pystyy. Sairastunut ei kuitenkaan pysty kaikkeen, harvoin edes vähään, ja se pitäisi jokaisen muistaa. 

 

Mielestäni on kamalaa kuinka pakkopositiivisuuden, kiireen ja menestyksen maailmassa ahdistuneet tai masentuneet ihmiset leimataan helposti heikoiksi. Aivan liian usein kuulee halveksuntaa ja näkee silmien pyörittelyä, kun aiheena on mielenterveysongelmat. Kukaan ei vähättele fyysistä sairautta sairastavan taakkaa niin ei masentuneenkaan ihmisen taakkaa saisi missään nimessä vähätellä. Kumpikaan ei ole sairastumistaan valinnut. Kumpikaan ei ole kärsimystään ansainnut. 

Ihminen, joka halveksuu ja väheksyy vaikeuksien kanssa taistelevaa ihmistä, on itse hyvin ymmärtämätön ja kapeakatseinen. Ymmärtämättömyys johtuu yleensä oman kokemuksen puutteesta. Vain se, joka on kokenut saman voi täysin ymmärtää ja osoittaa myötätuntoa. Siksi korvaani särähtää todella pahasti heti, jos jokin sanoo ettei voi ymmärtää mielenterveysongelmien kanssa kamppailevia ihmisiä. Silloin ihminen ei edes yritä ymmärtää. Ei edes halua ymmärtää. Ei edes halua asettua toisen saappaisiin. 

Mielenterveysongelmista pitäisi puhua enemmän. Pitäisi puhua enemmän siitä, miltä tuntuu olla masentunut, ahdistunut tai kärsiä paniikkikohtauksista. Miltä tuntuu, kun ei vaan enää tunnista omaa itseään sairauden varjoista. Kun ei vain enää jaksa ja pysty samaan kuin ennen. Pitäisi puhua enemmän siitä, ettei kukaan ihminen tilaa itsellensä mielenterveysongelmia. Ei kukaan ihminen halua kärsiä jatkuvasta mielensä temppuilusta. Siitä pitäisi puhua enemmän, koska edelleen on liikaa ihmisiä, joiden mielestä mielenterveysongelmat ovat ihmisen itsensä aikaansaamia…

Ennen kaikkea mielenterveysongelmista pitäisi puhua enemmän, jotta ymmärrys niitä kohtaan voisi lisääntyä. Eihän ymmärrystä synny ongelmia piilottelemalla ja asioista vaikenemalla. Sehän vain lisää väärinymmärryksiä. Kasvattaa ymmärtämättömyyden kuilua ihmisten välille. Pitäisi myös puhua enemmän siitä, kuinka yleisiä mielenterveysongelmat ovat. Kuinka moni todellisuudessa niiden kanssa taistelee jossakin elämänsä vaiheessa. Kuinka moni löytää itsensä joskus pohjalta ja joutuu taistelemaan, jotta jaksaisi selvitä päivän loppuun asti.

Itselläni testien mukaan todettiin pari kuukautta sitten vaikea ahdistus ja kohtalainen masennus, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän pinnalla koko tämän vuoden ajan. Osaan kuitenkin aika hyvin hahmottaa syy- ja seuraussuhteita oman sairastumiseni kohdalla, mikä auttaa minua hyväksymään vallitsevan olotilani ja löytämään keinoja kohti parempaa oloa. Parantuminen on kuitenkin pitkä prosessi, joka vaatii kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja tahtoa selvittää oman mielensä solmut yksi kerrallaan. Siitä voin kirjoittaa joskus myöhemmin, koska mielenterveysongelmista parantuminenkin herättää paljon keskustelua ja hyvin erilaisia ajatuksia...

Koen kuitenkin, että omaan pahaan olooni olen saanut kaikista eniten voimaa vertaistuesta. Olen saanut voimaa siitä, kun joku on sanonut samaistuvansa minun kokemuksiini. Kun joku on sanonut käyneensä läpi saman, mutta on jo valoisemmalla puolella. Kun joku on sanonut minulle etten ole yksin pahan oloni kanssa. 

Vertaistuen voima piilee juurikin siinä, että ihminen kokee tulevansa ymmärretyksi. Ihminen tulee kuulluksi ja kohdatuksi juuri sellaisena kuin on. Rikkinäisenä, vajavaisena ja haavoittuvaisena. Vertaistuen myötä sairastunut voi tuntea helpotusta ja hyväksyntää. Muiden ymmärrys ja hyväksyntä auttaa myös itse sairastunutta hyväksymään paremmin oman sairauden ja vallitsevan olotilan. Hyväksymisen tunne vapauttaa, koska silloin luopuu itsensä ja tulevaisuutensa määrittelystä sairauden kautta.

Kivi putoaa harteilla, kun ymmärtää, että on ihan okei tuntea näin. On ihan okei olla sairaana. On ihan okei taistella mielenterveysongelmien kanssa. Ei se tee sairastuneesta heikkoa tai huonoa ihmistä. Ei sairaus määrittele ihmistä millään tasolla. Se on vain yksi osa sairastuneen elämää. Vain yksi osa sairastunutta ihmistä. Sairastunut ihminen on aina paljon enemmän kuin sairautensa. Paljon enemmän kuin se kaikki kipu, tuska ja paha olo, jonka sairastunut joutuu läpi käymään.

 

Halusin kirjoittaa tämän tekstin nimenomaan vertaistuen ja ymmärryksen lisäämisen takia. Haluan välittää tietoa, jotta mielenterveysongelmien kanssa taistelevien ei tarvitsisi häpeillä ja tuntea syyllisyyttä omasta olostaan. Ei sitä tarvitse hävetä, että välillä on vaikeaa ja pöydällä on paljon käsittelyään odottelevia asioita. Niin paljon, että mieli menee ihan solmuun kaikesta. Niin solmuun ettei itsekään enää löydä ajatustensa ja tunteidensa päätä eikä häntää. Silloin täytyy vain tunnistaa oma solmuisuutensa ja uskaltaa hakea apua. Uskaltaa hakea apua, jotta solmuja voisi lähteä pikku hiljaa purkamaan. Yksi kerrallaan kohti selvempää ja hyvinvoivampaa mieltä. Haluan jatkossakin siis kirjoittaa mielenterveysongelmista ja ainakin kokemuksiani ahdistuksen kanssa haluaisin avata enemmän. Toiveita saa myös aina kertoa <3

Loppuun haluan vielä sanoa, että jos siellä on joku toinen taistelemassa omia taistelujaan mielenterveysongelmien kanssa, muista ettet ole yksin. Aina on joku, joka käy läpi samoja ikäviä tunteita ja kipuja. Samoja pelkoja ja riittämättömyyden tunteita. Samoja kyyneleitä ja epävarmuuksia. Aina on joku, joka on samalla polulla kanssasi.

Muista myös se, että vaikka sinua sattuu nyt ja voit pahoin, olet aina kykenevä onneen, iloon ja rakkauteen. Et ehkä tänään tai huomenna, mutta vielä jonakin päivänä. Muista, että sinä ansaitset onnea ihan yhtä paljon kuin kuka tahansa muukin kaunis ihmissielu. Vielä jonakin päivänä huomaat, kuinka hymysi on suurempi kuin koskaan. Muista, että olet todella vahva ja rohkea, kun olet tänne asti selvinnyt. Vielä jonakin päivänä katsot taaksesi ja ajattelet, että hitsi vieköön kuinka ylpeä olen itsestäni ja kaikista ottamistani askelista <3

Harmaudesta huolimatta kaunista maanantaipäivää sinulle <3

Keinoja oman olon parantamiseen voit lukea täältä: 5 keinoa olla oman itsensä terapeutti

Kommentit

Henna Seppälä (Ei varmistettu) http://www.hennaseppala.fi

Upeesti kirjotettu, tää on kyllä sellanen teema jota ei voi tarpeeksi tuoda esiin somessa! Ärsyttää välillä miten herran vuonna 2018 kuulee vieläkin ihmisiltä vähättelyä ja ymmärtämättömyyttä mielenterveyden ongelmia kohtaan.. En tiedä mikä koko väestön kattava kurssi tässä pitäisi järjestää, että saataisiin taottua faktat ihmisten päähän ja vähän ymmärrystäkin siinä sivussa. No ei vaan, mutta just tällaiset tekstit varmasti on just niitä, mitkä auttaa saamaan muutosta ihmisten ajattelumaailmoihin. &lt;3

Kommentoi