Mihin uskon?

Uskon tarkoitukseen

Uskon siihen, että elämässäni tapahtuvilla asioilla on jokin tarkoitus. Jokin syvempi merkitys, jota en ehkä itse koskaan tule täysin ymmärtämään. Mitä enemmän vastoinkäymisiä olen kokenut sitä enemmän uskon siihen, että jokainen niistä kasvattaa minua juuri sellaiseksi ihmiseksi kuin minun kuuluu kasvaa. Jokainen kokemus vie askeleitani siihen suuntaan, johon niiden kuuluu mennä. Uskon myös siihen, että itse elämälläni on tarkoitus. Koen oman elämäni tarkoituksen etsimisen vievän minua lähemmäksi sitä, mitä syvällä sisimmässäni haluan tehdä. Lähemmäksi sitä, mikä saa minut tuntemaan oloni eläväksi, ei vain elossa olevaksi.

Uskon, että voin vaikuttaa elämääni omilla valinnoillani

Vaikka uskon tietyillä asioilla olevan tarkoituksensa elämässäni, uskon myös, että omilla valinnoillani voin vaikuttaa elämääni. Voin itse vaikuttaa kulkemaani polkuun. Ainakin polun tämän hetkisen suuntaan. Päämäärä voi joka tapauksessa omista valinnoistani huolimatta olla sama. Enhän voi koskaan tietää, mitä olisi tapahtunut, jos olisin valinnut toisin.

Uskon johdatukseen, intuitioon ja ohjaukseen

Oman elämäni kokemusten perusteella uskon johdatukseen, intuitioon ja ohjaukseen. Nimellä ei ole suurta merkitystä. Uskon siihen, että saan elämässäni johdatusta minulle tarkoitetulla polulla. Jos haluan elämässäni jotakin ja asia todella on merkityksellinen, uskon saavani asian toteutukseen ohjausta. Ohjaus voi olla oman sisäisen vaistoni eli intuitioni ääni. Tai ohjaus voi olla ulkopuolelta tuleva merkki tai apu juuri oikealla hetkellä. Uskon myös siihen, että kun herkistyy kuuntelemaan omaa itseään, sekä kehoa että mieltä, tunnistaa ympäristöstä helpommin merkitykselliset asiat. Merkitykselliset asiat, jotka johdattavat nimenomaan oikeaan suuntaan.

Uskon, etteivät onnenlahjat mene aina tasan

En todellakaan usko siihen, että kärsimys olisi ansaittua. Lähtökohtaisesti ajattelen, ettei kukaan ihminen ansaitse yhtään kipua, kärsimystä ja pahaa oloa elämäänsä. Elämässä tapahtuu hirveitä ja ikäviä asioita täysin hyville, viattomille ja kauniille sieluille. Elämän kärsimystä on mahdotonta yrittää edes selittää. Miksi joku kärsii ja toinen ei kärsi? Elämä yksinkertaisesti ei aina vain ole reilua. Tasan eivät mene onnen lahjat, vaikka kuinka karua se onkin.

Uskon, että elämässä jotkut saavat liian suuren painolastin kantaakseen

En usko siihen, että elämässä jokainen saisi sen verran, mitä jaksaa kantaa. En usko, että elämän vastoinkäymiset olisivat jotenkin etukäteen kohdallemme punnittuja. Jos jokainen saisi sen, minkä jaksaa kantaa, maailmassa olisi paljon vähemmän tai ei ollenkaan mielenterveysongelmia, uupumusta, itsemurhia, epätoivoa, loppuun palamista… Mielestäni on todella naiivia sanoa, että jokainen saa kannettavakseen sen, minkä jaksaa kantaa. Jotkut saavat kannettavakseen aivan liian paljon. Niin paljon, että romahtavat taakkansa alle. Musertuvat ja masentuvat. Menettävät uskonsa elämään. Elämässä yksinkertaisesti tapahtuu asioita, jotka rikkovat ja hajottavat. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Uskon, että omaa ajatteluaan voi muokata, mutta tunteita ei

Uskon siihen, että voimme vaikuttaa omiin ajatuksiimme. Voimme vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme erilaisiin asioihin ja tilanteisiin. Omaa ajattelua on mahdollista muokata, kun oppii tiedostamaan omia ajatuksiaan paremmin. Kuitenkin tunteita ei voi noin vain muokata haluamaansa suuntaan. Tunteita voi tietoisesti yrittää vahvistaa ja päinvastoin lieventää. Tunteita ei kuitenkaan voi valita. Eikä missään nimessä valikoida. Ihmiselle normaaleja tunteita ovat kaikki eikä mikään tunne itsessään ole hyvä tai paha. Tunteet ovat vain tunteita. Siksi vieroksun todella paljon pakkopositiivisuutta, jossa kaikki negatiivisuus mielletään automaattisesti pahaksi ja vääräksi. Parempi olisi korostaa tunteiden lempeää hyväksymistä ja sallimista. Ihmisyyteen, kun kuuluvat kaikki tunteet. Aallonpohjalta huipulle asti.

Uskon, että olemme jo kokonaisia. 

Erityisesti joogapiireissä korostetaan sitä, että olemme jo kokonaisia. Syvällä sisimmässä olemme ehjiä. Vailla virheitä ja epäkohtia. Uskon siihen, että sielu on jo sellaisenaan täydellinen. Ei sielu tarvitse jatkuvaa paikkailua ja parantelua. Riittää, että se on jo. Se, että uskon sielun olevan jo kokonainen ei tietenkään tarkoita ettenkö haluaisi kehittää itseäni. Usko siihen, että sisimmässään on jo kokonainen tuo ennen kaikkea paljon armollisuutta elämään. Auttaa hyväksymään oman itsensä myös virheiden, heikkouksien ja epätäydellisyyksien kanssa.

Uskon rakkauteen

Uskon tosirakkauteen. Uskon rakkauden olevan voimista voimakkain. Kun rakkautta on tarpeeksi, mikä vain on mahdollista. Uskon myös siihen, että syvä rakkaus kestää kolhuja. Mikään ihmissuhde ei, ystävyys-, perhe- eikä parisuhde, tule koskaan olemaan täydellinen. Täydellinen ihmissuhde on täydellinen harha. Kuitenkin rakkauden avulla vaikeistakin ajoista voidaan selvitä. Rakkaus voi myös elämän nousujen ja laskujen myötä entisestään syventyä. Uskon, että syvä rakkaus parantaa, tuo voimaa ja vahvistaa sielua. Ennen kaikkea uskon siihen, että rakkautta on kaikkialla. Ei vain romanttisissa suhteissa. Uskon, että maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset toimisivat enemmän rakkaudesta käsin. Täydellä sydämellä.

Uskon, että olemme pohjimmiltaan enemmän samanlaisia kuin erilaisia

Uskon, että syvällä sisimmässämme olemme yllättävän samanlaisia. The Women’s Circlen ohjaaja sanoi, että piirin tarkoituksena on ymmärtää, että pohjimmiltaan olemme enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Uskon siis, että käymme läpi hyvin samanlaisia asioita ja tunnemme samanlaisia tunteita. Toisen kokemus ei ehkä olekaan niin kaukainen kuin aluksi luulimme. Mitä enemmän pystymme avaamaan sydäntämme toisille sitä enemmän on mahdollista tuntea myös syvää yhteenkuuluvuutta. Maailma kehottaa meitä luomaan naamioita oman todellisen itsemme suojaksi. Naamio kasvoilla kiellämme samalla niin omat kuin muiden kokemukset. Emme uskalla osoittaa myötätuntoa ja ymmärrystä, koska silloin joutuisimme poistamaan oman naamiomme ja paljastamaan todellisen itsemme. Todellisen, inhimillisen, pienen ja haavoittuvaisen itsemme.

Kaunista alkanutta viikkoa sinulle, palaillaan taas pian <3

Kuvaaja: Tanja Koivisto

Kommentit (4)
  1. Huomenta<3
    Olipa ihana aamunavaus lukiessani tekstisi, itse käynyt aihepiiriä läpi omassa päässäni alkuvuoden ja viime viikkoina miehen kanssa lapsuusmuistoihin palaten ja omaan toimintaamme niitä peilaten.
    Oletko ollut aina herkkä ihminen vai oletko kokemusten kautta löytänyt elämällesi suunnan ?
    Aurinkoista tiistaita sinulle, palaan kurkkimaan tekstejäsi toisenkin kerran <3 pipsa.p

    1. Moikka!

      Ensinnäkin kiitos paljon kommentistasi! Koen, että olen aina ollut todella herkkä ihminen, mutta ympäristön vaatimukset ovat minua kovettaneet… täsä kirjoitan varmasti joskus lisää! Samalla koen, että noin viimeisen vuoden aikana tapahtuvien vastoinkäymisten takia olen alkanut löytää elämälleni uutta suuntaa. Kun olen hiljalleen purkanut itsestäni vaikeaa tunnekuormaa, olen huomannut herkkyyden nousseen aivan uudella tavalla esiin minussa. Matka on vielä kovasti kesken, mutta pikku hiljaa kohti aidompaa minua ja merkityksellisempää elämän suuntaa!

      Kuin myös sinulle, olet aina tervetullut <3

  2. Sofia Keitaanranta / nouw.com/fashionsituation
    1.4.2019, 09:23

    Tämä oli tosi hyvä postaus! tosi samanlaiset uskomukset löytyy täältäkin, just itseasiassa kirjoittelinkin blogiin vähän samasta aiheesta postauksen 🙂 ps. aivan ihanat nämä postauksen kuvat!

    1. Kiitos paljon ihanasta kommentistasi! Pitääpä käydä lukaisemassa sinunkin postaus! Aurinkoista tiistaita sinulle <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *